Suloinen joulu.

Yksi jokavuotinen jouluperinteeni on selata kaikki vanhat jouluaiheiset lehteni läpi. Vanhoja käsityölehtiä, ruokaohjelehtisiä, askarteluvihkoja ja teemalehtiä 90-luvulta ja tältä vuosituhannelta. Monta juttua niistä on jo tehty, mutta monta ideaa on vielä toteuttamatta.

Eräs kerran ihmetteli, että miksi säilytän ja selaan vanhoja lehtiä, joista osa on jo hajoamispisteessä ja ovat ideoiltaankin hyvin vanhentuneita. Vastaus piilee muistoissa ja vanhojen ideoiden uudelleen syntymisessä. Lehdet virittävät joulutunnelmaan - siitä ne ajatukset lähtevät ja mieleen voi tulla ihan mitä vain, uutta tai vanhaa inspiraatiota. Jotkut joululehdet ovat kuin viini: paranevat vanhetessaan!

Esimerkiksi pysähdyn aina tämän lapsille tarkoitetun tonttutuolin kohdalla. Mietin miksei äiti suostunut tekemään minulle ikinä tuota? Tekisinkö sen nyt itselleni aikuisten koossa? Olenko ihan pöhkö? Olisiko joku lapsi, jolle voisin tuon tehdä? Miksi edes tykkään tuosta? Voisiko tuon tehdä säkkituolina?

Onneksi äiti toteutti tämän joulukalenterin minulle ja veljelleni. Se oli iso seinäkangas isosta talosta ja siihen liitettävistä huonekaluista, tonttuperheestä ja vinttihiiristä. Alareunaan sai roikkumaan pieniä paketteja. Muistan vielä sen illan, kun äiti oli saanut talo-osan valmiiksi ja esitteli sen meille. Voi, sitä iloa! Tämä oli paras joulukalenteri ikinä! Joka aamu sai pienen joululahjan! Taidettiin veljen kanssa pakottaa äitiä täyttämään kalenteri vielä yläasteellakin..

Kalenterimuistoista uusiin juttuihin..miten olisi piparkakkutalon sijaan piparkakkukota?

Tai jätetään tänä vuonna piparit sikseen ja tehdään sokeripaloista lumilinna?

Jos asuisin nyt omakotitalossa, tahtoisin ulko-oveeni ehdottomasti jättisuuren sammalkranssin.

Joskus vielä maalaan itse joululahjapaperini. Nämä paketit ovat kauneimpia mitä olen nähnyt.

Muistanko oikein, että appelsiiniiin tehtyjä kynttilöitä olen joskus kokeillut? Olisi kiva yrittää uudelleen.

Tämä täytyy muistaa: jos tulee kiire joulukorttien kanssa, niin miksi tehdä kiireessä korteistä vaikeita? Yksinkertaisuus kunniaan, näissä kivoissa ja värikkäissä korteissa ei kauaa nokka tuhisisi.

Yksinkertaisuus on myös valttia joskus koristeissa. Helmiä ja rautalankaa, ei sitä muuta tarvitse.

Loppuun jää jäljelle vain yksi miksi-kysymys: Miksi minun piparit eivät näytä ikinä tuolta?

Joulua kirpputorilta.

Kävin eilen moneen viikkoon kirpputorilla. Big mistake ajatella, etten tahtoisi ostaa mitään. Ostin silti.

Joulua voi tehdä kotiin myös kirpputoriostoksilla, kuten euron joulukuusenpalloilla. Ihanan pieniä!

Ja otin varaslähdön joululomaa varten: lukemista ja katsomista välipäiville. Frendien ensimmäinen tuotantokausi 2e! En voinut vastustaa, vaikka tuottis on nähty läpi ziljoonasti. On se aina silti hauska.

Ja kasa vaatteita, mutta niihin palaaamme tarkemmin myöhemmin. Saumuri on taas kroonisesti rikki, joten ei huvita ommella lainkaan, kun suututtaa niin. Mitä teen väärin, että saumuri aina suhmuroi?

Kirppiskierroksen jälkeen kaupasta ostin vielä joulutähden kotiin. Se on yksi jouluperinteeni. Ostan aina joulukukan. Tänä vuonna se sai olla taas valkoinen. Ei ollut sopivaa ruukkua, joten ujutin muoviruukun ympärille virkkaamani kulhon (välissä pussisuojaus, jottei vesi mene läpi).

Keksin taannoin myös uuden vinyylien käyttötarkoituksen: keittiönpöydällä alustana.

Palapeli-ideointia.

Jos tekee mieli sisustaa ja laittaa samalla huonekalut uuteen järjestykseen, niin kerron pienen vinkin: suunnittele huonekalujärjestys ensin paperilla. Teet sen näin:

Mittaa kaikki huonekalut (pituus x leveys) ja ota mitat paperille. Ota mitat vähän ylikanttiin.

Mittaa myös huoneen koko ja piirrä paperille huoneen pohjapinta-ala päättämässäsi mittakaavassa.

Piirrä ja leikkaa samassa mittakaavassa huonekalut. Mukaa palapelihommaa!

Ja sitten eikun suunnittelemaan: sinulla on tila ja siihen mahdutettavat huonekalut. Siirtele, leikittele ja visioi ilman rehkimistä. Jos sohvan laittaisi tänne, niin minne televisio menisi? Entä pöytä...

Palapelisisustus on mahtavaa, koska näin pystyy näkemään parhaiten miten huone voi muuttua pelkällä järjestystä vaihtamalla. Voi kokeilla hulluimmatkin järjestykset ilman, että huonekaluja tarvitsee siirrellä. Säästyy aikaa ja energiaa. Toimii muuten myös muuton yhteydessä!

Tuijottelin hetken "valmista" ideointiani ja meni tovi ennen kuin tajusin, että sehän on juuri sama järjestys mitä se on tälläkin hetkellä. "Eihän tästä ollut mitään hyötyä!" Oli siitä se, että ainakaan ei tarvitse enää päässä miettiä et siirtäiskö sohvan huoneen toiselle puolelle. Näin sen paperilla: se ei vaan voi toimia yhtä kivasti. Paljon on sohva liikkunut seinänlaidalta toiselle, mutta tuohon se nyt on jämähtänyt ja muut huonekalut saavat elää sen ympärillä. 

Mihin katosi päivät?

Järkytyin, kun tajusin, että ei ole montaa viikkoa, kun käännymme vuoteen 2012. Oikeestiko? Mihin se vuosi on mennyt? Kun hiljaa mielessäin pohdin kohta menneenä vuonna tapahtuneita asioita, mieleeni pulpahti hatara muistikuva blogiin pläntätystä to-do-listasta. Kappas vain, olishan tuota voinut vilkaista tammi- ja marraskuun välissä useamminkin, niin useampi tavoite olisi jo suoritettuna..

Aion virkata/kutoa ahkerammin - check, on tullut tehtyä syksyllä triplaten verrattuna edellisvuosiin! Muutama vetskarikorukin on tehty ja tilkkutäkin tekoa on harkittu. On aina hyvä laittaa harkita-verbi (krhm), koska eihän se itsessään sisällä toimintaa (haha). Eikun oikeesti, aloitin piknik-käyttöön tilkkuvilttiä, mutta kesä ehti mennä ja työ jäi sitten hyvin pahasti kesken..

Kiire tulee, jos otan tavoitteeksi suorittaa edes puolet listasta. Ja jos olisin ennakoiva, alkaisin jo miettimään mitä teen joulupukin konttiin, sillä aika hupeneee käsistä. Täytyyköhän luoda to-do-lista loppuvuodelle: mitä tahdon vielä ehtiä tekemään ja mitä en ainakaan aio tehdä..

Pandallekin panta.

Pääpannat ovat nyt ulkoasusteiden muodin kermaa. Itsekin niihin olen ihastunut, koska niitä voi pitää silloin, kun on hiukset kiinni eikä tee mieli laittaa pipoa päähän. Myös tuulelle herkät korvani kiittävät pantojen olemassaoloa. Päätin kokeilla saisiko pooloneuleen rekaleesta hiuspannan.

Tee-se-itse: pääpanta poolokauluksesta. Huom: voit myös käyttää mitä vain neuletilkkua kauluksen sijaan!

Tuulinen sää ei tainnutkaan olla paras idea kuvata pantaa ulkona. Parempaa ei tähän hätiin tule, Madam B.C. on kolmatta päivää kipeä ja neljän seinän loukussa. Alkaa jo siepata.

Minituubi.

Vihreä teema jatkuu. Edellispostauksen pipo sai kaveriksi vihreän virkatun minituubihuivin.

Tuubi on kaitale, jonka yhdistin laidoista ja koristelin kahdella suurella napilla.

Tuubi on ihana, se on tarpeeksi jämy, että pysyy pystyssä ja se ei ole lainkaan raskas tai massiivinen. Suojelee kaulaa kylmältä ja tuulelta. Tuubin alle voi vähän tarvittaessa piiloutuakin.

Tässä vielä tuubi vasta valmistuneena. Lanka vihreää flipflop-lankaa.

Reipasta maanantaita! Täällä palaudutaan viime viikkoisesta reissusta flunssan kera.