Paidasta mekko ja mekosta hame.

Pieni illan ompelus ja tuunauksen uudelleen tuunaus: flanellikauluspaita-mekosta hame. Tässä siis miesten kauluspaidasta tehty mekkonen, jota en tainnut sitten pitää noh, myönnettäköön: kertaakaan.

Jotta ei flanellipaidan osto mennyt täysin hukkaan aikoinaan, leikkasin mekosta yläosan pois, ompelin napituskaistan vastakkain ja tein yläreunaan leveän nauhakujan. Ja tadaa, se on hame! Saman voi tehdä jo valmiille flanellipaidalle tai tavalliselle kauluspaidalle: suora leikkaus vain kainaloiden alta poikki.

Niin ne muokkauksetkin tulee muokattua uudelleen, se jos mikä on ompelusten kiertokulku.

Ja tämä hame ei varmasti jää vaatekaappiin piilottelemaan, vaan laitan sen päälle - heti huomenna!

Kiitos Made by Annina tunnustuksesta, tämähän sydän virittää kovasti jo lähenevään ystävänpäivään!

Toive: talvitöppöset.

Sain arvonnassani useamman toiveen koiriin liittyvistä tutoriaaleista. Niistä valikoin ensimmäiseksi esimerkiksi säänkin puolesta ajankohtaisimman pyynnön: pienten koirien talvitöppöset.

Nämä tossut ovat äidin tekemät: liukuestesukkien pohjia ja kuminauhareunukset. Itse en näistä kuitenkaan oikein välittänyt, olivat sukkamaisen "helposti puettavan" mallinsa takia jotenkin hankalat.

Teinkin kaksi talvea sitten Coralle omanlaiseni versiot koirien pakkastossuista: fleeceä ja tarranauhat kiinnittiminä. Lyhyt tossujen esittely löytyy Madam B.C:n ensimmäisten(!) postauksien joukosta, eli täältä.

Toive tutoriaalista tuli sopivaan aikaan, koska entiset ovat jo melkoiset puhki kuluneet. Hyvin palvelivat, viime talvena tossuja pitikin käyttää harvasen päivä. Tänä vuonna selvittiin tossuitta tähän viikkoon asti. Ehdittiin jo huokaista helpotuksesta, että niitä ei tarvitsi lainkaan, mutta kyllä se pakkasmittari näyttää sellaisia lukemia, että on aika tehdä uudet pakkastossut:

Mitä tarvitset? fleeceä (käytä tilkut hyödyksi!), tarranauhaa, ompelukoneen (saumurillakin onnistuu, edelliset tossut todistaa) ja -tarvikkeet (sakset, nuppineuloja).

Miksi fleece? Varmasti muukin kangas käy, mutta puolustan fleeceä seuraavilla väitteillä a) fleece on lämmin ja se ei kastu lumesta heti läpi, b) jos fleece kastuu, se kuivuu nopeasti, c) fleece ei luista ulkona maata/lunta vasten, d) fleece ei tarvitse sisävuorta ja se on miellyttävä tassuillekin, e) jos fleeceä ei ole, se on edullista ostaa, f) fleecen reunoja ei tarvitse huolitella, eikä se ole purkautuvaa materiaalia..jne.

Ja miten teet töppöset omalle koirallesi helposti-halvasti-ja-nopeasti? Vaihe 1: piirrä koiran tassun mukaan kaava. Älä mukaile tassun kokoa, vaan lisää joka puolelle reilusti saumavaraa.

Vaihe 2: Leikkaa piirtämälle kaavallekin ylimääräistä varaa. Fleece tarvitsee isot saumavarat ja tossuja on helpompi laidoistaan pienentää kuin suurentaa. Leikkaa kaavalla yhteensä 8 fleecekappaletta.

Vaihe 3: Ompele tossut! Ompelu hoituu yhdellä ainoalla saumalla ja älä huoli, teet sen näin:

Ota kaksi fleecekappaletta ja aseta ne oikeat puolet (eli "pörröiset" puolet) vastakkain. Leikkaa tarranauhasta kapeat kappaleet. Ensimmäisten tossujen kanssa voit ottaa tietoisesti liian pitkät tarrat ja leikata sitten lyhyemmäksi, kun tiedät paljonko tossun kiinnittämiseen tarvitset tarraa.

Eli vaihe 3: Raota vastakkain olevia fleecekappaleita ja aseta tarranauhasuikaleet 1-2 cm päästä reunasta (riippuen tossujen koosta). Huomioi, että asetat tarrat oikein päin: karheapuoli ylöspäin ja sen päälle pehmytpuoli ylöspäin. Kiinnitä nuppineulalla tarrasuikaleet fleecekappaleiden väliin.

Vaihe 4: Ompele fleecen reunasta. Vahvista sauma tarranauhan kohdalta (eli ompele ja perruuttele useamman kerran, jotta tikki on kestävämpi). Jätä toisen yläreunan laidasta 2-3 cm ompelematta (ks. nuolet), koska se helpottaa huomattavasti tossujen pukemista. Jos ommellusta saumasta pilkistää tarranauhaa, leikkaa se pois, jottei se raavi koiraasi.

Ja viimeinen ja mukavin vaihe: käännä tossu oikeinpäin ja totea, että tarranauhat ovat just niinku pitää!

Ja kokokin on mainio, sinne sujahti tassu ja vanhat punaiset voivat lentää roskakoriin.

Vinkkejä niille, joiden koirat eivät ole ennen pakkastossuja pitäneet (ja huom: jos koira ei näytä paleltumien merkkejä=nostele ulkona tassujansa, se tuskin tarvitseekaan tossuja!):

- kun kokeilet tossuja ensimmäistä kertaa koirallesi, totuta se niihin päämäärätietoisesti eteisessä tai paikassa, jossa normaalistikin puet/valmistaudut ulos lähtöön.
- jotta koira ei säikähdä tossuja, älä missään nimessä pue niitä koira sylissäsi tai minkään korokkeen päällä (voi hypätä, liukastua ja loukata itsensä). Matto on paras alusta.
- laita ensin vain toiseen etutassuun tossu. Kiinnitä tarranauha ensin löysälle. Anna koiran haistella ja tutustua tossuun. Sitten kiristä tossu ja motivoi koira astumaan tassulla lattiaan.
- jos koira ei näytä hätääntyvän tai ei riuhdo tossua pois, pue loputkin tossut. Anna kokeilla liikkua niillä (edelleen matolla ettei liukastu) ja yritä olla nauramatta - jaloilla harominen voi olla hauskaa katsottavaa, mutta käyttäydy mahdollisimman neutraalisti ja kehu, jos koira ei ole tossuista moksiskaan.
- lähde pian tossujen pukemisen jälkeen ulos. Älä totuta niitä vain sisällä, ulkokäyttöönhän ne on tehty. Liukkaat portaat/käytävät/raput voivat säikäyttää, mutta ulkona koira varmasti pian huomaa, että tossut ovat kiva juttu: tassut eivät jäädy, eikä fleece luista.
- riisu tossut heti sisälle tultua pois ja tarvittaessa "ripusta" kuivumaan.

Osa neuvoista annettiin kokeneemmalta koiranomistajilta ja osa vinkeistä on omia lisäajatuksiani. Noilla ohjeilla, meillä tossujen kanssa ei ole ollut ongelmia. Ensimmäinen kerta tossut tassuissa tietenkin jännitti Coraa, mutta ulkona tossut jo unohtuivat. Eikä koskaan ole ollut ongelmaa, että Cora ei antaisi tossujen olla tai että niitä ei saisi sille pukea - tietty se aina vähän harmittaa, mutta rauhassa antaa laittaa, onneksi!

Lopuksi vielä yksi neuvo: muista, että koirat voivat olla melkoisia kermapyllyjä, jotka mielellään tottuvat kaikkeen liian hyvään. On siis tärkeää muistaa se pakkasraja, jossa koiran tassuja oikeasti palelee, jottei tule tilannetta, että koira vaatii tassunlämmittimiä jo nollakelissä. Pitää olla tiukka ja katsoa pakkasmittariin: nosteleeko koira oikeasti tassuja kylmyydestä vai näytteleekö se laiskuudessaan, jotta pääsisi takaisi sisälle lämpimään? Meillä pakkasraja on ollut -12 ja -15 välillä tuulesta riippuen. Joillakin muilla se voi olla eri, mutta pikku pakkasilla Cora saa kyllä reippailla ilman pakkastossuja.

Kysyttävää? Kysy, autan mielelläni! Ja jos kokeilet tutoriaalia, olisi kiva kuulla miten meni ja millaiset tossut valmistui. Ja etenkin: mitä koirasi niistä piti? 

Foliokääre.

Onko sinullakin tyhmä ja lapsellinen, mutta kivan pieni ja tarpeellinen säilytysloota?

Kokeile jotain uutta ja päällystä se liimalakalla ja foliolla! Ja kuinka kaunis laatikko siitä tulikaan!

Jälki on yllättävän sileä ja kestävä. Ajattelin, että tästä tulee fail-juttu, mutta yllätykseni olin väärässä!

Ja tutoriaali löytyy täältä: SEMI - Diy Tin foil boxes.

Black Birds-korut.

Tapahtui eilen illalla: olin jo yöpuku päällä, kun päätin alkaa toteuttamaan ensimmäistä tutoriaalitoivetta. "Eikö sun pitäny mennä jo nukkumaan?!" Mies älähti, kun näpersin lattialla, hämärässä, ihan omassa maailmassani "..hmmhm, joo mä vaan tän yhden jutun.." Se yksi juttu oli kyyhkysaiheinen nahkakoru.

Kun saa toiveen toiselta, inspiraatio tulee harvoin itsestään. Sitä pitää kaivella, etsiä, luoda. Kutsun sitä teko-inspiraatioksi, kun toiveen kautta "inspiroidaan itse inspiraatiota". Hain inspiraatiota lintukuvista, Angry Birdsistä (jep, Cora toi sen kuvaan mukaan, itse sen vain mallasin parempaan kohtaan), omasta maalauksestani, linnuista seinälläni....Piirsin ja harjoittelin...Millainen olisi hyvä kyyhkyslintunen?

Kootaan tarvikkeet: nahkaa, terävät sakset, paksu neula, kynä ja paperia kaavan tekoon, korupihdit ja korurenkaita tarvitsemasi määrä. Vinkki: tekonahka on koruissa jämäkämpää kuin oikea nahka.

1: Piirrä ja leikkaa kaava. Huomioi, että leikkaa aluksi vähän isommasti nahkaa kuin "saumavaroilla", jotta sinulla on varaa hioa lintua tahtomaasi muotoon. Älä tee osista liian kapeita.
2: Jos tekonahan takapuoli häiritsee, liimaa sille tumma tausta joko samasta nahasta tai vaikka huovasta.
3: Puhkaise paksulla neulalla korurenkaan mentävä reikä. Älä tee reikää liian reunaan.
4: Pujota korupihdeillä rengas reikään ja sulje varovasti renkaan päät vastatusten.

Ja lintu on valmis! Eikö ollutkin helppoa? Nopeaa ja yksinkertaista.

Vaikka kello näytti vaikka ja mitä, en malttanut lopettaa tähän. "Vielä tää yks juttu ja sitten nukkuun.."

Tee korvakorut pienemmällä kaavalla ja koska nyt halusin kummaltakin puolelta linnuista mustat, leikkasin lintukaavoja neljä kappaletta. 1: puhkaise reiät kahdesta vastaparista kerrallaan.
2: jos tahdot riippukorvikset, mieti kuinka pitkät ja minkä väriset ketjut haluat liittää lintuihin.
3: mittaa neulan avulla ketjujen yhtäläiset pituudet ja liitä ne välirenkailla lintuihin.
4: pikaliimaa linnut toisiinsa ja lopuksi liitä korvakorukoukut ketjujen päihin.

Jos linnut eivät ole prikulleen samankokoisia, siisti ja tasaa saksilla reunoja lopuksi.

Ja näin on uudet kolibreista inspiroituneet korvakorut valmiit!

Ja kuva vielä kaulakorusta kaulaketjuun pujotettuna. Tosin..taisinkin kyyhkyn sijaan tehdä variksen?

Eikä siinä vielä kaikki! Tein vielä toisen kaulakorun. Kahdella korurenkaalla ja sydänkoristeella, jonka takia lintua piti tasapainottaa liimaamalla taakse nahasta vastakappale painoksi pitämään pyrstö alhaalla..

Ja koko lintuparviperhe yhdessä. Inspiroiduitko? Tee oma lintusi! Tai tee joku muu eläin: nahasta voi luoda siluettimallilla minkä vain. Sinä päätät, mikä eläin, missä koossa ja missä korumuodossa!

Näillä sanoin, lennokasta tiistaita!

PS: Tervetuloa uudet lukijat! Toivoittavasti viihdytte ja inspiroidutte! :)

Ja voittajat ovat..

Arvonta on päättynyt. Tutoriaalitoiveita tuli runsaasti ja olen koostanut ne itselleni ylös. Paljon toivottiin  mm. perusvaatteiden ohjeita, koira-aiheisia tutoriaaleja, sisustusideoita ja trikoojuttuja. Joukossa oli pieniä täsmätoiveita ja myös laajempia kokonaisuuksia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja toiveita jättäneille, tulen jatkossa toteuttamaan runsaasti toiveitanne (ensimmäinen on jo työpöydällä!).

Olisin halunnut palkita jokaisen erityisen hyvän toiveen jättäneen, mutta valitettavasti arvonnan pelisäännöt olivat selvät ja kisassa oli vain kaksi etukäteen ilmoitettua palkintoa.

Ykköspalkinto: sulkakaulakorun voittaja on he11u/ Caramello -blogista! Onnea! 
Oli pakko söpöstellä lappuun "Hellu" oikean kirjoitusasun sijaan! 

Kakkospalkinto: niittinappikorvakorujen voittaja on Mrs.Marple/ Marplen elämästä-blogista! Onnea!

EDIT// Anteeksi Mrs.Marple, S-jäi niin arpalipukkeesta kuin onnittelutekstistä pois, ei ollut tarkoitus herraksi sanoa! Kävipä nolosti!

Palkintojen mukaan tein myös tulitikkuaskiakin pienemmät kirjekuoret "salaisine" onnitteluviesteineen!

Palkinnot on pakattu ja odottavat voittajien ilmoittamia postitusosoitteita. Vielä kerran onnea voittajille!

Kaaottiset avajaiset.

Perjantaina oli ensimmäiset "kirje-treffit" (ai mitkä? Lue lisää täältä.) Ensimmäisessä kirjeessä oli avomieheni treffi-idea: museo/taidegalleria + drinkit. Suuntasimme Oulun taidemuseoon, sillä samalle illalle sattui sopivasti Jaakko Mattilan taidenäyttelyn avajaiset (suosittelen abstraktin taiteen ystäville; inspiroivaa grafiikkaa ja alkydimaalausta!). Lue täältä lisää Lohikäärmeen vuosi-näyttelystä.

Mattilan avajaiset olivat "normaalia suuremmat" ja siitä ihmispaljouden kaaottisuutta oli kiva karata museon yläkertaan, jossa oli esillä Juhani Hakalahden kubistisia teoksia ja toinen näyttely nimeltään AITO - uutta suomalaista korutaidetta ja vaatesuunnittelua. Yläkerta oli ihanan rauhallinen, saimme kulkea siellä miehen kanssa ihan vain kahdestaan - yhdessä kierroksilla käyvän, inspiroituneen mielentilani ja kahviclutchiin sulloutuneen pokkarikameran kanssa.

Kuvat yllä: keksimme, että kirjoitamme aina treffien jälkeen treffilapun täyteen fiiliksiä mitä-missä-milloin-ajatuksella! Vasemmalla treffien asukokonaisuus kirppismekosta ja -neuletakista sekä äidin virkkaamasta huivista ja kahvicluthista. 

Oli ihanaa ehtiä nähdä AITO-näyttely (sulki ovensa tänään) ja saada inspiroivaa kuvamateriaalia. Näyttely koostui siis eri tekijöiden suunnittelemista vaatteista ja koruista sekä niistä otetuista valokuvista.

"Haivenia"-koruja hopealangasta, siimasta ja helmistä / Essi Pullinen.

Mielenkiintoisia vaatteita mm. likaisesta pressusta (valitettavasti ei kuvassa) / Marita Huurinainen.

Between Silence and Explosions-"vaatteet" vasemmalla / Heidi Wikar. Oikeanpuoleisten tekijä ei tiedossani..

"OH REAL - Because I'm worthless" - koruja mm. kierrätysmateriaaleista / Mervi Kurvinen.

Kaulakorut Mervi Kurvisen, alakulman rintaneulat (yhteensä 25 kappaletta!) Tuija Hietasen.

Nämä kauniit viktoriaanihenkiset pitsikaulukset (/Silja Jeskanen-Wehber) olivat ehdottomasti koko näyttelyn hienoimmat! Nämä jäävät kyllä mieleeni, olisin voinut tuijottaa kauluksia koko loppu illan!

Näyttelyiden jälkeen käytiin tietenkin myös Ainoa-museokaupassa. Mukaan tarttui talvinen pinssi.

Museon jälkeen treffit jatkuivat "eleganteilla drinkeillä johonkin kivaan paikkaan" - paitsi, että etukäteen ajateltu kuvio muuttuikin pizzerian mättöaterioiksi ja kahdeksi isoksi tuopiksi. Ei haittaa, vaikka suunnitelmat muuttuivat matkalla, ihana ilta oli silti! En malta odottaa jo ensi kuun kirjetreffejä. Saa nähdä tulisiko sitten vuorostaan minun kirjoittamani treffi-idea toteutettavaksi? Sen näkee helmikuussa!

Kun pizzerian ähky on jo laskeutunut, mättöä voisi jatkaa kylävierailta jääneiltä rääppiäsherkuilla. Kevyttä kasvispiirakkaa (parsakaalia, tomaattia, fetajuustoa, basilikaa ja valkosipulia).

Suolaisen jälkeen jotain vähän makeaa: rahkapiirakka-bravuurini persikoista ja omenoista. Kyllä näillä eväillä odottelee presidenttivaalien tulosta ja blogiarvonnan päättymistä. Aikaa osallistua klo 24 asti!