Yellow, my new fellow.

Olen viime aikoina tehnyt uusia värivalintoja. Olen valinnut väriläiskiksi ennen niin kesto-vihavärini, keltaisen. Mitä ihmettä tapahtui? Taisin lyöpä pääni ja samassa rytäkässä rakastua entiseen inhokkiini.

Ensimmäisiä keltaisia uusia läiskiä oli tämä kaulakoru.

Se on keltainen postilaatikko, hyvin-hyvin-hyvin vanha lego! Tein siihen reiän polttamalla (kuuma neula kannen läpi) ja muunsin sen riipukseksi.

Se on suloinen, sen saa vielä aukikin! Postilaatikko toimii oivana hermoleluna niinä hetkinä kun on tylsää, eikä käsille ole mitään tekemistä - eikun postilaatikon rämpytystä auki-kiinni-auki-kiinni-auki...

Vielä kun saisi myös minipostia postilaatikkoon.

Olen myös löytänyt uudelleen vanhan sitruuna-sormuksen. Enää se ei ole happamien päivien irvistys, vaan iloisten, kepeiden ja värikkäiden päivien sormus.

Huomasin omistavani keltaisen vyön. Oho. Mistähän se on tupsahtanut, en muistanut vyön olemassaoloa ollenkaan! Löytö oli taas mahtavaa skaalaa-shoppaile-omassa-vaatekaapissasi.

Hailakan keltaisen nahkavyön kaveriksi sopii myös uusi kaulakoru osa kaksi.

Se on nukkuva joutsen, cernit-massasta.

Se, että keltaista löytyy niin vyötäisiltä ja sormesta, niin laitanpas sitä myös runsain mitoin kaulalleni.

Huivi on pujotettu kaulaan vähän erikoisemmin tällä ohjeella: rik-see photography

Asusteiden ja korujen lisäksi keltaisen erisävyjä on alkanut hissukseen tulemaan myös sisustukseen, ihan kuin hiipien kaltoin, edes huomaa sitä. Hailakoista kullansävyistä etiäpäin kuljetaan kohti kirkasta väriä.

Keltainen postaus on hyvä lopettaa keltaiseen hedelmäkulhoon. Ja siihen, että kohta lähden juhlimaan, mutta juhlahuumasta ja uusista juhlakoruista lisää juhlien jälkeen.