Neuletilkkupeitto.

Uusi viltti. Pehmoista ja pehmeää. Valkoista ja neutraaleja värejä beigestä kultaiseen. Kivaa neulosta, alla puuvillavuori.

Ompelin viltin jokusen aikaa sitten jo ja ensin piti unohtaa koko rutjake, mutta sittenpäs palasin asiaan kuitenkin. Viltti on muuten tosi hyvä ja kiva, mutta siinä on yksi iso miinus.

Se on niin pieni! En ymmärrä mitä tapahtui. Taas kodinhengetär touhusi ajatuksissaan ja kuinkas sitten tapahtuikaan? Se kutistui! Ei viltti nyt valtava ollut alkujaankaan, mutta kovasti meni kasaan pesussa. Mikä on outoa, koska kaikki neulokset oli kuitenkin kierrätettyä ja kymmeniä kertoja pestyjä.

Noh siinä se on, patalappu. Perhananperhana. Kooltaan kävisi korkeintaan vauvanviltiksi. Taisi tulla meidän hauvamummulle uusi peitto, jota nuhjata. Vähän harmittaa, mutta epäonnistuminenkin tekee välillä hyvää. Pysyypä ainakin skarppina seuraavan kerran pyykätessä.