Vedä vetoketjusta.

Viime kuussa sain ihanan lahjoituksen. Paikallinen Ompelimo Ruska otti yhteyttä ja tarjosi ilmaisia vetoketjuja, kierrätettyjä ja sellaisia, joita ei tilaustöihin voi käyttää. En epäröinyt tarjousta hetkeäkään, vaan riemuiten otin vetoketjut huostaani, kyllä niille käyttöä tulee! Kiitos Hanna lahjoituksesta!

Osa vetskareista on tavalla tai toisella käyttökelvottomia. Mutta se ei haittaa, koska rikkinäisiä vetoketjuja tarvitsee aina. Ai mihin muka? No koruihin tietty! Tein malliksi kahdet uudet vetskarikorut:

Pyöräytin pienet metallivetskaripalaset rullalle (käsin ommellen) ja liimasin taakse nappikorvistaustat. Tykkään näistä ruusukkeista todella paljon, ovat pienet ja herttaiset, mutta silti näyttävät ja rouheat.

Tein myös uuden vetskarisormuksen kokoelmaani. Tällä erää mustaa muovia litteän kukan muodossa.

Sormuspohja-wannabe on muuten niin kummallisen ihana kierrätyskohde, että oksat pois. Ihan naurattaa mistä moinen mieleen tuli. Jos joku ei tunnista kuvan "esinettä", kyseessä on siis puolisko sellaisesta paperinivaskan laitaan kiinnitettävästä rullahärpäkkeestä (EDIT// eli kierreseläkkeestä).

Saksilla kiemurat irti, laitojen pyöristys ja päiden pikaliimaus sopivaan sormuskokoon ja tadaa sinulla on toistakymmentä valmista sormuspohjaa! Kustannukset mukavat nolla euroa. Ja luontokin kiittää.

Aasinsillasta toiseen: vetoketjujen mukana tuli myös tällaista koristenauhaa, josta päätin valmistaa..

..uuden syksyyn sopivan tuubihuivin (no, koska eihän niitä voi olla liikaa, eihän?!).

Ihastuin käyttämään hapsuhuivia jopa niin paljon, että ihan kohta jo hävettää muiden tuubihuivien puolesta, ne reppanat. Ei ole hyvä jämähtää yhteen lemppariin, kun muut ihanuudet jää käyttämättä.

Vielä olisi vihreää hapsunauhaa pallonen käytettävänä. Aika näyttää mihin se vielä joskus päätyy.

Kotona treffeillä.

Vietimme vasta avomiehen syntymäpäiviä. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen hiukan erilaiseen lahjaan..

..lahja nimittäisin sisälsi aikaa olla yhdessä! Treffipaketteja, kotona! Idea lähti kirjetreffeistämme (sen piti olla vuoden projekti, mutta olemme jo suorittaneet lähes kaikki treffit) ja let's stay home-taulustamme. Naureskelemme aina kuinka kuinka tylsiä koti-ihmisiä ollaan. No, minkäs teet jos koti on niin kiva paikka, että siellä viihtyy. Eli lahja: kokosin laatikkoon kaksitoista pakettia, jotka sisältävät pieniä treffejä, kaikkea mitä yhdessä nyt voi tehdä - mutta vain kotona. Eli paljon laatuaikaa ja uusien juttujen kokeilua.

Jokainen kuori sisältää treffien ohjeet sekä joko ostettua, itsetehtyä ja/tai kierrätettyä rekvisiittaa. Vinkkejä ja lisä-idiksiä toteutukseen. Pientä sälää ja hömppää. Osa menee höpöhöpö-luokkaan, mutta se sopii, koska ollaan itsekin vähän höpöhöpöjä. Ymmärrän, että kaikille tällainen lahja ei välttämättä sovi.

Monessa kuoressa on myös mukana treffeihin liittyviä "lahjakortteja" tai "lunastuskuponkeja".

Huijasin ensin miestä antamalla lahjaksi vain pienen kuoren, joka sisälsi pienen nipun erillisiä lahjakortteja (mm. "Vapautus kotitöistä", "Nalkutusvapaapäivä"). Mietin ensin onko lahjakorttien antaminen "tässä iässä" vähän lapsellista, mutta mies ilahtui näistä yllättävän paljon! Vapautus koiran lenkkeilystä on jo käytetty. Kyllä se vain niin on, että joskus ne aineettomat lahjat ovat enemmän kuin mieluisia.

Annoin lahjakorttien mukana myös lorunm joka sisälsi vihjeitä "oikean lahjan" sijainnista. Massiivisen pahvilootan piilottaminen ei ollut helppoa, mutta hyvin onnistuin naamioimaan sen, kun etsimiseen meni melko kauan. Niin kauan, että jouduin antamaan epämääräisiä lisävihjeitä lahjan sijainnista.

Ensimmäinen kotideitti-kirje avattiin vielä samalle iltaa. Se oli vihjelapulla "Kokeillaan jotain uutta" (kaikissa kuorissa on siis sisällöstä joku vihje). Kirje tosin sisälsi vain yhden asian: pressokahvipaketin. On muuten miehellä tyylikäs tapa avata kirjekuoret. Nauran aina kuinka barbaaristi se vetää kuoren keskeltä kahti.

Kokeillaan mielellään uusia kahveja ja pressokahvia ei vielä koskaan oltu kokeiltu. Meillä oli siis keittiössä pienet kahvitreffit. Pieni homma, silti saatiin aikaan kummallisen iso sotku, kahvinpuruja kaikkialla!

Hyvät oli minitreffit. Mainiota seuraa ja parempaa kahvia mitä osasi edes odottaa. Mitä nyt vähän hösseitä lilluskeli litkun mukana. Joskus kyllä tekee hyvää vain istahtaa hetki toisen kanssa paikallaan.

Coran uudet valjaat.

Ajoittain saan kivoja toiveita lukijoilta koira-aiheisista käsityöpostauksista. Noh, tässä tulee yksi toive-kategoriaan uppoutuva. Tee-se-itse-kohteena on siis yllä olevan kuvan (v.2009) koiran valjaat.

Ei, en ole tehnyt niitä itse, vaan ostin valjaat monta vuotta sitten Ruotsista. Oikea kuva on ajoilta, kun ne olivat vielä uuden karheat ja kirkkaat. Vuosien saatossa käyttö on jättänyt jälkensä: haalistuneet, rispaantuneet, lötvähtäneet. Malliltaan ja materiaaliltaan samanlaisia ei ole vastaan tullut, joten..

..nyt loppu kulahtanut look, valjaat saivat uuden pinnan! Ja harva arvaa, että päällystin valjaat vanhalla sateenvarjon kankaalla (ha!). Päällystys oli kyllä työlästä ja hankalaa: paksu, muotoiltu pohja + liukas ja ohut kangas. Kaavan leikkuu kusahti, ompelukoneen neulakin meni poikki, mutta periksi antanut en. Jälki kupruaa, mutta sen on nyt kelvattava. Olisi vaan pitänyt jo alussa luovuttaa ja suorittaa ompelu käsin.

Valjaiden yläosaan ompelin kaksi lenksua, joihin illan tullen discotykkeen eli vilkkuvalon saa kiinni.

Mieskin arvosti valjaiden uutta ei-pinkkiä-ilmettä. "Jes, ei näytä enää niin nynnyltä!" sanoi hän.

Kas, kun en ole aikaisemmin älynnyt kiinnittää valoa valjaisiin. Monet lenkki- ja hakaneulaviritykset on nähty ja koettu huonoiksi. Välillä kapistus on kalissut ja häirinnyt niin ettei koira ole suostunut liikkumaan sen kanssa askeltakaan. Vaan eipä heilu enää, nyt pysyy paikallaan lujemmassakin juoksussa.

Ja mitä parasta: valo pysyy mukana koko ajan. Kuinka monta kertaa valo on unohtunut laittamatta ja sitten on ollut vaikeuksia nähdä musta koira pimeydessä. Nyt sekään ei enää pääse tapahtumaan.

Tähän on hyvä lopettaa. Cora kiittää, kuittaa ja suihkaisee lehdet kengille. Senkin pullistelija.

Helmiranneke.

Pitkästä aikaa helmeilin. Pistin päreiksi jo puoliksi kuluneen hopean värisen muovihelmi-kaulakorun sekä hopeiset puuhelmi-rannekorut. Pistin helmet yhteen ja nämä jäi jäljelle odottamaan jotain muuta projektia.

Uudelleen luodusta korusta tuli vaijeriin pujoteltu ranneke. Idea ja inspiraatio täältä: Trinkets in Bloom: Beaded wrap bracelet. Alkuperäinen on paljon isompi, itse tahdoin ohuemman ja käytännöllisemmän.

Ranneke on hauska vieteri ja helmien pujottelu kävi rentouttavasta aivojumpasta. Nyt voi jälkikäteen vain tuumata, että olisinpa tehnyt uuden manikyyrin ennen kuvan ottamista. Noh, antaa lakan rösähtäneisyys näkyä, se on vain sitä tavallista arkea.

Dyykkaustarina.

Vein roskat. Roskalaatikon päällä oli mytty vaatteita. Nyrpistin nenääni (yih, eihän sitä tiedä mitä ällötyksiä..!). Jatkoin matkaani. Näin roska-auton kurvaavan pihaan, voi ei! Kuin kylähullu lähdin juoksemaan roska-auton kanssa kilpaa. Ha, ehdin ensin! Kaappasin vaatemytyn ja voitonriemuisena säntäsin kotiin. Vasta sisällä katsoin minkälaisen saaliin pelastin kaatopaikalle joutumiselta.

Mytyssä oli kahdet farkkuhameet, liituraitainen jakku ja housut, yllä oleva röyhelötunika (ainakin on nätti kirjailu, jos ei muuta) ja samettimekko. Pesukonekierroksen jälkeen tein inventaarion: toinen farkkuhameista kirppiskasaan/kierrätykseen ja tunikan sekä jakkupuvun lahjoitan eräälle kooltaan sopivalle henkilölle, joka osaa myös varmasti muokata vaatteet mieleiseksi, jos ei sellaisenaan ole hyvä.

Entä samettimekko? Vedin mekon testiksi päälle ja ihan säikähdin kuinka hyvin se istui! Kiitos sinä, joka heitit mekon roskakatokseen, sain ilmaisen Mangon mekon! Tykkään mekon taskuista ja takanapeista!

Ja entä toinen farkkuhame? Vähän rikkinäinen, kulunut, vähän kummallinen, kertaalleen lyhennetty.

Pistin sen palasiksi ja tein farkkuesssun! En kokkailuun, vaan oman essun puutarhurileikkeihin. Sotken mullalla aina uskomattoman paljon, joten essu tulee tarpeen. Ompelin hameen etukappaleesta essun helmaosan ja takakappaleesta ylälärpäkkeen, niskalenkin ja sitomisnauhat. Silpuista tein vielä eteen pari lenksua koristeeksi, mutta myös paikoiksi, johon voisi laittaa esimerkiksi suihkepullon roikkumaan.

Essu pääsi jo käyttöön, kun siirsin parvekkeelta kylmää kituvat yrtit sisälle pienempiin purkkeihin. Jos pelastetut osat elpyisivät ja jaksaisivat vielä kasvaa edes vähän. Pidetään etenkin peukkuja veikeälle basilika-persilja-mutaatiolleni (eli basilika-siemenistä kasvoi ensin basilikaa, sitten se pukkasi samoista oksista persiljaa?! Toisaalta kätevä kaksi-yhden-hinnalla-yrtti, mutta..silti kovin..häiritsevää..?).

Huivista liivi.

Tämä on helppo: alle viiden minuutin liivi. Tee huivista liivi ompelemalla käsin (tai laiskempi surrauttaa ompelukoneella) huivin päistä toiset kulmat huivin keskelle. Idea on sama kuin täällä: Brit+co.: 10 Ways to Turn a Scarf into a Vest (nro 1: Belted Jersey Knit, ks. myös muut huiviliivi-vaihtoehdot!), mutta ilman vyötä. Saman liivin voisi valmistaa myös kangaskaistaleesta, eihän sen huivi tarvitse olla.

Huiviliivi vaikuttaisi olevan kivan monikäyttöinen, menee napakasti vyön kanssa ja myös rennommin ilman.

Kun liivistä kääntää laidat selkäpuolelle, se menee pochomaisesta liivistä. Näyttää muuten kivemmalta ilman hapsuja. Taidan kokeilla liiviä pari kertaa in action ennen kuin alan parturoimaan hapsuja pois.

Ja mitä mahtavinta, liivi menee vielä silti normihuivista. Eikun "hiha-aukot" kaulaan ja päädyt solmulle.

Syystunika.

Kiireiden keskellä oli vihdoin aikaa istahtaa ompelukoneen eteen ja ommella jotain. Päätin käyttää tummansinisen kangaspalan pois. Joustamaton, paksu, mutta hyvin laskeutuva kangas riitti sopivasti laatikkotunikaan, joten se siitä sitten tuli - säkkimäisiä tunikoitahan ei voi olla koskaan liikaa, right?

Joten tällainen siitä sitten tuli. Jotain-sinnepäin-kaavana käytin Nanson trikootunikaa (kirppikseltä 3e!), sama suorahko malli, mutta ilman koristelaskosta, venemäisellä pääntiellä ja pidemmällä helmalla.

Nanson tunika oli kyllä kesällä yksi käytetyimmistä vaatteista. Niin mukava, rento, viileä. Voih, nyt tuli ikävä kesää, lämpöä ja aurinkoa. Ulkona sataa vettä, on koleaa, synkkää ja masentavaa. Pirun syksy.

Vasemmalla: obi-vyö (itsetehty) ja kaulakoru (kirppis).
Oikealla: tuubihuivi (itsetehty) ja resorivyö (kuin myös itsetehty).

Onneksi uusi, paksumpi tunika piristää ja lämmittää. Olen tyytyväinen, tunika (vai mekko, en osaa vieläkään hahmottaa missä menee niiden raja?) sopii monenlaiseen tilaisuuteen, arkeen ja juhlaan.

Vanhasta uutta luo.

Jos tykkäät kierrätyksestä, tykkäät myös tästä kirjasta: Luo uutta vanhasta (Paavilainen, Maija  2010).

Ideat ovat ihanan simppeleitä, mutta silti moneen makuun sovellettavissa. Farkut vilttiniä? Samoinhan voisi pistää peitoksi vanhat tpaidat, trikoohousut ja kalsarit tai vaikka kauluspaidat. Säröinen tai pariton kuppi? Lautasista voi tehdä muffinssitelineitä, mutta kupeistakin voi liimailla kynttilätelineitä, oivallista!

Kirjasta löytyy useita pikkuprojekteja itselle tai lahjaksi. Miten olisi, jos tekisi jämälangan kaktukseksi, puutarjottmimen pelialustaksi, huopasuikaleen neulatyynyksi tai rikkinäisen vetoketjun rintakoruksi?

Näihin kahteen todella ihastuin: kuumavesipullon päällinen ja lukunuttu! Harmi, että kuumavesipulloni meni jo vuosia sitten rikki ja uutta en ole hankkinut, kun koira jaloissa ajaa saman asian (jopa paremmin).

Sokerina kupin pohjalla: ikuisen vilukissan hartialämmitin. Ihanan vanhahtavan maalaisromanttinen!

Suosittelen kurkkimaan kirjan sivuille lisää, oli kivoja kierrätysideoita ja ohjeet olivat hyviä ja selkeitä.

Päivä päivältä.

Kun Simple Diary-postaus yhdistetään tee-se-itse-vihko-postaukseeni tulokseksi saadaan tämä postaus.

Eli askarreltu vihko, jossa on joka sivulla yhden päivän dokumentaatio, vähän niinkuin pieni päiväkirja.

Sivut tulostin ihanan luovasta grace is overrated-blogista. A day in the life-sivut voi tulostaa värillisinä tai mustavalkosina. Katso myös nämä Journal pages-sivut (yhteensä tällä hetkellä 50 erilaista), aivan mahtavia! Itse olen niitä kohta vuoden ajan aina silloin tällöin satunnaisen epätasaisesti täytellyt.

Koska sivut ovat personal use only, tarkoitus oli vain tehdä yksi päiväkirja itselleni. Kuitenkin huonosta huonoin matematiikkapää petti pahimman kerran ja printtasin sivuja vähän turhan paljon. Hupsista. Tein yhden vihon sijaan sitten kolme vihkoa (60-90 sivua per vihko). Tämä oranssi meni ystävälle läksiäislahjaksi, jotta hän voi halutessaan tallettaa ulkomailla viettämänsä ajan vihkoon.

Pinkin vihon pidän itselläni, vihreä lähtee myöhemmin postissa yhdelle ihanalle tytölle yllätykseksi. 

EDIT // Amazing days that will change the world-tekstiin otin idean näistä kivoista vihoista (Etsy).