Vuoden muistot.

Pistin vuoden 2012 pakettiin. Laatikon pohjalta sivuille, sivut kansioon ja kansion takaisin laatikkoon.

Olen aina ollut niitä kummallisia keräilijöitä, jotka säästävät kaikki roskat lippuset ja lappuset. Jo pienenä tyttönä aloin liimailemaan niitä vihkoihin ja sittemmin olen koonnut niistä erilaisia koosteita. Kyllä niitä vuosien albumeita on jo aika monta kertynyt ja jokaiselle on kasaantunut paljon tunne-arvoa.

Aikaisempi albumi täyttyi jo aikanaan 2011 muistolla, joten vuoden 2012 lärpäkkeet menivät omaan pieneen kansioon. Kansio oli niin ruma, että päällystin sen edesmenneeni tädin valokuvilla (scannattu ja printattu). Olen käyttänyt päällystyksissä ennenkin tädin lomakuvia - tulen niistä aina niin hyvälle tuulelle!

Kansio sisältää nyt kaikki viime vuoden leffaliput, kortit, tapahtumaesitteet, kutsut, hauskat inside-jutut, muistot Lontoon reissulta, vuoden erikoisimman ostoksen kuitin ja pari vuoden aikana tehtyä art book-minivihkoa (jotka oli muuten helppo sujauttaa kirjekuoren sisään niin ei tarvinnut vihkoon puhkoa reikiä).

Vuoden 2013 lippusia ja lappusia on alettu jo ottamaan talteen. Ala sinäkin keräämään niitä piirongin laatikkoon. Skräppää, yhdistele valokuvia, liitä muistoja biiseihin, sanontoihin, ajatuksiin.. ja tulet vielä kiittämään itseäsi, sillä tällaisista saa palautettua mieleen aikanaan niin erilaisia muistoja ja nostalgisia fiiliksiä! Muistojen havinaa kiikkustuoliin! Dementtia voi iskeä, mutta paperitodisteet muistoista eivät katoa.

Muotovalioiden kirja.

Herättelen uinahtanutta lankailuhimoa tälle vuodelle selailemalla ihania virkkaus- ja neulekirjoja. Käsiin sattui muun muassa tämä ihana Muotovaliot - Neulo oma koira-kirja (Sally Muir; Joanna Osborne, suomentanut Kati Lampela. Karisto 2011). On niin hellyyttävän ihana opus, että kurkistetaan sivuille:

Monta koirarotua, kullekin selkeät ohjeensa, söpöt kuvat ja kuorrutteena vähän nippelitietoa roduista.

Yksi suosikeistani taitaa olla tämä ranskanbulldoggi - mikä ruttunaama ja nöpö häntä! Neulemallien tekijät ovat kyllä suoranaisia neroja, kun ovat pystyneet luomaan niin todenmukaisia otuksia. Itse en taida edes uskaltaa lähtä kokeilemaan vasta-aloittelijan tasoisilla silmukoillani näitä pehmoja. Sen tietää, että itku siinä tulis, kun tuloksena olisi vain joku sekarotuisen möykyn ja pölypuudelin risteytymä.

Mutta tässä voisi olla visio siitä, mistä olen aina puhunut: kääpiödalmatialainen. Olen sitä mieltä, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos jalostettaisiin vielä yksi koirarotu. Eihän kukaan voisi vastustaa alle polven korkuisia dalmatilaisia? Sitä odotellessa, keskityn meidän perheen omaan kääpiöpinseriin:

"Eikö se lumi jo lopu, kohta ei näe enää pihalle!"

Tekohengitys saappaille.

Tässä näette jo vuosia vanhat saappaani. Mukavat lompsuttelijat, paljon kilometrejä nähneet. Likaset, naarmuset, kärjistään kärsineet. Tiedän, olisi ehkä aika ostaa jo uudet, mutta kuka kenties ehkäpä..

..ne vielä vähän aikaa jaksaisivat? Putsaus ja puunaus. Nilkkaremmien poistaminen. Kärkien maalaus.  Kun pohjat ovat kunnossa niin pinnan fiksaus riittää lisäryhdin antamiseen. Maalasin kärjet kevyesti akryylimaalilla. Saa nähdä kuinka pysyy, kun kenkien nahkapinnoista (ja lumesta) ei koskaan voi varmasti tietää. Kunhan edes vähän lisäkilometrejä kestäisi. Ainahan ne kärjet voi maalata toistamiseen.

Ulkona mattamaaliset kärjet eivät juurikaan edes erotu, hurraa! Ja remmittömyyden tuoma tylsä yksinkertaisuus piristää! Kyllä Madam B.C. voitti nyt vanhat saappaat 1-0. Nyt kohti uutta viikkoa!

Koppa tyhjänä.

Nyt loppui ideat kesken. Otin jättijumppapallon esille - mutta vain huomatakseni, että eihän se pallo täyty, jos ilma tuulee pallosta läpi. Kuka rontti on käynyt tökkäisemässä palloon reiän! Yritettiin sitä huonolla menestyksellä tilkitä umpeen pyöränkumin paikalla, mutta se oli luokkaa epic fail. Nyt tarttis uuden paikkausidean - kuka kenties tietäisi toimivan keinon? Tai löytyisikö käyttökelpoisia kierrätysvinkkejä pallolle? Paljon olisi pinkkiä kumia, mutta mihin sen voisi uusiokäyttää? Olisi tosi harmillista, jos tuollaista materiaalimäärää ei saisi hyödynnettyä mihinkään.

Kynäile koru.

Jokaisella on varmasti penaalissa, kynätörpössä tai piirongin laatikossa kynänpätkiä, joilla ei ole enää mitään käyttövirkaa. Antakaa niille puukynille uusi elämä vaikkapa tällaisena hauskana kynäriipuksena!

Tee kynästä koru näin: teroita tai katkaise puukolla kynä lyhyemmäksi. Teroita pää (ei liian teräväksi!). Leikkaa suikale nahkaa, huopaa tai kangasnauhaa. Liimaa kynän päähän suikale ns. riipuslenkiksi. Liimaa lenkin ympärille toinen lenkki. Lopuksi sivele pari kerrosta väritöntä liimaa, askartelulakkaa tai vaikka kynsilakkaa kynän päähän, niin ainakaan ei terä pääse tuhrimaan vaatteita. Anna kuivua. Valmista!

Nyt vasta esitelty kynäriipus kuului viime vuoden puolella "taiteilija-asuun", jonka valmistin teemabileisiin.

Asuun tein muun muassa jacksonpollock-henkisesti roiskitun tunikan. Ihmisen ilmoilla olen pidin tuota tunikaa vain kyseisten teemabileiden ajan ja sittemmin se on toiminut yöpaidan roolissa.

"Taiteilija-asuun" kuului maalattujen tennareiden, tunikan ja kynäkorun lisäksi myös pientä "rekvisiittaa" - kuten tämän rintakoru. Nahkaa, lakalla kovetettuja kankaisia "värinappeja" ja pensselin pää. Pensseli oli jo tuhon oma, joten olen vain tyytyväinen, että senkin sain koristeeksi kierrätettyä.

Toispuoleisen kampauksen takia vain toisessa korvassa roikkui erikoista ilmettä tavoitteleva, pikaliimalla sommiteltu statement-korvakoru - mistä muustakaan kuin lempimateriaalistani, nahasta.

Sellainen oli se. Rento ja ei-liian-yliampuva-asu istui hauskoihin teemabileisin. Good memories.

Pohjia sormuksille.

Jos sinun tekee mieli tehdä uusi sormus, mutta korutarvikkeistasi ei löydy valmista sormuspohjaa, voit harkita sormuspohjan korvaavia tee-se-itse-vaihtoehtoja. Tässä neljä ideaa erilaisista materiaaleista:

Vaihtoehto 1. Kuminauha. Leikkaa sormesi ympäryksen verran kuminauhaa ja ompele vahvalla langalla päät yhteen. Liitä liimalla tai langalla tahtomasi koriste sormukseen kuminauhan liitoskohdan päälle.

Vaihtoehto 2. Muoviset kierreseläkkeet (ai mitkä? ks. lisää tästä postauksestani). Leikkaa ja liimaa päät yhteen. Kierreseläkkeen päälle voi liimata melkein mitä vain. Itse punoin pienen "laatan" nahkapaloista.

Vaihtoehto 3. Nahka. Jos ei kierreseläkkeitä ole ja kuminauhatkin ovat loppuneet, valmista sormuspohja nahkasuikaleesta vaihtoehto ykkösen tavoin. Päiden väliin voi myös laittaa myös metallirenkaan, jolloin sormukseen voi liittää minkä riipuksen vain! Itse tein paksusta nahasta pikkuruisen sulkakoristeen.

Vaihtoehto 4. Kangas. Kun ompelet mitä vain vaatetta, tee asuun mätsäävä sormus tilkuista. Et tarvitse kuin palan kangasta, josta ompelet tahtomasi leveän suikaleen. Huomaa kankaasi joustavuus ja/tai joustamattomuus suikaleen pituuden leikkaamisessa. Sormus on oltava napakka, mutta myös helposti pois otettava. Kangassormukseenkin voi liittää päälle koristeen ompelemalla tai kangasliimalla.

Näillä vaihtoehdoilla voi tehdä rajattomasti erilaisia sormuksia, koristemahdollisuudet ovat loputtomat!

Oma suosikkini näistä neljästä taitaa olla sulkasormus. Näitä riipuspohjia tekisi mieli tehdä enemmänkin!

Coran suokkarisormus taitaa olla kangasversio, koska silloin emäntä mätsäisi koiraansa. Tein samasta kankaasta myös koristepannan sisäkäyttöön. Sitä ollaan niin nättinä ja valmiina ottamaan vieraita vastaan!

Katso lisää tekemiäni sormuksia tästä kategoriasta.

Tossukat.

Aikaisemmin vilautin joululahjaksi tehtyjä fleecetossuja. Tässä niihin superhelppo tutoriaali:

Tarvitset: fleeceä, hyvät sakset ja ompelukoneen. Ompelua on tosin niin vähän, että saumat voi ommella myös käsin. Fleecen voi myös vaihtaa neulokseen (kierrätä vanhat villapaidat tai viltit) tai jos kikkailla tahtoo, tossut voi tehdä myös supersuperlämpimiksi lisäämällä niihin tahtomastasi kankaasta vuoren.

Teet tossut näin:
Vaiheet 1.-3. Ota tossujen kaava isohkoista villasukista tai tossuista, jotka eivät jalkaan laittaessa paljoa veny. Leikkaa suurten saumavarojen avulla tossut joko yhdellä (jolloin taitat leikattavan kankaan pohjasta taitteelle) tai kahdella saumalla (jolloin läpi pohjan kulkee sauma, mutta se ei juurikaan jalassa tunnu). Huomioi nilkan leveys, sen on oltava tarpeeksi suuri, jotta tossut saa vedettyä helposti jalkaan.
4. Ompele tossut (oikeat puolet yhteen), itse tein malliksi toisen kahdella ja toisen yhdellä saumalla.
5. Kokeile ovatko sopivat. Jos lörpöttää, pienennä. Siisti ylimääräiset saumavarat pois etenkin pohjan alta.
6. Käännä tossut. Rullaa tossun suut - tai käännä laidat sisäpuolelle ja ompele laidat siistiksi.

Vaihtoehtoja: koristele tossut. Kirjo kuvioita, ompele helmiä tai liimaa muita koristeita. Voit myös tehdä tossut kaksivärisiksi keilauskenkien tapaan. Jatka tossujen suuta ja tee korkeavartiset tossut tai tee kokonaan varrettomat tossukat! Muokkausvaihtoehtoja kyllä löytyy, tee omanlaisesi.

Ja on muuten lämpimät! Mahtavat kylmien varpaiden lämmittäjät. Sopii vierastossuiksi, unitossuiksi (helppo potkia unissaan pois) ja myös matkatossuiksi - voi rullata hyvinkin pieneen tilaan! Avomiehen sanoja lainaten "Nää on ihan parhaat tossut!". Omiani en nyt sanois aivan parhaiksi, sillä valitsemani väri herättelee mielikuvia sairaalan suojatossuista.. no, köpötellään sitten kuin sairaalassa konsanaan.

Pituutta pois.

Leikkasin hiukseni. Kun aikansa heiluu pitkillä hiuksilla, sitä kyllästyy latvoihin, jotka juuttuu takkeihin, huiveihin ja ihan joka paikkaan. Olen jäänyt latvoistani kiinni sohvan selkämyksen nappeihin, auton oven väliin, kaverin laukkuun, imuriin - ja tässä vain parhaimpia paloja mainitakseni.  Mietin kyllä meniskö kampaajalle? No ei jaksa, ei oo aikoja, ei jaksa maksaa "superpitkien hiusten hintoja". Sitten meni jaappailessa hermot. Jos sakset pysyy yleensä kädessä niin miksei myös hiuksia leikatessa?

Otin välineet esiin: sakset ja youtuben (esimerkiksi tämän videon). Pällistelin peilin edessä sakset kädessä vaikka kuinka kauan. Leikatakko vai eikö? Uskallanko vai enkö? Aikaisemmin minulla oli kokemusta vain muutamasta miespään parturoinnista ja yhdestä epäonnistuneesta potta-otsatukan leikkauksesta, joten vähän meinasi hermostuttamaan. Jännitin niin, että sain lopulta kiitokseksi migreenin.

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen helpotti. Huh. Sitten se kävi vähän jo tylsäksi hommaksi. Mutta onnistuinko? Tarpeeksi hyvin. Ei kaduta hitustakaan. Laittamattomana latvat näyttävät kyllä tee-se-itse-parturin tulokset, mutta jo pieni hiusten laittaminen peittää nyrhityn jäljen piiloon. Ja loppuipahan toistaiseksi hiusten aiheuttamat kivuliaat ja nolot tilanteet! Kyllä helpotti, kun tukka lyheni ja mieli keveni!

Katso kaulakorun esittely täältä.

Joten kannatti pitkästä vähän pätkässä, ei mennyt niin pieleen mitä olisi voinut mennä. Ainakin estyin kauhuskeneariolta, jossa juoksen paniikissa lähimpään kampaamoon. Alan koulutuksen saanut voisi tosin nauraen haukkua suoritukseni, mutta se ei haittaa, riittää että tällä asiakkaalla on tyytyväinen hymy. 

Hajoita ja hallitse.

Pääsin nojatuolin pilkkomisesta kunnolla hajoittamisen makuun, joten tartuin seuraavaksi kynänippuun.

Olen tehnyt tätä ennenkin, eli hajoittanut loppuun käytetyt mustekynät ja rikkoontuneet lyikkärit palaksi.

Nyt joku ihmettelee: miksi? Siksi, että kynistä voi saada kivoja korun osia. Kapeat muoviputket (kuten kuvassa laitimmaisena vasemmalla) voi leikata piippuhelmiksi, jotkut metallivieterit voi vetää auki tai nekin voi pujottaa vaikka sellaisenaan helmien väliin. Metalliset lenkit ja välikappaleet ovat parhaimpia osia. Kynistä ei aina etukäteen arvaakaan mitä osia siitä voi vielä kierrättää. Ja jos yhdenkin osan per kynä saa hyötykäytettyä, on sekin parempi vaihtoehto kuin se, että heittäisi koko kynän roskiin sellaisenaan.

Sitten tartuin vanhaan laskimeen, joka on ties kuinka monta vuotta jo lojunut laatikossa tiltissä. Ei se enää siitä vironnut, joten päätin kurkistaa laskimen sisälle. (Nyt joku ajattelee: nysse-sekosi-lopullisesti!) En tiedä mikä siinä on, mutta satunnaisesti iskee pakottava tarve nähdä millainen joku elektroniikkalaite on sisältä. Esimerkiksi kerran ruuvailin auki jopa käyttökelvottoman digikameran - se vasta oli hauskaa!

Ja tältä näyttää osiksi vedetty laskin. Patterit pattereiden hautuumaalle, muovipäälliset roskiin, miniruuvit pakkiin (kuulemma hyviä varaosia sanoi talon tietotekniikasta enemmän tietävä) ja painikkeet (vai napit?)..

..näppäimet talteen! Tein jo ensimmäisen nappikorvisparin laskimesta. "Haha, teit tommoset huiput potenssikorvikset!" Voi, kun olisinkin valinnut pelkät numerot..nyt tulee vain potenssi mieleen näistä!

Sain kiinnitettyä ontot napit korvispohjiin pikaliimalla väliin pienet palat nahkaa. Vähän nahka kurkkii ohuiden laitojen yli, mutta onneksi korvissa se ei paista. Olkoon nämä minun potenssinörttikorvikseni.

Nojatuoli päreiksi.

Sanoin heiheit vanhalle nojatuolille. Vihasin sitä. Istuessa siihen tuntui, että tipahtaa lattiastakin läpi. Meillä on parempikin nojatuoli käytettävissä, joten vain Cora "käytti" nojatuolia. Totesin jo ajat sitten, että eijumankautavie mehän ei kyllä pidetä omaa nojatuolia koiralle, joten nojatuoli sai luvan lähteä. Heippa.

Olin toimittaa nojatuolin kierrätyskeskukseen, mutta totesin sen nykyisin olevan niin huonokuntoinen, ettei sitä kukaan huoli. Itse sain sen ilmaiseksi vuonna 2007/8 ja silloin se oli vielä melko käyttökelpoinen. Kunnostettiin se, mutta sittemmin on jouset pettäneet ja osin repeilevä nahka kulunut puhki. Tulin tulokseen, että enemmän retaleesta on hyötyä, jos pistän sen itse palasiksi! Jep, niin tein!

Jalat ja jouset irti, saksilla nahkavuori pois ja runko sahalla päreiksi. Ja kannattiko? Kyllä! Olohuoneeseen tuli ihmeesti tilaa, kun rökäleelle suoritti katoamistempun. En kuormittanut kierräriä tuomalla sinne tuolia, joka todennäköisesti ei sellaisenaan olisi saanut uutta kotia mistään (paljastui, että käsinojakin oli pehmusteiden alla poikki. Ei ihme, että nitkui!). Parasta on, että sain tuolista ihan hirmuisen määrän superlonia ja nahkaa. Kyllä nahkavarastot taas täyttyivät, näillähän pötkii pitkälle!

Nahkasta olikin tehtävä heti jotain uutta. Leikkasin pienen hilpetööräkorin neliöstä. Ohje koriin löytyy täältä: Between the lines: Leather basket. Tuton käytettiin kiinnityksessä nastoja, mutta pikaliimakin toimii.

Tein myös isohkot nahkatasselit laukkuun tai avainnippuun roikutettavaksi. (Apuva, minun sisäinen hullu-tasseli-nainen pyrkii taas pinnalle. En varmaan koskaan pääse tästä hapsuriippuvaisuudesta irti.)

Kunhan päätän mihin laukkuun sijoitan tasselit, aion punoa niille nahasta pidemmän "ripustusketjun".

Ja kolmas juttu päälle, leikkasin nahkalehden. Kirjanmerkiksi. Näin samankaltaisen tuntemattomalla tytöllä kirjan välissä (se kyllä taisi olla muovia kenties), joten oli tehtävä oma. Tekisi kyllä vielä mieli tikata ompelukoneella lehden reunus tai sisus ompelukoneella. Mietin vielä, kelpaa se tuollaisenaankin.

Nyt voisikin istahtaa kirjan kanssa siihen parempaan nahkatuoliin nauttimaan olohuoneen tilavuudesta. Hajota-ja-tuhoa-huonekalu-projekti kiittää ja kuittaa, jäljelle jäi onnistunut ja vapauttava fiilis, tein sen!