Uutta seinille.

Kun viettää normaalia enemmän aikaa neljän seinän sisällä, sitä rupeaa tuijottelemaan seiniä. Huomasin kyllästyneeni moneen tauluun, joten päätin ryhtyä muutamiin muutoksia tuoviin vaihtokauppoihin.

Vaihtokauppa 1: kehysvaihto. Vihreät kehykset lähes satutti silmään, joten valkaisin ne. Maalia pintaan ja taustapaperin vaihto (ihania pöllöjä!). Kehyksessä lempikuvat äidistäni. Harmi, että toinen on revennyt.

Vaihtokauppa 2: vähennysprojekti. Tauluista aikojen eniten puhutellut pelikortti-kollaasini sai osakseen leikkauksia. Kun kokonainen korttiperhe tippui taustapahvistaan yksi kerrallaan alas, vaihdoin ne pois kaverilta saatuun puolittaiseen korttipakkaan. Uusi kollaasi on ihanasti vanhempaa tuotantoa, ne ovat ajalta jolloin pelikin kulki nimellä Musta Pekka. Sittemmin nimestä pudotettiin "musta" pois ja sen jälkeen itse Pekkakin vedettiin ulos pakasta. Jäljelle jäi peli nimeltä Hullunkuriset perheet. Onpas kovin tylsää.

Vaihtokauppa 3: vanha pois, uusi tilalle. Epäonnistunut akvarellityö ja vähälle käytölle jäänyt "viikko-taulu" (to do, plans, blog ideas, goals) vaihtuivat kahteen uuteen mustavalkoiseen tussityöhön.

Vaihtokauppa 4: uutta vanhan kaveriksi. Printtasin tietokoneella pyörineen koiran kirppiskehysten väliin. En enää muista mistä kuvan "lainasin", joten en voi antaa kuvan luojalle mitään credittejä (surunaama). Mutta itse koira kyllä piristää makuuhuonetta, mikäs sen parempaa kuin koira silinterihattu päässä?

Vaihtokauppa 5: tuo vanha takaisin. Vanha kunnon Marilyn tuli varastosta takaisin monen vuoden tauon jälkeen. Tämä on varmasti yksi suosikkimaalauksistani. Epämääräinen suttu alakulmassa on peitetty signeeraukseni.

Kyllä nyt jo pienten ja nopeiden muutosten jälkeen jaksaa taas katsella seinille!

Printtien inspiraatiota.

Uusi viikko, uusi kirja. Mitä enemmän kaikki inspiraatio hukkuu sähköiseen tulvaan, sitä enemmän haluaisin suositella kirjatuttavuuksia. Tässä yksi hyvä sellainen: Lotta Jansdotter: Printtejä! (2008, WSOY).

Kirjassa esitellään hyvin perustekniikat printtien tekemiseen. On sabluunaa ja on leimasinmenetelmää.

Joukosta löytyy myös lapsuudesta tutut pottuleimasimet ja kasviprintit. Lapsena jälki tuskin kuitenkaan ole noin hienoa - katsokaa nyt vaikka tuota lehtiprinttiäkin, ihan mielettömän hieno lopputulos, eikö!

Tämä idea on sadesäiden saapuessa muistettava. Mikä sen kivempi piriste kuin printit sateenvarjossa!

Nyt vain kaikki kipinkapin lähimpään kirjastoon tai kirjakauppaan. Pinterest kiinni ja paperilähteisiin!

EDIT // Printeistä puhuttaessa muistuttaisin vielä käynnissä olevastani kassiprintti-arvonnasta! Vielä ehtii osallistua (28.2.)! Osallistu täältä.

Sirpaleita.

Viikonlopun kunniaksi kokeilin jotain uutta ja päätin ystävystyä Tiimarista ostamaani harmaaseen Natural Clay-massaan ("Dry naturally, easy to shape"). Koska tavallisen saven käsittely on minulle tuttua niin sen perusteella myyjä kehui kovasti tätä uunitonta "savea" kokeiltavaksi. Joten..

..tein pieniä koristelautasia. Massa kaulimen alle ja pitsillä koristekuviota pintaan. Sitten kulhon pohjalle kuivumaan. Mallia ja inspiraatiota erilaisille massoille löytyy useista tutoriaaleista, katso esimerkiksi nämä:

Honestly WTF - Diy Clay Jewelry Dish

Sodapop Design - Diy Doily Bowl

Fiskars - Clay Jewelry Dish (by Lisa Storms)

Kuivumisen jälkeen tuli tappio vastaan. Kävi kämmi. Moka. Fail. Eipä tarvinnut kuin vähän tökkästä sormenpäällä niin lautasethan räsähtivät sirpaleiksi. Pitkästä odotuksesta tuli kyllä nyt hyvin lyhyt ilo.

Onneksi tein yhdestä lautasesta muita paksumman niin edes yksi kolmesta pysyy jopa kasassa!

Lakkasin lautasen ja kyllä se hyvin pikkukoruja kannattelee. (Kuvan kaikki nappikorvakorut à la Madam B.C.) 

Lautasista jäi yli nökkösiä, jotka olivat kuivua käteen. Apua-mitä-minä-näistä-teen-äkkiä-äkkiä-keksi-edes-jotain. Noh, jotain pikkupohjia ne on. Oli. Kaksi pienintä meni rikki, tietenkin. Iso (halk. n. 5 cm) jäi käteen. En vain tiedä mikä siitä tuli. "Joku koriste". Kestäisipä se rintakoruna, sellaisena se voisi olla kiva!

Otan kyllä joskus uuden yritelmän loppumassan kanssa. Tahdon isomman ja paremman (hei haloo, tarkkuutta reunan leikkaamiseen) korulautasen. Ja voin kertoa, että siitä tulee ainakin triplasti paksumpi! (Kuvan korvakorut: renkaat, Dorothy Perkins - riippuketjut, lahja ystävältä - blingbling-napit, Pieces? - nopat, DIY.)

Haastettu.

Keltainen tupa ja perunamaa haastoi käsityö-aiheisella kysymyspläjäyksellä. Tässä vastaukseni:

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

Takki. Olen jo vuosia haaveillut trenssin ompelemisesta, mutta tiedän, ettei taitoni vielä sellaiseen riitä. Vuonna keppi kyllä aloitin punaisen a-linjaisen takin tekemisen, mutta en saanut sitä koskaan valmiiksi. Jossain se on edelleen kappaleina odottelemassa valmistumista. Epäilen, että palasiksi se myös jää.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Vuosia sitten olkaimeton juhlamekko oli hyvin kunnianhimoinen. Ompeleminen oli ongelmia täynnä, koska silloiset tietotaidot eivät olleet sillä tasolla mitä niiden olisi pitänyt olla. Silti sain aikaiseksi melko hyvän lopputuloksen. Kaiken kruunasi juhlissa saatu onko-tuo-nellystä-kysymys. Kyllä sillä kehulla liiteli pitkään.

3. Jos olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä? 

Kyllä, viimeksi eilen. Tahdoin tehdä uuden pipon, mutta en juuri päässyt alkua pitemmälle, koska en osannut päättää millaisen pipon tahdon tehdä. Joskus sitä pähkäilee aloittamista, materiaaleja, tekniikkaa tai turhia yksityiskohta niin kauan ettei energiaa enää riitä itse innostuksen toteuttamiseen. 

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?

Mieluiten teen koruja. Eikun ompelen. Sisustan! Tai sittenkin virkkaan. Eikun kustomoin kenkiä! Maalaan, piirrän, kudon, askartelenpaskartelen! No, päätä siinä sitten. Tänään sitä, tiistaina toista.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen? Tähän vastaan lyhyesti enempiä selittelemättä: ei.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Narskuvanpuhtaan säntillisyys ilmenee vain satunnaisen ohikiitävinä hetkinä, kun totaalikaaos on siivottu kuriin. Ei tarvitse kuin yhden inspiraation, kun siisteys jo kääntyy kaaokseksi. Sitä rupeaa tekemään vain yhtä juttua, mutta matkalla tulee aina levitettyä kaikki tarpeetonkin pitkin neliöitä. Ja siihen ne sitten jää. Sanon kasoille "jatkan tästä huomenna", vaikka tiedän sen olevan petkuhuiputusta.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt? 

Äskettäin tuli vastaan iso jööti vahakangasta. Ei siinä mitään, mutta kyseessä on pinkki vahakangas! Valkoisilla koristeraidoilla! Yähk! Nyt vain kysyn vuoden 2008-itseltäni: mitkä olivat ne lukuisat ja niin mahtavat ideat mitä piti valmistaa tästä vahakankaasta? Mieti mieli rauhassa, kyllä ne ideat sieltä palautuu. Any year now.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?

Jotain noiden väliltä riippuen millainen käsityö on käsillä. Vaakakuppi kaatuu kieltämättä valitettavan usein hosuamisen puolelle. Joskus ei vain malta odottaa sitä mellevää hetkeä, kun työ on valmis.

9. Oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 

Tahtoisin uskoa olevani innovatiivinen, mutta kyllähän sitä muiden keksimillä ideoilla usein ratsastetaan, koska milloinkaan ei voi tietää kuka oli se idean oikea keksijä. Ehkä minä keksin käyttää muovisia kierreseläkkeitä sormuspohjina, ehkä en. Kuka sen voi oikeasti tietää?

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

Antaisin "vaatimattomasti" tietenkin sen mitä koulussakin sain: 10. Totuus taitaa kuitenkin olla siinä, että olen aikoja sitten pudonnut kympinoppilaiden tiimistä pois. Paljon olisi perustaidoissa opittavaa ja kehitettävää.

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Äidin tekemät vaatteet? Tädin neuletyöt? Kummipojan "ompelus"? Isän nikkaroimat huonekalut? Ystävän tekemät villasukat? Arvostan niin paljon muiden tekemiä käsitöitä, että yhtä rakkainta ei voi joukosta poimia. Ehkä se on joku äidin keramiikkatöistä (kuten kuvan lautasliinarenkaat, joiden päällä on minun ja avomieheni nimikirjaimet). Yksi rakkaimmista voi olla myös isän tekemä naulakko. Se tuli ensimmäiseen omaan kotiin ja hevillä siitä luovu en. Puut voi kaatua, mutta tuo naulakko kestää mitä vain.

Haasteeseen vastattu, kiitos Purlina! Nyt viikonlopun viettoon!

Geopallot osa kaksi.

Helppo ja hauska idea nopeaan askarteluun: kulmikkaat kupit! Toimii pöydällä pikkusälän säilyttäjinä ja missä vain tasolla pienenä sisustuselementtinä. Olen tehnyt samoja puolipalloja aikaisemmin täällä, nyt lisäsin kokoelmaan kultaisesta ja hopeasta pahvista (pahvit Tiimarista) omat "geometriset pallot".

Tutoriaali ja helposti kopioitava "kaava" geopalloihin löytyy täältä: weekday carnival: diy geoball.

Nupit katolle.

Moni mies sanoo, että naisen kanssa asuessa ei voi olla törmäämättä hiuspinnejä-kaikkialla-ilmiöön. Minun kanssa asuessa voisi sanoa, että nuppineulat ovat uusi hiuspinnien ilmestymä. Neuloja kaikkialla. Isoja, pieniä. Pöydän päällä, pöydän alla, tuolilla, maton alla, villasukassa - nyt saa jo riittää!

Olen tullut siihen tulokseen, että nuppineulatyynyt voisi myös niputtaa kaiken kattavaan näitä-ei-vain-voi-olla-liikaa-kategoriaan. Tein siis uuden neulatyynyn parista tolkun tilkusta, muovipohjasta ja vanusta.

Tuloksena on jonkinmoinen nuppineulatyynytalo. Tein aikaisemmin myös huovasta nenäliinoille tönön. Selvästi on mulla vain talot mielessä. Mutta tämä mökki voi olla se, joka ens kerran voi pelastaa nuppineulan eksymisen sukan kautta kenkään. Olisihan se kiva, jos neulat pysyisivät erinäisissä niille tarkoitetuissa tyynyissä, eikä pelottavan yllättävissä paikoissa hyökkäämässä päälle hetkinä, joina sitä osaa vähiten odottaa. Se on tärkeää se, etenkin kun on koirakin talossa. Se onkin varmaan ainut onnekas meistä kolmesta, joka ei ole onnistunut astumaan neulan päälle. 

Kolme kassia.

On aika paljastaa mitä avomies sai ylläriksi ystävänpäivänä. Se on jotain pientä, jotain käytännöllistä..

..se on kauppakassi, ostoskassi, kirjakassi, urheilukassi - mitä noita nyt on! Peruskassi, jonka pohjalla kurvaa fiksipyöräilijä - kuin avomieheni konsanaan. Ja kuka hoksaa, mikä kassin takaa tuijottaa?

Sehän on maailman kyynisin kissa, itse Grumpy Cat ("I had fun once - it was awful")! Pelkistetyn yrmykissan piirtelin itselleni uudeksi laukun varakassiksi. Mukana pitää aina olla oma kangaskassi!

Ja tiedättekö mitä? Ostin useamman peruskassin. Tämä vielä käsittelemätön yksilö voi olla juuri SINUN OMA. Kommentoi tätä postausta ja osallistut arvontaan, jossa yksi onnekas lukija voittaa uniikin kassin Madam B.C:n jo yli kolmivuotisen taipaleen kunniaksi! Maalaustyyliini voi tutustua mm. selaamalla kustomoituja kenkätöitäni. Toteutan voittajan toiveiden mukaan kassiin mieleisen printin työn luonteesta riippuen tussein ja/tai maalein. Jos voittajalle ei tule mieleen nytheti ideaa, elä huoli, keksitään se yhdessä! Vai eikö ole tarvetta omalle kassille? Suunnittele kassi lahjaksi jollekin tärkeälle ihmiselle!

Osallistumisaika arvontaan 16.2. - 28.2.13 (klo 24:00 asti).

Kassin koko 38 x 42 cm. 100 % puuvillaa. Luonnonvalkoinen. Konepestävä.

Anonyymit, jättäkää osallistumisestanne tunnistettava puumerkki.

Yksi mahdollisuus, yksi kassi!

Onnea arvontaan!

ARVONTA PÄÄTTYNYT. 

Neljän lajin ystävänpäivä.

Ystävänpäivä on täällä taas! Hattaraunelmia, vaahtokarkkeja ja pinkkien silmälasien läpi kattelua?

Ehei vaan, kaksi tuntia kyökissä häärimistä ja neljän ruokalajin illallinen kahdelle! Olen ylpeä, kerrankin tein kaiken alusta asti itse, ei puolipakasteita tai huijausvalmisteita. Valitsin simppeleitä ruokalajeja, niin kokkaus kävi odotettua helpommin. Jälkeen kyllä tuli melkoinen ruokakooma, mutta oli se sen arvoista!

Kylmänä alkupalana tomaattikuppi, täytteenä raikas riisi-katkarapu-papumuhennos. Lämpimänä alkuruokana samettinen porkkana-perunasosekeitto paahdetulla leivällä, koristeena sydänporkkanoita. Varsinaisena pääruokana kolmen täytteen sydänpizzaa (idea täältä, pohjan resepti täältä) ja salaattia.

Jälkiruokana suklaakääretorttu-leivos ilman suklaata. Unohdin suklaan taikinasta ja sekös nauratti, kun huomasin sen vasta viime metreillä ihmetellessäni miksi torttunen näyttää kovin vaalealta..? Täytteeksi laitoin kaakaoitua kermavaahto-rahkaa ja mansikkahilloa. Päällä suklaarouhetta. Simppeliä ja hyvää!

Ystävänpäivän kunniaksi sain kukkakimpun, annoin vastikkeeksi pienen sydänprinttisen (kyllä, leimasimena wc-paperin hylsy!) paketin..mutta sen sisältö paljastuu teille myöhemmin, sillä siihen liittyy yllätys myös teille lukijoille! Jännittävää eikö? Alakulman trikoosta punottu heittolelun tein koiralle.

Leppoisaa ystävänpäiväniltaa teille, jotka meidän tavoin viettävät ystävänpäivää kotona. 

Neulo palmikoita.

Siitä ei ole kauaa, kun opin neulomaan palmikkoa, ihan peruspalmikkoa oikealle ja vasemmalle. Halusin oppia "kolmella levityksen" ja kun for dummies-ohjetta ei löytynyt netistä tyrkylle, päätin opetella silmukoiden neulomisjärjestyksen omasta päästä. En edes tiedä teinkö vaikeimman tai helpoimman kautta, mutta kaksi erilaista palmikkoa sain monen yrityksen jälkeen aikaiseksi. En varmasti ole ainut, joka etsi netistä palmikkoneuleelle ohjetta, joten tässä minun aloittelijan tutoriaalit toiselle aloittelijalle:

Psst: katso ja opettele tarvittaessa ensin hyvä, peruspalmikko. Siihen ohje löytyy esim. täältä (Käspaikka).

Palmikkoneuleet - Kaksi mallia

Tein mallitilkuksi kymmenen silmukan pätkän. Mallin kahdesta ensimmäisestä ja viimeisestä silmukasta ei tarvitse välittää, tutoriaali koskee itse palmikkoa eli tilkun kuutta keskimmäistä silmukkaa. Palmikon leveyttä voit vaihdella kunhan palmikon silmukoiden kokonaismäärä on kolmella jaettava.

Malli 1: Siirrä palmikon reunasta kaksi ensimmäistä silmukkaa apupuikolle (silmukat A, kuvat 1, 2). Siirrä apupuikko silmukoineen työn "taakse" (A, kuva 3). Neulo kaksi seuraavaa silmukkaa pitäen apupuikon takana (silmukat B, kuva 4). Neulo kaikki loput silmukat, voit myös ensin siirtää apupuikon silmukat takaisin mikäli puikkojen määrä kädessä helpottaa neulomista (kuvat 5, 6).

Seuraava rivi neuloksen oikealle puolelle menee näin: Neulo palmikon kaksi ensimmäistä silmukkaa (silmukat A, kuvat 7, 8). Siirrä seuraavat kaksi silmukkaa apupuikolle, mutta tällä erää puikko jää työn eteen (silmukat B, kuva 9). Neulo apupuikon takaa palmikon kaksi viimeistä silmukkaa (silmukat C, kuvat 9, 10).  Lopuksi neulo apupuikon silmukat, tahtoessasei siirrä ensin pois apupuikolta (B, kuvat 10, 11).

Jatka toistamalla vaiheita alusta. Eli ensin apupuikon kautta taakse, seuraavalla kierroksella välistä eteen.

Malli 2: Palmikko on hyvin samankaltainen ja se muodostuu ei yhden vaan jopa kahden apupuikon kautta. Hyvä juttu tosin on, että apupuikkoja tarvitsee käyttää vain joka toinen kierros. Teet palmikon näin:

Kuuden silmukan palmikosta siirrä kaksi ensimmäistä silmukkaa apupuikolle A. Se jää työn eteen (kuvat 1, 2). Kaksi seuraavaa menee apupuikolle B, joka jää työn taakse (kuvat 2, 3). Nyt taistelu osuus: neulo palmikon kaksi viimeistä silmukkaa apupuikkojen välistä (silmukat C, kuvat 3, 4). Helpottaaksesi palmikon loppua, siirrä ensin takaa silmukat keskelle, sitten edestä (kuva 5). Neulo siirretyt silmukat ja ensimmäinen rivi on valmis (kuva 6). Seuraava työn oikea puoli menee suoralla läpi. Jatka kolmannella alusta, toista vaiheet 1-6. Palmikko kasvaa ristiin joka toinen rivi.

Ja koska opin uusia palmikkomalleja, pitihän niistä jotain uutta tehdä. Talvi jatkuu, joten pääpantahan tuli tehtyä (taas). Kauppaan oli saapunut tyrkylle ihania pirteitä miami-lankoja ja koska en osannut päättää minkä kevätvärisen pannan tahdon..joten lopulta päädyin siihen tylsimpään vaihtoehtoon. Hmpf.

Oli tylsänharmaa tai ei, itse panta ei kuitenkaan ole tasaisen tylsä. Kolme erilaista palmikkoa pitkänä kaistaleena, joka jakautuu otsalla kahdeksi ristiin kulkevaksi suikaleeksi. Vähän kuin turbaanissa.

Tee sinäkin oma palmikkopanta! Tai huivi. Neule. Kauluri. Ihan mikä vain! Palmikko taittunee moneksi ja monenlaiseksi. Jos tutoriaaleissa on jotain epäselvää, kysy! Autan mielelläni. 

Kahdet uudet ympyrät.

Olen huivien loputtomassa koukussa. Kun jokainen huivi on lempparihuivi ja kun niitä käyttää niin sisällä kuin ulkonakin, valioyksilöihinkin kyllästyy nopeasti. Oli siis aika valmistaa kaksi uutta huivia.

Ensin uusi huivi nro 1: jotain värikästä ja jotain virkattua. Kaksi kertaa pään ympäri kulkeva huivi.

Lankana toimi Novitan Samos. Muistuttaa kovin paljon Miami-lankaa ja pitkään luulinkin, että kyseessä oli Miami. Lankakorin pohjalta kuitenkin löytyi viimeinen ale-hamstrattu kerä, joka korjasi virheellisen tiedon.

Sitten uusi huivi nro 2: jotain tummaa, jotain paksua, jotain neulottua. (Lanka Sinooperista à 1e).

Ja tuloksena aina oikein neulosta pitkän pitkä ympyrä. Valitsin sen helpoimman jäljen, kun moniväriseeen, paksuun lankaan harvoin sopii monimutkaiset silmukat. Kokeilin kyllä montaa eriä ja suora toimi parhaiten.

Valintaan vaikutti myös se, että tein huivin jättipuikoilla nro 35 (kuvassa myös olemattomilta näyttävät bambupuikot nro 3). Valmistaja suosittelin langalle nro 8, mutta ei niitä ohjeita ennenkään ole noudatettu..

Tulipahan vihdoin kokeiltua jättiläispuikkoja! Melkoista sohimista se oli kyynerpäät kohti kattoa-tekniikalla, mutta huivi valmistui supernopeasti ja kaiken kaikkiaan huivin lopputulos miellyttää. Varma lemppari!