Sanoin heiheit vanhalle nojatuolille. Vihasin sitä. Istuessa siihen tuntui, että tipahtaa lattiastakin läpi. Meillä on parempikin nojatuoli käytettävissä, joten vain Cora "käytti" nojatuolia. Totesin jo ajat sitten, että eijumankautavie mehän ei kyllä pidetä
omaa nojatuolia koiralle, joten nojatuoli sai luvan lähteä. Heippa.
Olin toimittaa nojatuolin kierrätyskeskukseen, mutta totesin sen nykyisin olevan niin huonokuntoinen, ettei sitä kukaan huoli. Itse sain sen ilmaiseksi vuonna 2007/8 ja silloin se oli vielä melko käyttökelpoinen. Kunnostettiin se, mutta sittemmin on jouset pettäneet ja osin repeilevä nahka kulunut puhki. Tulin tulokseen, että enemmän retaleesta on hyötyä, jos pistän sen itse palasiksi! Jep, niin tein!
Jalat ja jouset irti, saksilla nahkavuori pois ja runko sahalla päreiksi. Ja kannattiko? Kyllä! Olohuoneeseen tuli ihmeesti tilaa, kun rökäleelle suoritti katoamistempun. En kuormittanut kierräriä tuomalla sinne tuolia, joka todennäköisesti ei sellaisenaan olisi saanut uutta kotia mistään (paljastui, että käsinojakin oli pehmusteiden alla poikki. Ei ihme, että nitkui!). Parasta on, että sain tuolista ihan hirmuisen määrän superlonia ja nahkaa. Kyllä nahkavarastot taas täyttyivät, näillähän pötkii pitkälle!
Nahkasta olikin tehtävä heti jotain uutta. Leikkasin pienen hilpetööräkorin neliöstä. Ohje koriin löytyy täältä:
Between the lines: Leather basket. Tuton käytettiin kiinnityksessä nastoja, mutta pikaliimakin toimii.
Tein myös isohkot nahkatasselit laukkuun tai avainnippuun roikutettavaksi. (Apuva, minun sisäinen hullu-tasseli-nainen pyrkii taas pinnalle. En varmaan koskaan pääse tästä hapsuriippuvaisuudesta irti.)
Kunhan päätän mihin laukkuun sijoitan tasselit, aion punoa niille nahasta pidemmän "ripustusketjun".
Ja kolmas juttu päälle, leikkasin nahkalehden. Kirjanmerkiksi. Näin samankaltaisen tuntemattomalla tytöllä kirjan välissä (se kyllä taisi olla muovia kenties), joten oli tehtävä oma. Tekisi kyllä vielä mieli tikata ompelukoneella lehden reunus tai sisus ompelukoneella. Mietin vielä, kelpaa se tuollaisenaankin.
Nyt voisikin istahtaa kirjan kanssa siihen parempaan nahkatuoliin nauttimaan olohuoneen tilavuudesta. Hajota-ja-tuhoa-huonekalu-projekti kiittää ja kuittaa, jäljelle jäi onnistunut ja vapauttava fiilis, tein sen!