Jo kesällä tai viimeistään syksyllä se orasti, värinälkä. Ja erityisesti taulun muodossa. Haaveilin pitkään keskikokoisesta taulusta olkkariin, jossa olisi paljon kirkkaita värejä. Meidän koti on pitkään pääosin ollut vuoron perään musta, valkoinen tai harmaa. Nyt sitä janoaa kunnon väripirskahdusta. Ja kun ei voi seinään vetässä maalipintaa, hyvä kakkosvaihtoehto on maalata taulu.
Ja nyt sen vihdoin viime viikonloppuna maalasin! Olen tohkeissani. Saanen esitellä:
Graafinen, värikäs, abstraktinen. Ja on sitä väriä! Kukkia, värialueita, montaa erilaista tyyliä yhdessä ja samassa taulupohjassa. Paksuja värikerroksia, vahvoja siveltimen vetoja, sikin sokin kulkevia eri tyylejä. Palloa, lonkeroa, läiskiä ja kukkia. Oikea kukkaketo kaikissa mahdollisissa väreissä!
Taulun inspiraationa oli australialainen taiteilija Leah Bartholomew - olen pitkään ihaillut ja tuijotellut hänen upeita maalauksiaan ja ammensinkin tämän väriläiskäni hänen tyylistään.
Tältä taulu näytti ennen! Voisiko uskoa samaksi? Pelastin sen roskakatoksesta. Siinä oli pari tahraa (kahvia kenties?) ja rungossa oli murtuma (joten pohja on aavistuksen vinkkura), mutta ajattelin, että hyvä siitä tulee, uutta pintaa päälle vain.
..piti tehdä ensin alkutyöt eli saada maalaukselle hyvä pohja!
Ja näin sen tein: Ensin pingotin päälle vanhaa lakanakangasta (myös siis kierrätettyä). Kiinnitin sen niittipyssyllä runkoon eli taulun taakse niin tiukkaan kuin vain sain. Ja jotta kankaasta tulee sileä ja kovahko ja istuu paikoilleen, levitin päälle kunnon kerroksen puuliimaa.
Seuraavaksi gesson vuoro! Gesso on akryylipohjaista pohjustusainetta. Se viimeistelee pohjan hienosti akryylimaaleille. Levitin kaksi ohutta kerrosta ristikkäisiin suuntiin.
Kankaalla ja pohjustamisella saa helposti päällystettyä minkä vain vanhan taulun - kannattaa kokeilla!
Kokonaisuutena tämä taulu on jotain mikä ei ollut lainkaan tyypillistä tai luontevaa minulle. Olenkohan koskaan maalannut mitään yhtä värikästä? Tyylikään ei ole kovin tuttu. Oli outoa yhdistää pastellisävyjä, metallisävyjä (hopeaa ja pronssia löytyy ja ne säihkyvät kivasti valoa vasten katsoessa) ja lähes tulkoon neonvihreää.
Sisäinen kriitikkoni jupisi vähän väliä maalaamisen aikana. "Kauheeta, ihan kauheeta. Näyttää lapsen maalaamalta. Miksi aloin tähän, ihan on maalien haaskuuta. Miksi käsi tärisee, miksei tule tasaista jälkeä? Oon ihan susi*aska, heitän kaiken kaivoon. Lopeta jo hyvä ihminen, ei tästä tule mitään."
Joten todella sain taistella itseni mollaamisen kanssa, jotta sain taulun valmiiksi ja siihen pisteeseen, että koin sen valmiiksi. Ja se kannatti. Sisäinen kriitikkoni on hiljentänyt leipäläpensä ja voin vain hiljaa olla tuotokseen tyytyväinen. Jes, kokeilin jotain mukavuusalueen ulkopuolelta ja onnistuin toteuttamaan visioni.
Jätin muuten taulupohjan reunat kokonaan valkoiseksi. En tykkää erillisistä kehyksistä, ne ovat ihan turhia. Valkoiseksi maalattu reunus on oikein hyvä kehys.
Kieltämättä silmät jotenkin eksyvät tauluun, ensin vähän hätkähtäen, sitten tyytyväisesti ilahtuen. En ole vielä tottunut tuohon värien määrään! Se on virkistävää, ilahduttavaa, niin inspiroivaa. Tämä on todellinen kevättaulu. Antaa tulla kaikki kevään värit ja antaa kaikkien kukkien kukkia!
Olipa ihanaa maalata. Ja vielä dyykattuun taulupohjaan lähes tulkoon nollabudjetilla.
(Pieni supersöpö väriläiskätaulu on koiran kanssa maalattu - ks. postaus tästä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.