Massalla päällystetty tarjotin.

Kierrätin tarjottimen. Ei sille kyllä ollut varsinaista tarvetta tai edes paikkaa, mutta se pyöri tiellä ja ilman uusiokäyttöä olisi kyllä jo joutanut vaikka suoraan metallinkeräykseen silloisen kuntonsa puolesta.

Voisikohan sanoa, että kierrätin tämän tarjottimen jo ännännen kerran? Ostin sen vuosia sitten kirpparilta. Vuosia sitten liimasin päälle Monkin nätin kuitin ja reunustin rajat pitsillä (ks. millainen tarjotin oli vuonna 2013). Sittemmin revin pitsin pois ja nyhräsin kuitin osittain pois. Jäljelle jäi kammottava liimasotku ja homma jäi siihen. Ei siitä enää kunnollista saanut. Aika kauan mietin millä ihmeellä sitä päällystäisi ruman ja epätasaisen pinnan piiloon.

Nyt sen sitten oivalsin: levitän pintaan huoneenlämmössä kuivuessaan kovettuvaa massaa (DAS-merkkistä). Massan pinta jäi vähän savimaiseksi ja rakoilevaksi, joten maalasin siihen vielä mustalla akryylilla kuviota. Onko nuo nyt niitä inka-, tribal-, atsteekki- vai folk-kuvioita? Jotain sinnepäin. Samalla rennolla asenteella myös sudin kuviot. Röpöseen pintaan sopi rösöinen pensseli. Annoin mennä vapaalla kädellä ilman pilkuviilausta. Epätasaisuus sopii printin tyyliin.

Tarjottimesta tuli kuin uusi. Kun sitä katsoo, ei välttämättä voisi arvata, että päälipinnan alla on metallinen tarjotin!

Paratiisilintu.

Vappu on ihan just täällä ja kesäkin on vain pääskysen päässä! Sen kunniaksi, esittelen teille tämän paratiisilintusen.

Se on tehty kokonaan huovasta - metallijalkoja lukuunottamatta. Ja se osaa seistä kuuliaisesti paikoillaan.

Huopalintuun löydät kokoamisohjeen (kasaaminen käsin ommellen) Kauneimmat Askartelut -lehden kesänumerosta, samasta lehdestä mistä löytyvät aiemmin näyttämäni kestokukkakimput (ks. postaus tästä).

En tiedä mikä tuossa pyrstön värikirjossa viehättää, mutta se on niin sievä! Jään katsomaan sitä joka kerta..

Ja on se paratiisilintu aika hauskan näköinen muutenkin. Kooltaan sellaisen oikean västäräkin kokoinen.

Siirtelen lintua paikasta toiseen. Meillä on niin paljon valkoista, että väripirskahdus sopii melkein mihin vain!

Kyllä tuli huopajämät iloa tuomaan. Jämistähän voisi tehdä mitä vain pieniä eläimiä (joko lapsille tai ihan vain oman kirjahyllyn piristykseksi), jotka seisovat omilla jaloillaan - kunhan muistaa katsoa, että painopiste on oikeassa kohdassa.

Lankajämät suoraan.

Iltapäivän välipala: ratkaisu pienille jämälangoille, jotka lähinnä pyörii yhdessä mytyssä niin kauan, että ovat ihan solmussa.

Vaan eivät enää. Leikkasin muovista (=vanha kierrevihon ohut muovikansi) lärpäkkeitä, joihin kiertää langanpätkät käyttöä odottamaan. Inspiraatio tuli näistä vastaavista kissan muotoisista: Little White Whale / String Organizer. Mustia kissoja minäkin aloin tekemään, mutta sitten jäikin puolitiehen - eihän ajattelemani kiiltävä tussi muovissa pysynytkään! Miettikää, keltaiset tuikkivat silmät olisivat olleet aika hauskat!

Harkitsin jo jonkinlaisten silmien liimaamista tai pieniä tarroja, mutta hoitavatpa nuo asiansa myös ilman silmiä.

Tasseli-kaulakoru.

Aloitetaan viikko pienellä kuvatutoriaalilla. Ulkona sataa ja ei ole muutakaan tekemistä. Paitsi tiskit ja pyykit. Mutta ne eivät ole yhtään kivaa, joten tehdään mieluummin uusi tasselikaulakoru sen sijaan!

Niputa puuvillalankaa, kirjailulankaa tai muuta ohutta jämäkkää lankaa isoksi nipuksi (oma noin 25 cm pitkä). Kieputa keskelle samaa tai toista lankaa. Pidä lanka tiukkana. Väliin voi tehdä parit solmut, jos se auttaa.

Taita nippu keskeltä ja yhdistä päät. Päättele tiukoilla solmuilla ja pujottamalla päät piiloon. Tippa pikaliimaa estää solmujen avautumisen ja varmistaa, että paketti pysyy kasassa. Lopuksi vedä langat suoriksi ja parturoi päät suoriksi.

Jos lopputulos on kuin vasemmalla, suorista langat. Langan materiaalista riippuen voit esimerkiksi suihkuttaa lankoja (jo se pelkästään voi riittää) ja silittää alhaisella lämmöllä pahimmat kiehkurat.

Pujota kaulaketjuun tai käytä koristeena esimerkiksi laukussa. Sopisi myös koristeeksi ja pienempänä myös korvakoruiksi.

Tasseli sai inspiraationsa tästä pienemmästä ja värikkäämmästä koristeesta: commonthread / DIY Tassel Embellishments.

Ja kuten näette, hapsutasselirimpsu-koruni on muikean iso! On siinä mulla tulevaksi vapuksi vappuhuiska!

Suomalaista mukin alle.

Kun kevätrutto jyrää ja kuppi kuumaa on vähän väliä vieressä jelppimässä oloa, on kiva saada jotain suojaa pöydän ja kupin väliin. Onhan noita mukinalusia meillä useampiakin, mutta tahdoin omat uudet uudelle sohvapöydälle.

Rapean vuoden oli musta metallinen naapurimaan puolelta tuotu apupöytä sohvapöytänä. Tason tarjottimainen reuna alkoi rassamaan. Ja olihan se kovin pieni, joten pistettiin Jyskistä TAPS-pöytä tilalle. Metallinen siirtyy kesäksi parvekkeelle.

Mutta niihin mukialusiin! Edelliset keittiönpöydän korkkiset aluset tein ihan vasta maalaten (ks. postaus), nyt liimaten. Oli kahdet saa ottaa-laatikon keraamiset aluset ja kahdet jo moneen kertaan itse päällystetyt puiset aluset. Jälkimmäisiin liimalakkasin Design District Helsinki -esitteen kuvitusta.

Näistä tuli aika makeat kaikessa mustavalkoisuudessaan ja leikkisässä graafisuudessaan!

Keraamiset aluset päällystin Marimekon Ursula-printillä (vanha leike Marimekon kuvastosta/lehdestä). Tuo on ihana printti! Toimi erityisesti kankaana. Harmi, ettei kangas taida olla enää tuotannossa.

Nämä Ursulat ovat vähän kepeämmät ja jäävät odottamaan kesäsempiä päiviä. Siinä on muuten kaupan halppisjääteetä kristallilasissa. Hienommasta lasista juominen on pieni tapa saada sokerikurastakin jotain vähän parempaa.

Mutta nämä on kyllä veikeät! Kiitos sille, joka on printin suunnitellut. Nyt inkivääriteetä nassuun!

Kukkaruukkujen uusi look.

Oli aika sotkea kyntensä multaan ja pistää vähän lisää maata huonekasveille. Joillekin oli myös aika vaihtaa uusi ruukku.

Siinä samalla lopetin jahkailun ja tein kuvan kolmelle ruukulle uuden ilmeen. Eivätkö olekin aika tylsiä ihan vaan noin kokovalkoisina? Pitkään katselin noita ja mietin millä ja miten ne maalaisi. Paitsi, että ei tarvinnutkaan maalata!

Otin luottokamani esiin ja leikkasin sisustuskontaktia ruukkujen päälle! Nopeaa, helppoa ja kivasti jämäpaloja pois kuluttavaa. Jos ei kohta kuviot enää miellytä, voi ne ottaa pois ja vaihtaa johonkin toiseen.

Eniten tykkään tuosta ruudullisesta purkista. Siinä oli alkujaan pystyyn kulkevat raot. Nyt ne ovat kuin häipyneet!

Oikein hyvä. Seuraavaksi sitten ne kesäkasvit parvekkeelle.. Mitäköhän lajiketta sitä testaisi tälle kesälle?

Meidän parveke on kuin pätsi ja auringon paistaessa ovenkin saa aukasta patakintaalla. Kaktus on ollut ainut, joka on selvinnyt nipinnapin läpi kesän. Ehdotuksia sinnikkäisiin kukkiin? Parveke on lasitettu ja siihen paistaa aikalailla aamusta iltaan.

Kestohääkimput: kuusi eri tyyliä.

Vihdoin se on täällä! Tätä olen odottanut: Kauneimmat askartelut -lehden kesänumero! Vihdoin lehtihyllyissä!

Olen tohkeissani ja syy löytyy heti kannesta. Kestokimput - kuusi erilaista tee-se-itse-ideaa! Ja arvatkaa mikä on parasta? Kaikki malliksi tekemäni hääkukkakimput voi valmistaa kokonaan kierrättäen varsia ja pohjia myöten.

Ohjeet työvaiheineen ja kuvapiirroksineen löytyvät lehdestä, mutta katsotaan kuvia kimpuista vähän tarkemmin:

Aluksi lehteen piti tehdä vain yksi hääkimppu. Tein sen viime kesän ystäväni kimpun pohjalta (ks. postaus täältä). Materiaaleina ystävän kimpun pieleen menneet, mutta tähän kimppuun pelastetut tekokukat. Eri lisukkeet, uusi kokoamistekniikka. Samaan tyyliin tein myös sulhasen kukkavieheen.

Mutta sitten inspiraatio iski. Eihän ne kaikki morsiamet inspiroidu valkoisesta! Tein siis värillisen tilkkukimpun.

Ja isomman kimpun punaoranssisessa väriloisteessa! Suuret, yksinkertaiset kukat vahvassa varressa.

Ja koska tyylejä on niin monia, tein myös täysin erilaisen rouheamman kimpun ja myös siihen sopivan kukkavieheen. 

Sitten kokeilin ihan jotain muuta - joskus vain yksi ruusu riittää. Tämä sopisi myös kestokukaksi vaikka ylioppilaalle!

Ja kepeä, pirteä pitsikimppu nuorelle morsiolle tai miten olisi vaikka kaasolle oma kimppu? Osaisitko arvata, että tämän kimpun vartena on saumurilangan muovihylsy? Sen ansiosta kimppu pysyy myös pöydällä pystyssä!

Ja somisteita unohtamatta - tyyliin istuvia kukkia voi laittaa myös hiuksiin ja hääseurueen naisten ranteisiin.

Mallina oli luonnonkaunis ystäväni. Meillä oli hauska päivä, kun kukkia kuvasin hänen kanssaan.

Arvaisiko muuten ettei kuvissa yksikään "mekko" ole oikeasti mekko? Oikeasti kuvissa on verhoja ja yhtä jos toistakin kangasta.

Varsinainen rahapussi.

Tein uuden kolikkopussukan. Entinen itsetehty oli mennyt jo niin huonoon kuntoon, että olikin jo tarve uudelle.

Ja tässä on idea ja lähtökohta rahapussille. Kaksi vanhaa seteliä. Siihen päälle kontaktia, alle kangasta ja vetskari väliin!

Valitsin seteleistä neutraalimmat puolet näkyviin, vaikka värit olisivat olleet yrmyjen äijien puolella paremmat.

Ja tältä näyttää pussukan toinen puoli. Koko on myös muuten setelin ansiosta sen kokoinen, että pussukkaan mahtuu ne eurojen paperiversiotkin. Ja kortitkin. Ja kuitit. Tai jotain ihan muuta, ihan suojakuorta menisi puhelinkin pussiin.

Ks. myös edelleen käytössä olevat Pariisin kartasta kontaktoitu pussukka ja purkkapussista tehty minipussukka.

Mitä näille tekisit?

Moni nainen tunnistaa kuvan rasiat, nämä Libressen metalliboxit. Ensimmäinen kampanja vuosia sitten oli kiva, mutta sitten rasioita alkoi kertymään. Välillä oli pakko ostaa aina pakkaukseen teipatun kylkiäisen kanssa, kun ei ilmankaan saanut. 

Nyt olen näitä pyöritellyt jo useamman kerran ees ja taas. Mitä näille tekisi? Mihin käyttäisi? En keksi yhtään kierrätysideaa! Kaikelle pikkusälälle on parempi säilytin. Askartelutarvikkeillekin ovat huonoja, kun ei näe kannen läpi. Metallinkeruuseen laitto ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto, ovat kuitenkin ehjiä (oranssin boxin saranoita lukuunottamatta). En usko, että kierrärillekään kannattaisi lahjoittaa, koska (mielellään olen väärässä mutta) en vain näe, että kukaan noista maksaisi mitään?

Uskon blogin voimaan ja kun olen aikaisemminkin saanut teiltä lukijat hyviä ideoita.. mitä näille voisi tehdä? Miten tai mihin kierrättäisit? Heitäppä idea, jos vaikka löytyisi inspiroiva idea toteutettavaksi?