Sivut

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Mikromakramee-korvikset.

Olin viime viikolla yhden illan korukurssilla ja aiheena oli mikromakramekorut. Oli kiva ja inspiroiva intensiivikurssi, sillä olen aina halunnut oppia tekemään taidokkaita makrameekorvakoruja, mutta jotenkin se on ollut vain aikomus ja tahtotila.

Ja harmillisesti en voi sanoa tehneeni yllä olevan kuvan korvakoruja vaan kyseessä on kurssivetäjän omia taidonnäytteitä. Otin kuitenkin tuon violetin oman harjoitustyön malliksi.
Bongasin ihanat turkoosit kivet ja siihen mätsäävän turkoosin langan. Siitä se lähti, takkuilu. Purin kurssi-illan aikan työn kahdesti alkuun, koska aivokapasiteetti ei vain halunut toimia. Jotenkin aina vasen puoli oli todella vaikea tehdä. Ja sitten loppuikin aika kesken, en saanut korviksia valmiiksi.

Kotona kokeilin jatkaa solmeilua omaan tyyliin ja sitten hoksaisin sen: eikä! Olin ottanut alkuun hopeat välirenkaat ja koristeet ovat kullansävyiset. En tykkää sekoittaa eri sävyisiä korunosia samaan koruun. Joten purin koko työn, en ollut tyytyväinen siihen muutenkaan.
Uusintayritys: ilman mallia aloin solmeilemaan ihan jotain muuta. Alku näytti jännittävältä, mutta sitten katsoin myöhäisin silmin työtä ja mietin, että mitä se esittää? Lehteä? Musteläikkää? Ja sitten näin siinä vain epämuodostuneen luomen. Äh.

Purkuun. Onneksi solmut on aika helppo löysyttää ja vetää auki. Ja lankakin suoristuu helposti.
Kolmas kerta toden sanoo!

Vaihdoin alun välirenkaan isoksi renkaaksi ja palautin alkuperäisen pisaranmallisen vision mieleeni. Ihan simpelliä omaan tyyliin, ei mitään liian erikoista. Ja kärkeen turkoosit koriseet. Ei se kokonaisuus tarvitse monimutkaista makrameeta, jos huomio on kuitenkin noissa mukavasti kuultavissa helmikoristeissa.
Kurssi-iltana, kun luovutin jo mikromakrameen osalta, kokeilin ihan pikaseen kauan hitteinä olleita höyhenmakrameekorvakoruja. Kiire, kiire, kiire. Siinä ne sakset sivalsi ja sitten piti leikata sen mukaisesti. Aika pieneksi menivät. Kunnön töpöset. Fail.
Joten otin höyhenelleki revanssin kotona. Olen yrittänyt tehdä näitä pariin otteeseen ennenkin, mutta useimmiten on ollut joko materiaali tai tekniikka väärä. Mietinkin kerran, että miten voi olla yksinkertaisen makrameen toteuttaminen niin vaikeaa? Joko ei langan päät avaudu tai sitten koko työ jää ihan pluiruksi ja höyhen menee nostaessa kasaan. Mutta nyt tämä on ehkä parhaimmasta päästä. Eli harjoittelu auttaa tässäkin. Ja oikea lanka. Ja oikeaan muotoon leikkaaminen. Ja se auki harjaaminen.
Harjoitushöyhen on liian iso koruksi, mutta ripustin sen miniryijyyni. Sopivat hyvin yhteen.

Ks. ryijystä (ja kahdesta muusta yhden illan jämälankaryijystä) tästä postauksesta lisää.

2 kommenttia:

  1. Tulipa ihanat noista turkooseista korviksista <3 Mielenkiintoinen tekniikka! Tuollaisia höyheniä olen itsekin solmeillut ja se oli kyllä mukavaa, joskin aikaa vievää puuhaa :) Onpa muuten ihana tuo sinun miniryijysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) makramee on kyllä kivaa, sitä voi tehdä hyvin yksinkertaisesilla solmuilla tai sitten toooosi haastavilla :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.