Tuubihuivista ribbipipo

Se tunne, kun...

...haluaisi vihreän ribbipipon, mutta ei ole saanut aikaiseksi katsoa mistä löytäisi hyvän..

...ja sitten tajuaakin, että saakin toivomansa pipon ihan kotoa kierrättäen!

Se tunne on nyt-on-heti-pakko-toteuttaa-inspiraatio. Ei tässä mitään uutta osteta, jos voi kierrättää ja tehdä itse!

Ja se inspiraation tunne lähti tästä liikkeelle. Tämä on vuosia kausia vanha tuubihuivi. jonka ompelin miehelle. Se on miehen vanhasta puseron helmasta ommeltu. Nyt mies totesi, että voisi sen karsia pois, koska ei ole enää tullut tuubia käyttäneeksi. Vähän varovasti kyseli, että haittaako kun minä tuubin hänelle olin lahjaksi ommellut..

..ja minä siihen, että no ei todellakaan haittaa - koska näin tuubihuivin jo silmissäni pipona!

Ja pipohan siitä tuli oikein kaksinkertaisena ja kunnon leveällä käänteellä.

Että puserosta tuli tuubihuivi ja tuubihuivista pipo. Niin ne tekstiilit elävät olomuodosta toiseen.

Tässä tulee yksi pieni kikkakolmosjippovinkkiniksi pipojen ompeluun:

Jos ei pituus riitä kaavaan* isolla käänteellä, tee pipo kahdesta osasta. Ompele ensin poikkisauma ja aseta se niin, että päälle tulevan pituus on 1-2 cm lyhyempi. Silloin sauma jää varmasti käänteen alle ilman, että sitä saa aina taitteessa asetella piiloon.

*Minulla oli käytössä Paapiin pipokaava ns. puolitettuna ja siihen käänne lisättynä. Leveyteen en laittanut saumanvaroja yhtään (itse asiassa ehkä vähän jopa kavensin kaavan päänympärystä), koska tämä ribbi kuitenkin joustaa hyvin.

Kyllä tuli tarpeeksi hyvä pikapipo.

Tällä taas pärjää, kunnes voikin sitten ottaa pakkasten tultua paksumpaa merinopipoa päähän.