Täyshutista täyskymppi.

Alkuperäinen viikon aloitusidea lörähti kuin jätkänräkä piikkilangassa, joten näytän kaksi projektia, jotka toteutin viikonloppuna. Seuraavat projektit ovat niitä herätehurahduksia, joihin harjaantuneinkin kirppisostelija sortuu. Sitä törmää silloin tällöin ylitsepääsemättömän halpaan juttuun, joka tuntuu mielettömältä löydöltä kunnes tajuaa, että ei se löytö ollutkaan ihan niin mielettömän ihana.

Ongelmaheräteostos osa yksi: vyö, joka oli halpa ja kivan värinen...mutta siihen se sitten jäikin. Kotona tajusin, että vyö on liian iso, lehdet rumat ja helmet täysin turhat. Yäk, mitä menin tekemään?

Torjuin ehkä-joskus-pidän-jossittelun suorilta ja päätin vetää vyön palasiksi. Suurin osa vöistä aukeaa joko pihdeillä, miniruuveilla tai viime kädessä vaikka saksilla. Tämä vyö oli helppo tapaus: soljet lähtivät vähän tuulesta nykäisemällä - heikkoa tavaraa sanoisinko.

Irrotin helmet ja talletin soljen - ehkä joskus sen johonkin hyödynnän..

Helmistä tein riipuksen sekä korvakorut.

Riipusmöykystä tuli ihana, raikas, keväinen ja merellinen. Tykkään, tykkään, triplasti tykkään.

Turkoosi teema jatkui, kun laitoin vyön resorin lyhennettynä vanhaan hameeseen.

Hame näytti ennen tältä (jo kertaalleen tuunattuna). Kuva on niin talvisen harmaa valkoisine sukkiksineen, harmaine villasukkineen ja hyiyökötys tuota tunkkaisen tummanharmaata ribbiresori-vyötäröä!

Turkoosi on parempi yhdistelmä hameeseen. Nyt se on nuorekkaamman ja raikkaamman näköinen. Sopii hyvin yhteen (kirppikseltä myöskin löydettyyn) uuteen neuletakkiin sekä washer-kaulakoruun.

Vielä hameen taskuista lähikuva. Vaihdoin nuo rumat ja halvannäköiset napit metallisiin, ks. alta:

Halaan kameraa-lähiotos. En vieläkään ole saanut aikaiseksi leikata hiuksiani. Ehkä vuonna 2015?

Haukansilmä bongaisisi edelliskuvasta uudet nappikorvakoruni.

Turkoosia nekin! Ja tiedättekö mitä? Ne on oikeaa kiveä.

Joskus näköjään kannattaa reissultansa raahata pikkukiviä kotiin ja säilyttää niitä vuosikausia laatikoiden pohjalla. Kuka olisi tiennyt, että korvakoruthan niistä vielä tulee?

Sitten jätämme turkoosin sikseen ja otamme mintunvihreän tapauksen käsittelyyn:

Ongelmaheräteostos osa kaksi: ihastuin heti midipituiseen laskoshameeseen. Huomasin vasta kotona, että hame oli halpa siksi, että sen helmassa oli jumalaton tahrarykelmä, joka lähtenyt pois sitten pesussakaan. Kiitos tästä, hyvä yritys, mutta toiminut se ei.

Mintunväri on ihana, joten en harkinnut värjäämisvaihtoehtoa, vaan päätin lyhentää midipituutta (vihdoin, kun löysin hameen, jonka kanssa oikeasti pidin midi-pituudesta!), jotta sain tahran pois helmasta.

Merkkasin vesiliukoisella tussilla pois otettavan pituuden. Helpoiten tämä kävi saumurilla.

Kun saumuri leikkasi ja huolitteli puolestani, minulle ja ompelukoneelleni jäi vain reunan kääntäminen.

Ihan kiva tulos, vaikka midittömyys vähän harmittaakin. Sen siitä saa, ehkä tämä oli taas opetus siitä syynäämisen tärkeydestä, jotta tietää mitä ostaa ja miksi joku vaate irtoaa uskomattoman halvalla.

Jäljelle jäi kysymys siitä, mitä teen poisleikatulle helmalle? Aina jää tyhmiä kangaskaistaleita yli ja tilkkuloota pursuaa jo. Pakkopakkopakko keksiä joku käyttökohde helmapalalle! Pakko!

Helmasta tuli huivi! Voisiko uskoa, jos ei tietäisi?

Leikkasin kaistaleesta tahraisen osuuden pois, käänsin reunat, laskostin kaistaleen koko pituudelta ja ompelin keskeltä. Hiukan vedin rypytykselle, jotta huivi laskeutuu romanttisille kierteille päistään.

Ja näin voimme todeta, että kirppishutiostoksista voi aina luoda jotain uutta, toimivaa ja kivaa, eikö?