Virkattu minikukkaro

Hello!

Pitkästä aikaa. Tuli pieni blogitauko. Joskus ei vain huvita. Ei bloggailla eikä tehdä käsitöitä. Sen sijaan olen ollut ulkona, nauttinut kesästä ja viettänyt cityjuhannusta. Luin feministikirjan, katsoin ilmastokriisistä dokkarin, kävin ensimmmäisessä koronarokotuksessa, törmäsin kaikista edellä mainituista aiheista ihan kummallisia syitä, seurauksia ja vastaväitteitä ja mietin vain että v**** mitä p*****.

Ja siitä se sitten lähti.

Se tunne, kun kaikki ärsyttää. 

Se, että on umpiniskaisia ihmisiä, jotka eivät ota asioista selvää vaan uskovat valeuutisia, hatusta heitettyjä väitteitä ja uskomuksia. Se, että ilmastokriisin puolesta liian moni asia on aivan liian myöhässä. Se, että moni ei edelleenkään usko koko ilmastomuutokseen. Se, että moni ei usko edes koronaan. Se, että sanotaan et onhan tasa-arvoa (ei muuten ole), nostetaan olkapäitä ja jatketaan matkaa. Huudellaan somessa sitä ja tätä ilman, että se olisi totta, kenellekään hyödyllistä tai mitenkään edes inhimillistä. Se, että niin moni asia on pielessä. Arrghh! Sitten lopulta ärsytys yhteiskunnallisiin asioihin on niin iso, että jopa käsityötkin alkavat ärsyttämään.

Lukemastani feministikirjasta (no oli siinä muutakin kuin vain feministinäkökulmaa, mutta ei mennä nyt siihen) sain ajatuksen: hengitä ulos. Kaikki ärsytys ja kakkendaali aivoista ulos. Exhale, inhale. Exhale the bullshit. 

Joten sen mä sitten virkkasin.

Tarvitsin uuden minikukkaron vanhan tilalle ja jotain kuvioita siihen halusin. Vaihdoinkin kuviot kirjaimiksi! Ja voitteko uskoa, olipas jotenkin ihanan terapeuttista kanavoida kaikki se pakkautunut eri aiheiden ärsytys käsityön tekemiseen. Toki tämäkin kyllä veetutti ja piti vähän hengitellä, kun jouduin purkamaan ja aloittamaan virkkauksen alusta jopa kolme kertaa. Ensin tuli liian leveä, sitten silmukoita väärä määrä ja kolmannella kerralla tein yhden silmukan virheen tekstiin. Kyllä lievästi sanottuna otti päähän - etenkin kun lanka oli niin ohutta ja koukku superpieni 0,6 (isommallakin olisi voinut, mutta halusin tästä supernapakkaa), joten virkkaus oli jo ilman takapakkeja ihan superhidasta. Mutta sinnillä ja sisulla valmiiksi!

Tämä käsityö ei ole kaikille, ei kaikkien makuun. 

Mutta minuun nyt tämä "sanoma" kolahti ja jos sinuunkin niin tässä on siltä varalta valmis tekstikaavio*. 

OHJE: Virkattu minikukkaro

Lanka: Tiukkakierteistä virkkauslankaa, esimerkiksi Perfect Crochet Maxi (100 % puuvillaa, 100 g = 650 m) kahdessa värissä. Saman voi myös virkata paksummalla langalla, mutta silloin kukkaron koko on luonnollisesti isompi. Koukku: 0,6 -1,1 tai langan ja käsialan mukaan.

Tee näin: Virkkaa 90 kjs ja yhdistä renkaaksi. Virkkaa suljetuin kerroksin (tai voit myös spiraalina kunhan merkkaat aloituskohdan) 8 krs 1 ks jokaiseen s:aan. Virkkaa toiseen laitaan "bullshit", kuljeta tekstin lankaa muulloin työn takana mukana. Tekstien väliin voit jättää haluamasi määrän tyhjää tilaa, itselläni on 3 krs. Ota uudelleen tekstilanka mukaan ja virkkaa "exhale the" -osuus. Lopuksi virkkaa taas 8 krs yhdellä langalla. Yhdistä ylös vetoketju joko virkaten tai ommellen - ks. alta vinkki! Sulje lopuksi pohja.

* Kaaviossa alempi sana on tarkoituksellisesti "vinossa" eli ei ylemmän osuuden keskellä, koska tekstit virkatessa menevät sen verran kursiiviin niin epäsymmetrisyys vähän korjaa sitä.

MUTTA: Miten saada vetoketju istumaan virkattuun kukkaroon nätisti ja helposti?

VINKKI!  Virkkaa ensin vetoketjun ympäri! Tämä niin helpottaa saamaan vetoketjun kohdilleen. 

Virkkaa siis vetoketjun ympäri kiinteitä ketjusilmukoita. Isommassa työssä voisi jättää enemmän hampaistoon väliä, mutta tässä halusin reunan lähelle. Ohut koukku menee hyvin vetoketjun läpi. Jos on paksumpi koukku, voi vetoketjun reunaan ensin pistellä isolla neulalla pienet alut. Virkkaa laita suoraan ja käänny hampaiston yli vähän aikaisemmin mitä kukkaron leveys on. Virkkaa symmetrisesti toiselle puolelle.

Ketjusilmukoiden reunaan voisi jatkaa virkaten suoraan. Eli työn voisi myös aloittaa vetoketjusta ja virkata ylhäältä alas!

Yhdistäessä helpointa on neulalla vetää vastatusten tulevat silmukat yhteen. Itse aloitan edestä keskeltä, päästä aloittaen menee helpommin vinoon. Päissä yhdistä useampi kukkaron silmukka vetoketjun päähän, jotta kulmasta tulee tasainen.

Jos nurjalle jää liian leveästi "avointa" vetskarin reunaa, harsi ne vielä kiinni niin eivät ole käytössä haitaksi. Tämänhän toki voisi tehdä nätimmin vetoketjun värisellä ompelulangalla, mutta oli sopivasta leikkuujämää virkkauslangasta, joka riitti juuri hyvin tähän.

Tämän koko on juuri sopiva! Tämä on kolikoille, mutta sisään mahtuu myös pankkikortti. Tai huulirasva ja avaimet. 

Seuraavaksi tottelen kukkaroani ja vain hengittelen: hengitä ärsytys ulos - ja keskity olennaiseen. Vaikkapa käsitöihin. Kyllä se tästä, käsityöterapialla! Tai jäätelöllä. Voisinkin lähteä tästä kolikkopussini kanssa kohti jäätelökiskaa..