Vetskarin vetimistä korvikset.

Jos vetoketju menee rikki, voi sen hampaistot käyttää koruiksi (esimerkiksi katso vetoketjuista tekemäni ruusu-nappikorvikset ja sormus / isommat juhlakorvikset). Usein rumahkot vetimet päineen jää käsiin. Mutta nyt, kun ratkoin parit vetskarit materiaaleiksi, hoksasin pihdeillä avata vetimen pään irti. Kas kuinka hienot, kuin korut itsessään!

Otin kolmesta vetimestä kaksi vähiten naarmuuntunutta syrjään ja arvioin mikäs olisi mieleisin vaihtoehto: korviskoukku suoraan vetimen päähän, lyhyt ketju väliin vai ihan kunnolla pitkän ketjun kanssa?

Päädyin n.5cm pituisiin ketjuihin (katkenneesta kaulaketjusta pätkästyjä). Sitten vain ketjut kiinni ja koukut ylös.

Tuli aika makeet! Vai voisko heti arvata, että korvikset ovat lähtöisin vetoketjuista?

Alan jatkossa kyllä katselemaan tarkemmin vetskareita. Etenkin laukuissa on aika kivoja vetimiä, jotka ois aika helppo vaihtaa ja napata talteen parempaan käyttöön.. Näen jo ison kaulakorun, jossa olisi rykelmänä hienoja vetimiä..

Valitsen sinut Pikachu.

Pokémonit tuli taas ja kovaa. Muistan ne vahvasti omasta lapsuudesta. Telkkarista katsottiin ja pehmoja heiteltiin ja nimiä opeteltiin ulkoa. Pikachu oli tietty suosikkini alusta asti. Ja nostalgisin hihittelyin, myös sellaisen tänään askartelin.

Leikkasin huopapaloja (kuvasta puuttuvat korvien, silmien ja poskipäiden palat) ja ompelin ne koneella yhteen.

Ja sanottakoon nyt, että kyseessähän on yllärilelu leikkisälle kissalle, jonka omistaja pelaa Pokémon Go-hittipeliä. En ole koskaan ennen nähnyt yhtä leikkivää kissaa, joten pitäähän kissalla olla oma Pikachu!

Kissa siis selittää miksi Pikachu roikkuu kangasnauhan päässä. Ja sen miksi täytin sen rahisevalla leivinpaperimaisella pakkausmateriaalina olleella paperilla. Pitäähän siitä edes vähän rapisevaa ääntä lähteä.

Ei ole kyllä mitään kokemusta miten huopa kestää kissan leikkimistä, mutta kestää sen minkä kestää.

Loppuun paripose Pikachu-pehmon kanssa. Muistan, kun lähdin karkkirahoineni kovassa pakkasessa kävellen markettiin, koska oli ihan pakkopakko saada Pokémon-pehmolelu. Voi sitä onnea, kun hyllyllä oli Pikachu jäljellä! Aika hyvin on säilyinyt lapsuudesta. Kun sain Coran, Pikachu pääsi viltiltä heti koiranleluksi. Pikachu on ollut hyvä taistelukaveri kaikki nämä vuodet!

Virtapiirisydän.

Lajissamme oudot materiaalit kierrätettynä koruiksi: virtapiiri-riipus! Aika nörtti, mutta myös melko mielenkiintoinen.

Leikkelin sen saksilla tästä pienestä levystä. Löysin sen askartelujemmalootan pohjalta. Olisiko samasta hajonneesta laskimesta, jonka näppäimistä tein vuosia sitten mm. nappikorvakorut (ks. postaus).

Pinta-alaa oli vähän, joten muodolle ja leikkelyvirheille ei ollut paljoa tilaa. Piti myös saada aseteltua yksi levyn valmis läpimenevä reikä riipuksen yläkulmaan. Lopuksi hioin pehmeällä viilalla mahdolliset terävät reunat turvallisiksi. Lopuksi systemaattisesti valikoidusta reiästä korulenkki läpi ja ketju lenkkiin.

Piirilevy-korut eivät materiaalina ole kovinkaan uusi juttu. Ainakin Globe Hopen on myynyt vuosia kierrätyspiirejä perhosen ja Suomen muodossa riipuksina, avaimenperinä ja rintakoruna (ks. tästä lisää nyt myynnissä olevat mallit). Tästä sydämestäkin voisi muuntaa rintakorun.

Uudet tyynyt osa 2.

Triosta tuli nelikko. Lisäsin makuuhuoneen sekalaiseen tyynykolmikkoon vielä yhden erilaisen (koriste)tyynyn.

Tilkkujen ja muiden lisänä on nyt virkattu tyyny, tuollainen chunky crochet, joka valmistui nopeasti isolla koukulla. Lanka ei itsessään ollut tarpeeksi paksu, joten virkkasin kolminkertaisena.

Ai niin ja tyynyyn käytetty lankakin on kierrätetty. Se oli aiemmin kaulahuivi, jonka äiti nappasi kirpputorin ilmaislaatikosta mukaan. Pesun ja purun jälkeen huivi oli uudelleen käyttövalmis!

Raitarahi ja piilotetut täkit.

Kun ei jaksa ulkona hoomoilla helteessä niin tuulettimen alla on hyvä ommella. Tällä erää jotain uutta olohuoneeseen!

Mustavalkoista raitakangasta, siitä se tuli, uusi jalkarahi! Se on niin järeä ja suurehko, että toimii myös istuinpallina.

(Raitakangas Ikeasta: Sofia 100% puuvilla, 5,99e/m)

Inspiraationa toimi vastaava kuusikulmainen jalkarahi (ks. tutoriaali: theshabbycreekcottage.com: Hexagon floor pouf), mutta kankaani ei riittänyt toteutukseen. Ratkaisuna oli tehdä viiden palan versio ja leikata pohjaksi ympyrä mustasta puuvillasta.

Sain sopivan kokoisen rahin, kun arvioin rahin halutun korkeuden ja halkaisijan. Niiden perusteella leikkasin palat (raidat kohdistettuina) ja ompelin laidoista kasaan. Yhteen sivuun vetoketju ja lopuksi ympyrä pohjaksi. Yllättävän helppoa!

Tarkemmat selitykset mittoihin:
A = yhden kappaleen leveys = rahin haluttu ympärysmitta (halkaisijan perusteella) jaettuna viidellä
B = yhden kappaleen suora korkeus/pituus = rahin haluttu korkeus
c = yhden kappaleen koko korkeus/pituus = B-mitta ja halkaisijasta puolet yhteen laskettuna

Jälkeen totesin, että vetoketjun olisi voinut tehdä myös pohjaan ja sivua paljon pidempänä. Nyt aukko jäi aika pieneksi ja täytteiden väkivaltainen survominen rahin sisään näillä hellelukemilla kävi punttisalista - täytin rahin kahdella pikkutäkillä, yhdellä nyt tarpeettomalla superlonlevyllä, yhdellä kasaan sullotulla pienellä kangasmatolla ja yhdellä liiskaan menneellä tyynyllä. Aika paljon sinne meni!

Kaikista mahtavinta on, että rahin avulla tyhjeni suuri tila kaappiin. Miksi säilyttää harvoin käytettävää, ehkä joskus tarvittavia täkkejä ja tyynyjä kaapissa, kun ne voivat olla rahin sisällä hyötykäytössä? Samaa ideaa olen käyttänyt myös olohuoneen putkityynyn kanssa (ks. postaus). Eivät ole enää olleet varaviltit kaapissa, vaan putken sisällä piilossa!

Tästä tuli mieluinen. Kivan raikas, monikäyttöinen (kun kestää hyvin istumisenkin) ja hyvä säilytysjemma.

Virkatut kestovanulaput.

Virkatut kestovanulaput - näitä sitä on nyt sitten kesä-iltaisin parvekkeella istuessa tehty! Alkuvuonna päätin vihdoin siirtyä kertakäyttösistä vanulapuista pestäviin ja kestäviin lappuihin. Kokeilin ohutta froteeta (ensimmäiset versiot), trikoota ja myös suositeltua flanellia. Nyt seuraavaksi testiin virkatut kestolaput!

Teinkin niitä heti kolmenkymmenen lapun satsin. Mahtuvat puhtaina kaikki justjajust vanulappu-telineeseen. Tein isompaa ja vähän pienempää lappua ja välillä kokeilin erilaisia silmukoitakin ihan tylsyyden estämiseksi. Kaikki laput virkkasin kuitenkin samasta 100% puuvillalangasta kaksinkertaisesti. On muuten tuo lankakin kierrätetty. Se oli ennen neulepusero! Ja puserokin taisi olla kierräriltä, joten sillehän on siis ainakin jo kolmas kierrätyskierros menossa.

Mini-tutoriaali (aloittelevankin on helppo virkata) yhdestä versiosta: Tee taikasilmukka (ks. esim.youtube) ja siihen yhdeksän puolipylvästä (ks. youtube). Kiristä taikasilmukka. Aloita toinen kierros ja tee jokaiseen edelliskierroksen puolipylvääseen kaksi puolipylvästä. Kolmannelle kierrokselle tee joka toiseen yksi puolipylväs, joka toiseen kaksi puolipylvästä. Päättele langat.

Neuleesta purettua lankaa jäi vielä ylikin. Ajattelin käyttää loput virkattuihin siivousrätteihin. Entiset ovat kestäneet vuosikausia ja pari uutta kelpaa kyllä siivouskomeroon. Yhden jo tein ja varmaan vielä saan tehtyä kaksi lisää..

Rippilahjaksi kustomoidut tennarit.

Edellisessä postauksessa esittelin rippilahjaksi tehdyt lego-kalvosinnapit diy-lahjarasioineen. Ne olivat lahjan lisuke, sellainen mitä nuori mies voi säilyttää ajassa vähän kauemmaskin. Itse "päälahja" oli tähän hetkeen heti käyttöön otettavaksi.

Otin suuren riskin ja kustomoin lahjaksi tennarit! En konsultoinut lahjan saajan mielipiteitä vaan intuitiolla mentiin..

Tennareiden teeman lähtökohta (eli salibandy) oli heti aika selkeä. Mutta tahdoin toteuttaa sen niin ettei kengät huuda harrastusta vaan niin, että pallot ja maila sekoittuvat kivasti muuhun kuviointiin.

Jokaiseen kenkäpariin tulee itselle aina selkeitä lempparikohtia. Näissä kengissä ne ovat nämä salibandypallot! 

Nämä olivat kyllä kiva maalata*)! Voi aina nautin siitä haasteesta, kun tulee kokonaisuus, jonka tyyli eroaa selkeästi edellisistä.

*) maalausvälineinä akryylimaalit, alla valkoinen pohjamaali (muuten eivät sävyt erottuisi tummasta pohjasta).

Se oli sellainen vähän uniikimpi rippilahja! Mutta on se kenkien saajakin ihanan uniikki ja rakas nuori mies.

Tee itse: Pieni lahjarasia.

Tänään on jälleen aika rippijuhlien. Juhlasankari on sen verran ihana herrasmies, että lahjoin häntä ei vain yhden vaan kahden lahjan kautta. Palataan myöhemmin isompaan pakettiin ihan omana postauksenaan ja käsitellään ensin pienempi ylläri:

Sen pienen sisältöä paketoidessa huomasin ettei jemmassa ollutkaan mitään kivaa rasiaa, johon pakata.. Tehdään rasia sitten itse! Samalla varauilta kuvasin työvaiheet ylös: Näin teet pienen lahjarasian itse:

Ensin leikataan kovasta pahvista/kartongista (esim. muropaketti on mielestäni liian ohutta, kannattaa satsata vahvempaan) tahdotun kokoinen pohjaneliö ja siihen neljä laitapalaa. Laidat voivat olla hitusen pohjan sivua kaitasemmat. Kansi ja sen laitapalat ovat puolestaan pohjaa hitusen suurempia.

Kokoa esim. pakkausteipin avulla: teippaa ensimmäiset laitapalat suorassa kulmassa laitaa vasten. Kannessa laidat tulevat ulkosyrjää vasten, pohjassa pohjakappaleen päälle - näin varmistuu, että kannesta tulee pohjaa vähän suurempi ja rasian sulkeminen onnistuu mahdollisimman sujuvasti.

Teippaa laitakappeleet ensin sisä- ja ulkopuolelta. Lopuksi teippaa pohjan kulmat/nurkat ulkopuolelta.

Aseta kansi pohjan päälle ja teippaa myös kannen kulmat - kun teippaat kansi suljettuna, pystyt vielä varmistamaan, että kulmista tulee sopivat ja suorat suhteessa pohjan laitoihin. Jos päällystät rasian, kannen pitäisi jäädä vähän väljäksi.

Rasian voi päällystää askarteluteipein, lahjapaperipaloin tai vaikka sisustuskontaktin jämillä kuten minä tein.

Ja mitä sinne sisälle meni? Tein kalvosinnapit lego-auton renkaista. Luulisi sopivan nuorelle miehen alulle.

Ja lopuksi vähän lahjanauhaasuheroa päälle!

Pannaripurkista kori.

Vein roskia ja toin roskia. Roskalaatikon päällä odotteli tyhjä prodepannaripurkki. No minähän otan ja puhdistan sen!

Ja tämmönen siitä sitten tuli. Kun karsi etiketit pois ja vähän saksi ympäriltä niin kestävän muovipurkin sai hyötykäyttöön. Menis vaikka ruukunsuojasta.

Vinkit muokkaukseen: poista etiketit (useimmat ovat helposti pois vedettävillä tarroilla). Viillä mattoveitsellä tai leikkaa vahvoilla saksilla yläreuna pois. Mittaa yläreunan ympärysmitta ja jaa se tasaisin välimatkoin haluttuun muotoon. Piirrä leikattavat kuviot esim. permanettitussilla (huopatussit vaan sotkee ja liukuu muovin pinnalla). Saksi kuviot ja varmista ettei reunoihin jää teräviä kohtia. Jos reunoihin jäi tussista jälkiä, ne saa aika varmasti pois kynsilakanpoistoaineella.

Aikaisemminhan olen tehnyt myös tällaisen piparireunaisen korin isommasta prodepurkista. Kori on edelleen jokapäiväisessä käytössä. Mies tipauttaa siihen johdot ja kuulokkeet niin eivät loju lattialla tiellä.

Nyt sain oman pienen johtopurkin sohvan viereen. Sinne mahtuu sopivasti tabletin, puhelimen ja läppärin johdot!

Ompele itse mekkosi (Helpot mekko-ohjeet).

Joku aika sitten ajattelin tekeväni vaatetutoriaalin pitkästä aikaa. Mekkoa toivottiin ja siitä se sitten lähti. Ei yksi mekko, vaan kokonainen sarja mekkoja! Seitsemän mekkoa, kaikki ilman kaavoja ja apuna vain jo sopivat vaatteet sekä mittanauha.

Mutta mitä sitä opittiin mekko-ohjeista? Kerrataas vähän. Tee se itse - mekot, näin ompelet itse erilaisia mekkoja:

Ohje 1: Perusmekko. Se kaikista helpoin malli, vain kaksi kappaletta (etu- ja takakappaleet) ja neljä saumaa sekä huolittelut. Hiaton ja joustava malli, jota voi soveltaa moneksi. Voi myös ihan samoin tehdä tunikan tai topin. Ohje tässä postauksessa.

Ohje 2: Trikoomekko levenevällä helmalla. Ohje opettaa samalla kanttamaan/päärmäämään yläosan. Puolikellohelmalla voi tehdä myös pelkän hameen, jos ompelee vyötärölle lisäksi esim. kuminauhakujan. Ohje tässä postauksessa.

Ohje 3: Helppo kangasmekko kapeilla olkaimilla. Mekkoa voi soveltaa muuntautuvaan Le Sac-mekkoon, jonka voi pukea pitkien nauhojen avulla loputtomilla eri tavoilla. Ohje tässä postauksessa.

Ohje 4: Trikoomekko tai miksei myös tunikakin? Ohje opettaa samalla kuinka ommellaan sivusaumoihin taskut ja kuinka huolitellaan hihansuut ja pääntie päärmäystä leveämmillä kaitaleilla. Ohje tässä postauksessa.

Ohje 5: Kangasmekko, jossa selässä pieni selkähalkio. Ohje näyttää myös vinkit kuminauhavyötärön ompelemiseen (ei kujana vaan kiinteästi mekon sisäpuolelle). Ohje tässä postauksessa.

Ohje 6: Ns. kääntömekko, jossa on erilaiset pääntiet etu- ja takapuolilla - mekon voi pukea ylle kumminpäin vain! Ohje opettaa myös kuinka mekkoon (tai puseroon) leikataan ja ommellaan omilla mitoilla hihat (hihanpituus sovellettavissa). Ohje tässä postauksessa.

Ohje 7: Takaa avoin mekko, jossa joustava yläosa ja joustamaton helma. Välissä kuminauharypytys. Ohje tässä postauksessa.

Ja niin eikä siinä vielä kaikki. Koska tunnetusti en osaa lopettaa, tulihan päälle ommeltua vielä kaksi muuta mekkoa!

Ompelin joustavasta pitsistä selästä avonaisen mekon ja kivasta kuosillisesta viskoosista spagettiolkaimisen mekon.

Ja koska jäi näköjään työvaihe-kuvaus päälle, kerrataas vielä pikaisesti:

Sovelsin pitsimekkoon sarjan ensimmäistä tutoriaalia (se violetti hiaton). Tein muutoksia olkainten leveyteen, pääntiehen ja leikkasin helman vähän leveneväksi - muuten toteutushan on ihan sama: olkaimet, sivusaumat ja reunojen huolittelut.

Viskoosimekko on aika pitkälti mustavalkoisen kangasmekon tutoriaalilla. Tähän laskostin "pääntiet" edestä ja takaa. Olkaimet eivät siis ole nauhakujassa. Tämä on muhkea mekko, joka sopii niihinkin päiviin, kun jätskiä on syöty liikaa - mekko peittää hyvin pömppövatsan! Ja mikä parasta, yhdestä kangaspalasta ei jäänyt kuin pieni kourallinen leikkuusilppua. Oli aika zero-waste-pattern, näin se pitäisi aina mennä niin ei jäisi tilkkuja haitoiksi!

Kyllä sai ompeluputken ansiosta oma vaatekaappi kivasti uutta täydennystä ja kangaspino puolestaan vähennystä (vain kaksi kangasta ostin näitä mekkoja varten). Nyt on helmoja, joissa hulmuta! Mutta mitäs sitä sitten seuraavaksi ompelisi?

Jos käytät tutoriaaleja oppina tai inspiraationa, linkitäthän! Näen mielelläni teidän versioitanne.