Lampun muodonmuutos.

Kun aikansa katsoo tiettyä asiaa tai esinettä, voi yhtäkkiä tajuta, ettei välttämättä ole tykännyt kyseistä jutusta alunperinkään. Näin kävi vanhalle lampulle - siis todella vanhalle, tämä lamppu on varmaan minuakin vanhempi. Oli lapsuunkodissa aina olohuoneessa pianon päällä. Siihen tottui, sen paikka oli siinä. Sitten se muutama vuosi sitten muutti meille. Hihkuin, ihanaa nostalgiaa lapsuuskodista! Paitsiettä. Kun lamppu irtosi pianon päältä, eipä lamppu näyttänyt enää missään kivalta. Tajusin, etten oikeastaan edes pidä siitä. Mietin, että onko lamppu todella ollut aina noin ruma?

En tohtinut laittaa lamppua kuitenkaan pois. Koska nostalgia. Mietin vaihtoehtoja, millä sen uudistaisi? Mietin kaikkia päällystämisen vaihtoehtoja decoupagesta betonipastaan. Päädyin silti akryyliin. Houkutti vetää lamppu jollain tehostevärillä, mutta pitäydyin kuitenkin valkoisessa. Kyllästymisen vaara on alhainen ja valkoisenhan voi myöhemmin maalata jollain muulla.

Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä! Kolme-neljä mattavalkoista maalikerrosta se vaati, mutta meni se rumanruskea kuositus piiloon. Ihan päälle vedin vielä kirkasta läpikuultavaa akryylimaalia hiukan kiiltoa lisäämään.

Lampunvarjostin jäi vielä mietintään. Siihen voisi periaatteessa myös kokeilla vaihtaa alkuperäinen kangas johonkin uuteen, mutta toisaalta lamppu menee himmeällä lampulla ilman kupuakin. Kivan utuinen, lämmin valo.