Suosikkilaukku.

Koin kauhean kamalia hetkiä. Mun lempilaukku. Tuhottu. Mennyttä peliä. Lähes tulkoon tuli kiukkuitku.

Ei siinä ulkoapäin mitään vikaa ole, mutta kas, kun oli kesän karenssissa (koska pidin sitä niin, että kyllästyin) ja nyt olin ottaa käyttöön niin mitä laukun sisällä olikaan tapahtunut? Sisus kuoriutuu irti! MITÄ?! MITEN?!

Ihan kummallista töhnää, kuin laukku sulaisi käteen. Joskus ennenkin käyny kirpputorilla ostettujen mummolaukkujen kanssa. Mistähän tuo johtuu? Käyttäjässä/säilytyksessä vika? Valmistuksessa?

Kun tajusin ongelman olevan todella vain sisävuoressa, huokasin helpotuksesta. Töhnävuori pois, tilalle uusi kangasvuori. Vähän teki tiukkaa tuo nahkaan käsin ompelu, mutta mitäpä en laukun edestä tekisi?

Jännä muuten kuinka itse laukkuun ja sivutaskuun oli käytetty kahta erilaista vuoritusta. Miksei tuollainen kangasvuoritus olisi voinut olla valmiiksi myös sisuksissa?

Onneksi kuitenkin kautta vuosien suokkariväska sai lisää käyttövuosia uudella vuorella. Jes jes jes. Ja jes.

Tweed.

Joskus on kyllä jännä kuinka joku kirppisostos onnistuukin "katomaan" silmistä. Vuosiksi. Niin teki tämä Tammituotteen iso villakangastakki. Takin ostosta on niin kauan, että en edes muista milloin sen ostin. Monta kameraa sitten ainakin. Ensin löysin kovalevyltä nämä kuvat, sitten vasta aloin kaivelemaan missähän itse takki on?

Ikuisuusprojektien kasastahan se löytyi, tietenkin alimpaisena. Oli aika suorittaa muutosprosessi loppuun!

Hylkäsin alkuperäisen ajatuksen liivin kaventamisesta. Hihat olin jo aiemmin leikannut pois, joten ompelin vain hiha-aukoista vuori- ja päälikankaaat yhteen. Sitten tein löytyneistä hihoista liiville vyön.

Ja liivistä tuli tosi kiva. Muunneltava ja lämmin, mitä sitä muuta voi kaivata? Yksi ikuisuusprojekti selätetty, JES! Ja kuinka pienestä se oli kiinni, ei ollut edes iso ompelus..miksi sen tekemiseen meni niin kummallisen kauan?

Edellisistä kuvista voi bongata "uudet" kierräri-rannekkeet. Renkaat ostin alkusyksystä, mutta nekin olin unohtanut? Nyt ovat vasta ensimmäistä kertaa käytössä. Mitäköhän kaikkea muuta tässä on unohtanut ottaa käyttöön?

Arjen pienet ilot.

Kun uusi viikko käynnistyy auttamattoman synkällä loppusyksyn säällä eikä yhtikäs mikään meinaa inspiroida ja tekee mieli kaivautua viltin alle talviunille, on hyvä yrittää ryhdistäytyä edes uusvanhoilla killuttimilla. On aina hyvä idea kierrättää kauan käyttämättä olleet korut joksikin uudeksi, joten nyt kymmenisen(!) vuotta vanhat ostokorvikset menivät "vara-osiksi". Muutamat helmet tosin siirtyivät jo uusiksi korvakoruiksi.

Kyllä uusilla korviksilla kelpaa syödä kasvissosekeittoa ja miettiä, että kyllä tästä tylsästä synkkyydestä selvitään. Mistä vain selviää, kun on parmesanjuustoa, kultareunaiset perintölautaset ja helisevät helmet korvissa.

Pika-halloween.

Kun tuli kutsu Halloween-bileisiin, mutta en kuitenkaan jaksanut paneutua kunnolliseen naamioitumiseen, päätin luoda halloween-fiilistä edes kynsilakkojen avulla. Yritin jopa hämähäkinseittiä (idea täältä: the Crafty Ninja), mutta suttuahan siitä meinasi tulla. Tyydyin muissa kynsissä tylsiin viivoihin, kun yhdessäkin seitissä oli haastetta..

Ja sitten pelkät kynnet eivät riittäneetkään tuomaan fiilistä, tein yhdessä hujauksessa korvat lisukkeeksi.

Ihan superhelppoa, pannan avullahan voi tehdä mitä korvat vain! Leikkaa vain huopaa tai tekonahkaa palat ja liimaa (tai ompelee) ne kärjistä yhteen. Taitteeseen jää kuja pannalle ja sitä voi leikata kapeammaksi, niin korvat asettautuvat pyöreään pantaan paremmin. Ja seuraavaksi tahdon pitkät pupukorvat..tai pyöreät nallekorvat!

Soittorasia.

Oliko sinullakin lapsena tällainen soittorasia? Minulla oli ja se oli aikoinaan pikkuaarteiden arkku. Nyt se löytyi lapsuuskamoja läpi käytäessä ja voi, kuinka se toi paljon nostalgisia lapsuusmuistoja mieleen.

Soittorasian parhaimmat päivät ovat kuitenkin taakse jääneet aikoja sitten. 20 vuotta sitten pläntänyt tarrat eivät ottaneet lähteäkseen. Lukostakaan ei ole jäljellä kuin rippeet. Likainen ja rikki - eihän tuota kukaan tuollaisenaan huoli edes ilmaiseksi. En tohtinut poiskaan sitä heittää, joten päätin restauroida rasian käyttökuntoon.

Siihen tarvitsi vain kaksi peetä: puhdistuksen ja pensselit. Neljä ohutta kerrosta akryylimaalia peitti vanhat kuviot alleen. Yllättävän tasaista tuli, ajattelin puolessa välissä tekeväni turhaa työtä.

Nyt soittorasiasta tuli rintakorujen ja pinssien paikka. Hyvä, sain ne samalla eriytettyä muista koruista.

Ja arvaatteko mitä?!?!?!?!? Ballerina alkoi toimia! Musiikki soi ja tyllihametyttö pyörii! Miettikää mikä riemu, ihan tuli nostalgiakyynel silmään. Ei se ollutkaan rikki! Kyllä on aikonaan säveltä kuunneltu loopilla, kun vieläkin sen muistin. Kieltämättä tuli onnellinen olo, etten heittänyt soittorasiaa polttojätteiksi.

Ja pisteeksi iin päälle: rasian uusimmat asukkaat, hamahelmistä punaiset kakkulat ja vihreä timantti. Oikeat rintamerkkitaustat loppuivat, apuun riensi vaihtoehtoiset piikit. Ja kyllä toimii yhtä hyvin kuin oikeat.

Tarjottimella.

Pieni fiksaus kylpyhuoneeseen: kosmetiikkatarjotin. Monena on tuo kapea puukehys ollut ja nyt se alennettiin seinältä vaakatasoon. Homman nimenä oli pahvitaustan päällystäminen beigellä tekonahalla (nahka kierrätettynä tästä takista) ja siinäpä se sitten olikin. Ennen tarjottimen tilalla oli iso kori ja kuten arvata saattaa, kaikkihan oli siinä aina sekaisin isona röykkiönä eikä se ollut lainkaan kivaa katsottavaa. Nyt kaikki-kaaressa-koriin-heittämisen sijaan voin laittaa tarjottimelle nätisti vain ne tuotteet, joita käytän eniten. Ja kylppäriin tuli hetkessä paljon siistimpää.

Idean nahkapintaiseen tarjottimeen sain täältä: House of Earnest: Easy Gold Lined Tray.

Kirjakauppa.

Kävin kirjahyllyäni läpi ja joukosta löytyi pari kirjaa, jotka tarvitsisivat uuden omistajan. Tyrkyllä olisivat:

EDIT// Kirjat myyty!

a) Joka tyypin kaavakirja 2 (Saramäki - Palmu - Piippo, WSOY).

Kirja on erittäin hyvässä kunnossa. Aikalailla käyttämättömäksi jäi (vaikka ehkä oppimismielessä ei olisi saanut jäädä), kaavoja en ole edes ottanut ulos lokerosta. Kunnon puolesta pyydän kirjasta 25e plus mahdollinen postitus.

Ja vaikka kirja jäi käyttämättä, se ei tarkoita etteikö siinä olisi loistavia ohjeita, kaavoja ja vinkkejä kaavamuutoksiin. Vaatteita niin naisille kuin miehillekin. Todella selkeät ohjeet ja kuvitukset.

b) 99 ways to cut, sew, trim and tie your t-shirt into something special (Blakeney - Livakovic - Schultz).

Eli nimensä mukaan mukavan pienikokoisessa (leveys n.18 cm) kirjasessa on 99 vinkkiä muokata tavallinen tpaita vähän erikoisemmaksi yläosaksi, alaosaksi tai ihan joksikin muuksi. Olen tämän selannut puhki ja nyt on aika luopua kirjasta. Hinta 7e plus mahdollinen postitus. 

Jos kiinnostus heräsi, ota reippaasti yhteyttä sähköpostitse madambcblog(at)gmail.com. Olisi kiva saada kirjat kiertoon ja jollekin hyötykäyttöön!

EDIT// Kirjat saivat uuden omistajan!

Vaihtopäivä osa kolme.

Vaihtopäivä osa kolme. (Ks. Osa yksi täällä ja osa kaksi täällä.) Lähdetään liikkeelle jostain helposta. Kuten esimerkiksi näistä aivan liian massiivisista helmikorvakoruista, jotka tuttuun tapaani purin osiksi..

..ja isoimmista helmista koostin jo uuden kaulakorun. Pienemmät helmet jääköön talteen helmilootaan.

Sitten ompeluksiin, ennen ja jälkeen tuotokset:

Nro 1: fuksian värinen kauluspaita mallia teltta ja riipputeltta (no kattokaa nyt noita hihoja!). Nappikin puuttu.

Ratkaisu: telttahihat pois ja helman uudelleen muotoilu. Kesällä jumitin edestä solmittaviin, hiattomiin kauluspaitoihin, joten tästä tuli uusi jalokiven helmi muiden jo kyllästyttävien kauluspaitojen joukkoon.

Nro 2: oranssi satiinihässäkkä. Ongelmana mittasuhteet. Löysää siellä missä ei tarttis olla. Aivan liian lyhyet hihat!

Ratkaisu: jälleen hihat pois ja sivusaumoista ylimääräistä sisään. Hihoista käytin kangasta ommellakseni paidalle sopivan vyön - tai ns.kaulushuivin. Nyt koko ainakin tuntuu paljon paremmalta ja sopivammalta.

Nro 3: kummajais-kauluspaita. Helma tällä erää hyvä (ja koristelaskokset!), mutta hihat edelleen jättimäiset. Lisäksi paidan ongelman ydin oli rumat napit, turhat olkatoppaukset ja kauluksen tiukka ympärys. Meinas vähän kuristaa..!

Ratkaisu: olkatoppaukset pois, hihoista ylimääräistä leveyttä pois ja edestä nappien poistaminen. Ompelin napinlävet yhteen. Lopuksi lisäsin ylös yhden metallinapin, jotta paidan voi pukea joko asiallisemmin kiinni tai rennommin auki.

Nro 4: jonkun itsetekemä paita. Malli ei lainkaan hyvä, mutta selän koristenapit ja printti veivät heti huomioni.

Ratkaisu: koska helman laskokset toivat mieleen peplum-paidat, en lähtenyt tuhoamaan helman muotoa. Poistin vain hihat, kavensin laskoksista ylöspäin ja otin rinnuksen edestä ylimääräisellä saumalla vähän sisään. Mielestäni tästä tuli tosi sievä. Miten noista selän koristennapeista ei voisi pitää? Rispektiä sille, joka on oikeesti nuo erikseen ommellut.

Ja eikä siinä vielä kaikki. Vielä jäi pari projektia hamaan tulevaisuuteen. Kuten nämä: pitsitoppi ja pitkä lycrahame. Nyt ei jaksa enää ompelukone surrata. Kyllähän sitä tulikin jo ommeltua putkessa monta vaatetta.

Jotta nyt oikein pääsee lesottamaan niin lasketaanpas vielä paljonko vaihtopäivät minulle tarjosi päälle pantavaa: 

14 mekkoa/puseroa/muuta yläosaa, kolme hametta, kolme huivia, kahdet housut ja miehelle tohvelit. Kaulakorun, helmiä, nahkapaloja, laukun osia ja paljon tilkkuja. Ja kerrataan nyt vielä: kaikki nämä ilmaiseksi. Ihan kuin olisi muhkeissa arpajaisissa voittanut!

Vaihtopäivä osa kaksi.

Vaihtopäivien jatko-osa (ks. ykkönen täältä). Se, että sain jo edellisessä osassa esiteltyjen sellaisenaan käyttökelpoisten vaatteiden (kuten esimerkiksi tämän aivan järisyttävän kauniin riikinkukko-huivin!), niin sain myös..

..useita käyttökelpoisia vaatteita, joissa oli yksi satunnainen vika, joita omistaja ei ole jaksanut/osannut korjata.

Esimerkiksi nämä trikoot, joissa oli yksi pieni ongelma: reikä perssauksessa. Helppo ratkaisu: korjausommellaan reikäinen sauma. Tulos: hyvät joogahousut (luulen, että ovat kyllä yöasun ala-osa, mutta ei sillä niin väliä). 

Tai kevyet toppahousut, joiden ongelmana oli napin puuttuminen. Ratkaisu: ommellaan tilalle uusi nappi. 

Tulos: tarpeeseen tulevat talvipöksät, jotka vielä mätsäävät sopivasti yksi-yhteen ruskean toppatakkini kanssa!

Tässä on huivi, jossa ei ollut mitään vikaa, mutta silti tahdoin tehdä sille pienen muodonmuutoksen..

..kun kerran on kaupoilla (taas) näkynyt paljon ponchoja, niin ponchohan siitä sitten tuli. Keskelle halkio ja purkautuvien reunojan kääntö - nopeasti valmista! Huom: tätä voi vielä pitää tahtoessaan myös huivina.

Sitten oli jo vaikeampi tapaus: ruma neuletakki. Ongelma: aivan kammottava mummohelma ja liian tiukat napinlävit. Ratkaisu: otetaan helmasta röyhelö pois ja poistetaan napit. Ommellaan etuosien kappaleet päällekkäin ja tehdään (käsin, huoooh! Hidasta ompelua!) helmaan taitos. Tulos: itselle mukavampi laatikkomallinen peruspusero.

Ja toinen vaikeampi tapaus: neulemekko. Ongelma: mittasuhteet. Vyötärölle tarkoitettu resori roikkui lantiolla, joten malli särähti pahasti silmään. Ratkaisu ja tulos: mekon puolittaminen ei yhdeksi, vaan kahdeksi yläosaksi!

Leikkasin mekon resorin kohdilta poikki. Yläosasta tuli vain helman kääntämisellä lyhyt, leveä toppi ja helmaosasta sitten...toinen toppi, josta käänsin helman pääntieksi. Ratkoin sivusaumoja vähän auki hihansuiksi ja leikkasin reunoista töröttävät kulmat pois (muotoa tuomaan). Nämä olkasaumat vielä vahvistin puuvillanauhapaloilla, jotta ei neulos lähde purkautumaan heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Sitten vastassa oli xl-kokoinen Seppälän mekko. Ongelma: liian suuri koko, typerät 3/4-pituiset hihat ja vielä typerämpi kiinni ommeltu kietaisumalli. Ratkaisu: mekon purkaminen kappaleiksi. Hihat pois, kietaisu-osa pois, yläosan turha leveys pois, helmapituutta pois.. Tulos: uuden pääntien, kuminauhavyötärön ja huolittelun jälkeen jättisuuresta mekosta tuli juuri minun kokoiseni ja näköiseni mekko.

Tykkään tästä tosi kovasti, niin mukava päällä ja voih, tuo printti..! Tulee vähän Jackson Pollock mieleen.

Printti osui ja uppoi sen verran, että pois otetuista hihoista ja kietaisukappaleesta tuli mekolle vielä varahihat. Tällainen bolero on helppo tehdä - leikkaa vain hihojen päät suoraksi ja ompelee ne selän yli yltävään kappaleeseen.

Sokerina pohjalla: valkoinen huivi - ja koska minulla on jo yksi samanlainen valkoinen huivi, maalasin tähän tähtiä. Sain vihdoin toteutettua huiviin tämän kivan projektin: A Beautiful Mess: Diy Constellations Scarf.

Joko ne loppui? No ei sentäs, vinkkejä vaatteiden muokkaukseen on vielä(-kin) lisää! Hahaa, osa kolme tulossa!