Oikea avain.

Uusin, ihanin, mielenkiintoisin, helpoin koru: Madam B.C:n lukko! En ole viime aikoina ehtinyt tekemään juurikaan-paljon-mitään-mitä-olisin-tahtonut-ehtiä-tehdä, joten nyt illanpäälle oli pakko nykässä jotain ihan pientä piristävää, jotta edes sain jotain tälle viikonlopullekin tehtyä.

Sälälootan syövereistä löytyi vanha - siis ikivanha - lapsuusaikojen päiväkirjan puoliksi muovinen lukko. Se oli aluperin pinkki, mutta kesällä spraymaalasin sen kultaiseksi.

Otin avaimen ja pikaliimasin sen lukkoon kiinni. Tungin väliin pienen syttyrän harsoa, jotta avain saa kunnon "otteen" lukosta. Lopuksi liitin avaimeen minipätkän ketjua ja kolme erikokoista avainta.

Suurin avain on suosikkini! Se on GT:n palasiksi hajottamastani rannekorusta. Totesin, että on muuten niitä harvoja koruja, joihin tietentahtoen olen nyt yhdistänyt kullan ja hopean sävyjä. Ja minä, kun olen aina vannonut sen nimeen, että niitä kahta ei keskenään saa sekottaa. Taisin puhua itteni nyt pussiin, hyvältähän tuo yhdistelmä näyttää - ehkä.

Päällysvaatteita rinkuloille.

Kirpputoreilta on löytynyt viime aikoina paljon muovisia, yksivärisiä rannekkeita. Olen hamstrannut jostain syystä näitä molkuroita. Tylsiä ne tuollaisenaan ovat, mutta ehkä jos niille tekisi jotain?

Toiselle rannekkeelle oli pakkokin tehdä jotain, kun hintatarra jämähti oikein kunnolla kiinni. Olisi se varmaan liottamalla pois lähtenyt, mutta leikitään, ettei se nyt ollut vaihtoehtona: ainut keino saada se pois silmistä oli peittää se!

Vaaleampi ranneke sai pitsiä ympärilleen. Liimasin vielä yhden pitsikukan keskelle ja koristelin sen hopealla kohovärillä.

Romanttisempi, hiukan persoonallisempi, lämpimämpi..kertakaikkiaan parempi!

Toinen ranneke sai vähän tummempaa ja rokimpaa asua ylleen.

Kierritin blingbling-kangassuikaletta ranneekkeen ympärille ja ompelin sisäpuolelle kangaskaistaleen pitämään suikaleet kasassa ilman, että hileet naarmuttaisivat ihoa.

Se on ilmiselvä perjantai-ranneke!

Luonnoksia.

Tarvitsin uuden notebookin ja koska olin pihi otin alelaarin halvimman ja rumimman yksilön. Ajattelin ensin päällystäväni kangaskansilla rallimeiningin piiloon, mutta ei siitä sitten tullutkaan yhtään mitään kierreosion ja kumilenksun takia.

Päädyin b-vaihtoehtoon ja päällystin kirjan mustalla pahvilla ja kuvilla, jotka skannasin edesmenneen tätini albumista.

Jumaloin tätini vanhoja kuvia. Noissa jos missä on tunnelmaa! Voisin tuijottaa kuvia vaikka loppupäivän. (Voikohan tästä tulla ongelma? En kirjoitakaan notebookin mitään muistiinpanoja ylös, vaan jään hypnoottisesti tuijottamaan kukkamekkoja, idyllisiä kesäiltapäiviä ja Italian lomakuvia?)

Erityinen suosikkini on tämä varjon alla kahvittelu-kuva. Se on niin täydellinen otos aidosta hetkestä ilman poseerauksia. Alkuperäinen valokuva on vielä mahtavampi. Kaunista, kertakaikkiaan kaunista.

Notebookeista puheenollen, törmäsin vanhaan DIY-luonnoskirjaani. "Green is the new black!"

Selasin ilolla ja myötähäpeällä luonnoksiani läpi. Sieltä löytyi esim. ensimmäisen iltapukuni luonnos. Alaosta violettia satiinia, yläosa sifonkia. Vartalon ympäri kiertyvät, pitkät sitomisnauhat.

Valmiina iltapuku näytti tältä (joo, onhan se näkösällä jo täällä jossain, mutta pistetäänpäs nyt vielä kerran esille). Olen tuosta ylpeä, koska se tosiaan oli ensimmäinen iltapuku ja ehkä ainut, jonka olen täysin virheettä ja täysin "oikeaoppisesti" tehnyt.

Luonnosvihossa oli myös yhden arkimekkoni suunnitelma. Se oli slaavimekoksi kastettu mekko.

Oli myös mahtava kerrata mitä joskus on tullut tehtyä ja mikä idea ei sitten kovin hyvä ollutkaan. Hyvä esimerkki on tämä toppi, jonka toteutin ja sitten silppusin, koska se oli käytössä niin surkea! Idea hyvä, lopputulos huono.

Ja lopuksi hätäinen suunnitelma tulevasta suuresta projektista: iltapuku vol.4! Alunperinhän ei ollut ajatusta tehdä enää yhtään iltapukua, mutta päädyin toiseen ajatukseen, kun jumahdin ajatukseen ihanan kokopunaisesta mekosta (=kuvan mekko). Ja miksi en tekisi vielä yhtä mekkoa nyt, tuskin tulevaisuudessa tulee tarvetta ommella kovin montaa kertaa kokopitkää juhlamekkoa?

Harmaa päivä.

Kuka arvaa mistä kuvassa on kyse?

Jep! Se on se, mitä pitkään ehdin jo hinguta: harmaa iso lörttöteeppis isolla harmaalla taskulla!

Ostin HM:n L-kokoisen tpaidan ja lisäsin siihen vanhasta topista ison taskun sivusaumasta etiäpäin.

Olen tehnyt suuren valaistavan havainnon siitä, miksi olen alkanut pitämään yhä enemmän harmaasta: se on loistava väriyhdistelmä, oli se toinen väripari melkein mitä tahansa kirkasta sävyä. Harmaa se sopii pinkin, tummansinisen, keltaisen, puhtaan violetin ja jopa oranssin kanssa!

Korvissa hilluu pinkit barbikorkkarit. Kaveri huudahti: "Ihanat korkkarit!" Toinen kaveri katsoi jalkoihini ihmetellen, että mistäköhän suunnasta katsottuna saappaistani löytyy minkäänlaista korkoa ennenkuin hoksasi, että neihanatkorot löytyykin jostain vähän epätavallisemmasta paikasta.

Tänään on harmaa päivä niin paitansa kuin päivänsäkin puolesta...

...sillä ulkona on muhkeat -24astetta  - juuri kun luulin, että ne pakkaspäivät selätettiin jo ja voitaisiin suunnata kohti valoisampaa ja löyhempää kevätsäätä!

Vedän karvahatun päähän, suljen silmät ja kuvittelen eläväni keskellä hellettä.

Cora taitaa leikkiä samaa lämpöleikkiä peiton alla. Pakkaset ja pikkukoira eivät sovi yhteen. Vielä vähemmän sopii yhteen pakkanen plus pikkukoira plus koira, jolla alkoi juoksut. Cora saa täydet sympatiani ja annan otuksen völlätä vaikka koko ajan sängyssä masentuneena mikäli se niin tahtoo.

Pieni koira, iso peitto.

Owl.

 Vihdoin ehdin ompelukoneen ääreen. Tein ensimmäisenä jotain, mitä en olekaan ennen tehnyt.

Miniläppärin suojapussi on ällöttävän likaisessa kunnossa, joten päätin tehdä koneelle uuden suojan.

Suojassa on vihreä puuvilla päällä, välissä kaksi kerrosta vanhaa pyyhettä ja sisävuorena kivaa kukkakangasta. Halusin kontrastia vetoketjuun, joten valitsin ruskean ja turhankin paksun vetskarin.

Päälle tikkailin huovasta lehtiä ja pienen pöllön. Oksan tein tusseilla. Inspiraatiota pöllöön sain tästä ihastuttavasta rintamerkistä: Cut Out and Keep: Owl Brooch by lolitavontorch.

Ja hei, sanokaas jos vielä uusissa postauksissa kuvat menevät totaalisen kamalaksi pikselimössöksi. Nyt jäi vainoharhat päälle, koska en todellakaan ymmärrä mistä moinen johtuu, jos aina kuvien muokkauksen/latauksen/siirron tekee samalla tavalla..

Loppuun kuva, joka saa kyllä sydämeni sulaamaan. On se Cora ihana koira.

Paloja ja pelejä.

Ostin Gina Tricotin alemyynnistä mm. tämän rannekorun. Täytyy sanoa, etten ikinä käyttäisi tuota tuollaisenaan. Hyvin raskas metallipalojen yhteenkyhätty kasa. En halua pitää sellaisia koruja, jotka  kilisevät ja kalisevat jokaisen pienenkin liikkeen myötä enemmän mitä laki sallii. (Toivottavasti nyt kenelläkään lukijalla ei ole juuri samaista korua - varsinkaan lempikoruna..)

Eikä se nyt kovin kauniskaan ole, mutta jos tarkemmin katselee, niin joukossa on hyvin paljon nättejä pikku osia.

Päätinkin sitten purkaa koko komeuden palasiin. Aika paljon potentiaalisia paloja!

Purin lopuksi vielä nuo ketjuosatkin. Kuvassa näkyvä kello-osa osui jo kaupassa silmääni.

Kirpputorisaalista: musta neuletakki 2e, punainen tpaita 0,20e.

Luonnollisesti sitten myös ensimmäisenä otin kello-osan käyttöön ja ripustin sen pitkään kaulaketjuun.

Korukuvauksen pysäytti pieni punainen kumiankka. Rakas ystävämme vesilintu saapui joukkoomme, kun Cora päätti, että kamera hiiteen ja nyt leikitään!

Ankka hollille ja pienen etäisyyden päähän istumaan ja toljottomaan psykoottisesti. Tuota se meiän Cora tekee - hyvin paljon. Kerran erehtyy sen ankan sille heittämään, niin sitä sitten saa jatkaa kopittelua ihan koko illan. Graah. 

Sitä saa mitä tilaa, tiesinhän minä, että kääpiöpinserit ovat aktiivisia leikkijöitä, yksiä lelurakkaimpia koirarotuja.

Kukaan ei sitten huomaa taustalla uhkaavaa kaaosta - olisi vissiin aika jälleen siivota?

Iltaisin on hyvä testata koiran kärsivällisyyttä. Väliin saattaa piski haukkua ja komentaa, välillä pilkkii ja laittaa makuulle tuijottamaan ankkaa..joskus se sitten jopa toteaa, että parempi on jo luovuttaa.

Leikkierä voitettu Madam B.C. - Cora 1-0. Hah, kerran näinkin.

Toivottavasti pääsisin viikonloppuna leikkimään ompelukoneella. On jo ikävä. Vieroitusoireet iskevät.

EDIT// valitettavasti kuvat ovat ilmeisesti melkoista pikselikaaosta. En tiedä miksi, toisella koneella kaikki on ok, toisella taas ei. Yritän korjata mössöilyt, jahka saan viisaampaa apua asiaan.