Yöpaidasta tulikin arkimekko.

Kun toiseksi tarkoitetusta tulikin jotain toista.

Kerrankin ajattelin, että ompelen itselleni mukavan ja väljän yömekon. Kankaaksi valitsin Paapiin koirakuvioista kangasta - kun sitä soimaa, että eihän kolmikymppinen voi kävellä kadulla koiraprinttimekko päällä, eihän?

Paitsi, että kyllä voi! Ainakin sen jo tein.

Siitä siis piti tulla yömekko. Kaavanakin käytin toista yömekkoa. Kaksi kappaletta ja kaitaleet päälle. Ei hihojen istutuksia, muotolaskoksia tai mitään. Yhtää pitkää väljyyttä. Väljät ja kaarevat sivusaumat a-linjaan levenevästi.

Mutta valmiina pistin mekon päälle ja päätin, että ei tätä kyllä yön pimeydessä pidetä. Laitetaan koirat päivänvaloon, tästä tulee ihan joka arjen käyttömekko! Ja sitä se kyllä onkin jo ollut, useana työpäivänäkin päällä.

Hihansuihin ja pääntiehen tein kaitaleet. Ne ovat kyllä helppo tapa, voi vain saumuroida koko mekon kasaan. Ja kaitaleisiin saa hyvin kangasreunoja hyötykäyttöön! Eli kaikin puolin win-win.

Yleensä, jos ei kohdistele kuvioita, menee kaikki vinkkuraan. Nyt en edes yrittänyt kohdistaa, itse asiassa en edes ajatellut kohdistamista, koska kuvio on kuitenkin niin villi. Mutta kohdistaminen osin sujui ihan tahtomatta. Melkein ovat koiran naamat sivusaumoissa kohdillaan, haha!

Tästä tuli just niin mukava mitä yömekko voi olla - mutta vain päivävaatteeksi siirrettynä! Ei kiristä, ei kurista. Ja jos vähän turvottaakin - se ei haittaa sillä se ei näy mihinkään! Vähän on sellainen muumimekko, kaiken peittävä tanttamalli leveydeltään. Mutta joskus tarvitsee niitäkin.

Mutta mihinpä tarvitsisi näitä? Kun on kiva printti ja hintava kangas, sitä haluaisi hyödyntää pienimmätkin tilkut. Nämä jäi metrin (olikohan sitä metri, kaippa se oli) kangaspalasta jäljelle. Leikkuusilppua ja vähän isompaa kaitaletilkkua.

Ideoita pikkutilkuille? Pitääköhän alkaa keräämään aineistoa johonkin trikooryijytyöhön? Siihen uppoaisi kyllä paljon niitä ihan pienimpiäkin paloja!