Isoäidin kaulaan.

Pitihän se tietää. Eivät ne isonäidinneliöt vielä loppuneet. Tästä se alkoi uusi satsi. Harmaata, oranssia, pinkkiä..

Siinä ne ovat ojennuksessa ja valmiina toimintaan. Tästä voissi epäillä, että aloin viltin tekoon, mutta ei, en vaan.. 

..neliöistä tuli viltin sijaan huivi! Näin tämän isoäidinneliöistä tehdyn tuubihuivin (Lulu loves: Granny square snood-scarf) ja kopioimaanhan sitä oli lähtävä ihan värejä myöten (luulen, että jos inspiraation synnyttänyt huivi olisi ollut erivärinen, tuskin olisin innostunut edes tekemään omaa), mutta mallin kuitenkin muutin. Yhdistin neliöt kahteen riviin, mutta jätin toisesta päästä yhden liitoskohdan pituussuunnassa auki..

..jotta huivin saa kiedottua tälleensä ristiin ikään kuin rusetille vanhanajan tyyliin. Olen tästä valmiista piristävästä väriläiskästä innoissani, niin innoissani..! Täytyy ihan lähteä syksyn kylmyyteen testaamaan huivia!

Teippi korjaa kaiken.

Tiedättekö ne pienen pienet yksityiskohdat, joita kukaan muu ei huomaa, mutta sinun silmääsi ne pistävät ärsyttävästi ihan joka ikinen päivä? Tässä on yksi sellainen, pienen pieni ja ärsyttävä yksityiskohta: jakkara. Ei siinä mitään, näyttää ihan jees-jakkaralta, mutta näettekö tuon ruman valkoisen jesarin? Joku nimeltä mainitsematon veti joskus teippiä peittääkseen ruman maalilohkeaman. Muuten hyvä juttu, mutta teippi on lohkeamaakin rumempi!

Kun tarpeeksi kauan joku tuikkii silmään niin kohtaa hetken, jolloin on yksinkertaisesti tehtävä asialle jotain. Eikun siis teippiä teipin päälle! Ja jo helpotti! Sähköteipin kieritys ilman ryppyjä mahdollisimman tasaisin välein ohuiden jalkojen ympärille oli kieltämättä yllättävän haastavaa. Onneksi kokonaisuudesta tuli aika hauska. Ja rimmaa hyvin keittiössä uudehkon raitamaton kanssa yhteen. Tuota kombinaatiota tuijottaa jo ihan mielellään.

Maisterille.

Uusin tilaustyö tuoreelle filosofian maisterille! Kyseessä on juhlamekkoon sopivat korkokengät valmistujaisiin.

Tilaaja toivoi teemaksi kukkia ja köynnöksiä. Sinistä, vihreää ja ripaus hopeaa. Ja saamansa hän piti. Päädyin kahden eri pinta-alan maalaamiseen, jotta kustomointi näkyy kengistä niin edestä, sivulta ja myös takaa. Pieni köynnös kannassa myös huijaa silmää, korko näyttää paljon korkeammalta mitä todellisuudessa onkaan!

Maisterilla jää nyt taakse pitkä opintojen taival, toivottavasti näillä askeleet kevenevät kohti tulevaisuutta! 

Mousse.

Kun syysflunssa alkaa olla tässä huushollissa kestovieras ja mieli alkaa olla ajoittain maassa, on hyvä luvan kanssa vetää sokeria mussuun - otetaan sitä energiaa edes sitten sokerin muodossa! Ja kun ei jaksa raahautua lähikauppaan, voi herkkupommin tehdä ihan vaan kodin kolmesta aineksesta: munan valkuaisesta, sokerista ja kaakaojauheesta. Tämä herkku meinaa sulattaa hampaat suusta, joten pienikin annos riittää. Olen ylpeä, söin vain shottilasillisen. Samalla leikin syöväni viiden tähden ravintolan överikallista jälkiruokaa kultalusikka suussa - kaikki on sallittua, kun nenä vuotaa ja päässä tohisee. 

Superhelppo suklaamousse (1 iso / 2 pientä annosta): vatkaa munan valkuainen ja 0,75 dl sokeria kovaksi vaahdoksi. Lisää lopussa 3 rkl kaakaojauhetta. Normikin käy, mutta suosittelen mahdollisimman tummaa ja tujua kaakaota. Jäähdytä jääkaapissa. 

Onnitteluja.

Viime viikkoina on moni läheinen saanut vuosikertymää lisää. On ollut iloisia uutisia, pyöreitä vuosia ja muuten vain ihania hetkiä, joiden kunniaksi on saanut antaa toiselle jotain kivaa ja ilahduttavaa - kuten nätin kortin..

..tai kivan kukkakimpun. Kun kukkakaupat olivat jo sulkeneet ovensa, b-vaihtoehdon lähimarketti tarjosi kukkaset. Kaupanmuovi pois, tilalle sellofaania ja vähän lahja-, silkkipaperia ja koristenauhoja..aivan kelpo kimppu tuli!

Pieni poika sai myös yllärilahjaksi uuden kellimispehmon. Se on sekä pehmo, että tyyny (keskuksen halkaisija suurta soppakattilaa isompi)! Tuon kanssa voi harjoitella muskariin Hämis-laulua. Jalat toimii myös hyvänä bumerangina, saa nähdä kuinka kauan menee, että poika keksii mätkiä tyynyllä paikkoja niin, että hämis lähtee jäähylle!

Idean hämähäkki-tyynyyn sain surrur-kirjasta (Savio - Rapia: surrur make your own marimekko, WSOY). Tuo teos on aina vain kerta toisensa jälkeen niin inspiroiva! Sain taas poimittua monta juttua toteutusjonoon!

Laskoksia.

Siinä se on, uusi koristetyyny! Kun päätin tehdä uuden tyynynpäällisen, suunnittelin mielessäni ihan erilaista ilmestystä. Sitten yhtäkkiä vaihdoinkin tyyliä graafisempaan suuntaan. Laskoksia, pakko tehdä laskoksia! Eli ompelin tyynyn päälipuolen koko leveydeltä laskoksille, joiden päältä tikkasin niiden suuntaa vaihtaen.

Hyvin istuu sohvaa vasten. Muiden tyynyjen printit piristävät kokonaisuutta, muuten olisi kovin tummaa ja tylsää.

Oh, hello there! Ja kukas se siihen hyppäsi kesken kuvauksen. Siellä missä on uusi tyyny, siellä on myös Cora.

Taidan itsekin heittäytyä nelitassun kaveriksi sohvalle. Toiseen käteen vähän uunituoretta pizzaa (tehty italialaiseen tyyliin, namnamnam!) ja toiseen käteen kaukosäädin niin alkaa se viikonloppu rennosti isolla ärrällä.

Flunssa-aktiviteetti.

Heipähei, täällä podetaan syysflunssan viemää osa kaksi. Kun ei sitä malta flunssassakaan levätä tekemättä mitään, otin ohjelmaksi tehdä näistä pienistä trikookudekeristä jotain...pientä, helppoa ja yksinkertaista..

Joten korejahan vihreistä keristä tuli. Tylsä valinta, mutta luovempaa ratkaisua en keksinyt, kun kudetta oli rajallisesti. Ja kaksi lisäkoria yöpöydälle olikin tarpeen. Oli hyvä veto kokeilla myös kantillista koria, eihän niiden kaikkien aina pyöreitä tarvitse olla. Vielä, jos vain olisi tuosta saanut hitusen syvemmän..

Aikaisemmin virkkaamani korin (keskellä) esittelin jo täällä. Laidassa olevan nenäliinatalon esittely täällä - tuo tönö onkin nyt ollut runsaassa käytössä...sais jo riittää, voisi tämä kiusaava flunssa siirtyä vaikka naapuriin.

Ruusuinen jakkara.

Alussa oli yksi jakkara. Sininen, vanha, hyvin palvellut jakkara. Pinnan päällisenä oli taannoin virkattu suojus, mutta se purkaantui pois. Oli aika tehdä uusi, mutta sitten päädyinkin virkkauksen sijaan kokeilemaan erilaista tapaa.

Huomasin, että sininen läpyskä päällä oli kiinni vain ruuveilla. Eikun ruuvit auki, uusi kangas päälle ja ruuvit kiinni. Jee, hyvältä näyttää! MUTTA...tuntuu ja sattuu! VOI PEE! Enpäs tajunnut, että kankaan kiinnityksessä käyttämäni niittipyssyn niitit ulottuvat piikittämään peffaa! FAIL.

Eipä tehnyt mieli repiä kymmeniä niittejä pois, joten päätin ommella pehmustesuojuksen, joka suojaisi niiteiltä. Muuten hyvä, mutta suojuksesta tuli susiruma. Voi pee, sekin meni sitten vähän niin kuin pieleen! Tupla-fail!

Ei millään jaksanut tehdä uutta suojusta..joten pistin päälle vähän röyhelöä (alun ompelin, lopussa oikasin ja siirryin tekstiililiimaan). Se on kukka nyt peffan alla! On nätti ja pehmeä, ei pistä niitit ei. Eikä pistä rumuus silmään.

Joskus sitä kai kannattaa yrittää yrittämisenkin jälkeen. Tämä on malli-esimerkki siitä, että välillä hyvä idea vaan epäonnistuu, mutta lopulta voi sitten löytyä hyväkin ratkaisu onnistumisen. Kolmas kerta se toden sanoo.

Reitti Eiffelille.

Karttahommat jatkuvat (lue täältä: kartasta tehty kori). Muistin, että askartelupapereissa saattaisi olla vielä palanen Pariisin karttaa jäljellä..nyt siitä tuli kontaktoituna ja vuoritettuna meikkipussi. Entinen olikin jo hajoamispisteessä.

Hyvin mahtuu sisälle kaikki oleellinen käsirasvasta huulirasvaan ja kuulokkeista käsipeiliin. Samalla pussukka voisi muistuttaa toteuttamaan joskus haaveeni palata Pariisiin. Vuosia, vuosia sitten siellä kävin ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Vielä en ole ennättänyt takaisin, ehkä vielä sitten joskus.

Kartalla.

Olen varmaan maailman ainut ihminen, joka olisi tyytyväinen saadessaan ulkomailta tuliaisiksi kartan. Niinkuin tämän tuliterän Lontoon pyöräilykartan. No ei se ollut tuliainen, vaan se löytyi kaverin paperinkeräyslaatikosta. Minähän sen sitten huostaanotin tietäen, että saan siitä vielä jotain kivaa aikaan..

Ei ymmärtäny kaveri kartan mahdollisuuksia, eikä myös kotona mies, kun konttasin lattialla kartan, saksien, kontaktimuovin ja kangaspalan kanssa. Mies katsoi, naurahti ja totesi "-- en taida edes kysyä mitä teet--".

Tadaa! Valmista! No ei vaiskaan, huijasin. Mutta tässä ollaan jo loppusuoralla. Kartta on kontaktoitu ja sen taakse on ommeltu sinistä puuvillaa. Reuna on käännetty ja lyhyet sivut ommeltu yhteen. Eli tässä on taistelutantereen operaatio nimeltä käännä-se-pirulainen-oikeinpäin. Oli vähän nihkeää tuo kääntäminen, palloksi oli jäädä.

Ja nyt se on valmis! Siitähän tuli kori. Kivan jämäkkä ja pysyy hyvin pystyssä! Sama muuten voisi toimia millä vain paperilla: lahjapaperilla, julisteella, tulosteilla, piirustuksilla, kollaasilla, valokuvilla? Mahdollisuudet on loputtomat, kun kontaktoinnista puhutaan. Kankaan ja muovin väliinhän voi laittaa melkeenpä mitä vaan - kunhan vain muistaa pitää koko komeuden tarpeeksi ohuena, että se pysyy ommeltavana.

Idean kartasta tehtyyn koriin sain Parolan aseman Katja Rinkisen Vintagen viemää-kirjasta. Kirjassa ohje oli vanhanaikaiseen kangaspohjaiseen karttaan. Sellaista en käsiini saanut, joten kontaktiin oli tyytyminen.

Vanhasta uutta.

Kun on kipeä, eikä helpoimmastakaan näpertelystä tule mitään järkevää aikaan, on hyvä luovuttaa ja sen sijaan etsiä uutta inspiraatiota lainakirjasta. Tällä erää heitän kirjavinkin muutaman vuoden takaisesta kierrätyskirjasta nimeltä Vanhasta uutta (Hellemaa-Hautamäki; Koivumäki 2007, Otava).

Kirja on jaettu kivasti vuodenaikojen mukaan. Alussa on aina kokonaisen talon/asunnon/huoneen sisustuksen esittely ja sen jälkeen tulee vuodenajan mukaisia kierrätysideoita, vinkkejä ja kuvallisia ohjeita.

Omaan silmään tarttui esimerkiksi ideat pesulahengarista talouspaperitelineenä, viinipullonkorkit alusena, iso ruuvi kynttilänpidikkeenä ja kankainen kirjansuojus, jonka välissä kulkee pitsinen kirjanmerkki.

Erityisesti pidin syysosiosta, erikoisista kattauskuvista ja huonekalujen uudistamisvinkeistä sekä tekniikoista, jotka eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja (kuten kertakäyttölautasesta leikatun laidan avulla tehtävä pompompallo, hello! Tämä on kyllä jatkossa muistettava!).

Kirja on mielestäni poikkeuksellisen idearikas. Liian moni hyvä opus sisältää vain muutamia kymmeniä ohjeita ja sekös usein harmittaa. Samaa ei kyllä tapahdu tämän kirjan kanssa. Ohjeita ja sivuja riittää, katsokaa nyt vaikka kuinka moneksi ideaksi (eikä tässä näy edes kaikki) pesulahengari on muuntautunut!

Ja onneksi niin moneen löytyy hyvät, kuvalliset ohjeet. On vaikeampaa ja on helpompaa projektia. On sammalpalloa, perhosen taittelua, paperin punomista ja betoniruukkujen valamista. Kaikille varmasti jotakin. Ja nyt eikun kaikki kirjastoon tai nettikauppaan etsimään teosta omiin käsiin!

Niittikolmiot.

Bongasin H&M:n myyvän niittejä ja nappasin heti yhden pussin mukaani. Samoja oli myös hopeisena, mutta omat silmät kiilsivät kullan perään. (Yhdessä pussissa neliötä ja kolmiota kumpaakin 15 kpl, hintaan 4,95e).

Oli heti kokeiltava niittejä ja mites muutenkaan kuin helposti sormuksen muodossa. Tässä sormus yksi ja..

..tässä sormus kaksi. Nämä niitit kiinnitin ensin nahkapalaan ja sitten levynä sormuspohjaan. Olisi pitänyt kai liimata myös niitit toisiinsa, nyt ne vähän antaa periksi eivätkä meinaa pysyä suorassa kohdillaan..

Enempään ei näpit pystyneet, kun syysflunssa löysi minutkin. Nyt takaisin sohvalle viltin alle lepäämään.

343.

Kylläpä se aika rientää niin ettei bloggaamaan ehdi. Syksy se tuo mukanaan aina kaikkea uutta ja jännittävää. Ystävät palaavat kesätöistään, alkaa uutta intoa urheiluun, luonto vaihtaa väriään. Päätin ottaa blogille uutta suuntaa (vielä, kun vain saisi kiteytettyä itselleen mikä se uusi suunta tarkalleen on!). Aloitin uuden harrastuksen. Ja sokerina pohjalla sain eilen myöhästyneen syntymäpäivälahjan - se vasta jännittävä onkin!

Mitä siellä on, mikä siellä niin kovasi kimaltaa ja vetää puoleensa? Voiko se olla se? Oi, kyllä se on se!

Olen niin iloinen tästä lahjasta. Kaikkihan nämä tietävät, tölkeistä virkatut laukut. Lahjan antaja ei ollut itse tätä tehnyt, vaan ostanut eräältä käsityöammattilaisen myyjäisistä. Siinä on ihan pehmustettu vuorikin!

Hurjaa ajatella, että tasan 343 (!) tölkkiä on avattu, jotta tämä laukku on saatu valmiiksi. Tänään kyllä pitää lähteä miehen kanssa ulos treffeille, jotta pääsen testaamaan miten laukku toimii käytössä.

Uudistus.

Uudistuksen tuulet! Blogiremontti käynnissä!

On aika ravistella kaavoihin jämähtäneitä tapoja.