Sinapinsävyinen mekko.

Täällä hullu taskunainen taas, päivää vain itse kullekin. Sitä kun nenä pakkasesta tippasee ja nenuliinalle on tarvetta hetkenä minä hyvänä, on paras olla paperia hollilla. Kokoajan. Kaikkialla. On siis tarvetta taskuille ja sitä minä just sain lisää.

Oli sinapin väristä kangasta hyvänkokoinen pala jemmassa ja siitä se idea lähti: sinappimekko ja taskut päälle. (Silittääkin olisi voinut, mutta tässä taisteltiin päivänvalon hupenemista vastaan. Valitsin mieluummin valon kuin siististi prässätyn mekon.)

Mekko oli hyvää harjoittelua omien kaavojen tekemiseen. Kokeilin myös vähän erilaista tekniikkaa pääntien ompeluun ja hihojenkin tekeminen on aina hyvää treeniä. Nyt tein ekaa kertaa myös tuollaiset taskut, jotka tikataan etukappaleeseen kiinni. Vastaavia olen nähnyt paljon ainakin Nanson (ja Marimekon?) mekoissa. Ilman ohjetta sitä sai muutaman kerran miettiä mitenpäin taskukappaleet menee ja minkä sauman ompelisi missäkin järjestyksessä, jotta taskun suu tulisi mahdollisimman hyvin. Ihan kelpo sokkosuoritus, mutta tunnustan, että kerran oli kajottava ratkojaan..

Yritän nykyisin ommella niin ettei jäisi epämääräisiä leikkuupaloja haitoiksi. Laidasta sain juuri sopivasti kikkailtua kaksinkertaisen, käännettävän pipon. Tupsun lisäsin jo pois puretusta piposta. Ei tarvinnut tehdä uutta, samalla mennään.