Olen useinkin aika levoton kädellätekijä. Aloitan yhtä, jatkan toista, kiinnostun kolmannesta. Eka jää kesken, toinen lähtee purkuun ja kolmas projekti ei käynnisty koskaan. Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa - ja useinkaan tiedä mitä haluaa tehdä, kunhan jotain tekisi mieli.
Lopputuloksena on paljon ikuisesti kesken jääviä töitä. Sanokaahan, etten ole ainut? Että muiltakin jää niin kauaksi aikaa töitä kesken, että lopulta ei enää haluakaan tehdä projektia valmiiksi?
Kurkataan kulissien taakse muutamaan nyt löytyneeseen ikuisesti keskeneräiseksi jääneeseen projektiin:
Ikuisesti kesken 1: Ostin innolla haaleita lankoja neuloakseni niistä kivan kolmivärisen putkihuivin. Ja katsokaa, näin pitkälle pääsin! Into loppui kesken, aikaa kului ja nyt se meni purkuun. Jälki näytti kammottavalta (en ole kummoinen neuloja) ja eipä se ittekseen ollut virheitään korjannut.
Ikuisesti kesken 2: Vauvan pipo piparireunakuvioinnilla. Ja lähes valmis, tupsua vaille! Mutta. Huomasin virheen.
Kerkkele sentään. Se irvisti ja pahasti. Purin virheen pois, mutta samalla innolla purin ja koko pipon. Sinne meni. Eipä tuo nyt kovin tasainen ollut muutenkaan (ei kehumista neulomistaidoissa edelleenkään).
Ikuisesti kesken 3: Pujoiteltu seinävaateproggis, josta piti tulla tyynyn etupuoli.
Ääh. Tein niin innolla tuota! Mutta sitten en koskaan viimeistellyt tyynyksi. Ja ehkä hyvä niin, koska en olisi siitä nyt yhtään innoissani. Purin tuonkin. Onneksi käytin pitkiä lankoja, ei mennyt paljon jumbolankaa hukkaan.
Ikuisesti kesken 4: Reppu, farkuista reppu. Farkkurepusta leikkuujätettä. Tästä on kai jo yli vuosi? Aloitin, mokasin, purin, korjasin, mokasin uudelleen, suutuin -
piä tunkkis kerkkele, en ois reppua halunnutkaan.
Ikuisesti kesken 5: Miehen laukku. Hän käytti tätä kyllä silloin... joskus. Ja sitten se oli korjattavana x määrän vuosia..
..kunnes hän ei sitä olisi halunnutkaan enää käyttöön. Oli mennyt niin liiskaankin, että ei kannattanut korjata edes kirpparille. Vedin laukun turhautuessani palasiksi. Lopputuloksena paljon hyviä paloja ja osia!
Tässä viikon aloituksen kevennys. Mitäs teillä on jäänyt ikuisesti kesken?
Nyt kovasti näyttää siltä, etten koskaan saa yhtä sohvatyynyä tehtyä valmniiksi. Kudoin trikookuteesta tyynyyn etuosan, mutta en vaan saa aikaiseksi ommella sitä muuta tyynyä. Muutama maalausprojekti on jo nolon kauan odottanut tekijäänsä, mutta saa nyt toistaseksi jatkaa sitä odottamista.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa!
No on sielläkin siis keskeneräisyyttä ilmassa :D Mukavaa viikkoa sinnekin!
PoistaKuulostaa niin tutulta! Ideoita on pää täynnä, mutta mistä löytyis aikaa toteuttaa kaikki ja vielä heti, kun se idea päähän putkahtaa?
VastaaPoistaPitäisi olla joku pistä kaikki muu paussille-nappi niihin hetkiin, kun se inspiraatio tulee, että ehtisi toteuttamaan sen :D
PoistaIhanan lohdullista ja armollista, en ole siis yksin. Omissa kaapeissa myös useampi keskeneräinen ja ehkä myös sellaiseksi jäävä. Inspiraatio on ihana, mutta joskus toivoisi, että se olisi hetken tauolla😂
VastaaPoistaTotta, liika inspiraatio on liikaa :D vie mennessään, mutta ei pelaa yhteen ajan ja muiden resurssien kanssa ja sitten jää näitä keskeneräisiä projekteja riesoiksi :D
PoistaVoi ei, koska toi pipo oli ihan jees!
VastaaPoistaMulla tulee aina joku kauneusvirhe johonkin enkä todellakaan jaksa purkaa, joten oon ottanut sellasen asenteen, että se on mun tavaramerkki tyyliin "pikkuvirheet tekee siitä uniikin". :P Esim. mun pipo jota olen pitänyt jo kaksi vuotta talvisin, on näitä pikkuvirheitä täynnä (ihan selvästi näkyviä). Ei haittaa kun kokonaisuus on, no, ihan hieno pipo! :) Tosin, pakko myöntää, että lahjaksi tehdyissä töissä se virheily ketuttaa enemmän. Mutta, sitten on kans niitä ihmisiä jotka ei niitä virheitä huomaa vaikka osoittaisi sormella :D
Kauneusvirheistä saa toki olla, se kuuluu käsitöihin :) hyvä asenne sinulla!
PoistaOlipa lohdullista lukea tämä postaus ja kyllä, kuulostaa niin tutulta: neulevillatakin etukappaleet kesken vuosikausia (en kehtaa sanoa kuinka kauan) ja hihat tekemättä, kesähousujen korjaus kesken, palapeitto aloitettu edellisen peiton jämälangoista... sain viikonloppuna uuden ja paremman idean toteuttaa peitto mutta tällä kertaa jo kiinni ommeltujen palojen purkaminen oli niin työlästä, että päätin jatkaa vaikka peitosta ei nyt tulekaan ihan sellaista kuin kuvittelin. Lisäksi harrastan nukkekotien ja pienoishuoneiden rakentamista ja sisustamista eikä niistä yksikään ole koskaan täysin valmis. Silti pitää aloittaa aina jotakin uutta.
VastaaPoistaTodellakin lohdullista! Kässäblogeissa pitäisi enemmän nostaa esiin keskeneräisyyttä ja inhimillisyyttä ideaähkyjen kanssa, ei vain sitä tulokselisuutta valmiiden töiden esittelyiden kanssa :)
Poista