DIY: Mielitietty-neuletakki

Nyt on kylmä. Ulkona, sisällä - joka puolella! 

Lokakuun koleus on jotain mitä en kestä. Ei ole vielä ihan toppatakkisäätkään ja tuntuu, että kylmä kosteus puree ytimiin asti. Siksi päätin, että nyt ompelen ison ja superlämpimän neuletakin, johon voi oikein uppoutua halutessaan.

Ja niin syntyi Mielitietty.

Mielitietty ei ole oma keksimäni nimi. Se on tämän neuloksen kuosin nimi!

Neulos on kotimaisen Kainon. Kaino (ei maksettu mainos) on ekologinen ja eettinen neulevalmistaja. Vastuullinen firma, jossa on 0 % mikromuovia ja 0 % tekstiilituotannon jätettä - plus monta muuta asiaa! Eikö kuulosta hyvältä? Ja vielä paremlta se, että valmiiden neuleiden lisäksi Kaino myy myös vaihtelevasti omia neuloksiaan paloina. Tämä neulos on mukavan paksua, sileää ja puuvillamaisen ryhdikästä - ei siis sellaista ärsyttävää joka suuntaan venyvää, jota on vaikea käsitellä paininjalan alla.

Lue lisää: shop.kaino.fi

Ostin tätä Mielitietty-neulosta jo kaaauan aikaa sitten. Oli silloin jo korona alkanut, mutta näköjään piti kuitenkin neulosta aika kauan hillota. Nyt päätin kuitenkin paloista tehdä muhkun neuletakin.

Se on pitkä ja ommeltu aika pitkälti sieltä mistä aita on matalin. Ostin neuloksen kolmessa palassa (olikohan 70 cm ja kaksi 105 cm palaa) ja kaikissa paloissa oli valmiiksi huolitellut reunat. Ei tarvinnut, kuin pistää toinen iso pala poikki etukappaleiksi, tehdä pikkupalasta putkihihat ja lisätä niskan käänteeseen vahvikenauha tueksi (jotta se ei neuletakin painosta ajan myötä veny).

Tässä näkee valmiit reunat. Ei siis tarvinnut käännellä helmaa tai hihansuita - superhelppoa ja siistiä.

Neulospalat olivat myös valmiiksi pestyjä, joten ei ollut kuin surrauttaa saumurilla kasaan ja neuletakki päälle! (Ja sitten miettiä, että miksiköhän tämän neuletakin valmistusta oli "odotettava" se tuhannen kuukautta ja risat, kun kerran neuloksiakin tilatessa oli mielessä jo selkeä plan mitä varten palat ostin? Joskus se uskallus sipaissa saksilla ensi kerran vain ottaa aikansa.)

Se, että on lokakuun koleutta päällä, olemme myös saavuttaneet vuodenajassa sen harmauden vaiheen, että sen harvan kerran kun jos jotain haluaa päällänsä kuvata, on mentävä parvekkeelle ja kestää kylmyys supermiehen (tai -naisen) tavoin. Olkoon pitkä neuletakkini supermiehen (-naisen) viitta kylmyyttä vastaan! 

Alkuun suunnittelin takkiin isoja etutaskuja, mutta jätinkin ne pois. Alkoi neuletakilla olemaan jo sen verran painoa, että ehkä en halunnut isoja taskuja mahdollisine sisältöineen kasvattamaan lisää painoa.

Sitten mietin mitä teen jäljellä olevalle palalle? Kas, siitähän tuli uusi, edellistä nuhjutuubia siistimpi kauluri! Sanotaan tätä nyt kauluriksi - enemmän se on kauluri kuin tuubihuivi. 

Ja on muuten kiva, että muodissa ovat erilaiset kaulurit aikuisillakin. Ei tarvitse taistella pitkien huivien kanssa. Aina hiukset, korvikset, huput ja laukkujen hihnat solmussa kiedottavien huivien kanssa. Tällaisen pikkukaulurin kanssa on niin helppoa! Sujautus päähän ja menoksi, ei mene tukka ja muut solmuun.

Kauluri on pitkä suorakulmio kaksinkerroin. Ompelin putkeksi, käänsin oikein ja ompelin käsin päät limittäin. 

Ja kolmesta neulospalasta jäi jäljelle vain neljä pientä suiroa. Ne tuli, kun kavensin neuletakkia kainaloiden alta hiukan muotoonsa. Jos olisi tehnyt ihan kantikkaan laatikkoneuletakin, ei olisi tullut yhtään leikkuujätettä. Mutta neljä suiroakin on jo tosi hyvin. Lähes-melkein zero waste -ompelua!