Sivut

maanantai 12. joulukuuta 2016

Liito-oravatunika.

Kaksi isoa neliötä ja kaksi suoraa putkea, niistä se uusi yläosa tulee. Ei tarttenut hirveästi mittailla ja leikeillä kangasta.
Välillä on kiva leikkiä mittasuhteilla. Ihanaa väljyyttä, ei purista ja eikä kiristä! Mies kyllä sanoi, että näytin lentoon lähtevältä liito-oravalta, kun suihkin menemäään käsieni kanssa. Ny lentoon ma lahden! Noloa.
Mutta ei se liito-oravalta näytä, jos ei käsillään suihki. Tällainen väljä teltta se on, kun normaalisti seisois. Siihen mä en pysty, mutta sijaisminäni eli sovitusnukkeni Pirkko näyttää kameralle rauhallisempaa mallia.

(Idea! Ois muuten tuo tunikamalli aika helppo toteuttaa lahjaksi jollekin. Ei tarvitse kokoa stressata, kunhan kädet mahtuu hihoihin ja pituus on mieluinen niin eikun telttaa lahjapakettiin. Menee mammavaatteena ja muuten vaan muumimammavaatteena. On ainakin helppo viime hetken lahja, valmistuu todella nopeasti!)

4 kommenttia:

  1. Hah, totuus tulee miehen suusta :-D. Liito-oraviahan pitää suojella viimeiseen asti, joten nyt ei muuta kuin ompelukone suristamaan täälläkin.

    VastaaPoista
  2. Ei oo yhtään noloa! Liito-oravat best ja paitaki tosi hieno! Just suunnittelin ite vastaavaa, löysemmillä hihoilla ja isommalla kauluksella, mutta oikeastaan noi kapeat hihat näyttää tosi kivoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) meillähän on sitten melko samat ompelu-ajatukset ;) eikun ompeleen!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.