Tee-se-itse: pieni ja helppo olkalaukku.

Pitkästä aikaa tein pienen tutoriaalin. Kaikki tämän osaa, mutta päätin silti tehdä ohjeen. Monesti blogeja selatessa sitä innostuu ihan erilailla tekemään itsekin oman version, kun katsoo kuvia myös työvaiheista eikä vain siitä lopputuloksesta. Joten tässä se on: kuinka teet itse pienen kesälaukun?

Tarvitset: palan nahkaa, sakset, ompelukoneen ja -välineet, (kaksi rengasta esim. avaimenperistä), vetoketjun, nauhaa/hihnaa/remmiä/ihan mitä vain olkaimeksi. Vinkki: laukun voi tehdä myös farkusta, markiisista, vahakankaasta..ihanpa melkein mistä vain! Ohutkin kangas käy, kun lisää laukkuun vuorikankaan.

Tee näin: 1. Leikkaa nahasta kaksi palaa saumanvarojen kera. Leikkaa myös leveyden mukaan halutessasi sivutasku. Leikkaa myös hihnasta pienet lenkit. 2. Liitä lenkit toisen kappaleen yläreunaan. ja ompele vetoketju ylälaitaan oikeat puolet vastakkain (lenkit jäävät vetoketjun ja nahan väliin). Ompele vetoketjun toinen puoli vastakkaiselle kappaleelle oikeat puolet vastakkin. 3. Tikkaa oikealta puolelta kääntäen samalla saumat vetoketjusta poispäin. 4. Ompele halutessasi sivutasku sisä- ja/tai ulkopuolelle. (Itse laitoin vain ulos ja tikkasin sen keskeltä saadakseni kaksi pientä taskua.) 5. Laita kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Muista jättää ennen ompelua vetoketju auki, jotta pystyt kääntämään laukun oikeinpäin! 6. Siisti reunat, leikkaa mahdollinen ylimääräinen sauma pois ja käännä laukku oikeinpäin.

Vinkki: jos nahan ompelu takkuaa, hellitä paininjalkaa, vaihda nahkaneula ja pidennä tarvittaessa tikin pituutta. Nuppineulojen käyttö voi olla hankalaa, suosin enemmän paperiklipsejä, pieniä pyykkipoikia tai joskus jopa teippiä (teippi myös auttaa paininjalan kulkuun pahimmissa liukuesteissä).

7. Mittaa sopivan mittainen hihna ja liitä se lenksuihin. Jos ommel ei tunnu tarpeeksi pitävältä leveissä hihnoissa, voi väliin laittaa vähän tekstiili- tai pikaliimaa. Itse laitoin hihnan (hah, taitaa olla alunperin hihna vanhojen saappaiden nyörityksestä!) ja lenkkien väliin renkaat. Ilmankin olisi mennyt, ei renkailla ole oikeastaan käytännöllistä funktiota.

Ja valmista on! Tuli just hyvä, yksinkertainen ja simppeli. Täysin kertaalleen käytetyistä materiaaleista. Kokoa tälle kierrätyksen kaverille tuli 15x22cm, joten se on just hyvän kokoinen. Ei mahdu mitään turhaa sisälle, vain tyyliin lompakko, puhelin, avaimet. Mitä muuta sitä edes tarvis kun menee kauniina kesäpäivänä mansikkatorille?

Tässä vähän rekvisiittaa koon hahmottamiseksi. Olisipa jo huominen, pääsisi ottamaan laukun arjen testiin!

Riipushelyt.

Aina, kun käyn henkkamaukalla, kurkkaan mitä koruja olisi tarjolla alehintaan. Ja katson niitä aina sillä silmällä, hajoittamismielessä. Ja kuinkahan monta kertaa olen jo löytänyt isot hajoitushelyt halvalla? Aika monta kertaa. Eipä tartte mennä erikseen hakemaan inspiraatiota askartelu-/käsityöliikkeistä, kun helppoa saalista löytyy muualtakin.

Nytkään ei tarjonta pettänyt. Ostin kolmella eurolla kilisevän kaulakorun (norm. 7,95e) ja näin paljon siitä irtosi!

Riipuksia moneen lähtöön, erityisesti hymyilyttävät nuo banaanit ja oui-teksti..! Mutta mikä tuo sombrero on, eh?

Ja liian monesti olen ostanut korun, hajoittanut sem ja sitten vain ihastellut osia unohtaakseni ne laatikoiden uumenin..nyt kaulakorun ostaessa päätin, että myös teen niistä heti jotain! Ihan nytheti.

Ja minähän tein. Norsut ja banaanit pääsivät heti pikkukorvakoruiksi. Lehdistä tein kaulakoruun riipuksen.

Ja sitten tein rannekoruja. Yhden siron, yhden helisevän riipusketjun ja yhden näyttävämmän linturannekorun.

Aika hyvin, kolmella eurolla kuudet korut ja muutamia osia vielä jäi "ylikin". (Alemman kuvan sinisen turkoosin helmirannekorun teinkin alkuviikosta, siitä lähti tämä uusien rannekorujen himoke.) Jee!

Uusi dyykkaustarina.

Vein roskia roskakatokseen, toin roskia roskakatoksesta. En varsinaisesti ole koskaan dyykkaa, mutta jos roskien hollilla osuu silmään jotain kiinnostavaa, saatan tuoda sen kotiin. Nyt lasien päällimmäisenä oli kuplamuovipussi joka herätti mielenkiintoni. Muovia lasilootassa - miksi, oi miksi?! Ärsyttää ihmiset, jotka hienosti keräävät metallit/ lasit/ biojätteet/ lehdet/ pahvit, mutta sitten heittävät ne jossain muovipussissa roskalaatikkoon. Hei äly hoi, jos kierrättää, voisiko sen tehdä kunnolla loppuun asti?

Ja mitä kuplamuovipussissa sitten oli? Huomasin, että siellähän oli jotain käyttökelpoisa, kuten tämä lasinen mansetti. Taidan tosin ottaa roikkuvat muovikoristeet pois, ovat tällaisena vähän liian krumeluurisia makuuni.

Pussissa oli myös sama mansetti ruskeana. Siitä lasi-osa oli rikki ja se jäi roskakatokseen. Mutta nämä koristeet voisi johonkin hyötykäyttää, eikö? Ne voisi jopa purkaa helmiksi ja käyttää myöhemmin korujen osina.

Pussissa oli myös punainen tuikkukippo. Ehjä, vähän lasitus vain huono. Se ei minua haittaa. Tekisi mieli spraymaalata tuo valkoiseksi, mutta maltan vielä, koska sopiisihan tuo tuollaisenaan loistavasti yöpöydälleni.

Ja mitä vielä pisteenä iin päällä? Tämä pallo! Se taitaa olla valaisimesta. Ehkä lamppu on mennyt rikki, kupu jäänyt vain jäljelle. Tuosta ei kyllä saa tehtyä mitään, mutta sopisi hyvin sisustusesineenä. Ihanan outo ja minimalistinen yksityiskohta. En vain vielä löytänyt paikkaa sille, se oli kaikkeen joko liian valkoinen tai liian iso. Pitääpä pyöritellä palloa ja vähän siirrellä muita tavaroita. Ehkä sille löytyy paikka, johon se sopii täydellisesti. Jos ei löydy, voinhan aina viedä sen takaisin roskakatokseen.

12.heinäkuuta.

Oi mysteerinen universumi, miksi se on aina yhtä vaikeaa palata juhannusmökkeilystä takaisin normaaliuteen? Onneksi on kuitenkin jotain kaunista ja somaa silmien ilona lievittämässä arjen ankeutta.

Tässä on siis viime viikolla valmiiksi saadut tilauskengät. Kuten arvata voi, tilaajana oli kesän morsian.

Herkkää ja romanttista, vaaleanpunaista ja harmaata. Sydämmmmiä ja blingbling-kristalleja sekä paljon koukeroa sisäsyrjiä ja korkoja myöten. Toisessa ulkosyrjässä hääparin etunimet, toisessa tuleva hääpäivä.

On aina kunnia saada tehdä toiselle uniikit kengät, mutta etenkin se korostuu, kun on kyse niinkin tärkeästä juhlasta kuin tilaajan omat häät. Toivon todella koko sydämestäni, että hääparilla on ihana hääjuhla ja vielä ihanampi avioliitto edessä. 12. heinäkuuta onkin ihan nurkan takana, pian saa morsian astella näillä koroilla kohti alttaria! 

Räsyvaha.

Pakkailin juhannusmökkiä varten ja totesin, että tarvitsen uusia meikki- ja toilettipussukoita. Heitin aikaisemmin pari vanhaa kierrätyskeskukseen ja ne mitkä ovat vielä tallessa joko irvistelevät saumoista tai olivat nyt mukaan tarvitseville tököteille väärän kokoisia. Ja koska vanhan korjaaminen ei nyt napannut lainkaan, tein sitten uusia pussukoita kesken pakkaamisen. Käytin samalla jo viime vuonna "lahjoituksena" saatu jämäpalan Marimekon vahakangasta. Ystävä ompeli näistä pöytätabletteja ja antoi minulle epämääräisen laitapalan. Kaistaleesta riitti sopivasti kahteen isompaan pussukkaan ja..

..kahteen pienempään säilyttimeen. Olikin nyt varmaan ensimmäinen kerta, kun ompelin vahakangasta. Kivasti se kulki paininjalan alla, ei lainkaan niin vaivalloista kuin olisin luullut.

Kaikki ovat malliltaan ja kooltaan vähän erilaisia niin soveltuvat moneen käyttöön. Nyt aion pakata nämä kaikki mukaan mökille. Pysyypä sälät kassissa kasassa!

Näillä sanoin toivotan teille hyvää juhannusta!

Epäonnistumisiin.

Vuosia sitten tein muovilusikoista tällaisia kukkia. Annoin mm. ylläolevan sulatetun ruusun äidille (on muuten edelleen koriste-esineenä!) ja nyt, kun käsissä pyöri turhia muoviaterimia, tuumasin et voisikohan niitä sulatella myös uunissa? Oli kokeilun intoa ja oli luovuuden tarmoa, mutta sitten hyvän muistutuksen: ainapa ei vaan voi onnistua.

Olin niin varma, että pätkityt aterimet sulautuvat toisiinsa niin kauniisti ja niistä tulisi näyttävä sisustuskulho/ -alusta, mutta niin ei sitten käynytkään. Tämä "kulho" ei ole kauneutta tai näyttävyyttä nähnytkään. Hyvä visio, mutta lopputuloksena on vain FAIL. Eikä siinä vielä kaikki..

Ja kun uuni oli kerran kuuma, ajattelin tehdä vihdoin oman version hamahelmi-kulhosta. Mutta sitten ei siitäkään tullut yhtään mitään! Kuten näette, tämä möykkyinen kasa on hyvin kaukana kulhosta. EPIC FAIL! Ja tämän sain aikaan, vaikka käsillä oli kunnon ohjeet. Fantastista epäonnistua kahdesti päivän sisään. Taitaa olla parempi luovuttaa tältä päivältä. No ei se mitään, kaikki epäonnistuu joskus. Sitä ei vain aina uskalleta kertoa, koska keskitytään esittelemään vain niitä juttuja, mitkä onnistuvat. Meitsi ny uskaltaa sanua, vaik vähä ittensä tyhymäksi tunteeki. Kerro vaa misä nää oot viimeks epäonnistunu?

Valmistujaiskukat.

On ihanaa, etteivät kaikki taivu antamaan jotain tylsän tavallista silloin, kun läheinen on ansainnut jotain juhlimisen arvoista. Hyvä esimerkki siitä on tämä tilaustyö, joka tilattiin valmistujaislahjaksi!

Tilaajan kanssa päädyttiin yksinkertaisen kokonaisuuteen. Joskus vähemmän on enemmän ja niin vain kengistä maalattiin ulkosyrjät, takaa laitimmaiset hipovat nilkkojen ympäri ja etummaiset ovat puoliksi varpaiden päällä. Kun kustomoinnin yhdistää näihin huikeisiin korkoisiin ja tilaajan rohkeaan värivalintaan, se ei tarvitse mitään muuta ollakseen näyttävä ja persoonallinen. Yksinkertainen on kaunista.

Kyllä varmasti moni nainen ottaisi juhlapäivänä kukkaset tällaisessa vähän pysyvämmässä muodossa, eikö? ;)

Yllätyspostia.

Vau. Sain yllättävää postia ja kun sen avasin, seisoin vain paikallani suu auki. Siis mitä ihmettä, sanoin ihan ääneenkin. Tämä riipus. Tilaaja. Kiitos. Apua. Onko tällaisia ihania ihmisiä vielä olemassa? Sanattomaksi vetää.

Ja jotta katkeileva sanattomuus aukeaisi vielä lukijoillekin, kerrataanpas vielä: sain siis yllätyspostia taannoiselta kustomoitujen kenkien tilaajalta. Se, että päätyy tilaamaan ja työstä tulee onnistunut, on minulle aina jo itsessään kiitos. Mutta, että sain myös kiitoslahjan, se on jotain uutta. Antaja on myös suunnitellut ja valmistanut hopeakorun itse! On nöyrä ja kiitollinen olo. Laitoinkin riipuksen heti ketjuun ja ketjun kaulaan. On se tälläkin hetkellä kaulassa ja en voi kuin hymyillä. Kiitos sinulle itsellesi, riipus on täydellinen.

Palikkatesti.

On kiva tehdä pienille ihmisille lahjoja. Tällä erää teki mieli kokeilla pehmopalikoita. Ja niitä sitten tein!

Paljon ruutuja, kirjaimia ja kuvioita. Sisälle vanua ja kiinni pikaliimatut kinderhylsyt. Hylsyihin laitoin sisälle ryyniä, riisiä ja makaronia (jotta niistä lähtee erilaiset äänet). Hylsyt laitoin vielä "fleecepusseihin", jotta olisivat pehmeämpiä, jos kulkeutuvat vanun keskeltä palikan laidalle.

Ja tiedättekö mikä on hauskinta? Palikoista saa neljä eri sanaa muodostettua: äidin, isän sekä lahjan saajan sekä perheen koiran nimet! Tämä oli hauska puuhailuprojekti! Ois voinut tehdä enemmänkin!

Ministi kivat.

Kiirusta on! Kirjaprojekti ahnehtii aikaa, töissä pitäisi käydä, kotiakin olisi hyvä pyörittää ja kesästäkin tahtoisi nauttia. Kyllä siinä eestaasmenossa blogi meinaa vähän jäädä jalkoihin. Ja kun aika ei riitä näpertelyyn ja silti blogata mieli tekisi niin esitellääs nyt viisi minikokoista lempparijuttua.

Ministi lemppari 1/5. Jääkaapin magneetti. Se oli ennen kokonainen supermario-kukka ihan miniruukussa asti (ks. täältä sen vanha esittelypostaus), mutta kun varsi meni katki, kukan "nuppu" pääsi jääkaapin väriläiskäksi.

Ministi lemppari 2/5. Pieniradioni! Niin odotan, että joudan piknikille..! Tämä kaveri saa tulla sinne mukaan!

Ministi lemppari 3/5. Pieni palmuni, joka oli heittää veivinsä. Olin luopumassa jo toivosta, mutta siitä se lähtikin virkoamaan. Kyllä kannatti liperrellä sille mukavia, heti auttoi. Ei näytä enää yhtä masentuneelta kasvilta. (Äh, olisi tuo tarvinnut myös vähän pölyrätillä ehostusta. Mutta mikä on tylsempää kuin kasvien pyyhkiminen pölystä??)

Ministi lemppari 4/5. Turistirihkamana vuosia sitten kotiin kahmittu Eiffel-torni, josta on nyt tullut ihan kestosuosikki sormusten paikkana. Tietenkin, onhan se nätti (kultaa ja marmoria!), söpön pieni ja vielä nostalginenkin.

Ministi lemppari 5/5. Lasikupu, uusin kirpputorilöytö. Kaksi euroa pulitin ja ei hajuakaan mitä tuolla teen (liian pieni tarjoiluun), mutta pakko se oli saada kotiin. Yritin kyllä vastustaa ylimääräisen sisustustavaran houkutusta, mutta..joskus ei vain voi sanoa itselleen ei. 

Kankaat järjestykseen.

Ne, jotka nyt kovin tahtois ihan muita projekteja lueskella, tympiintyvät..mutta silläkin uhalla, otetaanpa jatko-osa edelliselle minimalismi-postaukselle. Kun niin uhosin seuraavana käydä kankaisiin käsiksi..sen myös tein!

Todisteeksi siitä ennen ja jälkeen kuvat (APUAAA nyt hävettää, kehtaako näyttää? Kehtaa. Ei todellakaan kehtaa! No näytän silti. Kylläpä vaan nolottaa.) Vasemmalla näette kaapin, joka on malli-esimerkki siitä, kuinka ensin tungetaan kaikki sekaisin oleva kaappiin käyttäen sen jokaisen senttimetrin hyväksi ja sitten mietitään a) kuinka kaapin saisi auki, ilman koko komeuden kaatumista varpaille ja b) mitäs sinne taakse tulikaan kiireessä tilkittyä. Oikealla tilanne nyt-kuva muutaman tohotustunnin jälkeen. Mikä ero! Mistä tuo tila tuli?!

Nyt on kankaat taas kaveripiireissään pinottuna. Otin noita hyllylevyjä lisää pois niin sain pinottua laatikoita päällekkäin. Etualalla hyötykäyttö-muoveissa sellaiset kankaat, joista on mielessä valmiina ideat, mitä niistä teen - niin olisivat siinä tyrkyllä odottaen inspiraatiota.

Ylähyllylle sain myös oman pikkuhyllyn maaleille - miettikää, oli vielä aika ennen, kun mun maalit ja muut taidetarvikkeet tarvi yksistään puoli lipastoa! Nyt ne mahtuu yhdelle hyllylle!! Mikä riemuvoitto. On turha, huono ja tarpeeton karsittu, enää vain olennainen jäljellä.

Samaa olennaisuus-karsintaa tein kankaille. Bongasin joukosta paljon sellaisia, mistä en ole kyllä koskaan tekemässä yhtään mitään. Pistin niistä osan lahjoituksena kierrärin käsityö-osastolle, osan laitoin myyntiin. Aikaisemmin olen myynyt mm. isoja sifonkipaloja, pitsejä, Marimekon paloja ja retropuuvilloja. Ihan hyvin menee erikoisemmat ja hyväkuntoiset kankaan kaupaksi, kokeilkaa tekin!

Mitähän sitä seuraavaksi sitten pistäisi ojennukseen? Karsiminen ei ota loppuakseen.