Kolmesta pisarasta kaksi.

Kun ostin ekat Uhana Designin pisarakorvakorut, olin myyty. Nyt niitä on jo useammat. Ja olikin kova kolaus ja syvälle sisimpään pistävä ei-inahdus, kun huomasin sen: vanhimmat pisarat ovat jo tiensä päässä. Eiiiih! Kuinka se on mahdollista?

Tässä vielä kaikki kolme pisaraani. Ensin tuli mustavalkosinistä, sitten viime syksynä vähän räiskyvämpää ja nyt tämän syksyn pisarat laitimmaisena. Olen ostanut kaikki pisarat aina alkusyksystä, siitähän on siis tullut jo perinne. Niin ajattelin, kun nuo uusimmat ostin. Sain itse valita siihen värit elokuussa Taiteiden yössä. Se oli aika siistiä, sai uniikit(?) sävyt, vaikka olihan se kyllä hiukan vaikeaa, koska niitä värejä oli vain yksinkertaisesti niin paljon ihananiaaaahhhh!

Ja nyt mitä näihin vanhimpiin tulee niin niissä yksi pisara oli saanut jostain osumaa. Oli laidasta terävä kappale irti. Hirmuinen rösöreuna niin eihän niitä enää voinut korviinsa ripustaa. Mutta sitten tajusin, että ei mitään, otetaan mustat pisarat pois niin korviksista tulee ihan käyttikset vielä.

Toinen musta pisara siirtyi kaulakoruksi. Tuo rikkonainen varmaan pitäisi hioa kunnolla niin rösön voisi saada pois nätisti ja tasaisesti. Sitten senhän voisi maalata vaikka millä omalla sävyllä vain..

Siitä tuli aika kivan simppeli riipus ja vaikka oli kyllä niin maailman pienin aihe postata, mutta ilo on sitäkin suurempi. Pienistä iloista se kässäilijänkin arki rakentuu.