Vinyylit spiraalilla.

Monelle on varmasti vinyylikulhoset tuttuja juttuja. Monelle on varmasti tällaiset rannekkeetkin vuosia sitten jo nähtyjä. Minä taisin tehdä ekan vinyylirannekkeen jo ennen tämän blogin perustamista eli mitä todennäköisimmin vuonna 2008 (jösses sentään, 2008?!) ja sen jälkeen on tullut uusia rannekkeita, sormuksia ja muita malleja..

..sittemmin olen tehnyt myös statement-kaulakoruja (kuten tämän) ja viime vuonna tällaisen aaltoilevan version, joka oli ensimmäisiä töitä, joita tiesin tahtovani ehdottomasti mukaan Itte tein ja kierrätin-kirjaani. Vinyylikorut ovat yksi kivoimpia ja helpoimpia kierrätysideoita ja niitä on niin hauska työstää!

Kuva: R. Lillemägi

Kirjaa varten ideoin ja testasin myös muita malleja vinyylikoruista. Esimerkiksi ohjeeseen nostin pari "tuttua ja vanhaa suosikkia" ja niiden rinnalle muutaman uuden onnistuneen kokeilun.

Itselle lemppariksi nousivat nämä spiraalikorvikset! Niin kevyet ja niin näyttävät ihanassa yksinkertaisuudessaan.

Kuva: R. Lillemägi

Spiraalikorvisten ja muiden vinyylikorujen ohjeen sekä monen muun kierrätyskorun idean löydät Itte tein ja kierrätin-kirjasta, jota saa jo aika monesta (kuudesta!!) verkkokaupasta klikattua itselleen ihan jopa koti-ovelle asti tuotuna.

Palmusunnuntain pupu.

Puputupuna esittäytyy! En ole pitkään aikaan tehnyt mitään pääsiäisaskarteluja, joten oli kivaa vaihtelua tehdä jotain pientä ja söpöä pääsiäiseksi. Tällaisesta pupusesta aloitin. Huopatilkkuja ja helppoa käsin ompelemista, mukavaa oheispuuhaa telkkarin vahtaamisen rinnalle. Inspiraationa ja mallina käytin tätä: lia griffith: DIY felt bunny (ks. tutoriaali).

Inspiraatio-pupusta poiketen tein kanille mustan porkkanan. Sai kelvata, kun ei kivaa oranssia huopaa ollut. Väriä lisäsin porkkanan sijaan sitten töpöhäntään. Ja korvien sisälle pujotin rautalankaa niin niitä saa taivuteltua kivasti.

Vinkki: he arpovat.

Kuva: SikSaksis

Jos et vielä ole ostanut omaa Itte tein ja kierrätin-kirjaa, niin kokeile onneasi seuraavien blogikollegoiden arvonnoissa:

Hupsistarallaa & SikSakSis

Ps. kyselty on ja kyllä, arvon myös itse kirjaa, mutta vielä sitä hetken pihistelen. Viralliset kirjajulkkarit ovat vielä tuloillaan ja ennen julkaisujuhlaa tulee edeltämään blogissa oikea juhlaviikko! Luvassa kirja-arvonnan lisäksi muita arvontoja! Kyllä, monikossa! Olen melko tohkeissani. Jännittävää!

Marimekkoraitaa.

Sain viime vuoden puolella lahjoituksena palan punavalkoista Marimekon trikoota. Jee, vitsinvitsi, tästähän voisi tehdä vaikka mitä ihanaa ja kivaa! Mutta sitten iski piheys. Apua, mihin sen raskisi leikata?

Pitkään mietin ja kyllä se niin oli, että jokin yläosa siitä oli tehtävä. Ei pitkähihaista, vaan jotain kevyttä ja raikasta.

Yllättäen pituutta riitti, joten mekko siitä sitten tulikin! Tilkkupalakin vielä jäi jotain muuta käyttöä varten.

Taputan itseäni selkään, että todella muistin kangasta leikatessa kohdistaa raidat. Ei ihan prikulleen, mutta melko hyvin sinnepäin. Ja leikkupaloista tuli myös just-ja-just kanttaukset hihoihin, pääntiehen ja helmaan. Tuo aaltoilevan helmankin leikkaus oli mielestäni kiva lisä muuten niin tavalliseen malliin.

Oon mekkoa pitänyt jo testikierroksen (ja siksi onkin kuvissa ryppyinen, pardonmoi, se on sitä elämää ja arkea) ja totesin, että kyllä tuli hyvä tuleva oma klassikko. Aion pitää tämän puhki! Suunnittelin jo mekkoa tehdessä, että se menee vielä kulahtaneenakin vielä mainiosti hyvänä yömekkona.

Pukutaskut.

Kyllä olisin vielä muutama vuosi sitten repsahtanut nauruun, jos olisin tiennyt, että ihan kiven tosissaan tässä vakavana ompelin parit pukupussit. Eikä mitkä tahansa pussit. Ihan sellaiset sisäkäyttöön, omaan vaatekaappiin.

Ihan tällaiset simppelit "laatikot" lahjoitetusta kankaasta, joka ei muualta löytänyt käyttötarvetta. Suorakulmioon aukko keskelle ja viistotut yläreunat, suorat sivusaumat. Melkein oli alalangan puolaus itse saumojen ompelua työläämpää.

Ja mitä varten päätin pikkupussit tehdä? Sitä varten, että voisi pistää vaatekaapissa joko ne harvemmin käytettävät yläosat (vaikka juhlapuserot) ja sellaiset herkät vaatteet, joiden pelkään saavan osumaa muista vaatteista (esim. harva pitsikoriste tarttuisi naapurivaatteen nappiin kiinni). Vähän ehkä neuroottista, mutta idontcare. Voi noilla samalla vaikka niputtaa samanlaisia vaatekappaleita yhteen. Toinen pussi on sopivasti vähän lyhyempi, näkee helmaan vilkaisulla, että mikäs vaate se siellä sisällä olikaan piilossa.

Jämäpaloista ompelin silti pusseille pienet "tagit" ikkunoilla (ks. postauksen eka kuva). Kaksi palaa yhteen, lensku väliin ja päälle muovipala (esim. muovitasku, kristallimuovi, kaksipuoleinen kontaktipala, mikä vain ohut ja läpinäkyvä muovi, mikä taipuu paininjalan alle). Muovin tuomaan taskuun voi laittaa lapulla tiedon sisällöstä niin se ei pääse unohtumaan.

Tee vaatteesta taidetta.

Ken muistaa, että noin vuosi sitten blogissani järjestettiin kirjaani varten ideakilpailu? Kilpailun parhaat pääsivät mukaan kirjaan. Tässä näette yhden voittajista: kuinka maalata peittopastalla suoraan tekstiilille. Monelle tuttu tapa uudistaa vaatetta. On myös erittäin helppo ohje aloittelijoille lähteä liikkeelle ja siksi ohje aloittaakin kirjan "Kierrätä maalaten"-osion.

Ohjeen lähettäneellä Suvikukkasia-blogin Suvilla oli myös kirjaan valittuna myös toinen vähän vaikeamman tason ohje, mutta se ei sen pituuden takia mahtunut millään kirjaan mukaan. Se on kovin sääli, kun kyseessä on todella mielenkiintoinen tekniikka, jota harvempi on varmaan kotona kokeillut ja siksi tahdoinkin jälkikäteen nostaa ohjeen esiin blogin puolella. Kyseessä on puisen taulukehyksen kierrättämisidea seulaksi, jolla voi painaa minkä tahansa printin tekstiiliin tai vaatteeseen. Kuinka kätevää! Pääpiirteissään jokaisessa kodissa toteuttava tekniikka, tarvitsee vain kehyksen, valoverhoa, kontaktimuovia, teippiä, niittipyssyn, lastan ja tietenkin kangasväriä.

Lue helppo ohje seulan rakentamiseen ja printin painamiseen Suvin blogista: Suvikukkasia-blogista.
Ohjeet käsin maalattuun jakkuun ja muihin yhdeksään ideakilpalun voittajaan ovat nähtävillä Itte tein ja kierrätin-kirjasta, jota saa jo aika monesta verkkokaupasta, katso listasta se mieluisin ostopaikka!

Ohje ja postaus tehty yhteistyössä Suvin kanssa. Jakut kirjaan kuvasi Rimma Lillemägi.

Kontrastiraita.

Voi sentään ne neulokset, jotka ei vain halua pysyä silmukoissaan. Ostin ajat sitten kirpparilta neuletakin, joka jo ostaessaan oli vähän rakoilevainen niskasta. Korjasin sen ja kohta se irvisti taas. Parsin saumaa uudelleen ja virnuilu lähti kulkemaan korjausten vierestä. Ja taas paikkausta. Nghhh! Todella ärsyttävää. Neuletakki on muuten niin kiva ja hyvänä pysynyt, ei nyppyjä, ei ole venähtänyt.. Mutta tuo saamarin sauma! Se ei vaan pysy kiinni vaikka liimalla sulkisi!

Nyt sai riittää, ala loputtomiin parsimaan, alkaa sekin pikkuhiljaa näkymään rumasti. Oivalsin, että ujutampas koko sauman piiloon. Rimpsu puuvillanauhaa ja sinne meni, ei enää virnistävää niskaa, ei enää minireikiä napinläven vieressä.

Olisi voinut valita hillitympääkin sävyä, mutta turkoosi-ihastukseni ei ole vielä hiipunut, joten turkoosia se sitten jälleen oli. Tuopahan vähän tuohon hiirulaisharmaaseen särmää ja kontrastia.

No nyt ei tule huomenna maanantai-aamun vaatetustuskaa, kun tietää valmiiksi mitä voisi pukea päällensä.

Ikea hack: Lampun muodonmuutos.

Oho, nyt tulee jo toinen Ikea-aiheinen postaus peräputkeen. No antii mennä, jos kerran on nyt mennäkseen.

Tässä ja ylempänä näette meijjän keittiölampun. Ikean Melodi - se halvin, yleisin ja noh.. ehkä myös osin rumin muovilamppu. Etenkin nyt ennen-tilassaan, kun oli jo päässyt pahasti kellastumaan. Puhtaan valkoinen on tuosta jo kaukana.

Kovin lamppu risoi silmää ja ajattelin sinnitteleväni kunnon kevääseen, jolloin kokeilisin spraymaalata lampun. Mutta en jaksanut enää odottaa, menin mistä aita on matalin ja vedin "folioteippiä" päälle (eli jottain remonttireiskateippiä, joka on tarkoitettu lienee ilmastointiputkiin..ehkä kenties). Puolivälissä tosin vähän kadutti. Työ oli hidasta, koska lampun kaarevuus ei ollut kankealle teipille kivoin laskeutumisalusta. Mietin oliko tyhmä veto? Mutta sinnillä vedin loppuun. Voihan teipit joskus taistella pois ja jopa ajatella, voishan sitä joskus ostaa uuden lampunkin, onhan tuota rutjaketta jo kateltu!

Ja helposti sitä vielä katselee vähän lisää. Normaalilta katseluetäisyydeltä ei edes hahmota, että päällystys on tehty paloista/riveistä. Kivasti heijastaa ja vaikka valo ei tule lampun läpi, se ei haittaa, koska keittiönpöytähän siinä on valaistamisen kohteena.

Kato, kallax.

Yksi projekti päätöksessä (no-siis-se-kirja) ja toinen vielä pahasti vaiheessa: no-siis-se-minimalismi-prosessini (lue täältä aiheesta lisää). Se jäi vähän jo vuoden taitteessa jäähylle vaativimpien juttujen noustua edelle.

Kun nyt on kirjat mielessä enemmän tai vähemmän, summataanpas mitä kävi meidän kirjahyllylle. Se otti ja lähti! Ja niin lähti myös television taso. Olivat mustaa, mustaa ja niin kovin mustaa. Pienessä huoneessa tuntuivat vetävän kaiken valon tummuuteensa. Kirjahylly oli myös tosi massiivinen ja hallitseva, kun taustalevykin oli musta.

Mutta ne lähtivät uusiin koteihin ja niin kahdesta tuli yksi nimeltään Ikean Kallax. Jos ei ole tarvetta hyllylle, niin voihan ne tavarat tosiaan sijoittaa töllöä kantavan tasonkin alle. Ensin ostettiin Kallaxeja vain kaksi, mutta koska seinätilaa riitti, hankittiin vielä kolmas. Sinne ne mahtu kaikki tavarat, jotka vei ennen niin pirusti tilaa ja joita on niin pirusti karsittu.

Ja korostan: on karsittu. Vasemmalla tilanne pian muuton jälkeen, kun ajattelin, että kylläpäs meillä on "vähän" kirjoja. Sitten alkoi minimalismi-operaatio ja kirjat vähenivät. Oikealla tilanne, kun hyllyssä oli jo enemmän muuta tavaraa kuin kirjoja. Silloin tuli ensimmäisen kerran fiilis, että onko hyllyllä enää tarvetta?

Huomatkaa myös kuinka ennen oli (vasemmalla keskellä alahyllyllä) jumankauts vielä kaikki albumitkin käden ulottuvilla. Mitäköhän varten? Ihan kuin niitä olisin vähän väliä tarvinnut? Ehei. Kyllä ne ovat onneksi nykyisin laatikossa. Ei niiden tarvitse noin tyrkyllä olla. Pysyvät valokuvat parempanakin, kun eivät ole suoraan auringonsäteiden ja pölykertymien ulottuvilla.

Tuolla vasemmalla ne albumit nyt ovat, yhdessä hyvin mitoitetussa laatikossa. Laatikko-systeemiä käytin muutenkin tässä televisiotaso/kirjahylly-combossa. Esimerkiksi yksi laatikko peleille, yksi laatikko sisustustarvikkeille kuten vaikka kynttilöille, yksi laatikko pienelektroniikalle jne.. Ja se mikä ei laatikkoon mahtunut, sai lähteä. Hyvä systeemi karsia tavaraa ja en malta olla toitottomatta siitä. Sen verran hyvä oli, että Kallaxeihin jäi kaksi loossia tyhjäksi ja silloin huomasin, että niihin mahtuivat meidän pöytäkajarit. Jes, eivät vie tasotilaa ja ovat loosseihinsa hyvin suojaan upotettuna ja piilotettuna.

Loppuun kontrollifriikin vinkki: valkoiset kannet. Meinaan, että vähän on silmää ärsyttävää, jos muuten on kovin kivoja värejä harmoniassa ja sitten joukosta paistaa joku neonvärinen kirjan selkämys. Tai kovin paljon mustaa. Tai muuten vain inhokkivärejä. Helppo ratkaisu: vetää päälle valkoiset irtokannet. Vähän on maanista, mutta kyllä on lopputulos paljon kivempi, kun ei ole vähäisten kirjojen seassa sen sataa sorttia eri sävyjä.

Sivuja, sivuja.

Psst! Yläpalkista löytyy nyt Itte tein ja kierrätin-kirjasta oma info-sivu itse kirjasta ja sen myyntipaikoista. Tällä hetkellä kirjaa saa klikattua ostoskoriin seuraavista verkkokaupoista: bod, cdon, booky ja adlibris. Vaihtoehtoja tulee edelleen lisää. Kaikissa hinta pyörii heikunkeikun kahdenkympin kieppeillä, joten hinta ei päätä huimaa ja sille saa varmasti vastinetta yli 50 ohjeen ja lukuisten vinkkien ja ideoiden myötä. Saa ostaa ja vinkata kaverillekin.

Vohvelipyyhkeet.

Edellisen ja uusimman vohvelikankailun jälkeen taisi pujahtaa lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Varmaan ala-asteella viimeksi tehnyt kässätunnilla jotain vohvelista. Ja nyt palasin siihen pitkän tauon jälkeen.

Kuulin vinkin, että vohvelikangas on oikein hyvä pyyhekangas. Oho, on vai? No pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Ostin metrin ja ihastelin kivan pientä hintaa (5,90e Eurokankaassa). Kotona pistin kappaleen kahteen osaan, käänsin reunat ja tein värikkäästä tilkkukankaasta lenksut (a.ka. myös merkit, joista tietää kumpi on "oikea puoli").

Niistä ei tullut kuitenkaan keittiö- tai kylpypyyhkeitä vaan just sopivasti joogamaton levyiset urheilupyyhkeet! Ai vitsit on kyllä ensi fiiliksellä hyvät. Kaikista parasta on, että vohvelikangas taittuu hurjan pieneen tilaan. Varmasti tosi hyviä mm. matkoilla. Siinä missä yksi frotee syö puolet laukusta, vohvelikangas menee sullomatta pikkuseen sivutaskuun.

Sanottakoon vielä, että tällainen pieneen tilaan menevä urheilupyyhe on muuten silloinkin hyvä, kun jos menee jostain muualta suoraan jumpalle ja ei jaksa kantaa urheilukassia ja omaa mattoa mukana. Voi ottaa salilta lainamaton ja heittää siihen oman pyyhkeen päälle (koska hygianiasyistä minua ainakin ne vanhat koskaan pesemättömät lainamatot ällöttää).

Ja nyt urheilemaan!

Punaiset hihnat.

Tässä näette aikoinaan kirpparilta ostetun ison punaisen laukun. Tykkäsin tuosta tosi paljon ja siksi harmittaa, että kassi osottautui ns. räkänahaksi (ts. sellaiseksi keinonahaksi, joka joko hilseilee tai variseetai muuttuu tahmeaksi tai menee kurttuun pelkästä katseesta). Ensimmäisten "oireilen" ilmentyessä lopetin laukun käytön heti. Pinnasta lähti jo pienet palat!

Oli pakko todeta ettei laukkua voi edes myydä, koska kukapa tahtoisi käsiin hilseilevän laukun, vaikka kuinka muuten olisi hyvä ja kiva? Kyllä kirpsas, mutta leikkasin laukun silti osiin. Soljet ja vahva vetoketju tulee varmasti joskus hyötykäytettyä. Samoin vielä hyvässä kunnolla olevat osat nahasta, esim. koruihin varmasti vielä oikein käypää leikkuumatskua.

Sitten huomasin, että mullahan on myös toinen punainen laukku korjausjonossa.. Siitä oli hihnat niin menneet ihan onnettomaksi. Tiedättekö, kun kahvat venyy ja tavallaan vahvike karkaa? Silloin menee hihnat ihan luiruiksi ja tuntuu, että ne eivät kestä mitään painoa. (Kuvassa tasku vedetty ulos muistutukseksi siitä, että pohjalla oleva reikä pitäisi ommella kiinni ennen kuin avaimet uppoaa sisävuoren sisään kolmannen kerran..!)

Ja niinhän sitä sitten tuli vaihdettua ekan laukun pikkuhihnat uuteen laukkuun. Aika hyvin käyvät värit yksyhteen!
Jouduin mälsästi lisään tuohon päälle pienet nahkapalat, kun kikkailuista huolimatta paininjalka tahtoi rikkoa ommeltaessa keinonahan pinnan. Onneksi oli tuota nahkaa niin sai jäljet piilotettua.

Tuli samalla ekaa kertaa kurkattua kovitetun hihnan sisään..enpä olisi osannut arvata, että sisällä on neljä eriväristä trikookudetta! Aika kiva, että on kudetta hyödynnetty valmistuksessa (olettaen kuteen olevan tekstiilileikkuujämiä).

Nyt olen viikon pari laukkua kantanut ja testanut hihnojen kantavuutta painavallakin lastilla. Toistaiseksi eivät ompeleet irvistä. Kiva, että lempparilaukku pääsi takaisin käyttöön pitkän tauon jälkeen.

Kontaktointeja.

Ostin jokuset hetket sitten Lidlistä lisää ns. feikki-dc-fix-kontaktimuoveja. Osottautuivat edellisellä ostokerralla niin hyviksi, että nyt uskaltauduin kokeilemaan mustan ja valkoisen täydennyksen lisäksi myös muita kuoseja.

Ks. aikaisempia kontaktointeja:  Vitriinin listat / Lipastojen muodonmuutos / Pahvista tehdyn nurkkahyllykön päällystys.

Ekaksi kokeilin punaista pilkullista kontaktia. Jep, yhtä hyvää on edelleen. (Mutta hetkinen..haisiko muovi aiemmin näin voimakkaalle? Aika kaamea muovin käry aluksi. Jotain on muuttunut tai nenäni on herkistynyt.)

Uusi pilkkuloota passaa hyvin yhteen lapsuudesta talteen ottamieni muovisalkun ja Disney-purkin kanssa.

Sitten otin toisen haastavamman kontaktoinnin. Kuka arvaa mikä se on? Tai pitäisikö kysyä kuka arvaa mitä päällystin?

Lyön vetoa, ettei kukaan voinyt nähdä tätä! Videokasetteja! Kyllä! Pikaliimasin ja päällystin. Ja sitten seurasi joskin kiusallinen hetki, kun mies astui huoneeseen nyt-se-on-seonnut-ilme kasvoillaan. Epäili hyvin vahvasti, että nyt kyllä menee metsään ja pahasti.. mutta..

..menikö kovinkaan pahasti? Siitä tuli just sellainen mitä suunnittelin. Pieni taso! Tosin tein pienen mokan (jonka kerron siltä varalta, jos joku muu aikoo toteuttaa vastaavaa), koska en osannut ennakoida, että itse VHS-nauhan suojana olevat pitkien laitojen liikkuvat lerpakkeet jättäisivät kontaktin lerpuksi. Tietenkin jättävät, jäähän kappaleiden väliin selkeä rako niin eihän siitä nurkasta silloin napakka tule.. Olisi pitänyt ensin varmuusteipata tai vaikka liimata laidan jättämät aukot umpeen. Mutta onneksi lerput reunat ovat vain tason toisella laidalla. Käännettynä eivät näy noin.

Taso toimii myös pikkuisena hyllykkönä lipaston päällä. Sanokaa mitä sanotte, mutta minä tykkään tästä. Tuota voi käyttää miltei missä vain ja mitenpäin vain. Kontaktikin varmasti tarvittaessa irtoaa, jolloin tuon voi päällystää toisen väriseksi (mustaksi? ei kuultaisi valkoiset osat läpi?). Tai ehkä sen voisi myös vaikka spraymaalata!