Sivut

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kankaasta kulho ja kaikettomat keksit.

Eilen oli äitienpäivä ja vaikka kerrankin olisi ollut blogisisältö just päivälleen valmiina postattavaksi, enpäs vain jaksanut. Harjoittelin "slow-bloggaamista" ja bloggaamisen ilon ylläpitoa (lue ajatuksia tästä postauksesta lisää) - jos ei jaksa niin sitten ei vain jaksa. Ja en vaan jaksanut. Ja se on ihan ookoo.
Mutta nyt päivä jälkikäteen - tässä on pieni äitienpäivälahjani.

Herkkä vesivärikukka-kortti ja koristekulho, jonka sisään laitoin itse leivottuja keksejä. Ne olivat ns. kaikettomia keksejä eli gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia! Resepti on omani, se on hiotunut kokeilujen jälkeen. Mitat ovat usein sinnepäin ja makuja voi tehdä monenlaisia! Nyt kokeilin uusina makuina rusinan ja kookoksen sekä suklaan ja vadelman yhdistelmiä. Makeus ja raakakakkumainen rakenne tuli banaanista. Banaanin ja ns. maku-aineksien lisäksi laitoin gluteenittomia kaurajauhoja (voi käyttää myös muita jauhoja). Pakkasin keksit pienemmäksi leikattuihin kinkkupusseihin, se nyt oli ainakin elintarvikkeelle käypä säilytyspussukka!

KAIKETTOMAT KEKSIT (vegaaninen, gluteeniton, sokeriton)
1-2 banaania
noin 3 dl gluteenittomia kaurajauhoja
(ripaus suolaa)
Rusina-kookoskekseihin: 0,5-1 dl rusinoita ja  kookoshiutaleita muutama ruokalusikallinen oman maun mukaan
Suklaa-vadelmakekseihin: vadelmarouhetta ja raakakaakaota muutama ruokalusikallinen oman maun mukaan

Tee näin: Kuumenna uuni 180 asteeseen. Survo banaanit ja yhdistä jauhojen kanssa. Lisää jauhoja vähitellen, et halua taikinasta liian kuivaa. Lisää makuaineet ja sekoita taikina. Ota käsin taikinasta pieniä palloja ja aseta ne leivinpaperille. Litistä lusikalla pallot litteiksi. Keksit eivät nouse tai leviä, joten litistä keksit siihen kokoon mitä tahdot niiden olevan. Paista 15-20 min kunnes ovat hiukan kuivia, mutta eivät läpeensä kuivia. Anna jäähtyä pellillä tai ritilällä.

Ja mitä tulee itse pikkukulhoon, se on kankaasta! Yeah, luit oikein. 100 % kankaasta. Ja koviteaineesta.
Pistin lasikulhon päälle kelmua ja leikkasin neljästä kankaasta suikaleita. Upotin ne kankaan koviteaineeseen (läpinäkyvä Texifix, samaan oletettavasti kävisi myös Paverpol tai Powertex) ja asetin limittäin kulhon päälle. Annoin jonkun aikaa kuivaa, leikkasin reunat tasaisemmaksi ja lisäsin pohjaan kummallekin puolelle pyöreän kangaspalan. Lopuksi annoin vain kuivaa ja kovettua seuraavaan päivään. Pohjat tulivat ihan koviksi (kuin kovaa, ohutta muovia), reunat jäivät osin joustaviksi mikä oli mielestäni hyvä niin kulhon reunat antavat vähän periksi. Kestäisivät kenties paremmin?
Kulhosta tuli aika kiva, vähän taiteellisella otteella rosoinen ja materiaalia ei päällepäin heti arvaisi. Vai arvaisiko? Itse ainakin kuvasta arvelisin olevan enemmänkin paperia! (Hedelmät kuvassa vain hetken rekvisiittaa, joten ei huolta - kulhoa ei tehty elintarvikesäilytykseen.)

Tämä oli eka kankaan kovettamiskokeiluni! Oli ihan kivaa ja yllättävä nopeaa puuhaa. Jännittävä aine, väittää myös kovettamistyön kestävän vettä ja ulkosäätiloja. Seuraavaksi pitää kokeilla jotain haastavampaa työtä. Tosin.. väittikö joku ettei kankaan kovettimet eroa ihan hirveästi loppu peleissä laimennetuista (puu)liimoista ja -lakoista..? Ainakin litrahinnat olisivat niissä enemmän kohdillaan.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kyllä, keksit maistuvat vielä hyvin äitienpäivän jälkeenkin. Laitan ohjeen talteen kirjanmerkeihin :) Kankaan kovettamiselle keksin heti pari käyttökohdetta myös, rintaneula, takkikoru ja kranssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Tuo on helppo resepti, jota voi muunnella ihan sen mukaan mitä kaapista löytyy :) kovetettu rintaneula tai kranssi kuulostais kyllä aika kivalta! :)

      Poista
  2. Kun tuntuu siltä ettei jaksa kirjoitella saa pitää hyvällä omalla tunnolla vapaata. En mäkään jaksa, joskus sitä taas innostuu, että ajattele mitenkä te lukijat jaksatte lueskella mun kirjoituksiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä just niin, pakko ei ole ja voi itse päättää milloin ollaan vapaalla ;)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.