Uutta oppimassa: Punch needle.

Punch needle. Asia, johon tutustuin jo ainakin puolitoista vuotta sitten Instagramissa ihmetellen mikä ihmeen neula se on ja mistä niitä saa? Hitaasti rantautuivat Suomeen - nyt vasta pääsin tutustumaan mistä siinä on oikeasti kyse!

Kävin paikallisen käsityöyhdistys Tiuhta ja Pirta ry:n uudessa kutomossa ja käsityökeskuksessa tutustumassa, koska siellä oli punch needlen esittelyä. Suomeksi kai pitäisi puhua tuftaamisesta ja tuftausneulasta, mutta kaikki kurssitkin ovat punch needle -nimellä, joten mennään sillä. Onhan se hauskempikin sanoa kuin tuftaus.

Kyseessä on siis vähän kuin kirjomista, jonka tulos näyttää ryijyltä. Sekavaa, eikö? Jälki on joko pörhöistä tai sitten litteää, riippuu kumman puolen tahtoo oikeaksi puoleksi (nämä olivat Solmu Studion mallitöitä käsityökeskuksella). Upeimmat tekijät osaavat sekoittaa kumpaakin puolta niin, että työhön tulee eri pintoja ja mukavaa kolmiuloitteisuutta. Monilla neuloilla voi myös säätää lennosta hapsun pituutta.

Kun pääsin vähän pitelemään työvälinettä käsissäni, oli myös sellainen kotiin ostettava. Valmistajana Koekoek. Puuta sisältävä väline on siis varsinainen punch needle (tuftausneula). Siihen pujotetaan ison neulan avulla lanka sisään ja sitten vain tökitään kangasta. Kuulostaa liian simppeliltä ollakseen totta.

Ja niinhän siinä sitten olikin.

Otetaan ensin vuosi taaksepäin. Innostuksissani löysin kotimaisesta verkkokaupasta* punch needlen. Pistin kankaan kirjontakehykseen, pujottelin langan neulaan ja olin valmis - tästä ne lähtee taidokkaat työt! Mutta voi sentään, mikä pettymys ja taistelu!

Rikkinäiseksi kapistukseksi syytin. Vai onko sittenkin taitolaji epäilin? Tyhmäksi jo itseäni luulin. Vaikka mitä teki, langoitti uudestaan, vaihtoi lankaa ja kangasta, jopa kehystä niin ei se lanka vaan jäänyt kankaaseen. Vaan ei, kyllä se ihan lelu on. Ei toimi, ei onnistu.  *****n ostin. Sinne meni eurot.

*En mainitse verkkokauppaa, koska en halua tuoda sitä esiin ja mollata vain sen takia, että ostamani tuote on p****.

Tässä ero vanhan lelun ja oikean järeän punch needlen välillä. Toinen muovia, toinen puuta. Toinen kuin mustekynä, toinen kuin taltta. Toinen kallis, toinen vielä kalliimpi. Lelu ja kunnollinen.

Ensiksi hankitussa kyllä kiehtoi tuo sen ohkaisuus. Ja jos joku nyt sittenkin hoksaa, että määenvaanosaa, niin kertoo miten tuon ohkaisen kaverin saa työstämään lankaa. Olisi se kiva kokeilla ohkaista punch needle -kirjontaa.

Sitten siitä se lähti, uusi työkalu testiin.

Lanka sisään ja neula kankaaseen. Ekat pistot olivat aika pöhelöitä, toiset onnistuivat jo paremmin. Kääntöpuolen "nukka" on vielä epätasaista. Vaikeaa saada tasaista jälkeä! Mutta ei haittaa, tämä on siitä ihmeellistä, että langan voi aina missä välissä vain purkaa. Ja kun kangas on harvaa, voi sen helposti käyttää uudelleen, siirtelee vain neulan päällä kankaaseen tulleet reiät "umpeen".

Eli loistava tekniikka harjoitteluun, kun materiaalia voi niin helposti purkaa.

Tässä ensimmäinen harjoitustyö!

Näyttää viisivuotiaan puukynillä tehdyltä piirrokselta, mutta ei sitä heti hoksaa (kyllä vaan ois pitänyt mennä jollekin aloittelijan kurssille suosiolla).

Mutta kyllä se tästä, tässä jo toinen työ.

Huomasin, että kankaalla (sillä kuinka tiheää ja vahvaa se on) on väliä. Myös lankojen paksuuksissa on eroja. Neula on aina pidettävä oikeassa asennossa ja suunnassa. Hyvä rytmi pitää jäljen tasaisena. Ja kehykselläkin on väliä, tuossa renkaassa ei saa kangasta pysymään tarpeeksi kireällä. Seuraavaksi pitää lähteä ostamaan suurempi, kunnollinen kirjailukehys!

Punch needle -harjoitukset jatkukoon!