Helpoin tee-se-itse-sängynpääty.

Kattokaa mitä löysin! Se (=jomkimmoinen sisustustaulu?) oli viety roskakatokseen. Kiitos sinä, joka sen sinne veit. Minä sen iloisesti huostaanotin omaan kotiin. Mies vähän säikähti ja voivotteli, että ei mitä ihmettä sitä taas kannetaan ovesta sisään..

..mutta pakkohan se oli! Näin heti levyssä mahtavan sisustusprojektin! Aloitin sillä, että revin nuo raidalliset tapettikaistaleet pois. (Ja ne talletin, hyvää päällystysmatskua!) Sitten purin aggressiot alemman kerroksen irroittamiseen. Se oli varmaankin maalattua tapettia. Kiinnittämismetodi vaihteli tekijällä liiman/liisterin, jesarin ja niittien välillä. Hiukan oli paikoin kiinni jämähtänyt! Mutta lopulta alta paljastui ehjä ja puhdas stryrox-levy. Mahtavaa, niin arvelinkin!

Ja sen styroxin päällystin kankaalla ja asetin levyn kokonaisuudessaan sängyn taakse ikään kuin sängynpäädyksi. Kävi sopivasti, kun tällaista helppoa tee-se-itse-päätyä olinkin mielessäni viime aikoina kaavaillut.

Kankaan kiinnitin ihan vain taakse nuppineuloilla nyt ensi alkuun. Kuulemma tuohon olisi hyvä laittaa taakse vaneritausta sekä styroxin ja kankaan väliin vanulevy. Ne aion ajan myötä lisätä, mikäli pääty jää käyttöön. Nyt se on ensin testissä ja sitä pitää makustella ennen kuin alkaa laittamaan rahaa dyykkauslöytöön.

Nuppineuloin kiinnittämisessä on se hyvä puoli, että kankaan voi vaihtaa vartissa, jos mieli tekee. Tämä harmaa puuvilla oli ensimmäinen neutraali ja tarpeeksi iso kangas, joka kaapista valmiina löytyi. Aika kauan ehtikin odottaa käyttöä, kun eivät taitteet suoristuneet, vaikka kuinka silitti! Ehkä ne käytössä oikenevat. Tai ehkä sillä ei ole väliä. Ei ole niin justiinsa.

Ja mitä noihin tilkkutyynyihin tulee.. värikkään ompelin aiemmin (esitelty täällä) ja isompi on tästä tilkkuprojektista.

Se oli huhtikuuta(!!), kun isomman tilkkuproggiksen aloitin. Niin mielissään leikkelin kolmiot, samalle iltaa ompelinkin. Ei meinannut malttaa nukkumaan mennä, kun yhdistin paloja toisiinsa. Jossain vaiheessa alkoi mietityttämään. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? No, kun aloitin, niin valmiiksi teen! Paitsi-että-mutta-kun..

..aamulla katsoin loppusuoralla olevaa työtä niin tajusin, että vihaan sitä. Siinä oli vain jotain liikaa, se oli liian hallitseva ja rauhaton. Jätin projektin kesken, antaa olla, luovutan. Kauan oli sikseen koko murheenkryyni-proggis, kunnes..

..sitten päätin, että suuri työ ei saanut mennä hukkaan. Leikkasin kokonaisuudesta ensin edellä mainitun tyynynpäällisen ja sittemmin jäävästä osasta ompelin olohuoneeseen torkkupeiton. Peiton taakse lisäsin vanhasta peitteestä taustapuolen.

Tämä oli sitten vähän pitemmän kaavan projekti, jossa tauon ottaminen teki hyvää. Harmitus on nyt "jo" hälvennyt ja tilkkupäiväpeitto-feilauksesta kehtaa jo puhuakin. Uusi päiväpeittokin tuli ommeltua jo kevään puolella ja jutun alusta näette, että graafisesta tilkkuhässäkästä otin u-käännöksen seesteiseen vaaleansiniseen - ja hyvä niin.

Torkkupeitteenä tilkkutyöstä on tullut olohuoneen lempparein juttu. Se on ollut kovassa käytössä kaikilla kodin asukeilla. Koira ottaa ihan päivittäin vähintään yhdet nokoset peitolla, tai peiton alle sujahtaneena. Kieltämättä onhan sohvalla kiva ottaa ruoansulatusnokoset itse kullakin.

Itsetehty urheilukassi.

Katsokaa! Se on uusi urheilukassini! Se on värikäs, se on justiinsaoikeankokoinen ja tein sen itse! Oli aikaisemmin tarkoitus mennä laukkukaupoille, mutta sainkin inspiraation, kun näin tämän pikselimäisen puuvillakankaan Eurokankaassa. Siitä se ajatus sitten lähti, miksen tekisi kassia itse? Kaupan laukut ovat usein liian isoja (mitä ihmettä tyypit kantaa hehtaarin kokoisissa urheilukasseissaan??) tai muuten vaan epäkäteviä. Edellisessä kassissani ei ollut lainkaan taskuja ja se ei ollut yhtään kätevää. Käytinkin pitkään ihan muita arkilaukkuja urheilukassina. Sekään ei ole kovin käytännöllistä, kun heti oli kamat missä lie vaskassa levällään. Nyt oli aika saada ihan oma sporttikassi.

Suunnittelin pari päivää laukkua paperille. Minkä kokoisen tahdon, mitä laukkuun pitää mahtua? Taskuja pitää ainakin olla! Teinkin sisälle avotaskun ja kahdet vetoketjulliset ulkopuolelle, eteen ja sivuun. Nyt ei enää huku avaimet kassin pohjalle!

Kun ostin kangasta koko metrin, siitä riitti myös vuoreksi. Vaalea vuori olisi ollut heti likainen ja tummaa pohjaa vasten ei ikinä löydä mitään. Värikäs on vallan hyvä! Itse pohjakappale on kuitenkin tekonahkaa niin se hylkii vähän kosteutta, kestää paremmin ja tuo pohjaan jämäkkyyttä. Kovikkeen tein erilliseksi kappaleeksi (leikkasin kansiosta kovikkeen, vuorasin neulostilkulla ja pujotin puuvillapäällisen), koska ilman kovaa pohjaa laukun saa taiteltua tarpeen mukaan hyvinkin pieneen tilaan. Se on kätevää, jos tarvitsee laukkua laittaa säilöön tai jos sen vaikka ottaa reissuun varakassiksi mukaan.

Eikä siinä vielä kaikki! Tilkut! En viikannut jämiä pois, vaan tein niistä laukkuun mätsäävät säilytyspussukat. (Tuo toisen päädyn pikkulenkkisysteemi on muuten heijastinta varten. Siihen laitan jonkun killumaan, kun vain muistaisin mihin ne kevään tullen survoin! Onko tämä kenties syy uudelle heijastimelle?)

Nauhakujallinen pussukka on tanssitossuille, vetoketjullinen suoja on mittatilauksena tehty urheilukengille ja pieni kukkaro mukaan tarvittavalle sälälle kuten hiuslenkeille, huulirasvalle, hiuspinneille.. Joku voi nyt hörähtää, että miksi laitan kengät suojattuna laukkuun? Mutkun ällöttää. Vaikka salin lattia ei ole hirmu likainen, usein matka pukkarista saliin on. Eikä likaisilla kengänpohjilla ole asiaa uuteen kassiin, ei vaan ole!

Oli kiva, kun metrin palasta jäi vain leikkuuroskan lisäksi nämä vihkoakin pienemmät palat jäljelle. Menispä aina näin ettei jäisi turhia, isoja paloja vuosikausiksi tilkkulaariin riesaksi. Tässä on kyllä jatkossa tavoitetta!

Loppuun voisi vielä todeta, että kyllä oli halpa laukku. Kangas maksoi viisi euroa (alehinta!) ja tekonahka sekä vetskarit löytyivät kotoa valmiina. Hihnakappaleet ovat puretusta laukusta. Kyllä tällä laukulla passaa sporttailla! Tänään kassi oli jo käytössä! Nyt on reippautta ja energiaa viikonloppuun!

Kenkäkaaoksen selättäminen.

Meillä ei ole eteisessä enää naulakkoa, vaan kaikki kengät ja takit menevät kahden kiinteän kaapin taakse. Se on sinänsä kiva, kun eteinen pysyy siistimmän näköisenä, mutta.. huono sinänsä, kun kaaoksen saa aivan liian helposti piiloon. Kun ovea avatessa tuntuu, että jotain tulee yli äyräiden, tietää, että nyt on aika taas siivoa kaappien kaaos. (Apua, mikä on tuo takkimäärä?! Oliko meillä vieraita kylässä tietämättäni??)

Aloitin eteisen siivouksen omista ulkokengistä. Ensin päätin käydä kengät läpi kysyen: a) onko näissä hyvä kävellä? b) ovatko kengät hyvässä kunnossa? c) kuinka usein käytän niitä? ..ja ennen kaikkea: d) vastasinko edellisiin kysymyksiin rehellisesti? Vastausten perusteella tiesin mitä pitää tehdä.

Ja sitten lajittelin kengät kolmeen: 

1. Karsitut kengät. Pistävät ballerinat? Pois. Vuotavat kumisaappaat? Pois. Oikeasti rikkinäiset sandaalit? Pois. Kuoleman saappaat (ks. postauksen loppu)? Pois. Nilkkurit, joita käytin viimeksi...en edes muista milloin! Pois. Kengät, jotka luulin jo aiemmin karsinneeni? Pois! Aika monta kenkäparia lähti joko myyntiin tai kierrätykseen...ja parit myös harmillisesti roskiin, kun ei niistä enää muuhun ollut (soljet leikkasin talteen!).

2. Kesäkengät. Eilen tuli lumihitusia taivaalta, joten minun osaltani on jo kevyen kenkien kausi päättynyt. Otin erikseen kaikki missä varpaita palelee ja lisäsin ne putsattuna laatikkoon, jonne jo aiemmin siirsin ballerinat ja lipokkaat. Ja sitten huomasin jotain mahtavaa! Kaikki kesäkengät mahtuvat heittämättä yhteen laatikkoon! Jes, on niitä kyllä karsittukin! Voiton askel operaatio-tavaran-karsinnassa!

3. Kaikki loput syys- ja talvisesonkeihin sopivat kengät, jotka läpäsivät alun kysymykset.

Ja kun kerrankin kaappi oli vapaa kengistä, oli hyvä ihan kunnolla putsata kaapin pohja hiekasta. Samalla levitin tummalle ja tylsälle pohjalle vahakangaspalan (-50% eli 3,5e/m Jyskistä!). Kaavailin kyllä alkujaan kaappiin vaaleaa ja valoisaa vahaa, mutta muutin mieleni, kun näin tuon värikkään pirskahduksen! Kuosillinen on koko valkoista parempi, se ei ole niin arka lialle, kun loskaräpäskäkausikin on vielä tulossa.

Tuo kaapissa kenkien säilytys on ollut vähän haasteellista. Pitkien takkien takia kenkäteline ei kaappiin mahdu ja kaikkiea on kokeltu, koreja, laatikoita ja pientä hyllykköäkin. Nyt päätin, että turha kikkailu on turhaa, karsittuna kengät saavat olla pohjalla ihan sellaisenaan (miehen kengät siirtyivät toiseen kaappiin).

Ja ainutkaan kenkäpari ei mennyt takaisin kaappiin ilman kunnollista syyshuoltoa. Kyllä hyvä huolto kengätkin hyvänä pitää, niin se on. Kenkävaha suojaa lialta, pitää pinnan parempana ja ennen kaikkea palauttaa kiillon! Vai mitä mieltä olette, eikös ole huomattava ero kumpi on vahattu ja kumpi ei? Mikä sävyero!

Nyt voi taas hengähtää. Jes, kenkäkaaos selätetty. Monta paria lähti, vain mukavimmat jäivät jäljelle. Näillä mennään, kunnes tulee hanget ja tarvitsee lisätä pakkassään kengät arsenaaliin.

Nyt sitten pitäisi tehdä vielä sama lopuille ulkovaatteille ja eteisen toiselle kaapille! Karsintaa on hyvä tehdä tämmöttisen välisesongin aikana, kun on useampaa sorttia ulkovaatetta esillä - on pakko olla, kun ei tiedä onko ensi viikolla kymmenen astetta plussalla vai miinuksella. Mieluummin pidän jo talvitakkeja valmiina, ettei tarvitse tappiin asti syystrenssissä palella ja ettei joku aamu "talvi pääse yllättämään"!

Ps. Nämä saappaat sano nyt morjenstavaan. Kirppikseltä löysin ajat sitten ja ihanat olivat, kunnes korot rupesivat muljuilemaan niin, että olin lentää pari kertaa selälleni. Oli aika hyväksyä, että aikansa olivat jo palvelleet. Kolmen euron saappaita en tahtonut korjauttaa suutarilla ja kierrätykseenkään laittaminen ei käynyt, koska eivät olleet enää turvalliset. Vaihtoehdoksi jäi nahan talteen leikkaaminen, siinä saappaat olivat eniten hyödyksi. Vähän kirpasi, mutta aikansa kutakin.

Reseptihamstraus.

Se on karsi-kymmenen-kerran-samoja-rojuja-projekti edennyt siihen pisteeseen, että jopa reseptit on pitänyt laittaa uuteen järjestykseen. Nyt voit hiljaisesti ruudun toiselta puolelta tunnustaa, jos kuulut niihin, jotka a) keräävät reseptejä b) liiskaavat ne paikkaan x ja c) unohdat ne paikkaan x. Hamstraat ohjeita, jotka eivät koskaan siirry ruokapöytään asti, koska et joko löydä tai jaksa etsiä niitä silloin, kun tekisi mieli kokata jotain uutta. Tiedätkö mitä? On aika laittaa reseptit ruotuun.

Ennen reseptikirjoja oli niin paljon, että ne veivät kirjahyllystä yhden hyllyn kokonaan. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että kirjoja on enää neljä. Muut olen joko myynyt tai vienyt kierrätykseen. Nämä neljä säilytin vain perustellen - on muuten perustelu hyvä keino karsimiseen. Jos ei keksi itselleen pätevää syytä miksi säilyttää, silloin tietää, että sitä ei tarvitse, eikä sitä todellakaan tarvitse säilyttää.
1. Kotiruoka - Hyvä perusopus, josta löytyy kaikki perusohjeet. En luovu, se on ihan eka keittokirjani!
2. Mieliruokaa - inspiroiva reseptikirjanen, josta on vielä useampi ohje kokeilematta. Uusin tulokas.
3. Vie kielen - Floran kaupanpäällinen, jossa on tosi paljon ikikestolemppareita. Harmi tulis, jos tästä jo pitäs luopua.
4. Alaston kokki - täytyy tunnustaa, että olin vuonna 2002 (..!! apua, olenpa vanha) ihan inlööv Jamie Oliveriin. Katsoin alastomankokin aina telkkarista. Mutta silti en ole tehnyt 12 vuoteen yhtä ainuttakaan reseptiä kirjasta (miksi??!). Joka toisen reseptin kyllä tahtoisin tehdä, mutta...any year now..! Nyt kun muut painolastina olleet kirjat ovat kadonneet, ehkä tämäkin kirja pääsee vihdoin hyllystä keittiöön. Motivaatio ois ainakin nyt kova.

Ja uuden keittokirjan saan hankkia vasta, jos joku näistä lähtee. Tai puolet reseptikansiosta (kuva oikealla) poistuu. Se on tiukka kuri nyt. Ja mitä kansioon tulee, näitä oli ennen kaksi. Nyt mennään yhdellä. Ja miten sen tein? Poistin kaikki hamstratut reseptit, jotka a) eivät inspiroi b) jotka olen kokeillut ja todennut, että toiste en tee tai c) joissa on joku pääaines, jota vierastan. Miksi turhaan niitä säilyttämään vuodesta toiseen? Lopuksi niputin reseptit kategorioissa kansioon ja lisäsin yläreunoihin hakusanat, joiden avulla tietyt reseptit löytys helpommin.

Olen viime aikoina ottanut myös uuden tavan käyttöön. Aina, kun olen kokeillut uutta ohjetta, kuittaan siihen fiilikset. Nyt kansiossa on hymiöitä, pisteitä ja kommentteja, jotta ne auttaisivat muistamaan mitä kannattaa tehdä uudemmankin kerran.

Sellasella järjestelyllä käynnistyi tämä viikko. Tässähän tuli ihan nälkä. Mitähän iltapalaa sitä vielä kokkailisi?

Seinävaate.

Kun muutkin niin minäkin! Jo loppukesästä tätä suunnittelin, nyt vasta rupesin tuumasta toimeen. Paljon langanpätkiä, pujottelua yli, ali, yli, ali.. Täysin suunnittelematonta luontia. Annoin mennä vain, tein mitä mieleen matkalla tuli. Tavoitteena kuitenkin musta-valko-harmaa-kokonaisuus, kaikki muu oli vapaata niin muodoltaan kuin tyyliltään. Suunnittelemattomuus oli ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa!

Ja tällainen siitä tuli! Inspiraatiota ja ohje-vauhtia kurkkailin ainakin täältä: A Beautiful Mess: Weaving Class. Kehikkona käytin suurta metallikoria ja sekoitin työhön niin villalankaa, puuvillapätkiä, trikookudetta..

Ja vaikka en suunnitellut tekeväni mitään, lintuja sinne kuulemma tuli. Ja vuorimaisema. Järviä. Pilviä. Kaukainen horisontti ja taivaanranta. Kaikkea mitä katsoja tahtoo nähdä. Oma suosikkikohtani on tuo mohair-usva, joka nousee vuoren takaa.

Tämä seinävaate oli tämmöinen "mummo-projekti" ja...(apua uskallanko myöntää?)...jäin koukkuun. Ei ehtinyt ensimmäinenkään seinällä pölyttyä, kun tekee mieli tehdä jo toinen samankaltainen. Kuvan alla häämöttää itse kasvatettu avokado-kasvini (lue lisää täältä), joka ei sitten malta lopettaa pituuspyrähdyksiään. Avokadolla on jo ikää puolitoista vuotta! Aika hurjaa, onko siitä niin kauan!

Minimekko.

Vihdoin voin esitellä tämän lahjan sisällön..! Sen saaja oli/on yhtä pieni ja söpö tytöntyllerö kuin mitä pakettikin.

Riemuitsen, koska ensimmäistä kertaa ikinä ompelin alusta asti kaavoista(!) mekon näin pienessä koossa!

Ja lopputulos näyttää tältä. Noin 80/90 koon mekko, jonka kädentiet ovat kuitenkin sen verran suuret, että kun pituus ei enää mene mekkona, sitä voi käyttää tunikana. Menee tuollaisenaan tai liivimekkona, kun sen alle pukee pitkähihaisen trikoopaidan. Tämmöinen monikäyttöisyys on kyllä hyvästä, se pidentää myös vaatteen käyttöaikaa kivasti.

Ja eikö ole ihastuttava kangas! Rakastan noita sävyjä ja herttaisia kukkia! Kankaalla on myös tunne-arvoa, koska se on tooooosi vanha - paino sanalla vanha. Ja vihdoin luulin, että sain lopulta käytettyä kaikki viimeisetkin kangaspalat tuosta, mutta ehei, eihän tuo mekko paljoa kangasta kuluttanut ja edelleen sitä jäi..vaikka toiseen tytöntyllerön vaatteeseen.

Vaikka mekon malli on simppeli (vain kaksi kappaletta ja neljä saumaa - tosin jouduin valmistamaan takakappaleen kahdesta sivukappaleesta, jolloin tuli tehtyä ylimääräinen takasauma), ei se ole silti mielestäni tylsä. Ja mekolle tuli kivan viimeistelty look, kun reunojen kääntämisen sijaan teinkin kankaasta vinonauhakanttaukset niin pääntiehen, kädenteihin ja helmaan.

Loppuun yksinkertaistettu tutoriaali ompeluvaiheista:

Ompele vaikka tässä järjestyksessä: 1. Tarvittaessa huolittele ensin mekkokappaleiden reunat. 2. Ompele oikeat puolet vastakkain ensin olkasaumat yhteen. 3. Käännä tai kanttaa kädentiet. 4. Ompele sivusaumat yhteen oikeat puolet vastakkain. 5. Käännä tai kanttaa helma sekä pääntie ja halkio. Lisää käänteeseen joko solmimisnauhat tai nappi ja lenkki. (Ainakin, jos kankaana puuvilla: 6. Silitä saumat auki.)

Arvonta on päättynyt.

Kirja- ja koru-arvonta on päättynyt. Kiitoksia kaikille osallistuneille! Kaulakorun voitti SaraCupCakez ja reseptikirja meni Anonyymille. Voittajiin on otettu sähköpostitse yhteyttä. Onnea voittajille, on kiva aloittaa uusi viikko kivoilla voitoilla!

Arvonnassa pyysin kertomaan parhaita / hyviä kierrätysvinkkejä arjestanne. Oli ilo lukea ajatuksianne ja huomata, että lukijoiden joukosta löytyy paljon sellaisia, joilla kierrätys on enemmän elämäntapa, jossa ei oikeastaan edes osaa sanoa yhtä "parasta kierrätysvinkkiä". Konkreettisia ideoitakin osallistumisista löytyi, tässä niistä muutamia nostoja, jos vaikka hoksauttaisivat jotain muuta lukijaa ryhtymään samaan. Arvonta-kierrätysideoiden satunnainen top 6:

1. Vessapaperihylsyjen kierrättäminen koiralle herkkukätköiksi. "Nami sisään, päät yhteen ja hylsy piiloon. Saa koira etsiä ja tuhota saadakseen palkinnon!" (Idea / Tuusuls670)

2. Happy Joe-omenasiiderin korkit magneeteiksi, korviksiksi tai kaulakoruiksi. "Korkin sisäpuolella on aina joku ihana pieni positiivinen teksti." (Idea / Lady Narcissa)

3. Kuvaputkitelkkarista uniikki kaappi. "- - joka oli vielä sellaisessa klassisessa puukaapissa. Kaapissa oli vielä haitariovet, jotta telkkarin sai tarvittaessa piiloon. Kuvaputki ja muu roina kierrätykseen, ystäviltä sain ylimääräistä puutavaraa kaappiin takaseinäksi." (Idea / maipi)

4. Tölkkiklipsujen kerääminen talteen. "- - annan ne eräälle naiselle, joka tekee niistä koruja ja laukkuja. olen kohta yli vuoden ajan niitä kerännyt ja muutaman kuukauden välein toimitan hänelle ison pussillisen." (Idea / haidi)

5. Mehukattipullojen uudelleen käyttäminen. "mm. pressun painoina (täytetty hiekalla), suppiloina (pohjasta auki) ja lapioina ( iistosti kyljestä auki, hyvä mm. hiekan heittelyyn pihalle talvella). Noita löytyy muutama (huom, ei liikaa ;)) varastosta, koska niitä voi käyttää mihin vaan!" (Idea / Pauliina)

6. Kirjankierrätyshyllyt. "Pidän älyttömästi kirjankierrätyshyllyistä. Pohjois-Haagan kirjastossa on jopa tavarankierrätyshylly, jossa saa nimensä mukaisesti kierrättää muutakin pientavaraa. Mun vinkki olis, et jos mahdollista, käytä kierrätyshyllyjä tai perusta oma vaikka työpaikalle." (Idea / Hiipi)

Oliko oma osallistumisesi kenties joku näistä? Näillä ajatuksilla, hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Clutchin kutistaminen.

Eipä ole mennyt tämä clutch kaupaksi, vaikka lähes ilmatteeksi yritin saada jonkun matkaan. Useamman myyntipöydän on käynyt läpi ja aina kotiin on saapunut takaisin. Se on ärsyttävää, kun joutuu roudaamaan eestaas samaa roinaa.

Syy siihen, ettei laukku ole mennyt pilkkahinnallakaan kaupaksi on varmaankin se, että vinyylin pinnassa on tuommoista pientä tuhrua kauttaaltaan. Ei se kauas näy, mutta kyllähän se häiritsee. Millään myrkyllä se ei lähtenyt (kokeilin kaikkea asetonista taikasieneen), joten päätin, että nyt saa riittää, yhdellekään kirpulle en sitä enää myyntiin vie.

Kunnon vuoksi en sitä kierrärillekään lahjotukseksi kärrännyt, vaan leikkasin sen paloiksi. En tiedä mikähän fiksaatio minulla on, kun aina on niin jännittävää nähdä mitä kaikkia kerroksia esineen=laukun sisälle on tehty..!

Laukusta sai aika hyvin käyttökelpoista muovia talteen. Säilytin myös kovikkeet - ne olivat kerrankin jotain jännää muovia, kun liian usein ne on tavallista pahvia! Alakulmasta näkee määrän mitä lopulta meni roskiin. Aika vähän, eikö?

Kun puran laukkuja, otan aina ehdottomasti magneettilukot talteen. Ne ovat "arvokkaita" ja uudelleen käytettäviä, kun ne avaa pihdeillä pienesti taistellen (ovat usein aika tiukassa). Eikun vastakappaleet yhteen ja talteen!

Tosin nyt magneettilukko ei päässyt talletukseen, vaan heti uudelleen käyttöön, kun tein clutchista pienemmän kukkaron. Kun on nyt parikin sellaista tilannetta ollut, että pitäisi olla joku vähän hienompi pikkukukkaro laukussa. Ei voi aina kartasta tehtyä meikkipussukkaa levitellä seurassa esille. Pitää siis olla myös fancympi vaihtoehto.

Ja tästä se näppärästi tuli - heti, kun vain sai ommeltua palat, kovitettua ja käännettyä työn oikeinpäin (apua, voisinpa antaa teille siitä natinasta ja nitinästä ääninäytteen..! Tekee vieläkin vähän pahaa..). Jämiäkin jäi, kaikkea en vielä uudelleen käyttänyt. Silpuista tein leveän rusettisormuksen ja uuden avaimenperän avaimeen.

Nyt piisaa keltaista. Väriä tähän orastavaan ruskaan (ja orastaviin saumoihin..! Tästä näkee, kuinka ompelu ei ollut täysin kitkatonta. Olipa vain haasteellinen materiaali tämmöselle koti-ompelijalle).

Tuskailtu turkoosi.

Tuskailin pitkään tämän mekon kanssa. Otin sen matkaani kirppiksen saa-ottaa-laatikosta ja sitten en enää muistanutkaan miksi mekosta tykkäsin. Mikä se idea olikaan? En muista, jätetäänpä hautumaan. Hups, vuosi meni ja eikä idea ole palautunut vieläkään mieleen. Antaa sitten olla, mietitään jotain muuta. Paitsi ettei mitään jännittävää tullut koskaan mieleen.

Lähes maksimittainen helmasta mummolaskostettu mekko, jossa oli peffan alla ja helmassa tahroja. Kainalossa reikä. Sauma vähän auki. Muuten kyllä aivan mainio. Kangasta paljon, kiva väri ja jokseenkin ihan hauska kuosikin. Joustavaa ja paksua, hyväkuntoista viskoosia. Paljon käyttö-aikaa vielä jäljellä kenties?

Päädyin sitten tekemään sen tylsimmän keinon eli lyhensin helman pois. Korjasin saumat ja poistin vyötäröltä vyölenkit. Vähän sivusaumoista muotoon kavennusta ja siinäpä se on uusiutunut kirppuhylkiöstä tavalliseksi pitkähelmaiseksi t-paidaksi.

Entä pois leikattu helma-osa? Sivalsin sen kuteeksi. Mitäs oli smäkmätahroja, ei siitä helmasta muuhun ollut. Tämäkin vähän tylsä ratkaisu, mutta joskus ne tavallisimmat vaihtoehdot ovat vain ne oikeat ja toimivimmat.

Kuteesta virkkasin pienen kahvallisen korin. Harmi, ettei metrejä riittänyt suurempaan työhön. Mutta on tämä pieni kori vallan mainio kaveri tälle aikaisemmin trikookuteesta virkatulle korille. Passaavat värien puolesta niin hyvin yhteen!

Kiva uusi turkoosi-lisuke keittiöön. Sinne on lähes huomaamatta hiipinyt kasvavassa määrin pieniä turkooseja juttuja. Ehdoton suosikkini kaikista tulokkaista on tuo omenan muotoinen leikkuulauta! Se on ihana!

Ps. Halajavilla on vielä viikonloppu aikaa osallistua koru- ja kirja-arvontaan. Klik: osallistu tästä!