DIY: Makramehiuspanta.

Edellisen postauksen lopussa muurarinlangasta puhuttaessa vilautin ideoiden seassa vanhan kuvan ja linkin makrame-hiuspannasta. Sain siitä sitten perään varovaisen sähköpostitiedustelun Elinalta (nimi mainitaan luvalla) hiuspannan ohjeesta.

Alkuperäinen ohje on julkaistu jo edesmenneestä Kauneimmat Askartelut -lehdessä (nro 2/17, ks. hiuspannan alkuperäinen esittelypostaus tästä) ja koska mitäs sitä vain Elinalle jakamaan ohjetta, tässähän sen voi samalla jakaa teille kaikille - jos siellä olisi joku muukin makramesolmeilusta kiinnostunut.

Joten ole hyvä ja kiitos kysymästä Elina - tässä tulee ohje hiuspantaan!

(Kuvissa mallina hyvä ystäväni, jolle myös hiuspannan myöhemmin lahjoitin.)

Hiuspanta solmeillaan kohosolmuilla, se on yksi helpommista makramesolmuista (jos solmu ei ole tuttu, varmasti google tai youtube auttavat ongelmaan). Kaikki solmut tehdään vasemmalta suunnalta ja solmujen määrää ja lenkkien pituutta vain vaihdellaan. Helposti nättiä, eikö?

Tee-se-itse: Makramehiuspanta

Tarvikkeet: Muurarinlankaa (Muurarin aito käsityölanka), kuminauhaa, pala kangasnauhaa, ompeluvälineet, sakset. 

Vinkki: Hiuspannan valmistaminen helpottuu, jos pystyt kiinnittämään työn tasoa vasten, esimerkiksi hakaneuloilla silityslautaan. Näin työ pysyy parhaiten paikallaan ja ohuet langat eivät mene sekaisin. Työn edetessä siirrä tai lisää hakaneuloja. Pöytätasoa vasten solmeilessa voi käyttää apuna maalarinteippiä.

Tee näin: Leikkaa 8 kpl noin 150 cm pitkää lankaa. Solmi kevyelle solmulle toisesta päästä yhdeksi kimpuksi. 1–2. krs: Aloita työ vasemmalta; tee laitimmaisella langalla yksi kohosolmua eli kaksi silmusolmua samaan lankaan. Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). Jätä työlanka oikealle. 3. krs: Jatka kuten edellä, mutta jätä vasemmalta laitimmainen solmimatta (= 6 kohosolmua). 4–6. krs: Tee kuten edellinen kerros, mutta vähennä solmujen määrää kerros kerrokselta. Kuvio kapenee oikealle ja viimeiselle kerrokselle jää kolme kohosolmua. 7. krs: Tee jäljellä olevilla kolmella langalla kaksi kohosolmua. 8–12. krs: Tee kohosolmuja kuten edellä, mutta ota riville mukaan joka kerros yksi lanka enemmän. Huomioi vapaaksi jäävien lankaojen pituudet symmetrisesti. Varo kiristämästä solmuja liikaa. Kerroksen ensimmäinen solmu määrittää solmurivistöä ja langankireyttä. Pidä solmut lähellä toisiaan. 13. krs: Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). 14–17. krs: Toista kuten 4–6. kerrokset, mutta vähennä lankojen määrää jättämällä aina viimeinen lanka solmimatta. Kuvio kapenee vasemmalle ja viimeiselle kerrokselle jää kolme kohosolmua. 18. krs: Tee kuten 7. kerros. 19–22. krs: Tee kuten 8–12. kerrokset lankoja lisäten, mutta lisää langat oikealta. 23. krs: Toista solmuja koko rivi (= 7 kohosolmua). Toista 1–23. kerroksia kunnes hiuspannan pituus on riittävä. Tee loppuun kaksi täyttä kohosolmukerrosta. Kiristä ja leikkaa ylimääräiset langat pois. Langanpäät voi myös letittää yhteen.

Viimeistely: Mittaa kuminauhaa niskan taakse sopiva mitta. Ompele siksakilla hiuspannan loppupään langat kuminauhan päähän. Avaa pannan alkusolmu ja ompele langanpäät siksakilla kuminauhan toiseen päähän. Varmista ja piilota ompeleeet ompelemalla piilopistoin kohtien ympärille palat kangasnauhaa. 

Ohje toimii muokattuna moneen - tee rannenauhoja, vöitä, koristenauhoja, amppelin nauhoja.. variaatiot ovat loputtomat!

Muurarinlanka tuo kivaa kiiltoa solmujen pintaan eikö?

DIY: 2 x Pullosuojat vesipullolle.

Olen vaihtanut muovipulloni kestävämpiin vaihtoehtoihin. Keskimmäinen tuli ensin viime vuonna, sitten hankin kultaisen lasipullon kaveriksi sille varalle, että parempi on tiskikonekeikalla.

Ja nyt löysin söpön pienen lasipullon ns. laukkupulloksi - pullo on just sopiva pikkuhörpyn pullo esim. kaupungille menoa varten. Joskus tuntuu, että pieni vesipullo olisi tarpeen ja ongelmaksi tulee se, ettei jaksaisi ottaa isoa laukkua tai reppua mukaan. Tämä pikkuinen mahtuu olkalaukkuun helposti mukaan!

Silikonisen pullon inspiroimana tein toisillekin pulloille pohjasuojat. Ihan vain, koska kalina ei ole kivaa ja tuovat vähän varmuutta siihen, etteivät räsähdä heti ensimmäsestä iskusta rikki.

Pieneen tein pohjan virkaten ja toiseen ompelin iisimmän pikasuojan korkkikankaasta.

Leikkasin pullon ympäryksen verran korkkikangasta, ompelin reunat vastatusten ja lisäsin pohjaan kaksi suikaletta. Nopeasti valmista!

Virkkaaminenkin oli nopeaa. Valitsin langaksi aitoa muurarinkäsityölankaa, koska se on niin käyttöä kuin kosteuttakin kestävää. Ja myös siksi, että langassa on kiva kiilto ja mukavaa jämäkkyyttä.

Virkkasin harmaalla spiraalina pohjan ja sitten tein kaksivärisesti siksak-raidat. Se, että toinen lanka kulki kokoajan työn sisällä mukana kuvion kohdalla niin se toi myös lisää jämäkkyyttä suojaan.

Pullo on ollut jo useana päivänä mukana matkassa. Ihan täydellinen laukkuhuikka! Tulee paremmin juotua vettäkin, kun on vesipullo mukana ilman isompaa painolastia.

Tässä loppuun vielä inspiraatioksi mitä muuta voi muurarinlangasta tehdä. Sopii niin seinälle ja käyttöön. Hyvä, kestävä lankakorumateriaali.

Ks. postaukset: helppo seinävaate / virkattu pallosormus / makramee-hiuspanta / hapsut huiviin / pitkät hapsukorvikset + helpot hapsukorvikset / punottu ja vedenkestävä ranneke miehelle / runsas lankakaulakoru / punottu prikkakaulakoru

Mihin sinä olet muurarinlankaa käyttänyt? Vielä pitäisi uusia käyttökohteita keksiä lopuille langoille.

Virkattu peililaukkukoru (+ohje).

Tässä äidin kanssa vähän vanhennuttiin pari päivää sitten. (Joo kyllä, meillä on sama synttäripäivä!)

Kun ei arkena voinut halata ja onnitella synttärikaimaa, laitoin äidille pienen paketin postin kautta.

Jotain itse tehtyä haluan aina keksiä äidille. Nyt oli ensin pää tyhjä ja meinasi ahdistus iskeä.

Mutta sitten keksin sen - laukkukoru! (No okei, näin vastaavanlaisen peilillisen laukkukorun Indiskassa ja siitäpä se tee-se-itse-ajatus sitten lähti.)

Ja näin se toimii, mallina uusi euron (!!) vintagelaukkuni (ooh, niin ihanaa kulunutta nahkaa, mutta ihan loistokuntoinen yksilö!). Siinä on pyörivä klipsu ja pieni peili keskellä. 

Lankana ohut ja tiivis Prymin Perfect Crochet Maxi. Tykkään tuosta langasta, siinä on kiva tuntuma ja intensiiviset sävyt (ja äidille valitsin tottakai tummanpunaista, sehän on ihan selvä). Ainut huono puoli langassa on se, että se kiertyy itsensä ympäri helposti. Pienissä virkkuutöissä se ei haittaa, kun voi keriä pienen pallon lankaa ja virkata siitä - problem solved!

Pieni peili minulta löytyi omasta takaa. Se etsikin pitkään käyttöä - tiesin, että se kannatti säästää!

Tee näin:

Virkkaa ensin peilin halkaisijaltaan oleva pohja* ja reuna, kavenna silmukoita peilin päälipuolelle ja kiristä langalla reunus napakaksi, jotta peili pysyy työn sisällä. Virkkaa ison prikan ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkaa toinen kerros ja ota samalla mukaan D-lukollinen lukko tai hakanen ja toisella puolella virkkaa kiinni peilin reunaan. Alas voi kiinnittää pienemmän prikan, helmen tai "timantin".

* tyyli on vapaa, tähän voi käyttää minkä vain pyörylän pohjaa. Itse tein joka kerros eriä, tuli taakse niin pylväitä, puolipylväitä ja kiinteitä silmukoita. Vähän vaihtelua ainaisiin spiraalikerroksiin.

Ihan yksinään en laukkukorua lähettänyt, vaan pakkasin mukaan myös vähän herkkuja äidille.

Ja lopuksi vielä esittelen tässä kortin. Se on hyvin minimalistinen, mutta toisaalta hyvin herkkä. Tällainen paperitaide on yksi laji, jossa haluisin kehittyä ja tämä kortti oli jälleen askel oikeaan suuntaan.

Onnea äiti ja onnea minä, kohti uutta vuotta!

Uutta oppimassa: Punch needle.

Punch needle. Asia, johon tutustuin jo ainakin puolitoista vuotta sitten Instagramissa ihmetellen mikä ihmeen neula se on ja mistä niitä saa? Hitaasti rantautuivat Suomeen - nyt vasta pääsin tutustumaan mistä siinä on oikeasti kyse!

Kävin paikallisen käsityöyhdistys Tiuhta ja Pirta ry:n uudessa kutomossa ja käsityökeskuksessa tutustumassa, koska siellä oli punch needlen esittelyä. Suomeksi kai pitäisi puhua tuftaamisesta ja tuftausneulasta, mutta kaikki kurssitkin ovat punch needle -nimellä, joten mennään sillä. Onhan se hauskempikin sanoa kuin tuftaus.

Kyseessä on siis vähän kuin kirjomista, jonka tulos näyttää ryijyltä. Sekavaa, eikö? Jälki on joko pörhöistä tai sitten litteää, riippuu kumman puolen tahtoo oikeaksi puoleksi (nämä olivat Solmu Studion mallitöitä käsityökeskuksella). Upeimmat tekijät osaavat sekoittaa kumpaakin puolta niin, että työhön tulee eri pintoja ja mukavaa kolmiuloitteisuutta. Monilla neuloilla voi myös säätää lennosta hapsun pituutta.

Kun pääsin vähän pitelemään työvälinettä käsissäni, oli myös sellainen kotiin ostettava. Valmistajana Koekoek. Puuta sisältävä väline on siis varsinainen punch needle (tuftausneula). Siihen pujotetaan ison neulan avulla lanka sisään ja sitten vain tökitään kangasta. Kuulostaa liian simppeliltä ollakseen totta.

Ja niinhän siinä sitten olikin.

Otetaan ensin vuosi taaksepäin. Innostuksissani löysin kotimaisesta verkkokaupasta* punch needlen. Pistin kankaan kirjontakehykseen, pujottelin langan neulaan ja olin valmis - tästä ne lähtee taidokkaat työt! Mutta voi sentään, mikä pettymys ja taistelu!

Rikkinäiseksi kapistukseksi syytin. Vai onko sittenkin taitolaji epäilin? Tyhmäksi jo itseäni luulin. Vaikka mitä teki, langoitti uudestaan, vaihtoi lankaa ja kangasta, jopa kehystä niin ei se lanka vaan jäänyt kankaaseen. Vaan ei, kyllä se ihan lelu on. Ei toimi, ei onnistu.  *****n ostin. Sinne meni eurot.

*En mainitse verkkokauppaa, koska en halua tuoda sitä esiin ja mollata vain sen takia, että ostamani tuote on p****.

Tässä ero vanhan lelun ja oikean järeän punch needlen välillä. Toinen muovia, toinen puuta. Toinen kuin mustekynä, toinen kuin taltta. Toinen kallis, toinen vielä kalliimpi. Lelu ja kunnollinen.

Ensiksi hankitussa kyllä kiehtoi tuo sen ohkaisuus. Ja jos joku nyt sittenkin hoksaa, että määenvaanosaa, niin kertoo miten tuon ohkaisen kaverin saa työstämään lankaa. Olisi se kiva kokeilla ohkaista punch needle -kirjontaa.

Sitten siitä se lähti, uusi työkalu testiin.

Lanka sisään ja neula kankaaseen. Ekat pistot olivat aika pöhelöitä, toiset onnistuivat jo paremmin. Kääntöpuolen "nukka" on vielä epätasaista. Vaikeaa saada tasaista jälkeä! Mutta ei haittaa, tämä on siitä ihmeellistä, että langan voi aina missä välissä vain purkaa. Ja kun kangas on harvaa, voi sen helposti käyttää uudelleen, siirtelee vain neulan päällä kankaaseen tulleet reiät "umpeen".

Eli loistava tekniikka harjoitteluun, kun materiaalia voi niin helposti purkaa.

Tässä ensimmäinen harjoitustyö!

Näyttää viisivuotiaan puukynillä tehdyltä piirrokselta, mutta ei sitä heti hoksaa (kyllä vaan ois pitänyt mennä jollekin aloittelijan kurssille suosiolla).

Mutta kyllä se tästä, tässä jo toinen työ.

Huomasin, että kankaalla (sillä kuinka tiheää ja vahvaa se on) on väliä. Myös lankojen paksuuksissa on eroja. Neula on aina pidettävä oikeassa asennossa ja suunnassa. Hyvä rytmi pitää jäljen tasaisena. Ja kehykselläkin on väliä, tuossa renkaassa ei saa kangasta pysymään tarpeeksi kireällä. Seuraavaksi pitää lähteä ostamaan suurempi, kunnollinen kirjailukehys!

Punch needle -harjoitukset jatkukoon!

Sirkustyypit.

En tiedä mitä sanoa tästä postauksesta. Ei pitänyt edes postata, mutta postaan sitten kuitenkin, vaikka ei tässä juuri mitään hyödyllistä sisältöä ole - ihan vain pientä söpöstelyä.

Keväällä hurahdin, kun tarvitsi jotain pientä käsityötä. Tartuin Mollie Makes -lehden tarvikepakettiin. Miesikin siinä ihmetteli, että mitä ihmettä aloin tekemään. "No nallea tietenkin!"

Mutta nalle siitä ei tullut.

Korvat jäivät hiirulaisiksi. Joten lisäsin sille hännän ja viikset, hiiri se on! Vähän hömelö sellainen.

Pikku tupsuhattu päähän, rusetti kaulaan (vaihdoin väriä!) ja takki päälle. Muokkasin takin kaavaa. Alkuperäinen pusero oli liian tylsä, joten tein siitä vähän hienomman. Siinä on taskut ja napitkin!

Nyt tuli uusimmassa Mollie Makes -lehdessä uusi huopakaveri. Ensin katsoin sitä, et voi ei taas. En varmasti tee. Ja sitten kävin sisäistä taistelua tarttuako neulaan ja saksiin.

Ei auttanut, että hiiri usutti vieressä. Pakkohan sille oli sitten kaveri tehdä.

Nämä tarvikepaketit on kyllä kivoja. Mukaan tulee kaikki mitä tarvitsee (neulasta lähtien, huoh - näitä alkaa kertymään). Vähän mittailin kaavoja ja huovan määrää. Teen siitä suuremman, päätin! Kasvatin kaavoja sen verran, että arvio kokonaispituudesta olisi mahdollisimman lähelle hiirin korkeutta. Koska eihän leijona voi hiirtä pienempi olla, eihän?

Ja eihän se täysin siihen jäänyt. Jämäpaloista tein myös leijonalle hännän. Pitäähän jellonalla häntä olla. Ja rusetinkin lisäsin niin siitä tuli tyttökissa. Ei jäänyt kuin pieni kaistale ruskeaa huopaa jäljelle, kaikki muu meni hyvin laskelmoidusti.

Siinä ne kaverukset nyt sitten on. Oikeat sirkusveijarit. Korkeutta näillä on noin 15 cm.

Harmi, ettei hattu pysy päässä. Pitää varmaan ommella se paikalleen kiinni.

Ja eihän näillä kyllä yhtään mitään tee, mutta tulipa tehtyä. Onhan ne söpöt. Silleen ku mietttii ni kyllähän noihin uppos useampi tunti, jota en koskaan saa takaisin. Well spent? Toisaalta olisihan sitä voinut senkin ajan vaikka katsoa Netflixiä ja sulattaa silmiään jollain turhalla. Nyt sentään tuli tehtyä jotain käsillään. 

Ja jotenkin täytyy tunnustaa, että kolmas kaveri mahtuisi vielä joukkoon. Seuraavaa huopatyyppi-tarvikepakettia odotellessa..

Kirjasta kierrätetyt vihot (+ ohje).

Olen vihkoihmisiä.
(Ihan kuin olisin sanonut tuon saman muutaman kerran aiemminkin.)

Taas olin Tigerissa metsästämässä uutta projektivihkoa ja siinä pyörin ja mietin miksi kaikki on kovakantisia muistikirjoja? Missä ohuet pluiruvihot? Sellaiset ohuet, jotka mahtuu vaikka kirjan väliin? Sellainen, joka voi kulkea kalenterin mukana?

Ei löydy, en osta - teen itse!

Kotoa löytyi juurikin niitä kovia, paksuja muistikirjoja, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta kesken. Käytetty vähän ja sitten olen repinyt sivuja irti. Jäljellä vain repaleiset kannet ja osa ehjiä sivuja.

Kyllä näistä vielä hyviä vihkoja saa, päätin.

Tee se itse: Kierrätetyt vihot muistikirjoista

Tarvikkeet: Vanha muistikirja, kontaktimuovia, teippejä, sakset, ompelulankaa ja terävä neula.

Vaihe 1: Revi irti

Etsi selkämyksestä selkeä nideenraja ja ota se toiseen käteen, toinen käsi pitelee loppuja niteitä ja kansia. Yksi kunnon nykäisy ja irti on. Yleensä niteet eli niteiden langat lähtevät irti liimoista hyvin helposti irti. Joskus voi nide vähän revetä, jos vetäsee vinoon tai liian rajusti.

Vaihe 2: Ompele yhteen

Koska niteen langat ovat poissa, nippu on vain irtonaisia papereita taitteella. Jotta paperit saadaan vihoksi, on ne ommeltava takaisin taitteesta yhteen. Ihan tavallinen ompelulanka käy. Ompele kaksinkertaisella langalla. Taitteesta löytyy valmiit reiät, käytä niitä hyväksesi. Alun solmu on helppo, mutta lopun solmun voi jättää langanpäineen taitteen ulkopuolelle ja teipata nätisti laitaan kiinni. Niin ompeleet eivät ainakaan aukene käytössä.

Vaihe 3: Päällystä ja teippaa

Kivoin vaihe: päällystäminen! Valitse mieluinen kontakti ja kontaktoi kirjan tapaan. Yksi nide on helppo, voit tehdä sen kirjan tapaan. Jos käytät kahta nidettä, voit asettaa ne kontaktille vastatusten kuvan tapaan. Jos käytät useampaa nidettä kuin kahta, on ne liimattava tai ainakin ommeltava ensin yhteen selkämyksestään.

Kun kaksi nidettä on kontaktoitu, voit vahvistaa kontaktisuikaleilla tai teipeillä kansien sisäreunat (musta teippi). Teippaa myös keskeltä niteet yhteen (kuviollinen teippi, sama tilanne kuin ekassa kuvassa, mutta niteiden välinen kuilu on nyt suojattu teipillä).

Vaihe 4: Jätä tähän tai tee vielä seuraava

Kun vihon uusi selkämys on pyöristetty eikä tasattu nidotun kirjan tapaan niin käy näin: sivut tulee kansien yli. Jos se ei haittaa, vihkosen voi jättää sellaisekseen. Jos se haittaa silmää, voi ylimenevät reunat leikata pois (paperileikkurilla saa tasaista jälkeä). Tai sitten voi tehdä myös seuraavan:

Vaihe 5: Jaa vihko osiin

Jaa vihko vaikka neljään osaan reunasta. Leikkaa lohkoinen, alinta neljännestä ei leikata lainkaan vaan ne jäävät kokonaisiksi sivuiksi. Teippaa lohkojen ekat paperit. Käytä neljää eri väriä niin osiot erottuvat parhaiten toisistaan.

Lopputuloksena paperit eivät irvistä kansien yli vaan sieltä näkyy kivat teipit. Lopputulos on vähän sellainen mitä oli aina ennen osoite- ja puhelinkirjat, niissähän oli laidassa vastaavat lohkot aakkosten mukaan.

Toisen vihon (yhden nideen ohut vihko) päällystin korkkikontaktilla. Kontaktoin korkin eteen ja taa kahtena kappaleena. Epäilin ettei korkki kestä selkämystä niin teippasin sen kontaktisuikaleella vahvemmaksi.

Nyt eikun tussaamaan listoja!

Korkkivihko jää vielä laatikkoon jonoon, mutta toisen otan heti käyttöön projektivihoksi. Kyllä se on niin, että vihko ei voita, jos halua kirjata kässäideoita ylös niin, että niissä on myös jotain tolkkua. Pinterest on hyvä ideoiden keruuseen, mutta ei varsinaiseen to do -idealistaan. Jos sieltä lähtee kansioista jotain etsimään niin äkkiä eksyy muualle ja kohta huomaakin selanneensa Pinterestiä kaksi tuntia putkeen. Uusia ideoita lisätty sata ja se varsinainen idea mitä lähti etsimään unohtui kokonaan eikä kaiken sen ideaähkyn jälkeen enää jaksaisi mitään aloittakaan. Ehkä nyt perinteinen projektivihko osioineen tuottaa myös kässäideoissa toteutuksen hedelmää.

Näin säilytät kierrättäen.

Tässä tuli tarve yhdelle jos toisellekin säilytyskorille. Koska järjestystähän pitää olla ja koreja sekä bokseja on harvoin liikaa - tai voi olla, mutta harvoin on liikaa just niitä oikeanlaisia, jossa koko, väri ja matsku kohtaavat käyttöpaikkansa ja -tarkoituksensa.

Nyt tässä viisi ideaa säilyttimiin: erilaisia säilytyskoreja ja -laatikoita kierrätysmatskuista. Viisi eri ideaa, viisi eri mateliaalia, viisi eri käyttötarkoitusta. Ja ai niin: myös viisi erilaista tekniikkaa! Ja helppoa sellaista, ei kummallisuuksia tai vaativia työvaiheita. Ei liimaa, ei ompelukonetta.

Eli tässä ideat: säilytä ja kierrätä!

Kierrätysidea 1: Pöytätabletit

Heh, nämä maalatut tabletit tein iät ja ajat sitten. Hyvin ovat pitäneet pintansa tähän asti. Aika monta vuotta pidin jo tabletteja nurja puoli ylöspäin, koska maali oli jo sen verran kulahtanutta. Nyt ovat jo sen verran haalistuneet etten tahdo niitä pöydälle laittaa. Edellisen käyttökerran jälkeen ovat myös jostain saaneet melkoista nuuhaa, joka ei lähtenyt pesussa edes pois. Ikävää. Päätin sitten kierrättää tabletit säilytyskoriksi!

Ks. alkuperäinen postaus pöytätableteista (vuodelta 2010!!).

Tee näin: Ompele* lyhyet sivut yhteen limittäin (eli kanttaukset tulevat päällekkäin ja saumasta tulee litteä). Ompele sitten pohja yhteen. Ompele pohjasta nurkat yhteen muutamalla pistolla. Käännä oikeinpäin ja muotoile koriksi. Nurkat ja entiset päälipuolet maalipintoineen jäävät korin sisään.

* Ompelun voi suorittaa ihan käsin. Ompele pitkin pistoin paksulla, teräväpäisellä neulalla ja esimerkiksi karhunlangalla. Jos neula kulkee kanttauksen läpi nihkeästi niin pihdeillä voi auttaa neulan kulkemista kankaan läpi.

Uusi käyttö: Pöytätableteista pesukori!

Maalasin vielä akryylimaalilla pesuasteen korin kylkeen. Olenkin pitkään kaivannut pikkukoria, johon voi koota eri pesuasteen pyykkiä. Ensin ajattelin, että toiselle puolelle voisi laittaa käsipesumerkin, mutta jäin empimään. Siihen ehkä tarttis sitten kuitenkin ihan oman korin.

Kierrätysidea 2: Iso pahvilaatikko (suorakulmio)

Tämä se ideoista perinteisin: kierrätä pahvilaatikot käyttöön säilytyskoreiksi. Mietin, että olisin pitkän sivun leikannut pois, mutta suorakulmion muotoinen laatikko olisi voinut olla hiukan haastava malliltaan. Joten päädyin puolittamaan laatikon kahdeksi.

Tee näin: Mittaa ja merkkaa viivottimella laatikon puoliväli. Halkaise loota mattoveitsellä kahteen osaan. Teippaa kansi ja pohja kiinni. Leikkaa ympärysmitan ja korkeuden (+ kääntövaraa alas ja ylös) mukainen suikale mieleisestä kontaktista ja päällystä sivut.

Uusi käyttö: Pahvilaatikosta laukku- ja huivilaatikot

Valitsin laatikon päällystämiseen korkkikontaktin (lue korkkikontaktista lisää tästä postauksesta). Korkkipinnasta tuli mukavan "lämmin" ja kotoisa. Ja tulipa täydellinen korkeus vaatekaapin "hattuhyllylle"! Nyt voin laittaa harvemmin käytettävät huivit ja pikkulaukut järjestyksessä pois tieltä. Ovat piilossa, mutta helposti näkyvillä ja käyttöön otettavana.

Kierrätysidea 3: Pahvinen purkki

Korkea namipurkki. Eli toisinsanoen Pringles-purkkia vähän laakeampi pahvitötsä. Siitä jo korkeutta lähti, kun tohkeissani lähdin ideaa toteuttamaan. Kun edellinen meni jo päällystäen kontaktilla, valitsin seuraavaksi työvälineeksi pensselin. Ja en maalia, vaan kiviefektitahnaa.

Ostin tuon paketin heräteostona Lidlista joskus keväällä(?). Ja yhtä nopeasti kuin tein ostopäätöksen, yhtä nopeasti unohdin ostaneeni sen. Nyt se tässä yksi päivä tuli kaapista vastaan. Aijaa, mulla on tällastakin! Kokeillaan! Ja minähän kokeilin.

Valitsin sävyn ja sudin menemään. Pinta peittyi hyvin, moneen kertaan piti ristiin ja rastiin levittää ja vähän tuputtaa.

Uusi käyttö: Pahvipurkista "kivinen" kynäpurkki

Purkin uudesta lookista ei tosin voi tietää onko kyseessä betonipasta vai kiviefektitahna. Ja ken tietää onko näillä nyt oikeastaan mitään eroa? Nimitys vain? Betonipastassa tuputetaan useampaa (massa, väri, "lasite"), tässä vain yhtä. Sormituntu oli kyllä aika sama mitä betonipastan töhnässä. Vähän kuin olisi hiekkaa sekoitettu kuivaan akryylimaaliin.

Mutta lopputuloksesta tuli ihan kiva ja rouhea.

Kierrätysidea 4: Prodepurnukat

Näitä aina ajoittain tupsahtaa. Sellaisenaan harvoin on valmista käyttötarkoitusta, mutta kun purkit pesee (ja jos on hajuhaittoja niin kuin usein on sellainen makean proden esanssi, niin pitkällä tuuletuksella tuoksu kyllä hälvenee) ja niille näyttää vähän saksia, tulee niistä ihan erilaiset!

Tee näin: Revi etiketit irti. Yleensä lähtevät kokonaisena rivakalla nykäisyllä. Jos ei, liota ja hinkkaa pesuaineen kera irti. Vedä tai leikkaa sanka pois. Tee yläreunaan saksien kärjillä tai puukolla reikä ja leikkaa koko yläreuna pois. Mittaa "korin" ympärysmitta, jaa se tasaluvulla. Esim. 50 cm korin jako 5 cm välein tekee 10 väliä. Leikkaa 5 cm mukaan puoliympyrä paperista. Piirrä* kaavan avulla yläreunaan puolipallojana. Eli 50 cm korinreunaan tulee 10 puolipalloa. Leikkaa reuna puolipallomuotoon. Leikkaa aina kaaren päältä vasemmalle ja oikealle, pyri pitkiin leikkauksiin. Jos alat nyhertämään saksilla, reunasta tulee vain sahalaitainen.

* Kuulakärkikynä toimii hyvin, ensin voi tuntua siltä, ettei se näy etenkään mustalla pinnalla, mutta kun katsot sitä vähän valoa vasten niin muste heijastaa siitä kyllä. Näet leikata hyvin piirtojäljen mukaan ilman, että saksimisen jälkeen mahdolliset mustejäljet eivät enää kyllä silmään osu.

Uusi käyttö: Prodepurkeista muoviset säilytyskorit

Piparireunaiset korit näyttävät niin kivoilta. Sopivat niin säläkoriksi kuin ruukunsuojaksikin. Olen tehnyt isoista prodepurkeista aiemminkin piparireunaisia säilytyskoreja ja vaikka reunasta tulee tuollee kaareva, kova muovi pitää yllättävän hyvin kutinsa eikä lähde lohkeamaan kovinkaan helposti.

Ks. myös tämä isompi piparireunainen säilytyskori - kori on ollut säilyttiminä niin langoille, villasukille, koiranleluille ja satunnaiselle sälälle. Viimeisin pitkäaikainen tehtävä on ollut toimia korina kännyköiden, tablettien ja läppäreiden piuhoille.

Kierrätysidea 5: Tyhjiöpussi

Rikki meni, ei pidä tyhjiöpussi enää tyhjiötä. Nuista menee aika helposti joko saumat tai ilma-aukko rikki. Edellisestä isosta tyhjiöpussista tuli hyvä vaatepussi (leikkaa vain ylös pieni reikä vaateripustimelle), mutta tästä uudesta tuli useampi kori!

Tee näin: Leikkaa suuaukko pois. Leikkaa sopiviin osiin, esimerkiksi pohja ilma-aukkoon asti yhdeksi isoksi neliöksi (tai suorakulmioksi) ja kaksi pienempää kappaletta ilma-aukon kummaltakin puolelta. Leikkaa kumpaankin alakulmaan neliö. Teippa tarvittaessa alapohja (neliöiden välistä) ja sivut yhteen. Teippaa joko kirkkaalla pakkausteipillä, kuviojesarilla tai vaikka folioteipillä. Teippaa tarvittaessa kummaltakin puolelta saumaa. Tuo leikatun neliön sivut yhteen (eli "aukaise" ja tuo vastausten, saumasta tulee pohjan pääty) ja teippaa yhteen.

Teippasin yhden ison korin ja kaksi pienempää. Pussi on kiva, kun se pysyy hyvin muodossaan. Yläreunaa voi myös vähän kääriä lisävahvikkeeksi.

Uusi käyttö: Tyhjiöpussista läpinäkyvät korit

Pienet korit menivät alkoviin ikkunahyllylle. Siinä on aina ollut minulla paikka, johon kippaan pienimmät lankakeräjämäset. Purkista on vaikea nähdä ja jos alkaa kauhomaan purkin alle jääviä värejä, pienet pätkät ovat äkkiä sekaisin yhtenä lankasoppana. Kun on kirkas kori, näkee "lankavalikoiman" hyvin läpi!

(Ks. kuvan alareunasta pilkahtava "inspiraatioseinä".

Siinäpä viisi erilaista kierrätysideaa.

Mitäs muita asioita vois säilyttää ja kierrättää uusiksi säilytysasioiksi?