Pupukassista pupukori

Ei pitänyt yhtään pääsiäisjuttua tehdä vaan keskittyä nyt pääsiäinen ihan muuhun. Mutta viikolla törmäsin kirpputorilla niin kivaan, pieneen ja nopeaan pääsiäishenkiseen ompeluprojektiin, että pakkohan se sitten.

Että jos nyt yksi pääsiäispupu kuitenkin!

Kun näin kirpputorilla melkein heti ovesta sisään käveltyäni pöydällä tämän hauskan pupukassin, tiesin että ostan sen. Hintakin oli vain euron.

Tämä oli niin uuden karhea, että liekö oikein edes käytetty. Kyljessä oli tuttu ja tunnistettava Tigerin merkki, joten hintaa ei varmaan uutenakaan ole paljoa ollut. En yhtään ihmettele, jos on ostajalla jäänyt käyttämättä, koska kassissa on vain yksi pitkä hihna - joka on ommeltu kassin reunoihin! Senhän tietää, kun hihnasta nostaa, koko kassi menee ihan notkolleen. Ei se toimi niin, että hihna on ihan reunoissa.

Ja koska en yhtään kangaskassia tarvitse (ja tämä vielä normaalia kokoa pienempi, joten aika turha koko), päätin tehdä tälle ihan pienen muodonmuutoksen.

Hihna pois (ensin vain leikkasin hihnat reunoista pois, mutta sitten päädyinkin ratkomaan koko yläkäänteen auki) ja kulmista isot neliöt pois. 

Sitten alakulmat saumurilla yhteen ja uusi leveä käänne. Hihna keskeltä kahti ja kahdeksi kantokahvaksi.

Ei siis sinänsä lainkaan mikään uusi juttu - vastaavia kangaskoreja olen tehnyt useita!

Kori - tai mikseipä myös pieni kassi. Ihan hyvin voisi mennä pienenä kassinakin. Monikäyttöisyys on aina hyväksi. 

Kassi-korissa on iso suorakulmioinen pohja, joten onneksi puuvillacanvas on tässä sen verran jämäkkää, että kangas pitää muotonsa - ainakin, jos kassissa kantaisi jotain pohjan kokoista. Litteällä kantamuksella pohja menisi keskeltä painon myötä notkolleen.

Ajattelin pupukoria lähinnä tulevaan lastenhuoneeseen ihan ympärivuotiseksi kangaskoriksi, ei vain pääsiäisen ajaksi käytettäväksi. Mutta koska lastenhuonetta ei vielä ole, kassi-kori voi olla myös vaikka kukkaruukun ympärillä iloa tuomassa.

Katso myös nämä pupupostaukset:

Ripustettavat helmipuput

Tuftattu pupukoriste

Huovasta istuva pupukoriste

Pupupussi - korvilla suljettava (herkku)pussi

Hauska pupuovi

Pupuro - massasta pupukaulakoru

Virkatut puputossut

Pupu-lautasliinarenkaat metallilangasta

Virkattu minipupu

Minipuputin - nahasta pupukukkaro

Betonipupu-koriste

Akvarelleista pupuvesivärityöt

Neulotut puput (ruukunsuoja)

Hyvää pääsiäistä!

Joulukirpparilöytöjen muodonmuutokset

Olen kierrellyt kirpputoreja tässä viime aikoina paljonkin ja ihmetellyt sekä ihastellut kuinka paljon kirppareilla on hyväkuntoista joulukoristetta. Niin paljon! Ja pari juttua tarttui mukaankin.

Tässä pieni juttu jouluisista kirpparilöydöistä ja niiden muodonmuutoksista.

Tässä ostoksest ennen. Näin tuon punaisen keraamisen pallorasian (kyllä, se on avattava!) heti ovella ja ihastuin: tuo on saatava. Hinta oli kaksi euroa, joten ei yhtään paha.

Pienen linnun bongasin kierrätyskeskuksesta jo kesällä. Ostin sen 0,40 eurolla ja laitoin joulukoristeiden joukkoon odottelemaan joulua - tiesin heti, että siitä tulee joulukoriste.

Pallorasian muodonmuutos: ennen ja jälkeen.

Periaatteessa rasian olisi voinut jättää myös tuollaisekseen, mutta halusin maalata (ja lisätä söpön rusetin) sen, koska joulunpunainen ei sovi meidän kotiin. Ja paikoin pinta oli kulunut (kuvassa nätein puoli).

Maalasin pallon kahdesti. Ensin pohjakerros valkoisella akryylimaalilla. Se häivytti tumman värin ja samalla myös toimii varsinaisen kerroksen kiinnittämiseen. Eka kerros on hyvä vain sutia sinnepäin hyvin ohuesti.

Toisen kerroksen tuputin superlonpalalla. Käytin "maalaamiseen" soodamaalia.

Lue lisää DIY-soodamaalista tästä.

Tästä tuli jotenkin niin herttainen! Soodamaali antaa rouhean ja utuisen tyylin. Pieni rusetti sopii kuin nenä päähän. Tykkään tästä muodonmuutoksen jälkeen vieläkin enemmän. Mikä löytö!

Ja entä se lintu sitten? Siihen en käyttänyt soodamaalia, vaan ihan vain akryylimaalia. Ensin valkoista ja sitten himmeää hopeaa. Tässä kuvassa vielä tilanne ennen uutta maalipintaa.

Ja tässä lopputulos! 

Tuo toinen lintu on supervanha kuusenkoriste. Se on yksi rakkaimmista kuusenkoristeista. Siipirikko, vanha veikko, tuttu jo lapsuudesta. Niitä on kuulemma ollut enemmänkin, mutta vain tämä on jäljellä. Nyt sillä on lintukaveri!

Siellä ne lentävät kuusen yläoksilla. En tiedä miksi, mutta minulla on ollut aina perinteenä, että lintukoriste pitää olla tähden jälkeen ylin kuusenkoriste, ihan latvassa edessä. Sieltä se aina tähyilee. Nyt uusi lintukaveri saa parveilla alaoksalla. 

Kierrätyslöydöstä paikka pistokkaille

Kevään muuttolintuja ei vielä hirveästi näy, mutta ainakin yksi niistä lensi jo meidän keittiöön!

Nimittäin keraaminen sellainen. Savilintu, mikä löytö!

Ostin tämän savilinnun kierrätyskeskuksesta eurolla. Ei paha hinta, ajattelin ja tiesin jo heti mihin kohtaan kotia ja mihin käyttöön lintu tulee!

Linnussa oli kuitenkin naarmuja ja jälkiä, jotka eivät pesemisellä lähteneet. Ensin lintu oli siis maalattava.

Taas akryylimaalit esille! Edellinenkin postaus oli maalaamisesta. Siinä oli myös vinkkejä akryylimaalien käyttöön. Ks. postaus tästä: Tarjottimen muodonmuutos (+ 5 vinkkiä)

Kävin pitkän keskustelun itseni kanssa: maalatakko lintu värikkääksi vai hillityksi? Kovasti houkutteli jotkut iloiset, vahvat värit, mutta toisaalta... käyttötarkoitus ajatellen, vähemmän on enemmän. Maalasin linnun alkuperäistä vaaleammaksi, ja lisäsin kuitenkin vähän keltaista siipiin.

Ja se käyttötarkoitus!

Pistokkaille paikka! Otan usein köynnöskasveista pistokkaita ja ne vie tasoilla tyhmää tilaa. Näin ainakin jotku pistokkaat voivat olla seinällä ripustettuna. 

Linnun takana on siis tuollainen litteä tasku. Siihen mahtui just pystyyn jonkun ruusun tms. mukana tullut vesiputkilo. Vähän lyhensin sitä puukon avulla yläreunasta. Täydellinen putkilo pienille pistokkaille! Ja helppo sujauttaa linnun taakse. Saa sellaisenaan nostettua pois ja katsottua tarvitseeko lisätä vettä tai ovatko pistokkaat jo lähteneet pukkaamaan juuria.

Linnun ripustus meinasi käydä hankalaksi. 

Takana oli kaksi paikkaa kiinnitykselle, mutta halutussa ripustuspaikassa vain yksi naula. En halunnut iskeä haluttuun paikkaan tai mihinkään muuallekaan lisää reikiä. Yritin ripustaa narun avulla, mutta lintu jäi kenolleen. Kun taivutin kahdesta metallitikusta (mitä lie tikkuja, en muista mistä) niin sanotun telineen niin johan onnistui ripustaminen.

Ja tältä se näyttää kokonaisuudessaan! Halusin sen juuri tuohon keittiökaapin kylkeen. Siihen osuu mukavasti aurinko, mutta ei paahda pieniä pistokkaita aurinkoisellakaan säällä.

Ja se miksi oli hyvä, että jätin linnun hillityksi enkä maalannut värikkääksi, on juurikin tuo paikka ja käyttötarkoitus. Lintu uppoaa sopivasti taustaansa ja sitä vasten lehtivihreä pääsee paremmin oikeuksiinsa. Tässä nyt ensimmäisenä pistokaskasvattina on muuten ihanan herkkä ja pienilehtinen herttalyhty.

Kuvassa yllä myös miniryijy, ks. postaus siitä tästä.

Ruukkujen muodonmuutos

Pienet saviset kuukkaruukut kylpivät varmaan viimeisissä kunnon auringonsäteissä ennen kaamosta.

Poimin nämä ruukut mukaani kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta. Katson aina onko myynnissä pieniä kukkaruukkuja ja kas, nämä sai ihan ilmaiseksi ottaa mukaansa!

Pari oli sellaisenaan ihan käytettävissä, mutta kolme oli...mielestäni hyvin rumia. Ehkä jonkun lapsen tekemiä? Sinänsä värit ihan kivat, mutta silti ei ehkä sellaisenaan nyt nappaa. Kolmannessa oli joku servettilakkakoristelu ja vieläpä pääsiäisteemalla.

Päätin, että uutta pintaa vaan, kyllä siitä komeutuvat!

Jännä vain, että pestessä huomasin noiden maalien jotenkin reagoivan. Alkoi paikoin kuplimaan. Ihan laitoin yöksi vesikulhoon likoamaan ja paikoin sain liuskoina maalia pois. Jännä, mitätähän maalia olivat? Paikoin kuitenkin oli tosi tiukassa, ei lähtenyt vaikka rappasin vähän veitsellä.

Ruukkujen pinta oli siis hyvin epätasainen. Vaati 2-3 pohjamaalikerrosta, että alkoi olla edes vähän tasaisuutta kyljessä. Vasta sen jälkeen sain lopullisen maalikerroksen maalattua.

Ja tällaisia niistä tuli!

Hempeitä, vähän leikikkäitä, iloisia kaikissa pastellisävyissään.

Tämä oli hyvää treeniä! Ja treenillä tarkoitan sitä, että hyväksyy epätasaisuuden ja siveltimen jäljen näkyvyyden. Teki mieli vetää mustat kuviot tussilla tai hinkuttaa jollain millisiveltimellä reunat skarpeiksi, mutta päätin että ei, Nyt saa kädenjälki näkyä. Pinta on edelleen epätasainen ja ei epätasaiselle saa tasaista jälkeä vaikka kuinka hinkuttaisi. Plus, että ruukku on niin mahdottoman pieni, että kukaan (en edes itse) katso sitä niin läheltä, että se hinkutus milli milliltä olisi sen arvoista.

Laitoin pieniin ruukkuihin keväällä saaduista pistokkaista talven varalle ns. back-up-pistokkaat. Siinä värinokkosta (mikä vaativa draamailija), pantteriköynnöstä (ei valita mistään ja ah, tuo lehden upea kuviointi!) ja keskellä edessä kitukuolemaa tekevän korallikaktuksen taittunut jämä. 

Mutta ruukut on kivat - ja ilmaiset! Tämä siis muistutukseksi ja inspiraatioksi: katsokaa aina saa ottaa -osastot, sieltä voi löytyä kaikkea kivaa, kun vain antaa niille vähän pintaremppaa!

Kirppislöytö: ennen & jälkeen

Kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Etsin paria tiettyä juttua, mutta kuten arvata saattaa, eihän niitä silloin löydä, kun etsimällä etsii.. Mutta löysin jotain muuta! Ihan odottamatta, hetkessä iski muodonmuutoksesta inspiraatio ja ajatus: tämän minä ostan!

Sisustuspuolelta löysin tällaisen laakean kulhon. Eikö olekin ruma! Siis niin ruma, että tästä saa jotain tosi hienoa. Näin sen heti mielessäni: päälle maalia ja kammottava printti piiloon!

Hintakin vain huokeat 1,5 euroa, joten tartuin tuumasta toimeen.

Hassua, että kulhossa oli vielä alkuperäinen hintalappu. Noin viidellä dollarilla on ostettu. Onkohan tämä ollut tuliainen vai matkamuisto? Oli kumpaa vain, ei kovin tykätty ilmeisesti.

Joskus tällaisissa etenkin selkeästi ulkomailta tuoduista tavaroista olisi hauska tietää niiden tarina! 

Kulhon tie Suomeen jää mysteeriksi, mutta sen tarina jatkuu nyt muodonmuutoksen myötä!

Ensin kostealla rätillä pesin kulhon ja sitten vedin alle valkoista akryylimaalia printin peitoksi.

Valkoisen jälkeen maalasin sisäpuolen vähän violettiin taittavalla pinkillä. Oli haastavaa sekoittaa just oikea sävy, mutta mielestäni onnistuin aika hyvin siinä missä sävyssä kulhon näin.

Maalasin vain sisäpuolen, jotta tuo alkuperäinen pinta näkyy kulhon reunoilla. Se tuo pehmeyttä ja luonnollisuutta kontrastiksi maalipintaan. 

Ja huomaatko? Reunassa kulkee ihan ohut kultamaalireunus! Se on hyvin hillitty, mutta viimeistelee kivasti.

Kulho mätsää niin hyvin senkin päälle ja istuu kivasti taustalla lepäävän taulun väreihin. Se on myös itse maalattu, ja myös vanhan pinnan päälle! Pelastin taulun roskiksesta ja tein siitä ihan uuden.

Ks. postaus roskistaulusta tästä.

Tuo kukkaruukku herättää monesti kiinnostuksen - se ei ole teline, siinä on vain kukkaruukun ja sen lautasen alla toinen kukkaruukku nurin käännettynä. Hyvä kikka nostaa kukkaa tasolta ylemmäs!

Tykkään tästä tosi paljon! Jotenkin niin utuinen, pehmeä ja ihan kuin kuiskuttelisi herkullisessa pastellivärissään: kohta kevät on täällä, ihan kohta.

Se tuo kennopallo se jatkaa pyörimistään. Jouluna tuli tehtyä muitakin kennokoristeita (ks. postaus), mutta tämä on ihan ympärivuotinen kennopallo, on saanut jäädä esille joulun jälkeenkin. Se on lumipallo, joka ei sula koskana. Tai näköjään mene  edes rikki. Vaikka kohtelisi vähän kaltoinkin, ehjänä on pysynyt since 2015! Ks. postaus ja linkki Youtube-videoon.

Inspiraatiorikasta viikonloppua! 

Kontillinen riemua: 8 vinkkiä kierrärille.

Yhteistyössä Punainen Risti / SPR Kontti

Kävin tutustumassa uuteen Konttiin!

Oulussa (älä huoli, postauksessa on muutakin kuin vain iloa oululaisille) Kontti on löytynyt pitkään Limingantullista vähän piilosta mutkan takaa, mutta nyt uusi sijainti on astetta paremmassa kohteessa! Uudet tilat ovat avautuneet!

Punainen Risti Kontti-kierrätystavaratalo

Tyrnäväntie 14, heti Limingantullin Prisman takana

Avoinna: ma-pe 9-18, la 9-16

kontti.punainenristi.fi

Uudet tilat ovat ihanan avarat ja valoisat! Myös uusi järjestys pisti katsomaan löytöjä ihan uusin silmin. Vanha Kontti oli minulle hyvinkin tuttu ja tuli kierrettyä tilat läpi aina ihan samaa reittiä. Nyt ei tiennyt minne suunnata ja mistä aloittaa - mistä löytyy tutut hyllyt ja parhaimmat löytöpaikat?

Tykkäsin erityisesti erilaisista esittelypöydistä. Niitä oli sekä pukeutumisen että tavaroiden puolella. Ne kyllä kiinnittivät huomion. Jokaisella pöydällä oli selkeästi oma fiilis ja väriteema - kivasti suunniteltu!

Hyvät olivat myös osastot. Luonnollisesti kodin käyttötavarat ja naisten vaatteet veivät isot lohkot, mutta hyvin oli myös miehille ja lapsille vaatteita sekä asusteita.

Huonekaluja oli harmillisen vähän, mutta ilahduttavasti oli ns. harrastepuoli nostettu esiin. Harvemmin sitä tulee mieleen, että tosiaan - vähän käytettäviä urheilukamoja voisi ostaa myös kierrätyskeskuksesta käytettynä. Toimii etenkin niiden tavaroiden kohdalla, joita ei välttämättä tarvitse niin paljoa, että kannattaa suorilta satsata uuteen ja enemmän käyttöikää omaavaan tuotteeseen. Eli jos tarvitset telttaa, sählymailaa tai retkituolta niin suuntaa ensin Konttiin!

Yksi syy miksi olen aina rakastanut kierrätyskeskuksia on se, että ihmiset dumppaa niihin mitä hassuimpia tavaroita! Sitä saa pyöritellä silmiään, hihitellä ja vaan miettiä: mitä ihmettä ja miksi?

Esimerkiksi katsokaa nyt näitäkin! Kaksipäinen peikko jonku kulhon ja kauhan kanssa? Siis...miksi? Tai nuo vaakunat(?), mikähän niiden tarina on?

Uskaltaisinkohan väittää itseäni jonkinlaiseksi kierrärikonkariksi?

Ainakin on tultu käytyä ja kantapään kautta opittua millaisia löydöt ovat niitä todellisia aarteita ja mihin ei kannata haksahtaa vain sen takia, että saa halvalla tai sen paineen takia, että ei vastaavaa tule toisaalla vastaan. Aika monta hyvää esimerkkiä löytyy esimerkiksi lukuisista kenkäostoksistani - kun jalat ovat luonnostaan eriparia niin harvoinpa se toisen ihmisen venyttämä pari on yhtään sen parempi mitä uusi, päinvastoin ja sitten virhehankinnat palaavat usein takaisin kierrätykseen.

Mutta mitkä ovat niitä hyviä löytöjä? Ja erityisesti kässäilijän näkökulmasta?

Tässä muutama vinkki, parhaat niksit kierrätyskeskuksiin ja kirppareihin - mitä kannattaa katsoa sillä silmällä?

8 vinkkiä kierrärille

Vinkki 1: Etsi värejä, kuoseja tai materiaalia

Oli mielessä valmis kierrätysidea tai ei, vältät turhat ostosähkyt sillä, että päätät mitä tiettyä etsit. Olisiko se jotain mustaa? Pitsiä? Nahkaa? Farkkua? Kukkakuosia? Raitaa? Käy rekit läpi sillä silmällä mitä tiettyä etsit.

Vinkki 2: Suunnista XL-rekille

Jos mielii kierrätysommella, isommat apajat löytyvät isojen tyttöjen osastolta. Turhaan sitä omaa kokoa etsii, koska onhan se loogistakin: mitä isompi vaate, sitä enemmän materiaalia ja sitä enemmän pelivaraa pistää vaatetta palasiksi. 

Vinkki 3: Kokeile ja sovita

Aina sovita! Kuinka monta kertaa sitä on vain tuijottanut kokolappua ja kotona todennut, että tämähän on kutistunut kokoa pienemmäksi! Vaihtoehtona on myös joustavien kankaiden ongelma: venyneet ja saumoista kiertyneet vaatteet. 

Olin varma, että kuvan pitkä napiton jakku olisi ihan napakymppi sellaisenaan. Hyvä, että sovitin - ihan liian avoimeksi jäi edestä. On muuten yhtä huono kuvakin mitä jakkukin, mutta menkööt tämän kerran. Mutta alla oleva mekko on itse ommeltu! Sen postaus löytyy tästä: Mekko ilman kaavaa.

Vinkki 4: Korut, korut, korut!

Katson aina kaikki korut läpi (kuvassa ei näy kaikki mitä Kontissa oli), koska niistä saa niin hyviä osia purkamalla! En katso koruja sellaisenaan vaan mietin mitä osia mistäkin saa. Usein kirppiskoruista voi saada sellaisia osia mitä ei valmiina löydy. 

Vinkki 5: Etsi tekniikkaa tavaran sijaan

Unohda miltä tavarat näyttävät nyt ja mieti miltä ne voisivat näyttää? Hyllyt esineitä pullollaan, mutta olisiko jossakin ruman värisessä silti kiva muoto? Entä jos sen maalaisi, päällystäisi, hajottaisi? 

Teen tätä ajatusleikkiä jatkuvasti. Mietin mitä jostain saisi pienillä muutoksilla. Se on joskus yllättävän vaikeaa, koska tavaraa on niin paljon ja jos ei oikeastaan tiedä minkälaista kierrätysprojektia etsii.

Edellistä ajatusta jatkaen, otetaan esimerkki: bongasin tämän yksittäisen maatuskan! Tartuin siihen heti. Upea! Tosin en nähnyt sitä tyypillisenä koriste-esineenä vaan olisin tahtonut siitä astetta erikoisemman säilytysrasian. Ehkä jopa olisin saattanut maalata sen uusiksi. 

Mutta Konttiin maatuska jäi, koska kappaleet olivat jumahtaneet kiinni. Yritin aukasta osia ja kuului vain kimakka KRRRRRIIIIIIIK. Siihen jäi se osto, en uskaltanut väkisin vääntää mummua auki.

Vinkki 6: Lukemista vai askartelua?

Sanoisin, että tuossa konttikaupalla askartelumateriaalia. Lukemisen arvoisten kirjojen seasta löytyy usein kirjoja, joissa on joko upeita värisivuja (esim. kasvi- tai karttakirjat), hienoja kansia (esim. jos hyödyntää kirjan vaikka salarasiaksi, eikä ole väliä mitä sisus on kunhan kannet ovat hienot) tai muuten vain niin köpöisiä kirjoja, joista joutaakin vetää sivut irti. Kirjansivuilla voi hyvin koristella vaikka ja mitä.

Plus joskus kierräreiltä löytyy vanhoja kässäkirjoja, joita ei enää kaupasta saa ja joita ei välttämättä kirjastostakaan löydä. Oon ostanut useammankin kässäkirjan käytettynä. Hienoin oli monta vuosikymmentä vanha ompelukirja. Painoi kuin synti ja ideat olivat ihan kauheita, mutta ompelutekniikat eivät olleet mihinkään vanhentuneet. Opin kirjasta aikoinaan paljon, kun aloittelin vaatteiden ompelua alusta asti. Kun en enää saanut kirjasta mitään irti, möin sen vielä eteenpäin kirpparilla.

Vinkki 7: Oikeat käsityötarvikkeet

Kässähyllyt! Lankoja ja kankaita (myös kodintekstiilit menevät kankaista) ja Kontin tuunaustori! Se on laari, josta voi kauhoa jos ja vaikka mitä pientä viidellä eurolla per kilo. Usein tuunaustorilta löytyy pienleluja, koruja, askartelu- ja käsityötarvikkeita ja kaikkea pientä hämmentävää, jolla ei välttämättä ole käyttötarkoista tai -arvoa sellaisenaan... mutta kässäilijän käsissä siitä voisi tulla jotain kivaa.

Vinkki 8: Pienet pehmolelut

Tämä vinkki on kaikille lelurakkaiden koirien ja kissojen omistajille: Pienet pehmolelut ovat yhtä kuin lemmikin lelut! Edullisia, kertaalleen testattuja (kestävät siis leikkimisen) ja aiheistakin löytyy hauskoja pehmoja. Katsokaa nyt vaikka tuota vasemman laidan Karhuherra Paddingtonia!

Olen useinkin ostanut koiralleni leluja lasten pehmoista. Niin uutena kuin käytettynäkin. Isoin syy on siinä, että ne ovat kestävämpiä mitä oikeat lemmikkihyllyn lelut. Ehkä ne testataan paremmin ennen myyntiin pääsyä.

Protip lelujen ostoon: valitse sellaista missä ei ole liian pieniä osia, kovia silmiä tai huokoisia materiaaleja.

Ja lopuksi...

..mitä tuli näillä ajatuksilla löydettyä? Tässä saaliini. Pari juttua keittiötavaroista, pari vaatetta.. ja kolme lelua! Pitihän sitä koiralle tuliaisia.. Valitsin Ihaan, Tikrun ja tuollaisen pinkin mulkosilmäkaverin. Lelut menivät suoraan käyttöön (eivät tarvineet pesuakaan), leikkasin vain tuotelappuset kyljistä pois.

Ja entäpä muut? Mikään muu ei ollut ostaessaan just hyvä sellaisenaan, joten muutoksia ja kierräriompeluksia on tulossa! Mutta niihin muutoksiin palataan myöhemmin, vietetään tuo juhannus tähän väliin ensin.

Koira on jo päässyt nauttimaan Kontin iloista. Ihaa on sen uusi suosikki. Psykoottisesti tuijottavasta mulkosilmästä ei niinkään välitä, mutta rakastaa Tikrua - tosin lähinnä sen nimen myötä. En tiedä miksi, mutta kaveri menee ihan pähkinöiksi, kun sanoo Tikru oikein pärähtävällä ärrällä. Hassu mummo!

Mitä muita vinkkejä sinulla tulee mieleen? Jaa toki kommenttikentässä muidenkin iloksi!

Yhteistyössä Punainen Risti / SPR Kontti

// EDIT! Ks. tästä postauksesta jatko-osa ostoksista ja niiden uudistuksista.

Roinat rahaksi Siivouspäivänä.

Siivouspäivä tulee jälleen! Ne, joiden asuinpaikkannalla tapahtuma ei ole vielä tuttu ilmiö, voivat tutustua Siivouspäivään täältä. Pähkinänkuoressa kyseessä on valtakunnallinen päivä, jolloin Siivouspäivän sivustolle rekisteröityneet voivat pistää oman kirppiksen päiväksi melkeinpä mihin vain sallitulle paikalle. Tapahtuma on ilmainen ja jokainen on oman kirppiksensä järjestäjä. Tavoitteena on tuoda eloa katukuvaan ja saada tavara kiertoon ekologisesti ja yhteisöllisesti.

Olen osallistunut kahtena vuonna Siivouspäivään. Se ei ole paljon, mutta olen kyllä osallistunut useisiin muihin face-to-face-kirppiksiin. Jo ihan lapsena äitin mukana. Uskaltaisin siis väittää, että moni vinkki on kokemuksella opittu. Helppoja, pieniä tekoja, mutta kokonaisuutena vaikuttavat ulosantiin ja ihan siitä sitten siihen myyntituottoon.

Lue myös edelliset Roinat rahaksi-postaukset: vinkit roinan myyntiin kirpputorilla / vinkit roinan myyntiin netissä.

Vinkki 1. Varmista paikka ja se miten myyt. Pöytä? Tuoli? Tarvitsetko maahan suojaa (pressu, jätesäkki, vanha matto?) tai saisitko mukaasi vaaterekkiä vaatteille? Muista varata mukaan tarpeeksi hengareita, ilman niitä rekistä ei ole juurikaan hyötyä. Jos käytät rekkiä, jätä hengareiden väliin ilmaa. Täyttä rekkiä on vaikea ja kiusallista katsella myyjän nähden.

Vinkki 2. Käy kauppaa rohkeasti. Suunnittele strategiasi. Kysytkö paljonko ostaja tarjoaa vai ehdotatko itse haluaamaasi hintaa? Hyvä vaihtoehto on myös lätkiä tuotteille vaikka maalarinteipillä valmiita hintoja. Pienestä jutusta harva jaksaa kysyä paljonko-toi-ja-toi-tai-toi-maksaa, mutta jos näkee, että hei, senhän saa noin halvalla, ostaja tekee ostopäätöksen vaivatta.

Hahahaaa! Tässä näette yhden pilkahduksen mitä kaikkea ROINAA sitä kaupiteltiin. Kippoa, kulhoja, kirjaa, pehmoja, hylkiöleluja lapsuuden laatikoista. Lasten pilipalipikkulelut menee muuten helposti Siivouspäivässä kaupassa. True story.

Vinkki 3. Varaa vaihtorahaa. Mitä enemmän rikot kolikkoja pohjakassaksi, sitä parempi. Jos haluat tietää tarkan myyntituoton, muista myös laskea etukäteen monenko euron pohjakassalla lähdet liikkeelle. Protip: valitse myyntitapahtumaan vain "halpaa kolikkotavaraa". Kolikkotavaralla tarkoitan sitä, että harvalla on käteistä kovinkaan paljoa. Huomioi myös, että tapahtumissa harva ostaa mitään hankalan kokoista tai painavaa. Jätä kaikki merkkituotteet ja arvotavarat suosiolla pois.

Vinkki 4. Uskalla puhua! Tervehdi kaikkia lähelle tulevia iloisesti. Älä ole tuppisuu, ota heti iloinen kontakti. Huonoimmassa tapauksessa toinen häkeltyy, parhaimmassa tapauksessa toinen rupeaakin juttelemaan. Puhu säästä, keskustele itse tapahtumasta, juttele siitä miten on kauppa käynyt. Ja samalla kaveri päätyy ostamaan jotain kivaa. Jos ei, ainakin muiden silmissä näyttää siltä, että tuotteillasi on kysyntää pysähtyvien ihmisten perusteella. Ja onhan se rupattelu aina kivaa.

Vinkki 5. Varaudu tinkijöihin. Aina on niitä, jotka eivät suostu edes periaatteen vuoksi myyjän hintaan. Jos hinta ei miellytä, ei siihen ole pakko suostua. Suostu vain, jos se ei jää harmittamaan. Joskus myös se, että ostaja on muuten tosi kiva, voi auttaa hinnassa vastaan tulemista. On aina kiva myydä, jos tietää, että tuote päätyy kivan tuntuiselle ihmiselle kuin yrmylle pihille.

Tässä on tyttö ja mekko, jonka kerran muokkasin ja ompelin omille mitoilleni. Muutokset epäilyttivät tyttöä. Meinasi jäädä kauppa epäröinnin takia väliin, koska tyttö ei nähnyt itseään peilistä. Onneksi tarjouduin ottamaan tytöstä kuvan, josta hän näki mekon yllään. Ja kaupat tuli!

Vinkki 6. Huomioi muonitus. Vettä ja evästä kunnolla mukaan, ei sitä muuten jaksa. Kesällä ulkotapahtumaan ehdottomasti lakki, aurinkolasit ja aurinkorasva. Viileällä säällä varavaatetta. Paleltunut ja nälkäkärttyinen myyjä on varmasti kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävä ilmestys.

Vinkki 7. Muista käytöstavat. Niin kaupanteossa (sano aina kiitos ja heihei!) kuin myös tapahtuman jälkeen. Siivoa jälkesi. Kaikki jäljet. Varaa ennalta oma roskapussi mukaan. Suotavaa on myös olla sosiaalinen muille myyjille. Varaa mukaasi nenäliinoja, teippiä ja varakyniä. Aina on joku, joka on omansa kotiin unohtanut. Auta naapuria, se ei ole sinulta pois. Kirppistely ei ole kilpailu, teillä tuskin on samat tavarat myynnissä.

Vinkki 8. Ole mahtava ja huomioi ne, jotka tekevät sinulta oston. Jos tuotteillasi on hintalappuja, tarjoudu oston yhteydessä ottamaan ne pois (ja laittamaan roskiin). Mieti haluatko tarjota joillekin miettimisaikaa - voihan tavaran laittaa syrjään varaukseen vartiksi, eikö? Jos mahdollista, ota käyttöön myös mobiilimaksaminen, eipä jää osto kiinni siitä etteikö olisi käteistä. Erityisen mahtava olet, jos pidät jemmassa pari pussia - eipä ainakaan jää osto myöskään siitä kiinni eikö ostajalla olisi kantamiseen kassia!

Oletko sinäkin osallistunut Siivouspäivänä myyntiin? Tuleeko mieleen muita hyviä pikkuvinkkejä uusille myyjille? Kerro muillekin!