Hula Hoop.

Kun sain käsiini kasan matonkuteita, päätin alkaa heti niiden tuhoamishommiin. Aloitin hulahula-vanteen avulla tekemään pyöreää pikkumattoa. (Tutoriaali: Family Fun / Hula Hoop Rug) Valitsin trikoon sijasta puuvillaa ja sovelsin ohjetta, mutta pujotteluperiaate jäi silti ihan samankaltaiseksi.

Kaikki sujui hyvin, pujottelin kudetta kuin robotti, kunnes ajattelin hei-tämä-löystyy-kiristän-siis! Sitten meni metsään, koska kiristäminen oli ilmeisesti kaikkea sitä mitä ei olisi kannattanut tehdä.

Tuloksena ei ollut tasainen pikkumatto vaan laidoistaan kaksinkerroin kääntyvä pehmeä lössykkä. Mukavalta se jalkojen alla tuntuu, mutta ei sitä mattona voi käyttää. Ehkä se onkin istuintyyny?

"Hmm...nuuhnuuh...mikäs se tämä on.."

"Tykkään siitä!"

"Onko se minun? Onhan tämä minun?"

"Eikö! Saanko silti pitää sen? Saanhan, saanhan, saanhan?!"

Lannistuin maton epäonnistumisesta niin, että päätin piristää mieltäni tekemällä jotain helpompaa ja varmemmin onnistuvampaa: virkkasin siis trikookuteesta säilytyskulhon/-korin.

Virkkaaminen ei jäänyt yhteen, eikä kahteen...Tein samalta istumalta kaksi ruskeaa lisää.

Ja kerta kiellon päälle: vanhasta jumbolangasta tuli vielä neljäs pikkukori. Näitähän tekisi vaikka urakalla. Ainakin palautuu mieleen miten harjaannutaan virkkaamaan tasaista jälkeä.