Hetivalmis kahden tarvikkeen älypeli koiralle

Hetivalmis älypeli koiralle! Tämä on niiiiiiin superhelppo. 

Pitemmittä puheitta: hetkessä valmis, et tarvitse kuin tyhjiä vessapaperirullia ja narua. Pitkä neula on plussaa.

Näin se onnistuu: taita rullan päät limittäin ja puhko neulalla yläreunaan keskeltä naru. Tee kaikille sama. Naruun voi tehdä solmun ekan ja vikan rullan viereen.

Ja sitten se onkin valmis! Nyt saatat miettiä, et mitä ihmettä.. mutta todella - tämä ei muuta tarvitse!

Sitten vain ripustat naruista rullapötkön sopivalle korkeudelle (eli korkeimmillaan koiran leuan korkeudelle) esimerkiksi kahden tuolin selkämyksen väliin - narun ei tarvitse olla liian napakka. Nameja rulliin sisään ja sitten on koiran peliaika!

Tässä jo kovasti sopivan etäisyyden päästä ihmeteltiin, että mitä se emäntä tekee. Hämmentävää, voisi kirjoittaa mummokoiran ajatuskuplaan. Yleensä vessapaperitrullat on niitä mitä Cora saa tuhota lattialla.

Vähän piti kannustaa, mutta kyllä se sitten tajusi mitä on kyse! Järkeviä kuviahan ei tästä taas saanut, mutta ymmärrätte pointin. Hutkimista joko päällä tai tassulla (no tassuille piti korkeutta tälle minikoiralle laskea) niin kyllä sieltä sitten palkinto tipahteli. Cora jaksoi tätä yllättävän kauan! 

Lopuksi voi narut avata ja laittaa rullat odottamaan seuraavaa leikkihetkeä. Rullia voi käyttää uudelleen niin kauan kuin ovat hyvät.

Huom! 

Jos toteutat tämän tai vastaavan idean niin älä jätä koiraa yksin pelin kanssa. Tämä on hyvää yhteistä tekemistä, hauskaa seurattavaa ihmiselle että haastavaa puuhaa koiralle. 

"Lisää!"

Näillä koirahulinoilla toivotan hyvää vappua! Me vietetään koiramummelin kanssa rauhallista vappua kotona ihmisten ja koirien herkkujen kanssa, nam!

Katso myös nämä ommeltavat älylelut koiralle:
Älylelu eli taskullinen pehmokuutio postaus 1 ja postaus 2
Kahden minuutin piilopussi - ihan superhelppo! Sopii myös aloittelijoille
Koiran leikkimatto (aktivointimatto)
Snuffle-matto

Tuohikurssilla oppimassa

Olin viikonloppuna uutta oppimassa! 

Pitkin kevättä odotettu tuohikurssi oli vihdoin ja pääsin oppimaan perinnekäsityötä ihan alusta loppuun. Ihanaa, aina ajattelen käyttäväni enemmän luonnonmateriaaleja nyt ainakin on juurikin sitä!

Oli hauskaa huomata kuinka kapea käsitys itsellä oli tuohesta ennen kurssia. Ja kuinka etukäteen sitä ajatteli tekevänsä kolmen päivän kurssilla mahdollisimman ison korin, vaikkapa langoille. Ja kuinka sitä oli suuret odotukset: eihän sellaista koria ehdi tehdä millään siinä ajassa! Joten suuri, kantillinen, suorakulmion mallinen kori vaihtuikin sitten kolmeksi pieneksi ja pyöreäksi koriksi.

Tässä kuvassa yllä kurssin opettajan mallitöistä osa. Opettajana oli huikea tuohimestari Jaana Öljymäki, joka on kirjoittanut useamman tuohikäsityökirjan ja vetää tuohikursseja ympäri Suomen.

Kerron vähän tuohesta!

(Huom! Tämä ei ole ohje vaan pintaraapaisu tuohen käsittelyyn.)

Ensin tuohi oli valmisteltava. Kurssi ei siis ollut vain punomisesta, vaan ihan kaikesta tuohen käsittelystä lähtien. Tuohi rapataan, puhdistetaan ja sitten ohennetaan. Siitä vedetään kerroksia pois, kunnes tuohi on sopivan paksuista ajateltuun työhön. Tämä oli hyvin roskasta ja yllättävän aikaa vievää.

Seuraava vaihe on valmistaa tuohi punottaviksi nauhoiksi. Sen saattoi tehdä mattoveitsellä tai saksilla. Itse tein saksilla. Tässäkin oli omat haasteensa, kun tuohi ei ole luotisuoraa ja nauhaoista piti saada kuitenkin mahdollisimman tasalaatuisia.

Ja sitten vasta alkoi punominen! Tässä kuvassa pohja tekeillä.

Sopivan pohjan jälkeen punotaan sisäpuoli. Tässä tekniikkana vinottainen punominen. 

Sopivan korkeuden jälkeen tuohet käännetään ja sitten punotaan ulkopuoli ja pohja jo punotun työn lomaan. 

Oikealla on eri korin ulkopuoli punottavana. Loput nauhoista puolitin turhankin kapeisiin 1 cm:n nauhoihin ja tein niillä vielä yhden pikkukorin. Tein sisuksen himpun verran tiukkaan, joten ulkopinnan punominen oli suoraan sanoen yhtä tuskaa. Oli niin tiukkaa, että edes apuvälineet (puikkarit eli muoviliuskat) eivät auttaneet. Vaati todellista kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä saada kori valmiiksi!

Ja tässä kurssin tuotokset! Kolme pientä koria.

Kaksi ekaa leveämmän nauhan koria ovat ikään kuin setti. Pieni kori ja vielä pienempi kori. Niissä on myös tappijalat! Ne tuovat minusta koreihin vähän modernia persoonallisuutta.

Kolmas kori, tämä tiukan nauhan kaveri, on kyllä aika söpö. Olen ylpeä, etten luovuttanut tämän punomisen kanssa. Meni todella tiukille, että a) materiaali riitti tähän ja b) aika riitti punomiseen. Just ja just sain valmista!

Mietin vielä lisäisinkö kotiin tuoduista jämäpaloista tähänkin jalat. Tai pujottaisinko yläreunaan pienet nauhat ja tekisin tästä pienen amppelin jollekin kasvin alulle? Voisi olla aika söpö!

Jalallisista koreista piti tulla ponnarikulho ja pinnikulho, mutta kotona tajusin, että en ehkä haluakaan sijoittaa tuohikoreja kylppäriin. Kosteuttahan ne kyllä kestävät, mutta entäs saunan kuumuus, se tuskin tekee pidemmän päälle hyvää.

Ehkä ponnari- ja pinnikulhoista tuleekin pienien kasvien suojaruukkuja? 

Tuohikurssi nosti tuohen arvostusta materiaalina ja käsityötuotteena noin sata pykälää. Kuinka sitä etukäteen ajatteli, että sehän on kevyttä ja helppoa työstää, suit sait valmista vain! Mutta mitä pienempi, sitä enemmän punomista.. Kyllä sai hiki hatussa työstää! Niskat meni jumiin ja sormenpäät kipeinä. 

Kurssi oli intensiivinen ja opettavainen. Punomiseen ehkä jäi vähän himo - ehkä kokeilen tekniikkaa johonkin muuhun materiaaliin!

Katso myös muista materiaaleista punottuja koreja, mm:
Vahakankaasta punottu kori
Valokuvanegatiiveista punottu kori
Isojen laatikoiden muovisista pakkausnauhoista punottu kori
Ja tietenkin hitti: Moderni "tuohikori" vessapaperihylsyistä

DIY: Helppo ja superhelppo hiuspanta

Piposesonki on päättynyt, uusi hiuspantakausi voi alkaa!

En ole pitkiin aikoihin käyttänyt hiuspantoja. Joskus muinoin käytin, mutta koska koin, että sain niistä vain aina migreenin, lopetin niiden käytön. Mutta nyt on taas tehnyt mieli pistää panta päähän!

Syy on tässä: kävin aikaisemmin keväällä muina naisina ohi mennen HM:llä ja huomasin alennusmyynnissä parin euron pintaan hiuspannan. Räpelsin sitä ja totesin, että kylläpä on väljä - kerrankin siis sellainen mikä ei puristaisi päätä? Väljä myös siinä mielessä, että punottu koristepinta oli tooooooooodella huonosti liimattu. Ajattelin, että jos minä en pantaa osta, ei sitä pelasta kukaan?

Kotona revin puoliksi jo irrallaan olevan pinnan pois ja aloin tuumasta toimeen!

OHJE 1/2

Helppo hiuspanta - Solmupanta trikookangaspaloista

Tämä on helppo! 

Tarvitset vain kaksi epämääräistä suiroa trikookankaasta, jotka ovat pituudeltaan about yhtä pitkiä pannan pituuden kanssa. Ompele suirot tai suikaleet putkiksi. Ne saa kaventua päitä kohden. Suoria ei tartte olla.

Sitten vaihe kaksi: käännä putket oikeinpäin ja laita ne toistensa kanssa ristiin, saumakohta saa jäädä alle/väliin/piiloon, ihan miten vain kunhan ei tuohon ihan päälle näkyviin.

Asettele pannan päälle klipseillä. Venytä vähän, etteivät istu pannan päällä lörpösti, saksi pituutta tarvittaessa. 

Liimaa kuumaliimalla päistä kiinni. Laita liimaa myös solmukohtaan ja asettele kangas niin, että se peittää pohjan sekä pysyy pannan päällä hyvin. Lopuksi liimaa pannan päihin pienet palat trikoota. Varmista, että ne eivät paina päässä.

Valmista!

Tästä tuli ihan suosikki! 

Panta on myös muuten jämäpalaa useamman vuoden takaisesta tunikasta (ks. alla linkki). Se on ollut ja on edelleen jatkuvassa käytössä ja nyt voin pitää sitä myös mätsäävän hiuspannan kanssa.

Ks. Helppo viiden sauman tunika

Ihastuin pantapohjaan niin, että kävin hakemassa HM:ltä toisen hiuspannan. Vähän sisäisesti irvistelin uuden ostamista vain tehdäkseni siitä jotain muuta (yritin kyllä etsiä pitkän aikaa ei-puristavia-hiuspantoja käytettynä kirpparilta, mutta ei tullut vastaan!), mutta tämä on päässä niin hyvä, että oli "pakko" ostaa toinen. 

Ja siitä tuli vielä edellistäkin helpompi!

OHJE 2/2

Helppo hiuspanta - Ryppypanta trikoosuikaleesta

Leikkaa pitkä ja noin 15 cm leveä suikale (pituus riippuu siitä kuinka muhkun pannan haluat) ja ompele se putkeksi. Käännä oikeinpäin ja pujota pannan ympärille. Liimaa kuumaliimalla päistään kiinni pantaan. Liimaa tarvittaessa pienet palat trikoota pannan päihin. Varmista, että ne eivät paina päässä.

Tästä tuli yksinkertainen, mutta näyttävä. 

Vähän kuten scrunchie-hiuspanta, mutta siinä ohjeessa (ks. linkki alla) käytetään vain kangasta ja pätkä kuminauhaa, ei siis tule ollenkaan tuota pantapohjaa. Se on vähän juhlavampi, tämä menee myös vaikka arjessa.

Ks. Superhelppo scrunchie-hiuspannan ohje

DIY: Taskullinen meikkipussukka ja helppo pikkukukkaro (sis. ohjeet)

Edellisessä postauksessa esittelin viikonloppukassini (linkki alla) ja vilautin sen lopussa laukun teosta jääneistä jämäpaloista tehdyn meikkipussukkani. Toilettilaukuksikin voisi kutsua. 

Ks. viikonloppukassin ohje - se on yhdestä kappaleesta tehty!

Tämä on tällainen yhden yön tai viikonlopun yli kestävän toilettimäärän pussukka - tai ihan tietenkin riippuu mitä kosmetiikkaa kukin mukaansa tarvitsee.

Pussukan sisällä on tasku! Ja sen saa ommeltua myös aloittelija ilman, että yhtään tarvitsee hahmottaa miten mitään vuorikangasta tai taskua tehdään. Tähän ei tarvitse tehdä erikseen vuorta vaan koko helahoidon saa ommeltua kerralla - kätevästi ja helposti. 

OHJE: Taskullinen meikkipussukka

Vain kahdesta sivukappaleesta - tarvitset leikata neljä samankokoista suorakulmiota. 

Leikkaa neljä suorakulmiota, kaksi kappaletta keinonahkajäljitelmästä (tai muuta mikä tulee pussukan päälle) ja kaksi puuvillasta (tai muusta mikä tulee sisälle vuoreksi). Itsellä palat olivat kooltaan 24 x 37 cm.

Ompele yksi pääli- ja yksi vuorikangas yhteen oikeat puolet vastakkain, jätä lyhyelle sivulle keskelle kääntöaukko. Käännä oikeinpäin (kuvassa vasemmalla). Silitä tarvittaessa (kuvassa ei silitetty, koska en ollut varma kestääkö keinonahkajäljitelmä kuinka silitysrautaa). Tee toisille kappaleille sama. Kääntöaukkoja ei tarvitse ommella umpeen.

Ompele lyhyiden päiden väliin vetoketju, ompele vetoketju niihin päihin missä on kääntöaukot niin saat ne samalla ompeleella suljettua. Voit halutessasi ensin ommella pienet palat tahtomastasi kankaasta vetoketjun päihin stoppareiksi. 

Aseta oikeat puolet vastakkain ja ompele tasku eli kappaleet yhteen pinkin viivan mukaisesti. Taskun pitää olla lyhyempi mitä kappaleen keskikohta.

Nyt taita pussukka oikeinpäin eli avaa vetoketju ja puljauta vetoketjun puoleiset päät oikeinpäin, taskuinen pää jää sisälle. (Jos et ymmärtänyt, katso seuraava kuva.)

Näin! Taskuosuus on tuolla välissä. Neulaa ja tasaa sivut. Taskuosuuden voi vetää niin ylös kuin vetoketju antaa periksi ja ompele sitten oikealta puolelta sivut yhteen. Eli kummaltakin laidalta kumpikin sivu erikseen.

Tässä muuten on kiva kikka valita värikäs vuorikangas, joka tulee vähän tikkauksesta sivuista pilkistämään, sillä voi tuoda kokonaisuuteen kivan tehosteen!

Ja sitten koko homma onkin valmis!

Sisätasku on nerokas. Se myös antaa samalla tukea ja rakennetta pussukalle. Ja mitä parasta (ainakin näillä minun materiaaleilla) pussukka pysyy itsekseen pystyssä sekä auki että kiinni suljettuna!

Eikä siinä vielä kaikki! 

Tahdoin käyttää tuota keinonahkajäljitelmää mahdollisimman paljon pois, joten tein meikkipussukan (ei muuten ole yläreunaa kohti viistoava, kuvauskulma vain tekee illuusion) lisäksi myös pikkukukkaron!

Ja vaikka se on ihan basic, kerrataas siihenkin ohje!

OHJE: Pikkukukkaro

Leikkaa kaksi suorakulmiota. Ompele pitkien sivujen väliin vetoketju, lisää ensin halutessasi vetoketjun päihin pienet suorakulmiot ns. stoppariksi. Tikkaa myös halutessasi vetoketjun päältä oikealta puolelta.

Ompele sivut ja pohja oikeat puolet vastakkain. Leikkaa nurkista pienet kolmiot pois ja käännä oikeinpäin.

Valmista! Nopeaa ja tehokasta.

Ja pikkukukkaro mahtuu juuri täydellisesti viikonloppukassin sivutaskuun.

Nyt on kokosetti, kunnon trio valmiina. Enää sitten tarvitsisi jonkun viikonloppureissun.

Yhden kappaleen viikonloppukassi - mukana ompeluohje!

Tadaa! Se on weekenderbag eli suomeksi viikonloppukassi! Pitkään - siis todella pitkään - olen halunnut tällaisen olan yli tai käsivarralle kannettavan yksinkertaisen reissukassin, johon mahtuu hyvin viikonloppukamat.

Ja nyt mulla on sellainen! Ja meni aika nolla budjetilla - tai muutamien eurojen budjetilla. Ainut mitä tarvitsi ostaa, oli turvaremmi hihnaksi. Ostin sitä useamman metrin ja sitä jäi vähän ylitsekin.

Kaikki muu löytyi jo valmiiksi kotoa. Pohjaksi tuollaista keinonahkajäljitelmää, joka muistuttaa jotain mokan ja nahan yhdistelmää. Ostin sitä aikoinaan Eurokankaan alennuksesta 5e/m isomman erän ja nyt sain hyvin kulutettua sen pois tähän projektiin. Sivutaskuiksi valitsin joustavaa puuvillaa (joustosta plussaa, koska sivutaskut eivät ole silloin liian napakoita).

Vetoketju, hakaset ja klipsut ovat puretuista laukuista nyt uusiokäytössä.

Sitten ompeluohje!

Yhden kappaleen viikonloppukassi - Näin teet sen!

Leikkaa suorakulmio (esim. 96 x 62 cm) ja sen keskelle sivuille symmetriset lovet (esim. 16 x 9 cm). Niiden väliin jäävä alue on laukun pohjan koko.

Jos haluat lisätä taskun (hyvin voisi tehdä ilman taskuakin!): Leikkaa keskelle taskun kaitale (esim. 19 x 70 cm). Huolittele siitä vain käänteillä lyhyet päät. Neulaa laukun keskelle ja päälle turvaremmiä. Ompele remmi reunoistaan. Aloita ja lopeta vähän ylitse taskun reunan.

Nyt leikkaa lovesta ylöspäin kummaltakin päästä kuvan muotoisesti suirot pois. Tämä antaa laukulle oikeanlaisen muodon.

Tämän voi tehdä myös aluksi, mutta taskun ompelua varten laukun keskikohdan mittaus on helpompaa, jos reunat ovat silloin vielä suorat.

Ompele vetoketju paikoilleen.

Itse käytin tuollaista kummastakin päästä avautuvaa vetoketjua, koska laukullakaan ei ole selkeää etu- ja takapuolta vaan on käytettävissä kumminkinpäin. Vetoketjun päihin ompelin pienet palat stoppareiksi.

Sitten ompele laukun sivu- ja pohjasaumat. Pohjan surrautin saumurilla, jotta saumasta tulee vahva.

Jotta laukku saa kunnon muodon, tikkaa laukunpohjan ympäri. Tämä myös auttaa siinä, että laukun pohja pitää muotonsa paremmin käytössä eikä mene sellaiseksi pussikassiksi. Erillistä tukipalaa pohjaan ei tarvitse.

Ompele sivuihin ylös D-lenkeille paikat kuvan mukaisesti. Ompele ne sivusauman päälle. Ole varovainen, voi olla jo aika paksua ommeltavaa materiaalista riippuen.

Lisää hihna D-lenkkeihin. Itse purin vanhasta, punaista nahkaolkahihnasta klipsut. Se oli jotenkin mennyt inhottavan tahmeaksi ja jäykäksi käyttää. Jotenkin yhtä aikaa rasvoittunut ja kuivunut.

Tämän voi tehdä myös aiemmin, mutta nyt viimeistään viimeistele myös yläreuna kuten pohja. Ompele hihnojen kohdalta (eli jos lisäät D-lenkit, lisää ne samalle tasolle mitä nämä lyhyet kantohihnat).

Sitten onkin valmista!

Ilman vuorituksia, sisätaskuja ja muita hienouksia, tämä on tosi nopea tehdä. Eniten menee aikaa (ainakin minulla meni) kappaleen mittaamiseen, jotta reunoista varmasti tulee luotisuorat ja loveista ja taskusta symmetrinen. Eli mittanauhalle isot pisteet!

Tästä tuli tosi mieluinen ja pääsi jo aemmin yhden yön testikäyttöön. Toimi äärettömän hyvin! Mahtui kaikki sisään ilman, että vetoketju meni piukaksi ja oli helppo kantaa olalla ja olan yli. Sivutasku oli hyvä, sinne sai lennosta sujautettua niin käsineet kuin aurinkolasitkin.

Ja kuinka pieneen tilaan se menee, kun taittelee ja kietoo hihnan ympärille. Ei vie paljoa säilytystikaa. Tämähän olisi myös isommassa reissussa (jos joskus sellaisessa muka kävisi) hyvä varakassi!

Eikä siinä vielä kaikki! Jotta sain loputkin tuosta keinonahkajäljitelmästä käytettyä niin tein laukkuun mätsäävän toilettilaukun ja vielä sen jämistä pikkukukkaron, joka mahtuu laukun sivutaskuun.

Että seuraavaksi tulossa niihin ompeluohjeet!

DIY: Jättikennopupu - vartissa valmista!

Ensin ajattelin, että tänä vuonna en tee yhtään pääsiäiskäsityötä. Mutta sitten... ruoka oli uunissa ja jotain oli keksittävä ruokaa odottaessa, joten tein sitten jättikennopupun!

Tämä jättipupu - vai onko tämä vain jättipääsiäismuna, joka on vetänyt pupunkorvat päähän? - valmistui vartissa! Helppoa kuin suklaamunan syönti: näyttää söpöltä ja nopeasti syöty eikun tehty.

Idea tuli jouluna tehdyistä kennokoristeista (ks. postaus). Tein silloin myös tasolle laitettavan, ison jättikennokuusen ja tykkäsin (tykkään) siitä kovasti. Nyt sitten sama idea, mutta pääsiäiseen muutettuna!

DIY: JÄTTIKENNOPUPU

Tarvikkeet: noin 8 A4-arkkia, liimaa ja sakset sekä pari klemmaria.

Tee näin: Leikkaa arkit kahtia ja taita jokainen pituussuunnassa kahtia. Leikkaa puolikkaan munan muotoon, pohjasta vähän pois (jotta pysyy tasolla pystyssä).  

Ohje jatkuu alla.

Liimaa ensin taitteelta kaikki noin keskikohdaltaan yhteen eli tuosta turkoosista kohtaa. Sitten liimaa puolimunaset paksuksi pinkaksi pinkeistä viivakohdista. Avaa ja kiinnitä takaa klemmareilla yhteen (kuten joulukoristeissa, ks. linkki ylempää).

Lopuksi liimaa pahvista ja paperista* korvat ja liimaa ne munan sivuille paperikerrosten väliin.

* Itse liimasin leikkuupaloista kolme paperipalaa päällekkäin niin sain sopivan paksuiset korvat.

Tästä tuli niin hauska! Pelkistetty, graafinen, veikeä. Ja vaikka koriste on iso, ei se vie säilytyksessä tilaa, koska kun takaa liitoskohdasta ottaa klemmarit pois, koko kennokoriste menee kasaan ja litteään säilytystilaan.

Jäljelle jää kysymys: kumpi tuli ensin: jättikennopääsiäismuna vai jättikennopupu?

Se oli jo aika mones (pääsiäis)pupukäsityö! Pääsiäisnoidat ja tiput ja ruohot eivät ole oikein iskeneet, mutta monenlaisia pupuja on tullut tehtyä. Osa on vain pääsiäistä, mutta pupukaulakoru, pupukukkaro ja tossut ovat olleet muutenkin kyllä käytössä. Tosin tossut ovat jo kuluivat purkukuntoon ajat sitten.

Katso myös nämä pitkäkorvat:

Ripustettavat helmipuput

Tuftattu pupukoriste

Huovasta istuva pupukoriste

Pupupussi - korvilla suljettava (herkku)pussi

Hauska pupuovi

Pupuro - massasta pupukaulakoru

Virkatut puputossut

Pupu-lautasliinarenkaat metallilangasta

Virkattu minipupu

Minipuputin - nahasta pupukukkaro

Betonipupu-koriste

Akvarelleista pupuvesivärityöt

Neulotut puput (ruukunsuoja)

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä!