Halvat kontaktit.

Nyt äkkiä lähimpään Liideliin! Lidl tarjoaa kontaktimuoveja hintaan 1,69e/kpl! Hamstrasin valkoisia, mustia ja yhden muka-marmorin. Valikoimassa oli myös mm. puu-, leopardi- ja zebrakuoseja. Kyljessä lukee "Kuvioitu kontaktimuovi. Helppo kiinnittää, itsestään liimautuva. Pintojen päällystämiseen. Huonekaluihin, seiniin, ikkunoihin ja kirjoihin." Eli toisin sanoen, sehän on halpakopio dc-fix-muovista. Nämä maksoi yhteensä rapiat 15 euroa, kun dc-fix olisi maksanut jo yhdeltä rullalta 9,90 euroa. Laadussa voi toki olla eroja, mutta kokeillaanpas onko halvan hinnan väärti:

Heti kotona otin "listalta" pienimmän projektin (isän nikkaroima rulla-alusta) kokeiluun. Eikun rulla auki ja toimeen!

Ja tällainen siitä sitten tuli! Hyvin se muovi ainakin levittyi ja kulmatkin sai taiteltua helposti. Aika näyttää, saako muovin otettua pois yhtä hyvin kuin dc-fixin. Sen ei ainakaan pitäisi jättää jälkiä millekään tasolle.

Ja totean vielä, että kylläpä tuli halvaksi, olivat rullat halvempia kuin suklaalevyt. Että nyt vaan sinne Lidliin katsomaan oisko erää vielä jäljellä! Itse olin siellä jo tietoisesti hakemassa muovia heti aamusta ja kylläpä sai taistella tietään, että edes ylettyi koriin. Siellä mummukat kahmi muoveja, vaikka eivät edes tienneet mihin niitä käyttäisivät. Yksi jopa kysyi mitä varten minä niitä ostan..

Nyt tiedän mitä teen loppupäivän. Mielessä monta kohdetta, joka kaipaa uutta pintaa päälleen! Uujeah! 

Huppu ja huivi.

Saanen sanoa, että kevätflunssa on syvältä. Joka ikinen vuosi, aina se iskee. Tein lupauksen, että nyt en viipota ulkona liian vähissä vällyissä ennen kuin on oikeasti sen aika. Ja jotta pysyisin lämpimänä enää uudelleen vilustumatta, aion pitää yllä kevättakkien sijaan mymmeli-takiksi ristimääni alehankintaa (kiitos HM, vain 17e!). Takissa on vain yksi mutta: siinä ei ole huppua eikä kaulusta ja se on kovin typerää täällä hyvinkin tuulisessa Oulussa.

Tein takille sitten irrallisen huppuhuivin. Tämän tyyppistä kaavailin jo viime vuoden talvena, mutta ei tullut tehtyä. Idea palautui mieleen, kun näin kaupungilla tosi makeen tytön isossa takissaan ja huppuhuivissaan. Melkein olin nykästä hihasta tuntematonta ja kysyä mistä hän moisen huivin on bongannut. Se oli niin hieno..!

Omasta versiostani tuli hyvin erilainen, mutta tykkään siitä silti kovasti. Se valmistui näistä kahdesta uhrista: vanhasta kaulahuivista ja paksusta tuubivillahameesta (poimin kerran kierräristä ilmaislaarista mukaani). Huivin lisäsin ikään kuin vuorikankaaksi, ettei villa kutita.

Ja hyvin se asiansa hoitaa! Nyt pysyy kevätviima poissa, kunnes tulee varmat lätsäkelit. Niitä sitten odotellessa.

Kierrätyskoruja.

Muistakaahan viritellä ideoita käynnissä olevaan ideakilpailuun! Osallistumisaikaa vielä reippahasti jäljellä (20.4.2014 asti). Ai mikä ideakilpailu? Lue lisää täältä. Kisaan voi lähettää myös ihan pieniä oivalluksia, sen ei tarvitse olla suuri projekti, joten suotta ei tarvitse kynnystä nostaa. Usein ne kooltaan ja työltään pienet ideat on just niitä parhaimpia! Ja jos ei jo valmista ideaa ole, niin herätelläänpäs ideanystyröitä nostamalla esiin viisi satunnaista kierrätysaiheista koruani jo nähdyistä postauksistani:

1. Vaihtoehtoiset sormukset - kuten nämä remmisormukset (valkoinen alunperin kengästä, musta oli entiseltä elämältään rannekellon hihna). Musta sormus on ollut vuosien aikana yksi käytetyimmistä sormuksistani!

2. Vetoketju koruina - kuten tämä kukkasormus. Sen sormuspohjana on muuten kierreseläkkeestä leikattu!

3. Pienikokoiset muoviset lelut koruina - kuten tämä spraymaalattu heponen rintakoruna.

4. Kolikot koruina - kuten nämä kymmenen pennin kolikkokorvikset (nappikorvakorutaustoilla).

5. Satunnaiset löydöt riipuksina - kuten tämä tossu kaulaketjun päässä. Tämä on kyllä veikeä keskustelun herättäjä, harvoin jättää katsojaa kylmäksi!

Mitä kierrätettävää sinä olet keksinyt kantaa ylläsi? Osallistuhan sillä kilpailuun! Ks. ohjeet täältä. 

Make-over: laatikko.

Kuka muistaa tämän roskakatoksesta dyykkaamani laatikon (roskis kenties)? Se sopi entisessä asunnossa kivasti vessaan, nykyisessä se on ollut parvekkeen nurkassa. Siellä se oli talvipakkasetkin, kunnes nyt päätin tuoda sen sisälle lämmittelemään. Se ei vain sellaisenaan täällä sovi mihinkään..on siis aika muodonmuutoksen!

Vaihe yksi: dyykkauksen jälkeen tekemäni päällisen irroittaminen. Ensin tuntui, ettei kannen kangas (polyestertilkut liimalakattuna) lähde mihinkään, mutta kappas! Sehän lähti nätisti kokonaisena laattana pois.

Vaihe kaksi: Pehmustuksen lisääminen. Kanteen leikkasin ohuen kerroksen superlonia ja itse "astian" ympärille pujottelin kulahtaneen hupparin ala-osan (kainaloiden alta poikki). Meni ihan sellaisenaan, sukkana sisään ja liimaa vaan yläreunaan niin pyry helman resori napakasti paikallaan.

Vaihe kolme: pohjan tasoittaminen. Alhaalta kapenevasta tuli suorempi, kun helmaan tunki palat superlonia.

Vaihe neljä: päällystäminen. Edellisen sohvan istuinpäällinen muokkautui nyt tämän boxin vaatteeksi. Yksi pala kanteen, toinen pohjaan ja lopusta suiro ympärille. Ja litra liimaa!

Voitteko kuvitella, en ommellut tähän projektiin yhtään! Ehkä olisi vähän nopeuttanut ja tehnyt lopputuloksesta siistimmän, jos olisin ommellut (esim. reunat, mutta joskus ei vaan jaksa. Joskus (lue: koskaan) ei myöskään jaksa silittää. Sekin olisi ollut ihan hyvä, mutta njääh, onhan ne ennenkin käytössä suoristuneet..eikun..

Ja olohuoneeseen kulmille säilytyslaatikon sitten ujutin, kun jalkapalliksi se on liian hitusen liian korkea.

Nauratti, kun selkäni käänsin niin tämä yksi hiiviskelijä oli hypännyt laatikon päälle ja kurkki sieltä keittiöön.

Coran istuskelusta tuli mieleen kokeilla..kestäisikö se myös minun peffani painon? Ja sehän kesti. Voila, en tiennytkään, että se on istumiseenkin soveltuva. Uuden ulottuvuuden myötä sijoitinkin laatikon eteisen nurkkaan. Se onkin ollut yhtä hukkatilaa. Nyt sai eteiseen hitusen lisää säilytystilaa! Ja onpahan paikka, johon istahtaa laittamaan niitä vaikeita remmikenkiä, joiden saaminen jalkaan on aiemmin ollut yhtä akrobatiaa.

Ja mitä laatikosta irroitettuun lakattuun kankaaseen tulee, leikkasin siitä yhden pallon kukan alle. Väriltään yks yhteen ja eipä enää tarvi pelätä, että pohjasta rypyläinen aluslautanen naarmuttaisi lipastoa. 

Ps. tuo kasvi on muuten avokado. Olen kasvattanut sen ihan itse. Reipas vuosi sitten pistin itämään ja nyt se on mieleeni jopa liian korkea kaveri. Kiinnostuitko? Lue vinkkini avokadon kasvatukseen täältä.

Ystäväni sandaalit.

Kun erehdyin ostamaan pari naistenlehteä, huomasin niitä lukiessani ainakin yhden lehtien muotisivuja yhdistävän asian. Case: terveyssandaalit. Ja mitä pelkistetymmät, sen parempi. Mieleeni tuli heti vanhat rutjakkeeni, jotka ovat kieltämättä olleet käytössäni..todella, todella, todella kauan. Minkäs teet, kun ovat vaan hyvät jalassa? Rumat ne on, kuluneet ja käytössä ränsistyneet. Vähän nolotkin. Blogin alkutaipaleen puolella yritin sandaaleita vähän kukilla ilostuttaa, mutta eivät nuo oikein säväyttäneet.

Eikun turhat koristehärpäkkeet pois (hyvä, että olin käyttänyt kuumaliimaa, lähtivät irti nykäisemällä!).

Ja sitten uutta pintaa päälle. Mustaa nahkaa, päätin. Valkoista himoitsin, mutta musta on aina parempi musta.

Ja tällä erää kiinnitin päällyksen pikaliimalla niin ei ainakaan ala kävellessä nolosti nurkista repsottamaan.

Kyllä nyt on hyvä. Taidan ottaa nämä töihin sisäkengiksi ja juntin uhmallakin yhdistän sukat sandaalien kanssa - vai hetkinen, olikos sukkien käyttö "vihdoin" sallittua ja jopa muodissa suositeltavaa? Oli tai ei, kulahtaneilla sukilla mennään, kun ilmankaan ei vielä pärjää. Note to myself: ostahan edes joskus uusia sukkia.

Perheenlisäyslahja.

Yllätyslahjat ovat parhaimpia! Etenkin, jos lahja on a) itsetehty, b) ajatuksella suunniteltu, c) siihen on kaikkensa annettu, d) antaja on siihen tyytyväinen, e) se on nätisti paketoitu ja f) jos saajakin ilahtuu siitä!

Ja yllätyslahjat ovat parhaimpia, jos ne on näin pieniä ja söpöjä..! Toisin sanoen, ompelin alusta asti ensimmäistä kertaa vauvalle tpaidan. Vähän meni välillä päin prinkkalaa (haha, tuo nepparihalkio..I know..) ja sieltä täältä paininjalka on kulkenut tekijänsä lailla vähän vinkkarallaan, mutta parhaani tälle annoin ja ensimmäiseksi pikkupikkutpaidaksi olen tähän tyytyväinen. Kyllä se varmasti asiansa ajaa, vaikkei ihan täydellinen olekaan, eikö? Kaiken kruunaa printti ja helman "merkkilappu", jossa lukee lisäystä saavan perheen sukunimi (luonnollisesti kuvasta pistetty piiloon). 

Tuosta printistä koko idea lähti liikkeelle, tiesin sen olevan tulevalle äidille tärkeä ihan jo sanomansa puolesta. Ja kun en jaksanut loputtomiin etsiä kaupoista yksiväristä printitöntä ja kuositonta puseroa tai bodya, päädyin sitten kangaskauppaan. Tekstiilimaalin takia vain trikoon pinta näyttää jo kerran pari pidetyltä, kun jouduin tietenkin sen ensin maalausta pesemään. Täysin uuteen trikooseen en ole koskaan saanut mitään tekstiilimaalia kiinnittymään hyvin. Onko kenties vinkkejä parempiin tekstiilimaaleihin?

Ohana = perhe. "Ohana means family. Family means nobody gets left behind — or forgotten" (Lilo and Stitch, 2002).

Ideakilpailu!

Nyt se käynnistyy! Vihdoin voin sanoa, että on se päivä, jolloin aukeaa minun ja BoD:n yhteinen ideakilpailu kirjaprojektiimme. Ai mikä BoD? Books on Demand, ks. informaatio postauksen lopusta tai www.bod.fi.

Homma pähkinäkuoressa: keksi kierrätysaiheinen idea. Konkretisoi ideasi tuotteeksi, ota siitä kuva, kirjoita vähän esittelytekstiä ja lähetä se meille! Ole niin hyvä, että tule valituksi kirjaamme, joka julkaistaan ensi kesän aikana. Parhaat palkitaan valmiilla kirjalla ja kolme ihan huipuinta saa päälle vielä BoD Classic kirjanjulkaisupaketin. Eikä siinä vielä kaikki! KAIKKIEN osallistujien kesken arvotaan 100 euron arvoinen lahjakortti Sinellin verkkokauppaan.

Eli niin mitä piti tehdä?
1. Keksi idea. Se voi olla vaate, asuste, koru, sisustusesine, käyttötavara - ihan mikä vain! Ei rajoituksia, kunhan se on a) kierrätysteemainen, b) postissa lähetettävä ja c) täysin oma, ihan itse keksitty ja muualla julkaisematon. Voit osallistua max. kolmella idealla. Ennen kuin osallistut, luethan vielä kilpailusäännöt täältä tai täältä. Sääntöjä on noudatettava, muussa tapauksessa idea hylätään.
EDIT// Jos idea on julkaistu vain omassa blogissa eikä siis kolmannen osapuolen kautta esimerkiksi painetussa materiaalissa eli sinulla on vielä idean julkaisu- ja levitysoikeudet, voit silti osallistua idealla! Liitä osallistumistekstin yhteyteen suora linkki blogisi postaukseen, jossa olet esitellyt ideasi.
2. Toteuta ja osallistu. Ota valmiista tuotteestasi kuva ja yhdistä se tekstiin, jossa kerrot tuotteen valmistusohjeet sekä vähän sinusta itsestäsi ja tuotteestasi. Liitä mukaan yhteystietosi. Kaiken edellä mainitun on mahduttava yhdelle arkille (A4 / pdf-sivu). Lähetä ideasi joko sähköisesti tai postitse 17.3. - 20.4.2014 välisenä aikana. Pistä ideasi tulemaan joko osoitteeseen madambcblog(at)gmail.com tai Books on Demand, Mannerheimintie 12B, 00100 Helsinki. Kirjoita molemmissa tapauksissa otsikoksi "Ideakilpailu". Idea on oltava perillä viimeistään sunnuntaina 20.4.2014. Myöhästyineitä osallistujia ei oteta huomioon.
3. Odottele tuloksia. Kirjaan mukaan pääsevät saavat tiedon valituksi tulemisesta viimeistään 30.4.2014.
4. Jos olet voittajien joukossa, ole valmis postittamaan ideasi juuri sellaisena kuin sen kilpailuun ilmoitit viimeistään 11.5.2014 (BoD maksaa postituskulut). Tuote menee valokuvaajalle kuvattavaksi ja se lähetetään takaisin omistajalleen kirjan julkaisemisen jälkeen.

Ai mitä palkintoja sai, jos voittaa?
1. Parhaat ideat pääsevät mukaan kirjaan, joka julkaistaan yhdessä minun ideoideni kanssa. Tuotteet kuvataan valokuvaajalla ja tekijän nimi mainitaan teoksen yhteydessä. Kaikki kirjaan valitut saavat itselleen valmiin kirjan.
2. Kolme parasta ideaa palkitaan BoD Classic-kirjanjulkaisupaketilla.
3. Kaikkien osallistujien kesken arvomme 100 euron arvoisen lahjakortin Sinelli-verkkokauppaan. Arvonta suoritetaan viimeistään 30.4.2014.

Nyt vain ideoita miettimään ja toteuttamaan! Tehdään yhdessä mahtava kierrätysteemainen kirja!

Löydät ideakilpailun myös BoD:n sivuilta täältä.

Kysymyksiä? Kysy kommentilla, sähköpostitse madambcblog(at)gmail.com tai puhelimitse 09-2516 6349 (BoD).

EDIT // Lue myös jo kysyttyjen kysymyksien vastauksia täältä.

ONNEA KILPAILUUN!

Ideakilpailu, yhteistyössä Madam B.C. ja Books on Demand. Kilpailu käynnissä 17.3. - 20.4.2014.

BoD™ - Books on Demand GmbH - on moderni palveluntarjoaja kirjailijoille, jotka haluavat ottaa kirjansa julkaisun omiin käsiinsä ja päättää itse kirjan sisällöstä, tyylistä, toteutustavasta ja myyntihinnasta. BoD kautta kirjan voi julkaista painettuna kirjana ja –kirjana. BoD huolehtii kirjan välityksestä kirjakauppamyyntiin ja myyntiin e-kirjakauppoihin. Lisätietoja BoD:sta www.bod.fi.


KILPAILU ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE. 

Liina paloiksi.

Tässäpä uusin kierrätysaiheinen oivallus: vanhan liinan kierrättäminen pöytätableteiksi. Vähän ensin epäilin, mutta hyvinhän se leikattu reuna taipui ompelukoneen paininjalan alla. Eli kohteena oli vanha, värikäs liina, jossa oli jo useita pinttyneitä tahroja ("ennen"-kuva unohtu, hups!), jotka eivät myrkyillä suostuneet edes haalistumaan.

Liina oli sen verran pitkä, että sen kummastakin päästä tuli pöytätabletit ja keskeltä tahrattomista kohdista pieni säilytyskori. Siitä tuli kivan jämäkkä, pysyy hyvin pystyssä. Toistaiseksi pistin kyytiin teepusseja, mutta jatkossa saatan siirtää korin pienen kukkaruukun ympärille ikään kuin koristeellisen suojaruukun virkaan.

Eikä siinä vielä kaikki - en tohtinut pientä jämäpalaa poiskaan heittää niin teinpäs sitten vielä kaposen liinakkeen somisteeksi. Sitä voisi käyttää kattauksessa tai vaikka ihan vaan olkkarissa vaasin tai kynttilöiden alla.

Nyt on "uutta" väriä kevätkeittiössä. Pöytä valmis, eikun kaveria teeseuraksi odottelemaan.

Pyramidit.

Tässä on kaksi pikkupyramidia. Kangastilkut ja sisällä riisiä sekä vanua. Kuka tunnistaa mihin tarkoitukseen nämä tein? Hernepusseja ne eivät ole..vaikka mikä estäisi tarpeen vaatiessa viskaamaasta pari pyramidipommia?

..ne on mini-kirjatukia! Inspiraatio täältä: Design Sponge: Fabric Pyramid Bookends. Itse ompelin vaikeamman kautta, neljästä kolmiosta per pyramidi, kun tilkuista ei riittänyt tarpeeksi isoa ohjeen mukaista palaa.

Ja se miksi tahdoin kirjatuista kovin pieniä, mietin myös monikäyttöisyyttä, sillä näitä voisi käyttää myös kankaan leikkaamisessa apureina. Tiedättekö ne ärsyttävät hetket, kun leikkaat kangasta ja se luisuu minkä ehtii ja tarttisit jotain pitämään kangasta paikallaan eikä käden ulottuvilla ole sopivia painoja? No nyt meitsillä tämä ongelma on minimoitu, nyt löytyy paino-apurit!

Helpoin neuletakki

Saanen esitellä: maailman helpoin neulostakki-tutoriaali. Helppo, nopea ja aloittelevalle ompelijallekin sopiva.

Se on kuulkaa vain parin sauman juttu, pallon leikkaus ja hihat reikiin - hitaallakin alle tunnissa valmista!

Tarvitset n.1,5m verran kangasta. Voit valita trikoota, neulosta tai melkeinpä mitä vain mikä tuntuu hyvältä. Suosittelen ottamaan pituudesta riippuen ainakin sen puoltatoista metriä, itse ostin syvemmin miettimättä vain metrin ja virhe-arvio kostautu hihojen suhteen, kun kangaspala jäikin vähän liian naftiksi.

Tee näin: 1. Mieti kuinka ison takista tahdot: kuinka pitkän ja kuinka runsaan tahdot niska- ja etuosasta. Mitat määrittävät kuinka ison kappaleen leikkaat ja onko se pallo tai ovaali tai vaikka kulmistaan suora. Itse taitoin metrin kappaleen kaksinkerroin ja mittasin pituuden olkapäiltä toivottuun helmaan + parikytä centtiä yläosaan.

2. Mittaa selkäsi leveys ja jaa se kahdella. Mitan avulla leikkaa hiha-aukot. Älä leikkaa suoraan liian isoa reikää - tee vaikka ensin pieni halkio ja suurenna tarvittaessa. Voit myös ottaa mallia aukon koosta vertailemalla sitä johonkin valmiiseen vaatteeseesi. 3. Avuttuna kappale näyttää nyt tältä. Sovita ylle, että hiha-aukot ja pituus ovat hyvät. Mieti kuinka pyöristetyn helman tahdot. 4. Taittele nelinkerroin ja pyöristä kulmat.

5. Leikkaa hihat: mittaa käsivartesi pituus ja paksuin ympärys. Leikkaa kaksi suorakulmiota (itse jouduin leikkaamaan neljästä kappaleesta, joten hihaan tuli ylimääräisenä nolot päälisaumat, hmpf.). Ompele sivusauma oikeat puolet vastakkain. Muista jousto-ommel kankaan mukaan. 6. Kokeile hihaa ja kavenna hihansuuta mielesi mukaan. 7. Ujuta leveämmät päät hiha-aukkoon oikeat puolet vastakkain, sivusauma alaspäin. 8. Nuppineulaa ja ompele. 9. Toista sama toiselle hihalle.

Oma työni tyssäsi tähän vaiheeseen ompelukoneen jurratessa yhtä sylttyä. Hermo meni ja päätin, että jatkan hamassa tulevaisuudessa. Että eikö ole kiva, että toinen tekee tutoriaalia jättäen sen sitten tyngäksi? Mutta peruspointti varmasti tulee selville, tekemättä jäin vain huolittelu eli reunojen huolittelu ja hihasuiden kääntö. Onhan sentään esillä aikaisemmin tekemäni ja paljon jo pidetty ruskea versio.

Vaihtoehtoisia ideoita: hiaton versio tämän liivini mukaan (ohje no-sew-versio), liitä eteen nappi/hakanen/vyö, tee hihat eri väristä tai materiaalista (kierrätä vaikka vanhan neuletakin hihat, ompele villapaidasta villahihat, tee nahasta rouheat nahkahihat..) tai leikkaa kaavat vaikka vanhasta viltistä - kyllä sellanen ois lämmin! Ideoita kyllä löytyy, kun alkaa pyörittelemään vaihtoehtoja. Itselle jäi ainakin nyt päähän muhimaan idea hyvin pitkästä helmamallista 3/4 hihoilla... mutta ensin on saatava tämä viimeisteltyä.

Pilven päällä.

Kautta diy-blogien ovat nyt silmäni vallanneet erilaiset pilvet. Etenkin pörröiset sellaiset. Tyynyjen, vilttien ja mattojen muodossa. Kylläpä nyt houkuttaa, sanoin minä ja menin inspiraatiotuikkeissa heti kangaskaupoille. 

Inspiraatiokuvat: (ylärivi) Au pays des cactus: Les pieds dans les nuages - Lifelix: Faux sheepskin cloud rug - Brika: Anabela's faux sheepskin rug

(alarivi) woonideeën: Vrolijke deurmat maken - Making nice in the midwest: Knit cloud pillows- shinedesign: Sveve pa en sky

Katselin tekoturkiksia ja kaikki, joista tykkäsin hipoivat hinnoiltansa pilviä. Meinasin jo kuopata inspiraationi, mutta sitten huomasin turkisrullien vierestä edullisen lämpövanun. Hmm? Toimisiko tämä? Halpa, helppo ja nopeasti muokattava. Ei irtoa karvaa ja vieläpä konepestävä(!) mikä näin koirataloudessa on hyvin tärkeä asia.

Ostin sitä puoli metriä ja heti kotona kaavailin pilvenhattaraa. Taustalle jotain tyhmää jämäpuuvillasekoitetta ja eikun valkoiset langat ompelukoneeseen. Melkein vartissa valmista. Kauemmin meni kangaskaupassa luuhatessa.

Ja sitten vähän mallailua. Tuohon sohvan divaaniosalle sitä alunperin kaavailin. Vähän valkeutta ja pehmeyttä.

Tai voisi sitä roikottaa sohvan selkämykselläkin, liekö sitten vain paikallaan pysyisi, kun perheen hyppyrotta (koira) seikkailee aina selkämyksellä ikkunasta ulos katsoen. Olisi aika kiva noinkin.

Ja hartiahuivinakin menee. Sopivan kokoinen pilvi, ei viltistä käy, mutta lämmikkeeksi kuitenkin riittää mainiosti.

Ja siinä, kun tuotostani vielä ihailin, Cora  hyppäsi zoomin eteen. Siinä se istu ja oli sen näköisenä, että tattista vaan emäntä tästä uudesta lepoviltistä. Ja arvatkaas mitä näin, kun hätisin koiran edestä pois? Punaista! Läntti! Verta! Keskellä pilveä. Kiitos tästä, kiva tapa ilmoittaa juoksujen alkamisesta. Kyllä nyt on konepestävyys kultaa.

Kun pilvi meni ensimmäiselle kierrokselle tutustumaan pesutiloihin, käänsin katseeni jämäpalaan. Hmm? Tuubi? Kyllä, vähän kun paloja yhdisteli, sain hyödynnettyä loput lämpövanut hattaramaiseen tuubihuiviin.

Ompelin sen ihan peruskaavalla: palat pötköön ja pötkö kaksinkerroin. Lopuksi päät yhteen, saumat tietenkin sisään ommellen. Riittää kaksinkerroin kaulan ympärille. Arvatkaa vain, kyllä on lämmin. Nyt ei iske kevätflunssat!