Kaavaton toppi.

Raitaa, raitaa! Sinistä ja mustaa raitaa. Ostin collegeneulosmaisen palakankaan ties millon jo (onko saattanut mennä jopa vuosia?) ja välillä ollut jo luopumassakin siitä, mutta nyt yllättäen raidat näyttivätkin ihan kivalta. Ja koska uudelle hiattomalle, neuletakin alle puettavalle topille olisi tarvetta, sen sitten kankaasta ompelin.

Ja kaavatta tietenkin. Ei sitä ennenkään ole tehty kaavoilla.. Joten lempparipaita vain kankaan päälle ja sakset käteen. Hiattomana hihakappaleista ei tarvinnut välittää, vaan ne saattoi ohittaa kankaan leikkuussa. Tpaidasta sain kuitenkin kätevästi tuon high-low-helman eli toisinsanoen paidan peppulärpäkkeen.

Leikkasin takakappaleen eka ja sen mukaan etukappaleen, mutta ilman takahelman levikettä. Sitten tuttu ja turvallinen ompelujärjestys: olkasaumat, huolittele hiha-aukot, sivusaumat yhteen ja lopuksi päätien ja helman huolittelu. Käänsin reunat ihan sellaisenaan, kangas kääntyi ihan hyvin ilman kanttausta tai kaitaleita. (Eipä muuten näytä kyllä hengarissa kummoiselta. Oikea laatikko. Vaakaraidat eivät ainakaan kavenna, heh!)

Aivan passeli! Sopivan väljä ja takalärpäkkeen pituus on just hyvä, peittää takataskut farkuistakin olematta liian pitkä.

Tuo rypäsmäinen kaulakoru on muuten myös itse tehty. Se on silkkimassasta ja helmistä, postaus siitä tässä.

Ihanaa, on kerrankin kunnolla valoa! Aina ihan häikäistyy, kun muistaa kuinka valoisa meidän koti onkaan auringonpaisteella. Melkein jopa liian valoisaa näin valokuvaamisen kannalta. Positiivinen ongelma!

Sammutuspeitteen suoja.

Pari sanaa kodin paloturvallisuudesta ja sammutuspeitteestä.

Sammutuspeite on tärkeä ja halpa henki- ja kotivakuutus. Harmi ettei se ole pakollinen joka kotiin kuten palovaroitin. Oman peitteeni sain heti omaan kotiin muuttaessa ja onnelle kiitos, sitä ei ole tarvinnut käyttää. Varsinkaan, kun peite on ollut ainakin parisen vuotta(!) kaapissa piilossa. Ehkä välillä jopa hukassa. Aiemmin se on ollut niin siivouskaapissa, keittiön roskakaapissa ja muissa yhtä huonoissa sijoituspaikoissa - ihan niinkuin tilanteen sattuessa, ei siitä siellä kaapissa hyötyä ole.

Joten on aika sijoittaa peite niin kuten sen olisi tarkoitus olla: seinällä riippuen, josta se on helppo vetää käyttöön. Selvä homma! Paitsi, että en tahdo sitä esille punaisena, tahraisena ja rumana.. joten päätin tehdä sille suojan!

Silmät osuivat hopeansävyiseen sateenvarjosta irroitettuun kankaaseen. Sitä oli sopiva palanen jäljellä. Leikkasin kaksi kappaletta saumavaroilla. Alareuna tuli sopivasti valmiiksi huoliteltuna.

Ennen sivusaumojen ompelua, päätin koristella suojan mayday-viestillä. Hahmottelin tussilla tekstin koukeroja ja tikkasin päältä. Ompelukoneella "kirjonnalla" tuli nopeasti valmista.

Ompelin kapeasta turvanauhasta kiinteän lenkin peitteen purjerenkaaseen ja suojan ylös keskelle jätin pienen aukon, josta turvanauha mahtuu ulos ripustamista varten.

Näin! Hopeaa ja mustaa, kyllä nyt kelpaa. Vähän meinas sihahtaa koko suoja kasaan, kun iskin liian kuuman raudan kiinni.. Mutta ei se haittaa, ei mennyt piloille, on se lähtötilannetta parempi! Jos ryppäsyys alkaa hiertämään silmää, aina voin kääntää suojan toisen viestittömän ja rypyttömän puolen näkösälle.

Ja sijoituspaikka on selvä: eteiseen seinälle. Siitä se näkyy ja on helposti saatavilla. Ei haittaa, vaikka ohjeet jäivät suojan alle. Kyllähän kai jokainen tietää, että miten se ulos vedetään? Itse olen sitä saanut kokeillakin muutaman kerran, en onneksi tositilanteessa vaan ihan palomiesten ohjaamana.

Vielä pitää vain muistaa vaihtaa koukku vahvempaan, koska pienessä taulukoukussa ei ihan riitä pito peitteen ulos riuhtamiseen. Harvan jutun kohdalla muuten toivoo yhtä paljon, että kumpa ei sitä tarvitsisi koskaan käyttää!

Mites teillä, onhan siellä sammutuspeite huushollissa ja hyvin hollilla? Jos et omista peitettä niin lisäähän se nyt kauppalistalle. Nykyisin löytyy ihan marketeistakin ja myös kivoilla kuoseilla!

Helpot yhden illan ryijyt (3 tekniikkaa).

Tein tässä ryijyjä. Jopa kolme erilaista! Ja jokainen ei ottanut yhtää iltaa enempää. Yhden illan juttuja!

Ihan perinteisen ryijyn tein, mutta pienessä koossa! Se on aika söpö ja raikas. Vähän liukuvärinen, alhaalta lähdin mustalla etenin harmaan kautta keltaisiin sävyihin.

Kooltaan tämä on noin A4-kokoinen, mutta vähän kapeampi. Halusin ryijystä pienikokoisen, että se valmistuu helposti yhdessä illassa (no oli se aika piiiiitkä ilta) ja ihan jämälangoista ilman, että olisi tarvinnut silputa lankaa uusista lankakeristä.

Ryijyn tein ihan perinteisillä ryijysolmuilla lastatekniikalla. Pohjana oli harvasidoksinen vanha liinanraihnake.

Sitten jäin koukkuun. Ja todella tarkoitan, koukkuun. Piti saada ryijyn maailmasta enemmän irti ja kokeilin myös koukkuteknikkaa ja paksumpia lankoja. Jumbolangan jämiä, trikookuteen loppuja.. Pohjana on liukuestematto (sellainen missä on isohkot ruudukot). Virkkuukoukun avulla vedin langanpätkiä mattopohjaan ja siinä se on, istuinpäällinen. Tuli aika hauska väripläjäys, eikö?

Ei kahta ilman kolmatta.. Jos edellisetkin olivat suhteellisen nopeita valmistaa niin ne eivät olleet vielä mitään tähän verrattuna. Tupsuista se vasta tulee maailman helpoin seinäryijy! Kokeilin samalla pyöreää muotoa, mutta suorakulmaisenakin olisi voinut tehdä.

Tein pallot sormin ilman mitään tupsukehikkoja. Kieritystä, solmimista ja lopulta kaikkien eri kokoisten pallojen kuumaliimaus pohjaan. Se on muuten ihan vaan pahvista. Pysyypä hyvin ryhdissä tuo pyöreä muoto!

Näiden tekemieni ryijyjen ohjeet löydät ihan vasta ilmestyneestä Kauneimmat Askartelut 1/18 -lehdestä - löytyy hyvin varusteltujen kauppojen lehtipisteistä tai myös esim. verkkokaupasta.

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

Pupuovi.

Olisiko tässä kevään uusi hitti?

Pupuovi! Se on pieni ovi kevääseen ja kesän odottamiseen. Kun viime jouluksi tehtiin tonttuoveja (ks. minun versioni kierrättäen tästä postauksesta), nyt voitaisiin tehdä pääsiäisnoitien, -pupujen ja -tipujen oveja!

Näin sen heti silmissäni: pupuovi on vaaleanpunainen. Ja vähän tarinanomainen. Kiviä ympärillä ja vihreää ruohoa ympärillä. Siellä on myös ruukussa porkkanoita ja pieni kyltti oven pielessä. Halusin tehdä varsinaista ovea vähän pidemmälle tuota "ympäristöä", kun taas tonttuoven tahdoin jättää pelkistetyksi ilman mitään lisukkeita. Monet muuthan jatkoivat tonttuovea pihaksi asti tikapuineen, postilaatikkoineen, joulukuusineen jne..

Kylttiin en vain vielä keksinyt mitä siihen kirjottaisin. Tervetuloa? Pupun koti? Oma kolo kullan kallis? Mikähän olisi hyvä teksti? Tai piirtäisinkö siihen vain pupun pienet korvat? Hiukan myös houkuttelisi lisätä nurmelle värikkäitä pääsiäismunia, mutta hillitsen itseni. Munat voisivat olla vähän liikaa.

Valmistamisen tein tonttuoven lailla myös täysin pahvista. Mitäpä sitä muusta, kun maaleja on ja pahvia on hyvä kierrättää. Olisi ollut kiva tehdä vaikka polymeerimassasta kunnon kolmiulotteisia härpäkkeitä niistä porkkanoista lähtien, mutta pitää ajatella tuota lattiarajassa kulkevan asukin turvallisuutta. Maalattu pahvi nyt on ainakin sellaista mikä ei koiraa kiinnosta.

Leikkasin pahvista koko oven kokoisen palan. Liimasin siihen oven "puut" ja ympärille kivet. Oveen meinasin ensin tehdä päälle ristikkäin kulkevat parrut, mutta revinkin ne irti kesken maalaamisen tehdäkseni tilalle ikkunan.

Onhan se vähän hassu ja höpö, mutta pieni hassuttelu ja söpöily ei liene koskaan pahitteeksi. Kolmikymppisen elämä ei saa olla liian vakavaa, eihän?

Muunneltava reppu.

Tein vuosi sitten repun. Kyllä, luit oikein: vuosi sitten. Tammikuussa 2017 yhtenä päivänä tein sen, istuin ompelukoneella ja sain valmiiksi yhdeltä istuimalta. Paitsi, etten. Yhtä työvaihetta vaille valmiiksi se jäi.

Ja nyt kolmetoista kuukautta myöhemmin se on valmis! Toiset rakentaa talonkin nopeammin kuin minä viimeistelen repun..

Syy miksi viimeistely otti aikansa oli tämä yksi klipsu (perhananperhana). Yksi meni rikki ennen kuin sain repun selkään. Oikeasti! Reppu valmis ja huomaan, että kahdesta klipsusta toinen hajosi. Kävin kaikki paikalliset liikkeet läpi, eikä löytynyt samanmuotoista, kokoista tai väristä klipsua. Ei korvaavia verkkokaupoista (no tein vain satunnaisia hakuja, ehkä jostain olisi voinut löytyä). Itsepäisyys ei antanut periksi laittaa toisenlaista klipsua tilalle. En myöskään jaksanut purkaa sivusaumoja vaihtaakseni kaikki metalliosat toisenlaisiksi. Siihen se sitten jäi, kokonaiseksi vuodeksi.

Kunnes nyt sen sitten tajusin: eihän se reppu kaipaa sitä yhtä klipsua! Mennään ilman!

Ja se miksi edes se yksi ehjä klipsu on tämän repun juttu, on tämä (Pirkko näyttää mallia): repun saa klipsun ansiosta lähes lennosta muunnettua myös olkalaukuksi! Whoa, eikö ole nerokasta!

Katsotaas lähemmin: aluksi hihnan piti olla irrallinen (jotta reppua olisi voinut käyttää myös kassina ilman hihnaa), mutta nyt hihna on vasemmalta laidalta kiinteä. Olkalaukkuna hihnan toista päätä kuljetetaan yläsivujen d-renkaiden läpi, reppuna taas vain yläreunan renkaasta.

Idea malliin tuli silloin viime vuonna Suuri Käsityö -lehdestä (eli mitä todennäköisimmin SK 1/17). Ohjetta en katsonut, tein itse repun omalla tyylilläni, mutta lisäsin hihnasysteemin lehden repun mallilla.

Muunneltavassa repussa on plussaa myös tekemäni yksityiskohdat. Pinkki vetoketju, pilkullinen sisävuori ja lyhyet kantokahvat. Lisäksi edessä että sisällä on pikkutasku.

Materiaalina on sama vedenpitävä ja UV-suojattu polyester pvc, jota käytin myös viime jouluna miehen repussa (ks. minimalistinen reppu tästä postauksesta). PVC on hyvä, sillä se on veden- ja säänkestävä. Sitä käytetään esimerkiksi suojapeitekankaina (ja oli paikallisessa kangaskaupassa edullista 9,90 e/m). Tykkään myös "kankaan" sormitunnusta ja himmestä kiillosta. Se sopii hyvin reppuihin ja laukkuihin.

Joten nyt, vuotta myöhemmin reppu selässä kohti uusia projekteja! Joskus viimeistely todella ottaa aikansa.

Nopeat tahmabrownieleivokset.

Hyvää ystävänpäivää! Ex tempore lähdin leipomaan. Mitään ei pitänyt järkkäillä, koska suunnitelmissa on ravintola-illallinen. Mutta koska tunnen meidät hyvin, tiedän että kotiin tullessa tekee kuitenkin mieli jotain pientä makeaa. Kun ei sitä jälkiruokaa koskaan jaksa pääruoan päälle, mutta kotiin tultua pahin ähky on jo ohi ja sitten jälkkärimaha tahtoo sitä jottainpientä.

Tein pienet ystävänpäivänkerrosleivokset viljattomista tumman suklaan browniesta (resepti lopussa). Väliin geelivärillä värjättyä kreemiä ja päälle sydänkoristeet. Ajattelin niiden kompensoivan muuten kiireessä toheltoitua leivoskokonaisuutta.

Pienet sydämet taittelee paperineliöistä helposti.

Taita ensin kulmasta kulmaan kahdesti ja avaa taitokset. Taita yksi kulma alas kohti keskustaa. Nosta vastapuoli ylös. Nosta toinen sivu ylös, taita samoin myös toinen puoli. Käännä ympäri ja taita ylhäältä ja sivuilta pienet kulmat. Ja valmista! Sydän ei ole litteä, mutta pysyy hyvin muodossaan.

NOPEAT JA JAUHOTTOMAT TAHMABROWNIET 
100 g voita
1 1/3 dl sokeria
200 g tummaa suklaata (glut.)
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl maissitärkkelystä
1/4 tl suolaa

Tee näin: Pistä uuni lämpenemään 175 asteeseen. Taittele leivinpaperi noin 20 x 20 cm kokoiseen vuokaan. Sulata voi kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita huolellisesti, älä polta seosta pohjaan. Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman. Lisää munat kattilaan ja vatkaa sekaisin. Lisää loput ainekset ja vatkaa voimakkaasti kunnes taikina on tasaista ja kiiltävää (riippuen vatkaajasta, oma on niin tehokas että tähän menee tuskin minuuttia). Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja leikkaa vasta jäähtyneenä pieniksi paloiksi, riippuen palojen koosta brownieta tulee isoina noin 8 kpl, suupaloiksi leikattuna jopa 20 kpl.

Nyt kiirekiire! Leivokset jääkaappiin ennen kuin täyte sulaa lätäköksi, paremmat vaatteet päälle ja ravintolaan!

Hyvää ja herkullista ystävänpäivää! Pus!

Virkattu papukaija osa 2.

Edellisessä postauksessa esittelin virkkaamani papukaijan. Kai sitä amigurumiksi voi sanoa. Tuollainen koristelintu, jolla on taipuisat jalat! Ne ovat metallilangasta ja alumiiniteipistä. Ks. papukaijan tutoriaali tästä postauksesta.

Ja se mikä yhdistyi virkattuun papukaijaan oli kaksi sanaa: riippuva koriste ja ilmakasvit. Voisi lintu olla sellaisenaankin koristeena, mutta näin sen jo silmissäni kasvin kanssa riippuvana koristeena.

Ja sen riippuvan koristeen tein samasta paksusta metallilangasta mistä taivutin papukaijan jalat.  Kiepurin lankaa lasipurkin ympärille..

.. ja yhdistin lankojen päät. Muotoilin kierrokset toisistaan vähän kauemmaksi ja siinähän se valmis, häkkyrä! Eikun vain ylös ripustuslanka ja valmista tuli! (Ja nyt voi todeta, että nythän se on seonnu ihan kokonaan.)

Ja tältä se häkkyrä näyttää valmiina! Ilmavasti riippuva koriste. Vähän kuin avoin lintuhäkki, siinä se papukaija katselee ja seuraa olohuoneen meininkiä. Kaverina sillä on ilmakasvi. Hankin niitä juuri lisää. Nekin ovat niin hauskoja häkkyröitä.

Ilmakasvit eivät tarvitse multaa, ruukkua tai juurikaan kastelua. Satunnainen suihkiminen vedellä riittää pitämään juurettomat ilmakasvit hengissä - ihania, just mulle sopivia kasveja, kun ei haittaa, jos unohtaa kastella!  // Lue ilmakasveista lisää tästä postauksestani.

Ja siinäkös se sitten kaija pyörii. Tuo sitä iloisuutta ja värin veikeyttä mitä oon vähän halunnut kotiin lisää.

Tämä viimeinen kuva on kehno (seliseli, se todellakin pyöri pyörimistään), mutta katsokaa nyt noita papukaijan poskia! En tiedä miksi, mutta juuri tuo kohta ja tuo "ilme" saa minut hyvälle tuulelle. Kunnon pullaposki. Hih.

Virkattu papukaija (+ virkkausohje).

Näin unta virkatusta papukaijasta. Tai siitä, että yritin tehdä sellaista. Se oli vähän outo uni, siinä ei tapahtunut mitään muuta. Mutta se jäi aamulla mieleen pyörimään ja tuli ajatus, että kai se on sitten kokeiltava oikeasti..?

Joten unesta toteen, yritin tehdä mahdollisimman sen näköisen lintusen mitä unessani oli. Keltainen, varpusmainen undulaatti. Pieni koukkunokka ja isot mustat silmät. Ja taipuvat jalat!

Aika kauan pähkäilin ja yritin siirtää unen visiota todeksi. Mutta tällainen siitä tuli! Ja samalla kirjoitin myös virkkausohjeen auki - jos joku muukin tahtoo virkata lintusen. Tästähän voisi muokata millaisen linnun vain: muuttelee värejä, tekee erilaiset siivet ja vaihtaa vaikka terävän nokan koukun tilalle..

Lintu on yllättävän helppo tehdä - jos osaat kiinteän silmukan, osaat lisätä ja kaventaa niin osaat myös tehdä tämän!

Virkattu papukaija 

Virkkaa näin: Aloita päästä ja jatka suljettuina kerroksina kohti pyrstöä. Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks. 2. krs: Tee 1 ks ja 2 ks seuraavaan silmukkaan, jatka näin koko kierros (= 12 s). 3. krs: Tee 1 ks ja 2 ks seuraavaan silmukkaan, jatka näin koko kierros (= 18 s). 4.–9. krs: Tee 1 ks jokaiseen silmukkaan. (Vaihda langanväriä). 10. krs: Tee 8 ks, 2 ks samaan silmukkaan, 1 ks, 2 ks samaan silmukkaan, 1 jokaiseen kierroksen loppuun asti (= 20 s). 11. krs: Tee 1 ks ja 2 ks seuraavaan silmukkaan, jatka näin koko kierros (= 20 s). 12. krs: Tee 8 ks, 2 ks samaan silmukkaan, 1 ks, 2 ks samaan silmukkaan, 1 jokaiseen kierroksen loppuun asti (= 22 s). 13. krs: Tee 5 ks ja tee keskelle lisäykset: *2 ks samaan silmukkaan, 1 ks*, toista *-* kuusi kertaa, tee kierroksen loppuun 5 ks (= 28 s). 14.–20. krs: Tee 1 ks jokaiseen silmukkaan. 21. krs: Tee 8 ks, kavenna 2 ks yhteen, 9 ks, kavenna 2 ks yhteen, 1 jokaiseen kierroksen loppuun asti (= 26 s). 22. krs: Tee 1 ks jokaiseen silmukkaan. 23. krs: *3 ks, kavenna 2 ks yhteen*, toista koko kierros loppuun.

Jatka suoraan pyrstöön: Tee 3 ks + 4 kjs, käännä. Jatka koukusta laskien 2. silmukasta: Tee 9 ks + 4 kjs, käännä. Jatka koukusta laskien 2. silmukasta: Tee 12 ks  noin 8 kerrosta. Kavenna pyrstöä jättämällä eka ja viimeinen silmukka väliin tehden ensin kaksi kerrosta 8 silmukalla ja sitten kaksi kerrosta 6 silmukalla. Katkaise ja päättele lanka.

Siivet (kumpaakin siipikappaletta 2 kpl): Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks. 2. krs: Tee 2 ks jokaiseen silmukkaan (= 16 s). 3. krs: Tee 1 ks ja 2 ks seuraavaan silmukkaan, jatka näin koko kierros (= 24 s). 4. krs:  Tee 2 ks, 2 ks samaan silmukkaan, jatka näin koko kierros (= 32). 5. krs:  Vaihda väri ja tee laitaan  20 ks. Päättele. Alasiivet: Tee 5 kjs. Jatka koukusta laskien 2. silmukasta: 1 jokaiseen (= 4 s) 4 kerrosta. Jatka kaventaen jättäen viimeinen silmukka joka kerros väliin kunnes jäljellä on vain 1 ks. Päättele. Virkkaa tehostevärit alasiipien reunoihin vastakkaisille puolille.

Tee lisäksi pohjakappale kuten siipipyörylä, mutta vain 2 kerroksen verran sekä kaksi "poski"kappaletta, mutta niitä vain yhden taikasilmukkakerroksen verran.

Aloita kokoaminen: Kokoa ompeluneulalla ja -lankalla. Yhdistä pyrstön reunat alakautta vastakkain. Ompele piilopistoja pyrstöön niin, että siitä tulee litteä.

Ompele alasiivet yläreunoistaanpaikoilleen. Ompele siipipyörylät ensin vastakkain (tulee suorempi selkälinja) ja sitten vasta linnun selkään. Ompele piilopistoin reunoista kiinni.

Täytä vanulla pää. Kirjaile pyöreät silmät paksulla langalla pään kummankin puolin, vaihda puolta vanun läpi ja kiristä silmiä vähän yhteen, jolloin pää saa mukavamman muodon. Tee nokka oranssilla langalla ensin pitkiä pistoja ylhäältä alas ja kuroen ne alhaalta yhteen. Oli vähän kikkailua, jotta nokka sai vähän papukaijamaista muotoa. Lopuksi ompele "poski"pyörylät paikoilleen.

Tee jalat esimerkiksi paksusta metallilangasta. Itse tein kahdesta pätkästä per jalka, pujottaen langalla ne tukevasti toisiinsa. Sitten päällystin ne kapeilla alumiiniteippisuikaleilla. Lopuksi (ei kuvaa) yhdistin rautalangalla jalat toisiinsa (noista ylösjäävien varsien taitekohdista) ja kiedoin vanua vähän ympärille.

Sido jalat langalla tiukoilla solmuilla paikoilleen, täytä vanulla lintu ja ompele pohjapyörylä paikoilleen (tulee pyrstöä ja jalkoja vasten). Sitten papukaija onkin valmis!

Rautalankajaloissa on se kiva puoli, että niitä voi taivuttaa ja linnun voi asettaa seisoskelemaan mihin vain!

Ja jotta lintu ei jää vain yksittäiseksi koristeeksi, tälle on myös vielä suurempi idea, mutta siitä lisää toisessa postauksessa. (Kuka arvaa mihin aion linnun käyttää? Hihii.)

Ja laittakaahan edellisen postauksen kommenttikenttään millaisia tutoriaaleja haluaisit nähdä lisää tai millaisia toiveita vaikka kierrätysmateriaaleiden suhteen olisi. Kaikenlaisia toivetutoja voi heitellä, toteutan inspiroivimmat toiveet!

Toivo tutoriaalia!

Tässäpä holahti blogitauko ihan tahtomattaan. Tuli kässälukko. En saanut mitään aikaiseksi, vaikka yritin. Ei oikein ehkä mikään kiinnostanutkaan, vaikka sitäkin tahtomalla yritin. Joskus ei vaan pysty eikä jaksa. Eikä tarvikaan.

Ideoita olisi, mutta tuntuu, että nyt tarvitsee jotain haastetta. Toivetta. Sitä mitä te haluaisitte. Mitä toivoisitte? Olen kysynyt sitä ennenkin, esimerkiksi kysyin toissa kesänä millaisesta kesävaatteesta tahtoisitte näkevän tutoriaalin. Se kysymys poiki ei yhden vaan kokonaisen tutoriaalisarjan helpoista (kesä)mekoista (ks. kaikki ko. sarjan mekkotutoriaalit tästä postauksesta).

Nyt kysyn jälleen: mitä seuraavaksi? Heittäkääpä toiveenne kommenttina peliin. Mistä haluaisitte tutoriaalin?

Paljon on tehty vuosien aikana... joten olisiko se jotain ompelua? Tai askartelua kuten pahvista ja paperi/kangastilkuista tehtäviä sisustuspaspoja? Koruja kuten vaikka sormikudottu kaulakoru? Jotain vinkkipohjaisia ja käytännönläheisiä toteuksia kuten tee-se-itse-puikotin? Vai jotain kierrätystä kuten rasian teko tyhjästä teippirullasta? Vai jotain ihan muuta?

Saa jättää suuntaa-antavia toiveita tai tarkkoja haasteita - ihan mitä vain! Kommenttiloota on avoin.