Dumbollakin oli taikasulka.

Pitkästä aikaa pieni tutoriaali: Tee-se-itse-sulkakorvakorut. 

Olen yhdet sulkakorvakorut esitellyt ennenkin. Nämä aikaisemmat ovat menneet vinksoilleen, joten päätin, että on aika tehdä uudet - uudet pöyhkeämmät, isommat, kesäisemmät!

1. Valikoi mieleiset sulat. Mieti mitä kokoa tahdot sulkiesi olevan. Voit valikoida vain yhdet sulat tai sitten useammat niinkuin minä. Valikoi kaikki samaa väriä tai tee korviksista kunnon värikimara.

2. Vahvarunkoisemmat ja kääntyilevät sulat voi varsistaan varovaisesti painella suoremmaksi. Olen nähnyt myös vinkkiä, joka puolsi sulkien silitystä alhaisella lämmöllä, mutta tiedä sitten..

3. Jos käytät eri värisiä ja eri kokoisia sulkia, mieti missä järjestyksessä niiden tahdot olevan.

4. Ota reiällisiä nyörinpäitä (tai solmusuojia), joihin työnnät sulat pikaliimatipan kanssa.

5. Ennen kuin pikaliima ehtii kuivua, litistä pihdeillä nyörinpää (tai taita solmusuojan päät vastakkain).

6. Liitä nyörinpäähän korulenkillä korvakorukoukku. Kokoa samoin myös toinen korvakoru.

Itselläni neljä sulkaa ei mahtunut samaan nyörinpäähän, joten käytin niitä kaksi kappaletta per korvis.

7. Valmista!

Ihanan naurettavan isot, hempeät, pöyhkeät! Juuri sopivat siis iloiseen kesähellemeininkiin.

Tiedän, että kaikki sulkakorut ovat niitä rajatapauksia, joita joko vihaa tai rakastaa. Tiedän, että nämä taisivat mennä hypermuodistakin pois ajat sitten, jos ne siellä kunnolla edes olivatkaan. Mutta tiedän myös, että se riittää, kun itse pidän - muilla tai muodilla ei pitäisi olla sananvaltaa.

Joten kerta kiellon päälle ja tein myös persikkaisen sulkariipuksen. Liitin mukaan myös kullankimallusta.

Ei varmaan tarvitse sanoa kuinka paljon kaulakorustakin pidän.
Olen niin mielissäni, että voisin vaikka lähteä Dumbon tavoin lentoon!

Simpukka.

Uutta helleaaltoa fiilistellessä on hyvä tehdä ilmastoon sopiva, kesäinen simpukka-kaulakoru.

Pohjana metallinen läpyskä, jonka luulisin olevan lähtöisin jostain laukusta? Pikaliimasin aidon simpukan läpyskään. Tulipas käyttöä edes yhdelle simpukalle niistä monista kymmenistä, jotka aikoinaan Norjasta asti olen raahannut, hamstrannut ja mm. maljakossa koristeina pitänyt.

Kaulakorun kaverina on kyllä pakko pitää myös simpukka-korvakoruja.

Kesäkuun Mardi Gras.

Terveiset mökiltä! Juhannuksenvietosta palattu ja nyt on rentouduttu niin hyvin, että arkeen palautuminen tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Eikö voisi olla aina vain juhannus?

Oli meillä niin mukavaa! Cora nautti joka hetkestä, se samoili luonnossa kuin eräkoira konsanaan.

Juhannusaattona ei sää suosinut, mutta se ei haitannut. Kaatosaateella oli ihan kiva vetäytyä sisätiloihin. Välillä jouduttiin jopa pienoiseen myrkynsilmään, pelättiin puidenkin kaatuvan päällemme.

Kontrastina juhannuspäivä oli sitten melkoinen unelma suvisää. Järvi kimmelsi, tuuli vähän henkäisi, laineet liplatti, itikat kävi iholle, koirat rähisi jaloissa..mikä sen mukavampaa?

Mutta lätinät sikseen, katsotaan mitä uutta makuuhuoneeseen on tupsahtanut ennen lomalle lähtöä:

Muistatte varmaan tämän tekstin, jonka tein koristamaan verhopalkkia. Kyllästyin tuijottamaan sitä ja päätin, että on aika vetää kirjaimet alas ja sanoa idealle heippahyvästit.

Tilalle tein jonkinmoisen garland-verhon, joihin olen ihastunut. Esimerkiksi tämä on ihana!

Tein omani trikoosta. Valitsin vaaleaa minttua, valkoista ja pinkkiä trikoojämiä, jotka suikaloin ja solmin vahvaan puuvillalankaan. Minisisustusverho on vielä siitä hyvä, että se häivyttää taakse jäävän ilmastointipömpelin (ks. kuva ennen verhoa), joka on suunnattomasti ärsyttänyt silmääni.

Vähän naurattaa avomiehen tuumaus luomukseeni

"Ai, täällä on nyt tämmöistä mardigras-karnevaalimeininkiä?" 

Matkalaukku kohti metsää.

Ensin oli kuokka, kivi ja....eikun toppi, hihanriekale ja sakset. Mitä sitten tapahtuikaan?

Ensin sakset taisteli, jotta hihanriekaleesta taittui jotain söpöä. Sitten se liitettiin topin rinnuksiin.

Avomies: "No niin taas yksi rusetti lisää, miten en yhtään yllättynyt?" Ouh. Miehet ei vaan tajuu.

Rusetit on kivoja enkä mieltäni aio niiden suhteen muuttaa suuntaan enkä toiseen. Deal with it.

Uusi rusettitoppi päällä on hyvä alkaa miettimään aina niin yllättävän nopeasti tulevaa juhannusta.

Tein listaa mitä pitää pakata mökille. Olen niitä neuroottisia lista-ihmisiä, jotka tekee listoistakin listoja, ettei vaan mikään tai mitään epäolennaistakaan satu unohtumaan.

Onneksi kyseessä on rento mökkijuhannus, joten kumisaappaiden ja villasukkien kanssa ei tarvitse paljoa miettiä mitä vaatteita rusettitopin lisäksi ottaa mukaansa. Pääasia, että rytkyt on rentoja.

Suunnittelin, että kun kerrankin on aikaa olla vain, otan luonnoslehtiöni mukaan. Luovuus pääsköön irti! Mikä parempi paikka heiluttaa kyniä kuin luonnonhelma ja ympärillä inisevät sääsket.

Jos piirtely rupeaa takkuamaan ja kyllästyttämään, niin onpahan ainakin hömppälukemista mukana.

Mökillä pitää olla myös pelikortit. Aion niin hävitä voittaa jokaisen pelin.

"No niin joko mennään? Millon mennään? Nyt? Nyt?" Cora vartioi matkalaukkua lähtökuumeessa.

"No niin kyyti tuli, nyt mennään!" 

Hyvää juhannusta!

Madam B.C. lomailee loppuviikon ja palaa blogin pariin ensi viikolla rentoutuneena!

Kun letitkin oli letitetty.

Hei, täällä sataa. Kaatamalla. Toista päivää putkeen. On kylmää ja hämärää. Onneksi voi sentään askarrellapaskarrella, valokuvata ja tehdä sitten aikaansaannoksestaan pienen blogipostauksen.

Kuvaussession pääosassa uusi kirpparihame. Feikkitaskut, koristenapit, virtaviivainen vyötärönauha.

Hame on alunperin Zarasta, ettäs sitten tiedätte. Valkoiset kynnetkin sointuu hameeseen!

Valkosten kynsien parina harmaa ranneke. Tein sen trikoosuikaleista. Näyttääkö monimutkaiselta?

Tekeminen ei silti ole monimutkaista: suikaloi trikoota ja tee trikoista kolme lettiä, jotka letität yhteen. Kuumaliimaa tai ompele trikookaistaleen päälle ja yhdistä päät.

Ja hei, tervetuloa uudet lukijat! Olen innoissani jokaisesta uudesta tilaajasta!

Kiitos, että pidätte Madam B.C:stä.

Ei värillä väliä, kunhan se on punaista.

Punainen kietaisumallinen trikoomekko kirpparilta. Liian pitkä, liian "raskas", liian tunkkainen tuollaisenaan. Kauhea lantiovyö. Mikä siis ratkaisuksi? Se klassisin ja helpoin tapa tehdä tyhmästä mekosta kaksi kivaa juttua: eikun helmaosa hameeksi ja yläosa boleroksi.

Hameeseen käännetty vyötärönauharypytys ja bolero leikattu auki reunoistaan (kietaisusivut sivusaumoissa). En huolitellut reunoja, koska sellaisenaan sivut laskeutuvat kivan aaltomaisesti.

Ihana lopputulos, enpä kirpparilla olisi vielä osannut ajatella, että pelkällä leikkaamisella mekon yläosasta saa jotain näin kivan yksinkertaista.

Suoraan sanoen rakastan boleron takaa löytyvää pitsiosuutta ja rypytystä. Se on niin kaunis!

Bolero menee pieneen tilaan ja sitä voi kuljettaa mukana varuilta pienemmässäkin laukussa niin sen voi vetää päälle vaikka lennosta. Se on siis helposti vetoa karsastavan pelastus monessa tilanteessa!

Vaalea hörselöhame myöskin kirpputorilta, uusimpia löytöjäni.

Bolero ja edellispostauksen pitsihame.

Oli pakko vähän pyörähtää, wiihii! Iloista sunnuntaita!