Nyt on joku kevätkorujen putki menossa. Kahden kaulakorun (ks.
muurarinlangasta kaulakoru /
silkkimassasta pääsiäispupuriipus) jälkeen vuorossa olisi uusi sormus vähän päälle virkaten.
Ei ole ideana mikään mullistava tai edes uusi. Onhan näitä nähty. Ja ehti tuo malli roikkua idealistallakin pitkän tovin...
Mutta tänään otin puuhelmen ja virkkasin siihen ympärille ohuella puuvillalangalla. Ensin vuorasin liian ison helmen. Näytti massiiviselta möllykältä ja piti tehdä uusi. Tähän pienempään päätin virkkauksen vähän aiemmin, jätin viimeisen kierroksen tekemättä niin sormuspohja liimautui (käytin kontaktiliimaa ja pitkää kuivumisaikaa pyykkipojan puristaessa liimapintoja yhteen) paremmin ikään kuin virkkauksen "sisään" tattina, sen sijaan että helmipallo jäköttäisi ihan sormuspohjan päällä.
Tästä tuli just sopivan kokoinen! Leveys korreloi sormen leveyteen, joten istuu hyvin käteen.
Muistatteko vielä sormuksille ja nappikorvikselle tekemäni
rasian (ks. postaus tästä)? Vielä on käytössä! Kuvassa myös kaikki sormukset Kalevalan sormusta lukuun ottamatta ovat itse tehtyjä. On vetoketjuruusua, helmirykelmää, cernit-kukkaa.. Tuo kultainen lego-sormus on kyllä kanssa yksi kestosuosikki (kyllä lähes kolmikymppinen voi pitää legosormusta, eikö voikin?).
Totuus on kuitenkin, että oli millaiset säilytyslootat vain, suurin osa koruista on aina lipaston päällä muutamassa isossa rykelmässä pölyttymässä. Aina tulee vain viskattua arjessa käyttökorut samaan kasaan ja kun kasasta ei enää erota ketjuja korviksista, siivoan korut paikoilleen. Voisikin taas ottaa viikonlopun projektiksi järjestellä korut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.