Ylioppilaalle lahjaksi tilkkupeitto.

Viikonloppuna oli vihdoin lakkiaiset, niiiin kauan odotetut lakkiaiset!

Jo keväällä mietin että mitähän sitä sitten rakkaalle ylioppilaalle lahjaksi. Tahdoin kuitenkin tehdä jotain itse. Jotain uniikkia ja lämminhenkistä. Mietin sitä kuinka lukio on yksi elämänvaiheen päätepiste. Sen tulee opinnot, oma koti ja työelämä. Vastaan tulee kaikki aikuisuuden puolet niin hyvässä kuin pahassa. Ja tämä lakkiaislahja on sitten niihin jälkimmäisiin hetkiin. Ehkä niihin hetkiin, joina elämä kolhii ja tuntuu, että tarvitsee lepoa. Toivon, että lahjani tuo niihin hetkiin lämpöä ja lohtua ja että se kulkee saajansa mukana pitkään. 

Joten päädyin näissä lahjan saatesanoissa vähän erikoisempaan ylioppilaslahjaan, tilkkupeittoon.

Kerrankin suunnittelin työn tarkalleen paperille. Tahdoin ison peiton ja oli vaikea hahmottaa paljonko kutakin kangasta tarvitsee tai montako palaa mitäkin tarvitsee leikata. Mallin suunnittelu paperille auttoi hahmottamaan. 

Malli on alkuperäiseltä nimeltään slip knot quilt pattern - tai sillä hakusanalla se ainakin googlesta löytyy. 

Nimikoin peiton uusiksi. Se sai uuden nimen: Elämän tie. 

Meinasin ensin myös kirjailla kliseisesti saajansa nimen, mutta vaihdoinkin sen vuosilukuun. Kyllä ihminen aina nimensä muistaa, mutta vuosi voi ehkä unohtua.

Ja valmis Elämän tie -tilkkupeitto näyttää tältä!

Kokoa sille tuli mukavasti noin 135 cm kanttiinsa (ollen tosi hankala kaveri kuvattavaksi!). Koko oli aika maksimi mitä pystyin näillä tilkkutyötaidoilla käsittelemään ja toteuttamaan. Yksi neliö oli muistaakseni 16 tai 17 cm kokoinen. Välissä on 60 g vanu ja reunus on kaksinkertainen ja siten kivan "pullea". 

Tykkään tuosta kuviollisesta kankaasta, joka muistuttaa tietä. Se sopii peiton nimen kanssa yksiin. Sillä välillä elämässä mennään suoraan virtaviivaisesti kuin moottoritiellä konsaan ja sitten tulee äkkinäisiä kulmia ja kipupisteitä, joiden jälkeen taas jatketaan matkaa suoraan.

Laskin vähän aikaa tilkkupeiton valmistamiseen.

Ensin tietenkin esipesin kankaat, jotta kutistuvat ja kestävät kaikki käytössä samanlaisen pesun. Kuivumisen jälkeen palojen leikkuu vei pari tuntia. Ruutujen yhteen ompelu kesti tasan kaksi tuntia tauko miinustettuna. Kirjonta otti päälle tunnin. Tikkaamisesta reunojen ompeluun meni lopuksi jopa kolme tuntia. Onneksi jaoin hommaa useammalle päivälle. Ja onneksi tein itselleni fiksun päätöksen etten tikkaa kaikkia välejä vaan vain osan tehostaen samalla kuviointia. Muuten varmaan tikkaisin peittoa edelleen.. 

Se on muuten kumma et vaikka kuinka leikatessa ja ommeltaessa mittasi niin silti peittoon tuli kohdistusvirheitä kohdistusvirheen päälle. Mutta harvoinpa näin läheltä peittoa katsotaan. Peiton kanssa katsotaan lähinnä päiväunia!

Kaiken lisäksi sanottakoon, että yksi kulma viistottaa ja on vähän pitempi kuin muut. Se jäi vähän harmittamaan. Reunuksen ompelu aiheutti sen. Kun tajusin mittavirheen niin kyllä siinä ääneen parahti et MITÄ? MIKSI! Eikäääääää...! Mutta en jaksanut purkaa. Peitto saa olla tekijänsä näköinen, jostain kohti vähän vinksallaan.

Peitosta löytyy nurjalta myös kirjottu pesulappu. Ei rumpukuivausta, se oli hyvä lisäys.

Peiton nurja puoli on kokonaan tuota haaleanvaaleansinistä kangasta. Valitsin sen, koska edellisen sängyn vanha päiväpeittoni oli samaisesta kankaasta ja se kesti hyvin käyttöä, pesua ja näyttää vähän rypistyneenäkin kivalta. Ja mielestäni hillitty ja viileä sävy rauhoitti peiton kokonaisuutta. Kaikkein isoin plussa siinä et se on ompelijalle anteeksiantavainen. Tarkoittaen muun muassa sitä, että tikkauksen ompeleet myös uppoavat kankaaseen kivasti eivätkä ole nurjalla niin silmiin pistävät.

Ja heitetääs loppuun vielä onnittelukortti. Mustavalkoinen kuviopaperi (kierrätetty), mustaa tussia ja kartongista pieni ylioppilaslakki.

Sisälle kirjoitin lahjaan vielä viitaten metaforan:

"Elämä on kuin tilkkutäkki. Kuviot toistuvat, värit vaihtuvat. Niistä muodostuu kaunis kokonaisuus: elämä!"

Virkattu juuttikori.

Vähän edellisen säilytyskoripostauksen tiimoilta jatkuu.

Virkkasin pienen ja matalan juuttikorin. Se tuli niiiiiiiiin tarpeeseen. Ja siitä tuli niiiiiiiiin hyvä. 

Juutti on mukavan rouhea, siinä on jotenkin elämää ja lämpöä ihan erilailla mitä jos olisi langasta tai kuteesta virkannut tämän. Sinänsä hauskaa, en ennen voinut sietää juuttia missään muodossa, mutta kappas se on iskostunut kivaksi asiaksi minunkin silmissäni, kun on tarpeeksi monta juuttikori ja -sisustusjuttua nähnyt kaupoilla ja somessa.

Tämä juuttikori tuli olohuoneen pikkupöydälle. Siihen tuntuu aina kertyvän kaikenlaista. Hiuspompulaa, kynää, kynsiviilaa. Millon on huulirasvaa, käsirasvaa ja muuta epämääräistä virkkuukoukusta teippirullaan. 

Ja koska kaikki harvoin menee kerralla putkeen niin kerrottakoon, että juuttikorin edeltäjäviritelmä oli tämä. Tein vastaavan korin samaan paikkaan, mutta käytin vain ohutta juuttinarua ja virkkasin yläosan puuvillalangasta. Yhdistelmä oli ihan kiva ja raikas, mutta korista tuli aivan liian ohut ja löperö käyttötarkoitukseensa.

Hylkäsin korin ja otin järeämmät aseet kehiin.

Eli paksua juuttinarua, köydeksikin lie voisi sanoa, ja ohuempaa juuttia (+ täysi kerä). Nämä kummatkin löytyvät tavaratalon remppaosastolta. Virkkasin ohutta juuttia paksumman ympärille ja siitä se sitten muodostui. Oheistuotantona oli kyllä paljon juutista irtoavaa roskaa. Siinä sai kyllä imuroida ittensäkin "nöyhtästä" , kun sai korin valmiiksi.

Viimeistelin korin pienellä keltaisella muoviläpyskällä. Se on vanhasta mainosrannekkeesta leikattu. Antoi jotenkin kivan ja raikkaan yksityiskohdan. Ensin meinasin lisätä sivuun kahvatkin, mutta ehkä tässä less is more.

Ja hyvin istuu suunnitelulle paikalleen! Enää ei pyöri sälä pikkupöydällä ja pöydän yli vaan kaikki pysyy pikkukorissa. 

Näin säilytät kierrättäen osa 2.

Säilytä kierrättäen!

Jokainen tarvitsee jonkinlaista koria, rasiaa ja laatikkoa. Joskus on mielestäni hullua ostaa teollisia säilyttimiä - niin monenlaista koria ja muuta säilytysasiaa voi tehdä itse! 

Paljon on tässäkin blogissa koreja nähty. Virkattuja, ommeltuja ja askarreltuja. Mutta entä jos lähtökohtana olisi kierrättäminen? Tässä viisi erilaista ideaa. Viisi erilaista kierrätystä ja viisi erilaista toteutusta viidestä erilaisesta materiaalista.

Katso myös osa 1: Näin säilytät kierrättäen - viisi koria ilman liimaa ja ompelemista!

Säilytä kierrättäen - viisi koria tai laatikkoa kierrättäen:

Kierrätetty kori 1/5

Ennen: Vanha pyörän kori

Tässä korissa meni pohja ihan ruosteeseen. Lähes tulkoon olisi peukalolla voinut painaa pohjaan reiän, kun meni niin heikoksi. Ei ollut kestävä kori! Uusi järeämpi kori laitettiin jo ajat sitten tilalle, mutta tämä jäi pyörimään. Tuntui, etten millään haluaisi heittää sitä pois. Muuten hyvä, pohja vain ei.

Ratkaisu:

Koska kaiken muun osan korista sai irti ja ruostetta ei ollut muualla kuin vähän pohjassa, päätin laittaa koriin "tassut" alle. Epätasainen ja vähän rikkonainen pohja ei naarmuta lattiaa, kun kiinnitin vahvalla narulla neljä jättihelmeä alle. Ne myös tasoittivat korin pysymään tasaisesti "omilla jaloillaan".

Siitä tuli täydellinen säilytyskori! Ensin ajattelin parvekkeelle, mutta toistaiseksi jäi sisälle. Siinä on nyt aina tiellä pyörivä persplätty eli tasapainotyyny ja aina hukkaan joutuva kipukoukku.

Vähän tekisi mieli pujottaa yläreunaan langasta tasseleita. Tai jos kirjoisi ristikkopintaan jotain graafista?

Kierrätetty kori 2/5

Ennen: Sain jouluna lahjaksi uuden kylpytakin. Se oli laatikossa, jonka ympärillä oli tämä tosi vahva kartonkinen "suojus". Eli vähän kuin valmis kori tai laatikko, ei vain ole pohjaa, avonainen kummastakin päästä.

Ratkaisu:

Liimasin sille pohjan! Ja koska pohja jäi piiloon sisäpuolelle, ei ollut väliä mistä sen liimasin. Vanha konvehtiloota oli hyvä ja tarpeeksi vahva pohjaksi. Liimasin pohjan puuliimalla ja annoin kuivua pitkään painojen avulla.

Ja kuinka hauska graafinen kori siitä tulikaan!

Kestää muuten myös kantelua. Jos ei nyt ihan kirjoilla tai muulla vastaavalla painavalla täytä koria niin kestää hyvin liikuttelua. Toistaiseksi laitoin siihen paperirullia, sisustuskontaktimuoveja ja korkkikangasta.

Kierrätetty kori 3/5

Ennen: Mainoskassi. Nämä ovat vähän hankalia joskus. Vähän kuin tekstiiliä, mutta ei kuitenkaan. Olin jo silppuamassa ihan joksikin muuksi, kunnes huomasin kassissa olevan...

.."valmistettu kierrätetyistä pulloista" -tekstin. Iloisesti yllätyin! Jee, kierrätyskassi! Muutin suunnitelmaa ja päätin tehdäkin mainoskassista jotain pikkuisen kivempaa ja toivottavasti pitkäikäisempää.

Siitä tuli tällainen kori! 

Tästä tuli aika soma. Koko on myös sopiva, sopii moneen paikkaan.

Kierrätetty kori 4/5

Ennen: Vanha, päistään katkennut jumppanauha. Ihan tyhmä nauha, tuollainen pyöreä ja onneton. Mutta ei sitäkään roskiin voinut laittaa. Jos yhdistäisi kangaspalaan?

Ratkaisu:

Hyödynsin jumppanauhan korin vahvikkeena!

Eli toisin sanoen, kuvassa on korin sivukappale kaksinkertaisena. Asetin jumppanauhan kappaleen keskelle ja ompelin jumppanauhan vierestä. Sitten ompelin sivukappaleen pohjaympyrään.

Ja lopputulos näyttää tältä!

Jumppanauha on tuolla yläreunassa siis. Ompelin sitä myös kahvojen sisään. Kori pysyy hyvin tyhjänäkin pystyssä. Saumakohtaan lisäsin yksityiskohdaksi ja vähän huijaukseksi keltaisen "merkkilapun" (on muuten vanhasta mainosranneekkeesta). Saumakohdassa kohtaavat myös jumppanauhan päät. Koska en hoksannut teipata tai sitoa päitä mitenkään yhteen, jäi saumakohta törröttömään. "Merkkilappu" estää törröttämisen ja korin reuna on nätimmin pyöreä.

Tästä tuli kyllä tosi kiva. Korin kokokin on aika mukava. 

Plussaa on myös jumppanauhan pehmeydestä. Jos reunaan olisi vaikka pujottanut muoviputkea tai metallirenkaan (niinkuin usein virkattujen isojen korien reunaan lisätään), olisi korin reuna jämäkämpi, mutta myös kovempi. 

Kierrätetty kori 5/5

Ennen: Vanhat (paino sanalla vanhat!) pahvilaatikot olivat hajoamispisteessä. Kannet hajalla, reunat lommoilla, saumat repsotti, halkeampia siellä täällä.

Mutta en luovuta! Hyvät niistä tulee, tarvitsee vain vähän teippaamista ja päällystämistä.

Ja ne ovat kuin uudet! 

Päällystin laatikot sisustuskontaktimuovilla. Laatikoiden kuvio puski sellaisenaan vähän valkoisen muovin läpi, joten lisäsin väliin valkoista kartonkia - joka oli hyvä, koska samalla kartonki sekä paikkasi laatikoiden vaurioita että toi laatikoille lisävahvuutta.

Eteen lisäsin mustat vetonauhat. Tein eteen kaksi reikää, pujotin etukautta nyörin sisään ja toisesta reiästä takaisin etupuolelle. Iso solmu eteen ja valmista tuli. On muuten nyöritkin kierrätettyjä, ne ovat alkujaan isojen lahjakassien kantohihnat.

 Ja tässä tulee todellinen ennen-kuva!

Laatikot toivat todella kaivattua järjestystä eteiskaappiin. Pitkään etinkin hyllylle sopivia laatikoita, mutta ei kaupoista edes löytynyt sopivia. Aina jäi joku mitta, syvyys tai leveys tai korkeus, vääräksi. Ja onneksi ei löytynyt valmiina sopivaa, mitäpä sitä ostamaan, jos kerran itse tehtynä sai sopivat laatikot. Ja vielä kierrättäen!

Viisi koria kierrättäen. 

Ja en tehnyt näitä varten yhtään hankintaa. Kulut nolla euroa. Ja monta asiaa vähemmän sekajätteestä. Jes.

DIY: Nenätuellinen kangasmaski

Maski. Maskisuositus. Apua.

Niin välttelin, mutta niin sitä piti sitten kuitenkin suosituksen myötä varautua: pakko se on tehdä, kansalaismaski. Kuinka lannistavan vastenmielinen käsityö koskaan, ajattelin. 

Pitkään seurasin keskusteluja ja muiden ohjeita. Monta kaavaa, monta mallia ja mielipidettä. Niin monta naamaakin! Se mikä istuu toisen kasvoille, ei sovi toisen nenälle - mikä suo! Mistä löytää itselle sopivin?

Tässä paljon keskusteluista ja viranomaisten suositteluista poimittuja vinkkejä itse tehtävään maskiin. Mukana myös muokkaamani ohje kasvomaskiin, jossa on lisäämäni kiinteä tai avoin kuja nenätuelle. 

Huom! Tämä ohje, postauksen vinkit ja suositukset ovat tämän hetkisen tietoihin nojautuvia. Tilanne ja suositukset voivat muuttua. Seuraathan ja noudatathan viranomaisten tiedotteita.

DIY-kangasmaski: KANKAAT

Suosituksien mukaan ei joustamattomista kankaista, uloin kerros kosteutta hylkivää, sisin kerros hengittävää ja hyvin imeytyvää. Jahas ja vielä läpikin pitäisi hengittää? Näihin sitten päädyin: antibakteerista 100 % puuvillaa ja 100 % polyesteria. Ensimmäiseksi sanottua sisimmälle ja keskelle välikerrokseksi, polyesteriä uloimmaksi. Nämä kankaat ja kapea kuminauha oli paikallisessa kangaskaupassa myös jo keväällä testipesty/-keitetty, joten niillä suosituksilla tuntui hyviltä valinnoilta.

Monet tekee kaksikerroksisia maskeja, lähdin varman päälle ja lähdin suosituksien mukaan kolmesta liikkeelle. Eli kolme kerrosta ja siksi ostin myös puuvillaa tuplat mitä polyesteria. Metri toista ja puoli metriä toista - siitä määrästä saa jo oikein hyvän satsin.

Miksi kokovalkoista? Oli vähän tylsä valinta, mutta ko. kankaita ei ollut muissa sävyissä puhumattakaan missään kuoseissa. Eipähän ainakaan haalistu värit, haha.

DIY-kangasmaski: ESIPESU

Ensin esipesu eli kutistaminen kattilassa. Laitoin suurimpaan kattilaan ja keitin muutaman kerran käännellen noin 10 minuuttia (no spagettikauhalla tietenkin!). Helpoiten kangaspalat sai kattilasta niin, että kaatoi veden pois ja kippasin pöydälle pyyhkeen päälle. Hetken kun antaa siinä mytyssä jäähtyä niin sen jälkeen pystyy ripustamaan kuivumaan ilman, että näpit palaa.

Ja miksi esipesu? Siksi, että jos maskissa on eri kankaita, ei käy ekan käytön jälkeen köpelösti niin, että toinen kutistuukin enemmän. Ja miksi kattilassa? Jos pesu jatkossakin kattilassa niin silleenhän se on kätevin. Ja nopein. Ja ekologisin.

(Kuivumisen jälkeen kannattaa silittää kankaat. Itsehän tämän vaiheen skippasin ja päätin tehdä valmiiksi epämieluista hommasta vieläkin hankalampaa pesuryppyisillä kankailla.)

DIY-kangasmaski: MALLI

Moni sanoi tykkäävänsä niistä, joissa on edessä sauma. Suositeltiin tosin myös, että laskosmalli on parempi? Päädyin siihen. Aluksi tein kuten moni muukin: taittelin kolmelle laskokselle. Kyllä kone sylttäsi! Oli vaikea laskostaa ja ommella niin moninkertaista kangasta tasaisesti niin, että reuna pysyisi jokseenkin nättinä. Ei jotenkin edes sopinut edes kasvoille, piti asetella ja asetella. 

Sitten kokeilin yhden laskoksen taktiikkaa! Vastalaskos taitaa olla oikealta nimeltään. Nopeampi tehdä, helpompi ommella ja mitä parasta: istuu kasvoille ilman asetteluja! HUOM! MUOKKAUS 16.8.20 // Sain hoitoalalla olevalta Facebookissa kommentin, että laskokset suositellaan samaan suuntaan, koska jos on vastalaskos, se kerää pöpöjä itseensä. Vaikka vastalaskoksellinen maski avautuu kyllä kasvoilla aika avonaiseksi eikä ole mielestäni sen enemmän mitenkään kasassa kuin nelilaskoksellisetkaan maskit niin en ota riskiä ja suosittele käyttämään vastalaskoksia ja muokkaan myös tekemistäni maskeista laskokset samaan suuntaisiksi.

Tässä mallissa on myös kiinteät kuminauhalenksut, koska ensimmäsen testikappaleen ommeltava nauhakuja tuntui liian paksulta ja kömpelöltä. En tykännyt. Ja kujassakin sai kuminauhaa asetella ja kaikki maskin ylimääräinen asettelu ja koskettelu on tarpeetonta. 

Kuminauhat voisi myös hyvin vaihtaa taakse solmittaviin nauhoihin, jos kokee niiden olevan mukavampia. Valitse joko puuvillanauhat tai trikookudenauhat. Kuminauhaa käyttäessä, valitse ohutta ja hyvin joustavaa, mutta napakkaa nauhaa. 

DIY-kangasmaski: NENÄTUKI

Silmälaseja käyttävänä ehdoton tarve oli nenätuelle - varsinkin, kun kyseessä oli laskosmalli eikä saumallinen kasvomaski. Yritin kerätä tietoa mistä ja miten nenätuen voi tehdä itse. Jotkut käyttivät piipunrassipätkää (ei tunnu hyvältä leikellä lisää roskaa?), toiset leipäpussin sulkijaa (aika jäykkiä ja lyhyitä?, joku jopa pelkkää rautalankaa tai avattua klemmaria (eikö pää puhko kangasta rikki?)..

Onneksi Prym pukkasi markkinoille ihan varta vasten tehdyt metallituet, jotka kestävät myös kattilassa keittämisen ilman ruostumista. Ostin heti yhden pussin. Kotona totesin, että periaatteessa esim. elektroniikkapakkauksissa olevia metallilankasuiroja (mitä nuo ovat nimeltään?) voisi myös käyttää - jos vain tietenkin poistaa ennen maskin pesemistä.

DIY-kangasmaski: KOKO

Tässäkin oli yksi suo. Vertaisin eri ohjeiden (kotimaisia ja amerikkalaisia) kokoja. Ensimmäinen testierä oli jättiläisen kasvoille (oikeasti, ois voinut olla mulle hattu!), seuraava kutistui kuten Liisa Ihmemaassa ja vasta kolmas alkoi napsahtamaan kohilleen. Halusin yhden koon, joka istui sekä minulle että miehelleni. Mulle ois voinut käydä pienempikin, mutta tämä oli hyvin sopiva kompromissikoko, joka varmaan sopii monelle kasvolle siellä ruudun toisella puolella.

Päädyin tähän kokoon: 16 x 22 cm.

Ja tästä lähtee OHJE: DIY-KASVOMASKI*

Vaihe 1. Leikkaa:

Leikkaa kolme kappaletta koossa 16 x 22 cm, kaksi puuvillasta ja yksi polyesterista (tai muusta valitsemastasi uloimmasta kerroksesta). 

* Tähän malliin ei tule suodatintaskuja. Jotkut käyttää kerttislakanaa, kahvisuodattamia, talouspaperia.. Ajatus jonkinlaisen filtterin pipertämisestä maskin väliin tuntuu ainakin tässä vaiheessa omaan käyttöön tarpeettomalta - turvaudun nyt tässä viranomaisten suosituksiin ja siihen, että ainakin toistaiseksi omaan käyttöön varmasti riittänee ihan vain kolminkertainen kangasmaski ilman suodatinkerrosta.

Vaihe 2. Nenätuelle oma kappale:

Leikkaa 3,5 x 12 cm kokoinen puuvillapala. Siitä tulee nenätuelle kaksinkertainen kuja ja kaksinkertainen siksi, että kuja on huoliteltu ja kaksinkertaisena suojaa ihoasi paremmin (ettei tuki pukkaa kankaan läpi ihoon).

Esivalmistele kappale: Taita kaksinkerroin ja ompele lyhyet päät yhteen. Käännä oikein päin ja työnnä kulmat auki.

Vaihe 3. Nuppineulaa maski kasaan:

Nuppineulaa nenätukikappale polyesteripalan reunaan, kohdista keskikohdat (nenätukikappaleen avoin reuna reunaa myöten). 

Leikkaa 2 kpl 17 cm kuminauhapätkää. Pituutta voit säätää sen mukaan kuinka joustavaa kuminauhasi on. Nuppineulaa kuminauhat laitoihin. Itse jätin reunaan 1,5 cm vapaata tilaa. 

Nuppineulaa puuvillapalat polyesterin alle ja päälle - nyt ommeltava paketti on kasassa!

Vaihe 4. Ompele:

Ompele suoralla tikillä koko paketti ympäri, jätä alareunaan (eli siihen missä ei ole nenätukea) noin 5 cm kääntöaukko. Leikkaa saksilla kulmista pienet palat pois ja käännä oikeinpäin.

Vaihe 5. Tikkaa:

Käännä nenätuki puuvillapuolelle ja ompele reunasta kiinni (eli pinkki viiva kuvassa). Jos teet tämän ensin seuraavia vaiheita, varmistat sen ettet vahingossa ompele nenätukea päälipuolelle kuten minä saatoin tehdä pari kertaa..

Vaihe 6. Laskosta:

Laskosta reuna, laskosten reunat kohti keskikohtaa. Tee yksi vastalaskos kuminauhojen väliin. Leveys maskille jää noin 6 cm. Mittaa, että laskokset ovat about samat maskin kummassakin päässä. Prikulleen ei tarvitse mennä, sillä ei ole käytöllä merkitystä. HUOM! MUOKKAUS 16.8.20 // Sain hoitoalalla olevalta Facebookissa kommentin, että laskokset suositellaan samaan suuntaan, koska jos on vastalaskos, se kerää pöpöjä itseensä. Vaikka vastalaskoksellinen maski avautuu kyllä kasvoilla aika avonaiseksi eikä ole mielestäni sen enemmän mitenkään kasassa kuin nelilaskoksellisetkaan maskit niin en ota riskiä ja suosittele käyttämään vastalaskoksia ja muokkaan myös tekemistäni maskeista laskokset samaan suuntaisiksi.

Vaihe 7. Ompele:

Tikkaa päältä koko maskin ympäri. Laskoskohdissa ompele varovasti paksusta kohtaa ja ompele laskoksen keskikohdan päältä ees taas pari kertaa, jotta kohta vahvistuu. Kun ompelet maskin ympäri, samalla saat suljettua kääntöaukon.

Vaihe 8. Aseta nenätuki:

Työnnä nenätuki kujaan. Jos käytät kattilapesun kestävää tukea, voit tikata kujan päät umpeen. Muussa tapauksessa jätä kuja päistä avoimeksi.

Sitten onkin valmista!

Liukuhihnalla valmistuu aika sukkelaan hyvä satsi kasvomaskeja. Tein työvaiheittain, ensin leikkasin kaikki palat, sitten nuppineulasin kaikki ompeluvalmiiksi, ompelin, käänsin ja taas ompelin..

Ja ennen käyttöä: HARJOITTELE JA SITTEN LOPPUPESU. 

Jos ei koskaan ole käyttänyt mitään maskia, kannattaa ensin harjoitella hengittämistä, puhumista ja kävelyä maskin kanssa. Sitä, että laittaa sen oikeaoppisesti, antaa olla kasvoilla sitä räpeltämättä ja myös ottaa oikein pois. Väärin käytetty maski on vain haitaksi itselleen ja muille.

Kun esipestiin, maski myös harjoittelun jälkeen loppupestään. Sama pesu myös aina käytön jälkeen:

DIY-kangasmaski: PESEMINEN

Keitä kasvomaski kattilassa. Sinne vain veteen ja hyppysellinen pesuainetta (jauhetta, ei nestemäistä) ja keitetään 5 minuuttia. Sen jälkeen maski ripustetaan kuivumaan - paras paikka suosituksien mukaan ilmavassa tilalla ilman kosketusta esim. muuhun pyykkiin.

DIY-kangasmaski: KÄYTTÖ

Kerrataan vielä miten sitä ohjeiden mukaan käytetään: (Jos käytät silmälaseja, ota ensin silmälasit pois). Pese kädet. Kuivaa kädet. Ota maskin kuminauhoista kiinni, tuo maskin nenätukipuoli nenälle ja venytä kuminauhat korville. Samalla liikkeellä maski asettuu leuan alle. Jos ei, nykäse alemmista kuminauhoista/maskin alakulmista maski paikoilleen. Älä koske sormin itse maskiin muuten kuin painamalla nenätuen päältä nenätuki oikeaan muotoon. (Laita nyt vasta silmälasit takaisin päähän.) Kun maski kostuu, laita se pussiin ja vaihda uusi tilalle. Kotona keitä maski (ks. ohje yllä).

Ei se sen vaikeampaa pitäisi olla vai onko? Ei ainakaan hinnan puolesta:

DIY-kangasmaski: HINTA

Puidaan vielä päälle kustannukset: puuvillakangas 7,90 e/m, polyesteri 6,90 e/m, 10 metrin kuminauhapussi 7 e/10 m ja Prymin nenätuet 6,70 e/8 kpl. Laskin hinnat pyöristäen, että näillä matskuilla yhden maskin hinnaksi tuli kaksi euroa, jopa reilusti sen alle. Ei siis kovin kallista.

Pidäthän maskia, jos vaan voit? Se suojelee toista. Jos toinenkin pitää, se suojelee myös sinua.

HUOM! MUOKKAUS 16.8.20 // Sain hoitoalalla olevalta Facebookissa kommentin, että laskokset suositellaan samaan suuntaan, koska jos on vastalaskos, se kerää pöpöjä itseensä. Vaikka vastalaskoksellinen maski avautuu kyllä kasvoilla aika avonaiseksi eikä ole mielestäni sen enemmän mitenkään kasassa kuin nelilaskoksellisetkaan maskit niin en ota riskiä ja suosittele käyttämään vastalaskoksia ja muokkaan myös tekemistäni maskeista laskokset samaan suuntaisiksi.

Virkatut, veikeät kynämaskotit

Se alkaa olla syksy, kun koulut taas alkavat. 

Ei tosin minulla, mutta muilla. Omat koulut on käyty, mutta muistelen kyllä kaihoisasti niitä aikoja, kun koulun alku läheni. Odotin aina innolla paluuta kouluun, siinä oli aina jotain jännittävää uuden lukuvuoden alussa.

Koulumuistot mielessä virkkasin tällaiset veikeät kynämaskotit!

Ne on ihan vaan maskotit. Kynässä. Kynämaskotit. Ei sen kummempaa.

Leikittelin tosin vähän. Siinä kun on pupu ja nalle (vai hiiri?). Voisi ajatella stereotypian mukaan, että pupu on tyttö, koska väri. Mutta siltä löytyykin rusetti kaulasta. Sen sijaan "poikasinisellä" nallukalla on tyttömäisesti rusetti ohimolla heilumassa.

Olikohan se muuten niin, että joillekin lapsille kirjoittamisessa oli jopa hyväksi, jos kynässä oli jotain painoa? Olikohan se silloin, kun painaa liikaa paperiin? Vai mitenkähän se meni? Jos joku tietää faktaa niin saa vinkata!

Huomaatteko mikä pieni toteemi se sieltä muistikirjan välistä tuijottelee?

Kokeilin pienempää maskottia myös klemmarin muodossa!

(On muuten tuokin ohut muistivihko itse tehty ja tuhrupapereista kierrätetty, lopuksi kivalla paperilla päällystetty ja kontaktoitu. Ks. DIY-vihoista ja muistikirjoista esim. tästä postauksesta lisää.)

Klemmarimaskotti on superpieni.

Tein sen ihan samalla kaavalla, pieni pallo ja korvat päälle. Naaman kirjailin, jätin helmet pois ja kirjailin mustalla myös silmät. Suun pidin möllöttävän neutraalina kynämaskottien tyyliin. Oikeasti, jos lapsen käyttöön menisi, voisi olla paikallaan laittaa vähän iloa ja hymyä peliin, mutta näin pessimistiselle aikuiselle käy myös mököttävä ilme, heh.

Kynämaskottien mallit virkkasin Kauneimmat Käsityöt -lehdelle. Lähtökohta oli siis se mikä voisi olla kivaa lapsille syyslukukauden alotukseen. Mutta sitten huomasin, että näistähän löytyi myös suuri ilo ihan näin aikuiselle. Mulla on törpossä tusseja ja muita kyniä. Tuohon väripläjäykseen hukkuu aina tavalliset puukynät. No ei huku enää, kynämaskotit pojottavat ja näyttävät mihin tarttua! Jes, säästyy ainakin kymmenen ärräpäätä viikossa, kun etsii sitä yhtä lyikkärin pätkää tussien seasta.

Ohjeet maskotteihin klemmariversiota lukuun ottamatta löytyy siis nro:sta 5/20. 

Kahden euron DIY-maljakko.

Nyt se iski. Syyssisustaminen. 

Mikähän siinäkin on, että usein juuri syksyn lähestyessä tekee mieli katsoa kotiian uusin silmin? Pois tuo ja tuo, tilalle se ja se. Vaihtaisiko tyynyt, verhot ja ehkä vielä jotain muutakin? Ehkä nyt sisustus ja kotoilu iski vielä vahvemmin kuin aiemmin, koska on tullut vietettyä kotona vielä normaaliakin enemmän aikaa tänä poikkeuksellisena epidemia-aikana.

Yritän silti hillitä ja välttää niin sanottua hetkessä keksittyä sisustamista (koska harkitakin voisi ja oikeasti miettiä sisustusta sellaiseksi ettei vaikka niitä sohvatyynyjä vaihtaisi koko ajan). Mutta tätä en voinut ohittaa, kun inspiraatio iski!

Uusi maljakko täysin tee-se-itse-henkeen. 

DIY-maljakko valmistui vain kahdesta materiaalista. Arvaatko mistä?

DIY-Maljakko eli kahden materiaalin wannabekeraaminen ruukku.

Materiaalina vanha lahjaksi kotiin saatu viskipullon suoja ja siihen päälle ilmakuivuva massa.

Kustannus projektille alle kahden euron.

Ja näin sen tein:

Muotoilin massasta pieniä satunnaisia palloja. Aloitin alhaalta ja ensin vain liiskasin massaa alaosaan tarttumapinnaksi. Sitten kerros kerrokselta painoin pallot kiinni pohjaan, aina yläosan liiskaten seuraavan kerroksen tarttumapinnaksi. 

Meni muuten ihan kokonaan tuo massa. Ei jäänyt kuin käsiin kuivuneet murut jäljelle! Aika zero waste, tällaiseen pitäisi pyrkiä, että projektiin kuluu aina kaikki hankittu matsku kerralla niin ei jäisi mitään turhia jämiä jäljelle haitoiksi.

En pyrkinyt tasalaatuisuuteen, se ei ole tämän maljakon juttu. Samankokoisiin kerroksiin ja tasaisiin pintoihin ei olisi tällä massalla kyennytkään, joten mitäpä täydellisyyttä sitten turhaan edes tavoittelemaan. Tässä diy-maljakossa saa rosot ja säröt näkyä!

Kun massa oli kuivunut ja kovettunut rauhassa, sudin päälle kirkasta akryylilakkaa. Ihan pienen kiillon tuomiseksi ja liukkaamman pinnan saamiseksi. Kun pinta ei ole täysin huokoinen, saa epätasaisesta pinnasta paremmin pyyhittyä pölyt pois. Lakka tuo myös kestoa pintaan, voi tarvittaessa vähän nihkeälläkin maljakkoa pyyhkäistä.

Täytyy vain muistaa, että sisus on silti pahvia ja tämä on kuivakukille ja oksille. Jos sisään ujuttaa lasipurkin tai -maljakon, voisi siihen laittaa myös leikkokukkia. 

Mielestäni tästä tuli tosi kiva! En tiedä muistuttaako pinta suomuja vai käpyä, mutta siitä tuli juuri sellainen mitä ajattelinkin. Ei paha kahden euron ja osittain kierrätetyksi diy-maljakoksi.