DIY: Kangashousut ilman kaavoja

Ompelin jotain mitä harvemmin (tai ei koskaan) tule tehtyä - nimittäin housut! Lukuisia yläosia ja lukemattomia mekkoja on tullut ommeltua ilman kaavoja, mutta vähissä ovat kaksilahkeiset. Tässä loppukeäsästä otin itse itselleni heitetyn haasteen vastaan ja ompelin kesäpöksyt! 

Idea lähti näistä vajaamittaisista kukkapöksyistä, jotka ostin kirpparilta muutamalla eurolla ja joihin kyllä ihastuin. Ihanan väljät ja vilpoisat! Ajattelin, että kopioin housut toiseen kuosiin, jotta on kahdet rennot kesäpöksyt.

Kaava eli housut viikattuna kankaan päälle taitteelle (käänsin kyllä kuvaamisen jälkeen housut nurin, halusin vain näyttää kuvaan tuon kivan kukkakuosin, nurin on aina helpompi leikata) ja leikkasin kaksi kappaletta. Alkuperäiset oli leikattuna neljästä kappaleesta, mutta totesin että ihan hyvin voi mennä vain sisäsaumoilla. Ulkoreuna oli luotisuora, joten miksi siihen turhia saumaa tekemään.

Jäljelle jäävästä kankaasta leikkasin vyötärölle kaitaleen. Eka meni pieleen, koska en muistanut ensin mitata valitun kuminauhan leveyttä ja vyötärökaitale oli siihen sitten ihan sopimaton. 

Ompelin (saumurilla) ensin lahkeiden sisäsaumat yhteen, sitten haarasauman edestä takaa. Sitten yhdistin vyötärökaitaleen, pujotin kuminauhan ja muutamalla tikkauksella lukitsin sen paikalleen niin ei pyöri kujassa miten sattuu mutkalla. Lopuksi tein lahkeisiin käänteet.

Nämä oli ihan superhelppo ommella, kun kappaleet edestä ja takaa ovat ihan samat. On siis sen verran löysä malli ja haara alennettu, että periaatteessa housut voisi pukea päälle kumminpäin vain, ei ole etu- ja takapuolta - tai niillä ei ole eroa.

Näistä tuli niin kivat! Käin yhdet festaritkin jo näillä. Töissä on ollut. Menee helteellä viileänä ja viileämpänä päivänä alle voisi vaikka pukea sukkikset eli näillähän tarkenee varmasti vielä vähän syksymmälläkin (ja vielähän ei siis ole syksy, olen vakaasti vielä loppukesässä).

Ja mitä tein ensin väärin leikatulle vyörärökaitaleelle? Pistin sen kahdeksi putkeksi, toisen ompelin muhkeaksi donitsiksi ja toisen ihan vain auki olevaksi viistopäiseksi ja suljetuksi putkeksi. Sen voi kietoa hiuksiin ja vaikka nutturan ympärille tai ponnarin ympärille rusetiksi. Hauska ja helppo tapa mätsätä kangastilkkuja asuihin!

DIY: Vyötärölaukku osa 2.

Vyötärölaukku osa kaksi!

Ensin ompelin yhden, jota voi käyttää myös yli olan laukkuna. Ks. postaus tästä: Vyötärölaukku osa 1.

Sitten halusin vähän erilaisemman vyötärölaukun - litteän, mutta laatikkomaisen! Ja keinonahasta! 

Joten eikun tuumasta toimeen.

Valitsin mustaa keinonahkaa (Eurokankaan kympin poistopussin vanhoja löytöjä), vanhan rikkoontuneen laukun rikkinäisen nahkahihnan ja uusiokäyttöön hakasen ja d-renkaan. Tähän tuli nyt uusi (mutta todella vanha) vetoketju. Kuvassa myös vanha taskun rekale, mikä piti tähän uusiokäyttää, mutta sitten jätinkin sen lennosta pois.

Leikkasin vetoketjun mittaan kaksi suorakulmiota. Ensin ompelin vetoketjulle kapeat nahkasuikaleet reunoihin ja siitä sain suoraan mitan minkä mukaan leikkasin suikaleet pohjaksi ja sivuiksi.

Ja sitten vain palojen ompelu toisiinsa!

Ja tällainen siitä tuli! Litteä ja laatikkomainen, kyllä. Näyttää myös kuvassa sovitusnukke-Pirkon päällä vähän massiivisemmlata mitä sitten oikeasti onkaan. 

Tässä vyötärölaukun hahmotelma, minkälainen siitä piti tulla - kooltaan pienempi, skarpimpi ja sivuun piti tehdä sivutasku. Sitten se karisi ja vähän unohdinkin paloja leikatessa suunnitelman, että mitä aioinkaan.. joskus se suunnitelma muuttuu tehdessä.

Ja ihan hyvä näin. Tykkään tästä. Ainakin siihen mahtuu tavaraa enemmänkin kuin vain se puhelin. 

Ja muuten miksi halusin tästä litteän ja vähän kuin lanteilla olevan kirjekuorilaukun? Siksi, että jos on vaikka takki tai muu pusero tälleen auki ja vyötärölaukun vetää melko sivuun, saa sen vähän kuin helman alle piiloon. 

DIY: Vyötärölaukku osa 1

Monta kesää mennyt ohi vain aikomisella, mutta nyt minä ompelin sen: vyötärölaukun! Varmaan ehti mennä jo muodistakin, mutta hällä sen väliä, en ole ennenkään ihan muodin mukana pysynyt. 

Tästä tuli nyt prototyyppi, osa ykkönen. 

Kaavakin oli valmiina jo niin kauan, että ei enää mitään muistikuvaa mistä sen olen tulostanut (joku ilmaiskaava). Ohjeitahan ei ollut, joten meni vähän pähkäilyksi etukappaleen ja läpän saumat suhteessa vetskariin. Ehkä ompelujärjestyksellä olisi ollut joku jippo, mutta meni se sinnepäin, pääasia et toimii.

Käytin vyötärölaukkuun tuollaista puuvillacanvasta, jota oli just sopiva pala jäljellä. Vetoketju, klipsi sekä turvaremmin palat uusiokäytössä - muistaakseni yhden repun purkuoperaatiosta.

Jossain vaiheessa näytti siltä, että ei vyötärölaukusta tule kyllä kuin sekundaa, mutta toisaalta - ihan hyvähän tuosta tuli. Näytti pahalta, sitten jo paremmalta.

Ja kun olin lyhentämässä turvaremmin pituutta niin tajusin, että eipäs lyhennetäkään, sehän riittää just ja just vielä yli olan laukuksi. Aina parempi mitä monikäyttöisempi joku asuste on.

Vähän kaipailin eka tähän myös tukikangasta tai edes jonkinlaista vuoritusta, koska on aika löperö materiaaliltaan. Mutta toisaalta ilman vuorta vyötärölaukun saa taiteltua tosi pieneksi - menee vaikka taskuun. Joten sitähän on hyvä kuljettaa vaikka mukana varalla. Tai helppo laittaa menossa pois taskuun, jos ei sitä tarvitsekaan.

Ja vaikka menee pieneksi, mahtuu sisälle ne tärkeimmät: avaimet, aurinkolasit, puhelin, huulirasva ja pieni aurinkorasvakin. Vielä kun laukkuun saisi teleportattua vesipullon niin mitäs muuta sitä muka tarvitsisikaan.

Tein vyötärölaukun ensisijaisesti lanteella pidettäväksi, kun menee kävelylle eikä ole taskuja mihin puhelimen ynnä muut laittaa. On paljon kivempi reippailla, kun  ei ole olalla mitään kannettavaa. Mutta nyt tuntuu, että laukku on just yli olan tosi kiva ja ehkä otankin tämän käyttöön myös muuten kuin vain lenkkeillessä. 

8. luukku: Candy Cane -hiuspanta

Joulukalenterin eka viikko-etappi takana, nyt tulee kahdeksas luukku!

Joulukalenteri 2023:
1. Joulumuistikirja / 2. Puuhelmitonttu / 3. Piparipoikalaatikko / 4. Printattavat pakettikortit / 

5. Tuftatut pörrökoristeet / 6. Pikkujoulurusetti karkkipapereista / 7. Tonttumakramee

Lähtötilanne oli tämä: vanha, rupsahtanut hiuspanta. Päätin uudistaa sen jouluhenkeen!

DIY: Candy Cane -hiuspanta

Tarvikkeet: vanha hiuspanta, valkoista ja punaista trikoojämää, vähän vanua, ompelutarpeet ja kuumaliimaa.

Eka kolmesta vaiheesta: Valmista kangasputket

Leikkaa toisesta väristä 35 cm suikale ja toisesta 45 cm pitkä suikale. Leveyttä voi olla 6-10 cm riippuen kuinka muhkean pannan haluat. Mulla oli noin 7-8 cm leveitä suikaleita. Ompele kumpikin suikale omaksi putkekseen oikeat puolet vastakkain ja käännä oikeinpäin. Täytä putket kevyesti vanulla. Ei täyteen, ihan silleen lössösti vaan. Päitä kohden voi myös jättää lössöäkin ilmavammaksi.

Toka kolmesta vaiheesta: Pötköjen "palmikointi"

Kiinnitä klipsein tai piyykkipojilla pötköt pannan päälle. Pidä lyhyempi pötkö suorassa ja kierrä pitempää pötköä sen ympärille. Kiinnitä klipsein toiseen pannan toiselle puolelle kiinni ja katso, että kierteet asettuvat hyvin. Asettele pötköjen saumakohta piiloon ja suorista pahimmat möykyt tai rypyt.

Vika kolmesta vaiheesta: Liimaa kaikki paikalleen

Kun näyttää omaan silmään hyvältä ja tasaiselta, kuumaliimaa kierteet paikoilleen sieltä täältä. Kuumaliimaa päät paikoilleen ja pieni pala jompaa kumpaa trikoota päiden ympärille (ks. alempi kuva, siinä näkyy hyvin pannan päät).

Valmista tuli! Tässä hauska, persoonallinen ja näyttävä jouluasuste niille, jotka eivät tykkää pitää tonttulakkia päässään.

Candy Cane eli karkkikeppi on näyttäytynyt aikaisempinakin jouluina kalenterinluukuissa. Katso ainakin nämä kuvassakin näkyvät karkkikeppiset: makrameekarkkikepit kuusen oksille, silkkimassasta tehdyt karkkikepit kattauskoristeeksi ja polymeerimassasta tehdyt minikokokoiset karkkikeppikorvikset.

Ks. postaukset:
makrameekarkkikepit 

silkkimassakarkkikepit (postauksessa myös muita helppoja kattausvinkkejä)

karkkikeppikorvikset

Ja tältä se valmis Candy Cane -hiuspanta näyttää päässä! (Tylsä pikselöinti päälle, koska ei ole kivaa huomata, kun blogin kasvokuvia siirtyy feikkiverkkokauppojen sivuille.)

Tälla tavoin voisi tehdä myös neutraalimmankin hiuspannan yksivärisenä - hyvä lahjaidea, eikö? 

Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen (Ompele tilkuista osa 3)

Kolmas osa tilkkusarjaan! Sain siis kierrätyskeskuksen saa ottaa -laatikosta erilaisia verhoilukangas näytepaloja. Ja nyt vuorossa on niistä hiuspantoja ommellen ja ei-ommellen!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

osa 2: Nopea älylelu koiralle

Mutta lämmitellääs ensin...hiusdonitsilla! Koska mitäpä olisi tilkkujen hyödyntämiset ilman donitsin ompelua? 

Tämä tilkkupala oli kooltaan 16x43 cm. Laitoin sen kahtia kakdeksi pitkäksi suikaleeksi. Suikale itsessään ei ollut vielä hyvä donitsiksi, koska materiaali oli aika paksua ja hiusdonitsi kaipaa vähän ohuempaa.. Päätin yhdistää verhoilukankaan puuvillatilkkuun. Kiva ruskalehtikangaspala (ei paljoa kuva-alaa suurempi) löytyi muuten myös samaisesta kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kaksi samankokoista suikaletta eri kankaista ja tadaa: se on suuri, muhku hiusdonitsi. Ihan hyvin voi hiusdonitsinkin tehdä tilkuista ja eri materiaaleista.

Ja sitten hiuspantoihin:

Tilkusta hiuspanta ei-ommellen

Hiuspannan voi tehdä hyvin helposti ilman ompelua. Silloin tarvitsee vain vanhan hiuspannan ja kuumaliimapistoolin.

T'ässä on edellinen 16x43 cm tilkku puolitettuna. Eli noin 8x43 cm suikale.

Ensin päistä viistosti leveyttä pois ja sitten liimataan reunat tuolleen sisällepäin. Ihan vähän vain liimaa, ettei reuna mene sellaiseksi kuumaliimakoppuraksi.

Sitten liimaa pantaan kiinni, aloita keskeltä ja etene reunoihin. 

Joillekin leveämpikin panta istuu päähän sellaisenaan, mutta jos päänmuoto on kuin minulla, leveämmän pannan reuna jää kuin ilmaan, koska panta on vähän viistosti. Jos tämä häiritsee, pujota pitkällä ja terävällä neulalla kaksinkertainen ompelulanka pannan toiselle puolelle ihan kankaan taitokseen ja vähän kiristä, jolloin kangas menee vähän suppuun ja auttaa pannan istumista päähän paremmin. 

Tässä kuvassa yllä vasemmalla pannan etupuoli ja oikealla takaraivon päälle jäävä takapuoli, jossa on lankakiristys - kuvassa tosin vähän liiankin kireällä, koska pannan terävä reuna puskee vähän liian selkeästi esiin.

Ja hyvin istuu nyt!

Hiuspannan väri on joskin valju näin meikittömään ja sitä myötä vähän kalpeaan viikonloppupäivään. 

Tilkusta hiuspanta ommellen

Ja sitten panta ommellen ilman hiuspantaan liimaamista! Tiikerikuosipala oli tilkuista sellainen, että heti näin sen hiuspantana. 

Tämän tilkun koko oli noin 18 x 27 cm. Leikkasin sen puoliksi pituussuunnastaan ja sitten toisesta pikkupalan pois. Ompelin suikaleet yhteen ja pitkäksi putkeksi. Sitten pikkupalasta pikku putken. Kiedoin ja ompelin pienemmän pitkän putken poikkisauman ympärille ja sitten...

...otin vanhaa, jostain purettua kuminauhaa ja ompelin sen käsin putken päihin. Tein sen käsin, koska halusin pistot mahdollisimman näkymättömäksi ja samalla halusin taitteista mahdollisimman litteät, jotta ne eivät painaisi päätä mistään kohtaa.

Kuminauhan pituus kannattaa mitata pariin otteeseen, että tulee sopiva jousto pantaan ja istuu omaan päähän just hyvin ilman, että kiristää.

Tästä pannasta tuli tosi kiva! Tiikerikuosi vähän häivyttyy - tai minä ainakin näen sen enemmänkin vain graafisen raidallisena kankaana.

Melkein en malttaisi odottaa, että olisi maanantai ja työpäivä ja voisi laittaa tämän hiuspannan toimistolle. 

Kaksi tilkkua, kolme uutta juttua. 

Ja arvaatteko mitä? Vielä yksi tilkkupostaus tätä pikkupostaussarjaa tulossa!

Solmi helppo makrameesulka

Jotain uutta ja pientä.

Innostuin tunteroisen solmintaan ja makrameesolmin tällaisen söpösen. Se on sulka. Vai höyhen? Tai voisi se olla puunlehtikin? Mitä mieltä olet? Minusta se on eniten ehkä makrameesulka.

Tein makrameen avaimenperäksi! Siihen se on kivan kokoinen, kevyt ja litteä. Solmimiseen käytin paksuhkoa puuvillalankaa, löyty sopiva minijämäkerä, jossa puretun työn pätkiä (lanka oli joko Novita Cotton Recycled tai Cotton Rescue -kierrätyspuuvillalankaa).

Ohjelinkki sulkaan löytyy alta.

Uudelle avaimenperälle olikin tarvetta, kun entinen hyvin palvellut katkesi. Tein tämän yksinkertaisen helmi-avaimenperän jo vuonna 2015(!!) ja yllättävän kauan se kesti. Valkoisesta helmesti helmiäinen on kulunut pois ja naru on väriä muuttanut, mutta muuten oli ehjänä eiliseen asti. Kun tein tämän, ajattelin et helmet kyllä tippuessaan jossain vaiheessa menee rikki, mutta ei tullut käytössä halkeamaakaan! Ajatella, vaikka varmaan satoja kertoja on johonkin kopsahtanut tai asfaltille tippunut.

Ks. postaus helmi-avaimenperästä (no olihan se silloin vähän uudenkarheampi ja kiiltävämpi!)

Solmi helppo makrameesulka

Solmin sulan tämän Youtubevideon avulla (ks. linkki). Solmiminen oli helppoa ja valmista tuli nopeasti. Tein juuri kuten videolla, paitsi että en tiedä oliko itsellä väärinymmärrys vai mittavirhe, kun paria lankaa piti kesken kaiken jatkaa. Aika tipalle meni muutenkin pituudet ainakin tällä langanpaksuudella. Tuohon keskikohdan "ruotiin" tuli jatkamisesta vähän mutkaa, mutta se ei haittaa, ei sen luotisuoran tarvitsekaan olla.

Pään solmin omalla tapaa ja tein siitä lyhyemmän. Päättelyyn videolla suositeltiin liimaa, mutta itse jätin liiman kokonaan pois ja pujotin neulalla langanpäät nurjalle. Samalla ompelin tuon nauhapään lenkille.

Liitin tähän kullanvärisen avaimenperälenkin - oma koti kullan kallis!

Saa nähdä kauanko sulka kestää. Vähän epäilen, että ei kyllä pääse kovin pitkälle jos vertaa edellisen käyttöikään. Mutta kestää sen minkä kestää, ainahan voi askarrella sitten uuden. 

Makramee-avainnauha (+ OHJE)

Yhdet heipat sanottiin jo viime kuussa töissä, nyt tuli toisten heippojen aika. Eli kun kerran toinenkin työkaveri lähti kohti uutta työpaikkaa, oli myös hänelle aika sanoa: kiitos. 

Jo lähtenyt työkaveri sai pieneksi kiitoslahjaksi ja muistoksi virkatut, pienet lehtikorvakorut. Nyt lähtenyt sai avainnauhan - mitäs meni joskus aiemmin sanomaan, että minähän voisin tehdä hänelle uuden avainnauhan.. heitto jäi kytemään päähän ja siitä se idea sitten lähti.

Ks. virkatut korvakorut + ohje

Ensin ajattelin ommella avainnauhan (kuten kerran tein miehelle muokkaamalla vanhaa avainnauhaa), mutta se tuntui jotenkin ihan liian helpolta. Sitten suunnittelin virkattua avainnauhaa (kuten kerran tein lahjaksi ystävälle), mutta en päässyt sen kanssa puusta pitkälle. Sitten muistin: ai niin, makramee! Se tuntui heti hyvältä ajatukselta.

Ks. ommeltu/muokattu avainnauha / virkattu avainnauha (+ ohje).

Päädyin siis solmeiluun ja jottei mennyt malli liian vaikeaksi, pitäydyin vain pelkissä tasosolmuissa. Silloin solmuista tulee kivaa punottua kierrettä.

Langaksi valitsin muurarinlankaa, se kestää hyvin käyttöä, on kevyt ja tarpeen mukaan sen voi vaikka käsin vedessä pestäkin. Muurarinlangassa on myös mukavaa kiiltoa.

OHJE: Makramee-avainnauha

Tee näin: Leikkaa 4 m ja 1,5 m pitkät langat. Solmi ne leivonpääsolmulla lukkoon. Solmi napakoita tasosolmuja niin, että lyhyemmät langat jäävät keskelle. Venytä vaikka 20 cm välein tehdyt solmut keskilankojen ympärille eli kuljeta solmiasi solmujen päällä ja vedä lukosta poispäin. Kierteet venyvät ja työkin pitenee silmissä. 

Kun pituus on noin 45-50 cm (riippuen kuinka pitkän avainnauhan haluat), lisää lukkoon uudet 4 m ja 1,5 m langat. Ujuta yksi lanka neulalla jo tehdyn nyörin leivonpäänsolmun reunan kautta läpi, jotta nyörinpäät yhdistyvät nätisti toisiinsa reunoistaan. Toista myös uusille langoille tasosolmuja.

Ekassa kuvissa näkyy ylempänä ns. venytetyt kierteet ja sen alla ei-venytetyt. Valitse kuinka kierteisen avainnauhan haluat. Pääasia, että solmeilet yhtä pitkät punokset.

Yhdistä päät (kuva oikealla alhaalla) niin, että jätät neljä lankaa keskelle ja kaksi kumpaankin laitaan. Tee kaksi tasosolmuja sivuun jätetyillä langoilla lankanipun ympärille.

HUOM! 
Tähän avainnauhaan en lisännyt turvalukkoa, koska ko. avainnauhan saaja ei koskaan pitänyt edellistäkään avainnauhaa kaulassa, vaan kädessä, taskussa jne. Jätin turvalukon tästä sen vuoksi turvallisin mielin pois - MUTTA ehdottomasti suosittelen sen lisäämään. Jätä silloin tämän vaiheen yhdistävät tasosolmut pois ja yhdistä punosten päät turvalukon päihin, kierrä vain aukosta kaikki lankat ja jatka lankojen päiden viimeistely samalla tavalla kuin alla, väliin vain tulee aukaistava turvalukko.

Ota kaksi lankaa ja taita punosta vasten. Tee ympärille kahdella muulla langalla noin kymmenkunta tasosolmua. Tee solmut vieri viereen ja niin tiukasti kuin saat. Toista sama toiselle puolelle.

Pujota neulalla lankojen päät punoksen sisään (kuva livahti edelliseen, ks. vasen kuva alhaalla). Lopuksi leikkaa ylimääräiset lankojen pituudet pois, sulata kynttilän liekillä tai sytkärillä (nopeasti! Ja ole varovainen) lankojen päät, etteivät ne hapsuunnu. Pyyhkäise langanpään ympärille ihan ministi pikaliimaa, joka lukitsee langanpään paikalleen. Anna kuivua. Varmista, ettei lankojen päistä jää mitään hankaavaa tai terävää kohtaa ihoa raapimaan.

Valmista! Tähän meni vähän päälle tunti, kun tehokkaasti solmeili menemään. Tasosolmut ovat nopeita, kun saa lihasmuistin rytmistä kiinni eikä mieti solmuntekoa liikaa. Ja muistaa pitää aina saman aloitussuunnan. Lankojen solmeilusuunta ei vaihdu, vaan pysyy läpi työn ihan samana.

Samalla tekniikalla olen tehnyt mm. nämä makramee-rengaskorvakorut.

Ja paketointi päälle!

Ujutin avainnauhan litteään pahvikoteloon. Se oli aika hauska, koska itsellä tuli siitä mieleen ensin joku sellainen minikokoinen hifistelysuklaalevy. Vain paino ja etiketin puuttuminen kertoo, että sisältö on jotain muuta.

Kiitos työkaveri, kiitos kun olit ja kaikkea ihanaa uuteen työhön!

Ohje: Ompele neulesukat

Mä kuulkaa ompelin neulesukat! 

Jep, neuleesta ja tarkemmin sanottuna neuletakista tulikin sukat! Vanhasta uutta. Samalla tein ohjeen: kuinka ompelet neulesukat omien mittojen mukaan!

Ennen

Kauhean virttynyt, parsimista vailla oleva neuletakki. En edes muista minä vuonna olisin tätä viimeksi käyttänyt. Ehti olla "tee näistä jotaki joskus" -laatikossa monta monta monta vuotta. Nyt kun kädet osui tähän reuhkanaan niin olin heti, että jes, tässähä n ihan loistava tekstiyksilö sukiksi!

Jälkeen

Ja avot! Kauempaa katsottuna ei ehkä hahmottaisi, että ovat ompelukoneen alla käyneet. Voisivat mennä ihan tavallisista villasukista, jos ei silmä osu saumoihin, eikö?

Katsotaas kuinka se sukkien ompelu sujuu:

Tarvitset vain neuleen, paperia kaavaksi ja ompeluvermeet. Jos löytyy saumuri, sitä parempi. Sillä saa ainakin kestävät saumat, mutta myös tiheällä siksak-ompeleella varmasti onnistuu.

OHJE: Ompele neulesukat omien mittojen mukaan!

Tee ensin kaava. Piirrä jalanpohja ja "kansipala" kuvan mukaisesti. Paina paperi jalan päälle ja piirrä lattiaa myöten ääriviivat. "Kansipalassa" näet kulmassa tähden. Vedä siitä kohti nilkkapala vastaavasti nilkan kautta jalan toiselle laidalle. 

Homma jatkuu:

Tästä hahmotat mitä pitää leikata ja mihin mikäkin pala menee! (En tiedä mitä kummaa tapahtui kuvalle, kun originellikuva muutti värisävyään ihan ittekseen.) Lisää paloihin vähän saumanvaraa. Mieluummin niin, että on vähän pelivaraa surrauttaa kunnolla eikä ihan reunasta (jotta tulee kestävä sauma eikä ala neulos heti käytössä purkaantumaan). 

A = jalkapohja 
B ="kansipala" 
C = nilkkapala (kuvassa leikatussa palassa ylimääräistä pituutta)

D = varsipala - leikkaa jalan ympärysmitan ja tahdotun pituuden mukaan. Voit leikata suorakulmiona tai nilkkaa kohden vähän kapenevana kuten minulla.

E = varren viimeistelevä reuna eli neuletakista leikattua resoria varren suun pituusmitan mukaan

Leikkaa A-D palat kaksinkertaisena, varren resori yksinkertaisena.

Ompele neulesukat näin:

Ompele ensin kaikki kaksinkertaiset kappaleet toisiinsa yhteen. Helpottaa vahvojen reunojen saamista. Kohdista ja ompele kansikappaleen etukeskikohta pohjakappaleeseen. Kohdista nilkkapalan takakeskikohta pohjakappaleen takakeskikohtaan. Toisella laidalla on kaksi pistettä, jotka menevät kansikappaletta vasten (nilkkakappaleessa ylimääräistä pituutta kuvassa, siksi merkkipallot eivät ole suikaleen kulmissa).

Sitten ompele varren pitkät reunat yhteen. Varresta tulee putki. Seuraavaksi ommellaan putki ja resori sukkaan.

Kohdista takasauma sukan takakeskikohtaan. Ompele oikeat puolet vastakkain. Voit ujuttaa varren sukan sisään kuvan mukaisesti niin reuna on helppo ommella. Sen jälkeen ompele resori samalla lailla mitä varsikin. Päät yhteen, kohdista saumat ja ompele oikeat puolet vastakkain varren reunaan.

Nyt sukka on valmis! Viimeistään tässä vaiheessa kokeile sukkaa ja ota mahdollinen turha leveys tai pituus saumoista sisään. Tarkista myös, että kaikki saumat pitävät sukan joustaessa.

Ja valmista!

Neuletakista kun leikkasi sukkapalat niistä kohdin, että jäljelle jäi vain virttyneimmät palat leikkuuroskaksi niin aika hyvin sai ihan koko neuletakin uusiokäyttöön. Risasta takista ehjät sukat ja parit napit sekä neulevyö kaupan päälle.

Näistä tuli niin hyvin jalassa istuvat sukat! Ja kaksinkertaisena ovat muuten melko lämmittävät ilman sellaista paksuuden tuntua. Sivuun jäävät saumatkaan eivät paljoa paina tai tunnu, jos alle sujauttaa normisukat.

Jos kokeilet ohjetta, kuulen mielelläni!