torstai 31. tammikuuta 2019

DIY: Heijastimia osa 1/2.

Voiko heijastimia eli halpoja henkivakuutuksia olla liikaa?

Mielestäni ei voi olla. Ja niitä tein sitten monia erilaisia ja annoin niitä perheelleni ja muutamalle ystävälle jouluna (ja postaan asiasta vasta nyt, koska kuvat sieppaavat syvältä. Voitaisiinko siirtää joulu tammikuun puolelle niin olisi enemmän valoa kuviin?).

Tässä viisi ideaa itse tehtäviin heijastimiin (tai sanotaanko nyt heijastaviin asusteisiin että menee nyt ihan pykälien mukaan):
Idea 1/5: Lumitähdet

Lunta on tullut tänä talvena - niin myös heijastimien muodossa! Näitä oli ihan hurjan kiva tehdä. Jotenkin lumitähdistä tuli eloisat, kun ei ommellut ihan reunoja myöten.

Tykkään myös heijastimista, joissa on papukaijalukko tai muu klipsi. Silloin heijastimen saa kiinni takin helman nyöriin, taskun vetskariin, laukkuun, reppuun... - kiinnitys ja paikan siirto on helppoa ja nopeaa. Lukot ja klipsit eivät myöskään jätä reikiä tai repeytymiä jälkeensä (versus perintenen hakaneulakiinnitys).
Tein kaavan ja leikkasin lumitähdet kaavan avulla. Ompelin suoraan paksun huopapalan päälle lisäten yhden sakaran kohdalle nahkaläpyskän klipseineen. Lopuksi leikkasin alla olevan huovan lumitähden muotoon.

Mallia ja inspiraatiota lumitähtiin sain täältä: omakoppa.com.
Idea 2/5: Laukkuhapsut

Voisiko jo sanoa klassikkomalliksi? Kaikenlaiset hapsut ovat kivoja - myös heijastimen muodossa!
Nämäkin on superhelppo valmistaa. Hapsutetaan vain suikale heijastinkangasta ja kierretään se kiinnitysmekanismin ympärille. Lopuksi minä liimasin ympärille nahkasuikaleen. Se viimeisteli tyylin.
Jouluna heijastinhapsut toimivat myös pakettikoristeina - somaa ja käytännöllistä, eikö?
Idea 3/5: Rusetit

Somasta puheen ollen - oletko nähnyt somempaa heijastinta? Ihan hurjan söpöä - rusettiheijastin! Näitä tein kaksi kappaletta ja toinen heijastin oli pakko pitää itsellä. Sitä voi käyttää kaikkialle mihin sen vain voi hakaneulalla pistää: rinnukseen tai vaikka paksun pipon laitaan. Itse laitoin kangaskassiin.
Tässä on heijastinrusetin osat. Kolmesta kappaleesta se syntyy. Taustalla ei ole pakko käyttää huopaa, myös muu vahvuutta antava kangas käy hyvin. (Jestas kuinka se ompelukone sylttäsikin tuota tikkiä kasaan. Se oli jo uupunut ompelemaan heijastinkangasta. Ryppyili lopussa rasittavuuteen asti. Onneksi tämä rumempi rusettiyksilö jäi omaan käyttöön.)
Idea 4/5: Käsivarsiheijastin

Pätkä vedenpitävää ja joustamatonta kangasta, suikale heijastinkangasta ja pätkä kuminauhaa - se on käsivarsiheijastin. Tai ulkohousun lahkeen ympärille pujotettava heijastin. Todella helppo tehdä ja vielä helpompi käyttää. Ehkä näistä heijastimista ehdottomasti se käytännöllisin heijastinmalli.

(Tulipas sitten otettua näistä kuva vain salamalla - kaunista, niiiin kaunista (not). Hyvä minä.)
Idea 5/5: Stormtrooper

Edellisessä putkilaukun postauksessa esittelinkin tämän stormtrooper-heijastimen. Se on myös huovan päälle ommeltu lumitähden tapaan. Piirsin stormtrooperin ensin paperille. Alaosan leikkasin vertikaalisesti taitettuna (jotta puoliskoista tulee symmetriset aukkoineen) ja sitten piirsin vasta kaavan heijastinkankaan nurjalle. Tuli aika hyvä. Vähän jännäsin miten onnistuu tikata aukkojen ympäriltä, mutta hyvinhän se onnistui.

Eikä siinä vielä kaikki (huh huh), kahden idean jatko-osa tulossa seuraavana!

// Katso myös tämä postaus: 10 ideaa - DIY-heijastimet.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pyörän tarakkalaukku.

Viime syksynä avomies kaipaili pöyränsä etutarakalle sopivaa laukkua. Sellaista putkimallista, sanoi hän. Jotain mihin mahtuisi läppäri, vaihtovaatteet ja eväät. Kovast yritti valmistakin mieluista löytää, mutta onnekseni hän ei mieleistä löytänyt niin minä sain ommella laukun hänelle!

Lahjaksi ja täydelliseksi yllätykseksi sen tein ja voin sanoa: hänen ilmeensä oli lahjan saadessaan täydellinen.
Ja olihan lahjakin (vaikka itse sanonkin) melko täydellinen. 100 % käsin tehty, uniikki ja täysin kustomoitu saajalleen.

Otin salaa mitat pyörän etutarakasta ja suunnittelin laukun mallin itse. Siihen se istuu tarakalle täydellisesti - ja tietenkin se kiinnitetään kyytiin mustekaloilla eli ilman remmejähän ei se tuossa tartsilla pysyis mukana. Mutta koko on kyllä hyvä. Laukku on niin isoksi optimoitu mitä tarakalle vain mahtui, mutta ei silti estä pyörävaloa tai käsijarrujen käyttöä. Kyytiin mahtuu paljonkin tavaraa ilman, että kuitenkaan nostaa painoa etutarakalle liikaa.
Materiaalina on vedenpitävä ja UV-suojattu polyester pvc, joka oli tarkoitettu esimerkiksi suojapeitteiksi. Valitsin sen, koska sillä oli aika edullinen metrihinta (paikallisessa kangaskaupassa 9,90 e/m) ja tiedän, että kyseessä on kestävä ja helppo materiaali. Matskussa oli myös himmeä kiilto, joka sopii mielestäni hyvin repun minimalistisuuteen.

Samasta "kankaasta" olen ommellut myös nämä kaksi reppua: miehelle minimalistinen reppu / itselle muunneltava reppu.
Sisällä on ohut tikkikangas pehmusteena. Tein myös sinisestä puuvillasta kahdelle laidalle sisätaskut. Tikkikankaasta jäi sopivia paloja, joita yhdistelemällä sain pohjan kokoisen kappaleen. Sisälle laitoin kierrätettyä kansiomuovia. Sekin tukee ja vahvistaa pohjaa. Ja kun jos pohjalle laittaisi vielä vaihtovaatteet niin voi turvallisesti laittaa siihen päälle läppärin suojataskussaan. Kun on pehmustetta välissä niin ei kalise kone etutarakan metalliputkia vasten.
Mietin pitkään lisäänkö putkilaukkuun pitkää olkahihnaa vai onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Laukkuhan on kuljettamiseen, ei kantamiseen pitkiä matkoja. Tein kuitenkin varalta päätyihin lenkit siltä varalta, jos käyttäjä tahtoisi laukkuun lisättävän hihnan. Toistaiseksi toisessa päädyssä roikkuu kuitenkin stormtrooper-heijastin - sekin tietenkin itse tehty. Leikkasin heijastinkankaasta pinnan ja tikkasin huovalle. Pitäähän sitä heijastin uudessa kassissa olla.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Virkattu mariskooli.

Ei varmaan ole suomalaista, joka ei Iittalan mariskoolia tunnista. Sellainen löytyy varmasti löytyy vähintään joka toisesta kodista. Joillakin jopa kokoelmana kaikissa sävyissä.

Nyt yhdestä kodista löytyy myös mariskooli virkattuna!
Ohjeen tyngän löysin Facebookin käsityöryhmästä (en ole varma mikä ryhmä se oli) pari talvea sitten. Ohje oli kuvattuna vanhasta printistä. Printtasin ohjeen talteen ja vasta nyt virkatessa skoolin lähes puoli väliin, huomasin ettei ohje näkynytkään kuvassa kokonaan. Kun olin jo alkanut ja alku näytti hyvältä, päätin jatkaa improvisoiden. Jalka meni siis lennosta suunnitellen.

Mutta melko hyvä siitä tuli! Käytin lankana Mistral Cewec -puuvillaa. Se on mukavan ohutta kierrätyspuuvillalankaa. Ei ehkä ihan se kaikkien paras lanka skooliin (olisi voinut olla tiukkakierteisempää), mutta menin nyt tuolla ekolankakärjellä.
Kun sain skoolin virkattua, kovetin sen vahvalla liima-vesiseoksella ja pingotin ilmapallon ympärille. Siinä se sai kuivua. Ensin jalka halusi lörpsähtää, mutta sekin alkoi kovettumaan pikkuhiljaa. Alussa tarvitsi vähän tukea ympärille. Poistin tuen ehkä vähän liian aikaisin, kun vähän jäi vielä vinoon, mutta olen silti tyytyväinen skooliin, koska tuon jalan toteuttaminen hatusta ei ollut ihan se helpoin nakki. Ja parastahan on, että skooliin voi myös laittaa pientä tavaraa kyytiin - hyvin pysyy pystyssä!

maanantai 21. tammikuuta 2019

DIY: Minilankakeräkorvakorut.

Tässäpä on todelliset käsityön ystävän korvakorut!

Minilankakerät - täydelliset lankailijalle - eli neulojalle ja/tai virkkaajalle. Samalla syntyi minilankakeräkorvakorujen (apua mikä sanahirviö!) tutoriaali. Lopusta löydät myös printattavat minivyötteet.
Tein jouluna kahdet (kyllä, jouluna - ja siitä asti olen jemmannut näitä kuvia ajatellen kehtaako edes esitellä, kun otin ne pimeimpään mahdolliseen aikaan valon puutetta kiroten).

Mutta valosta ja valokuvista viis, ovat ne silti tosi söpöt - niin pienet! Ja pienestä ideasta se ajatuskin lähti. Näin viime vuoden puolella Lahden Kätevä & Tekevä -messujen nukkekotiosastolla pienenpieniä lankakeriä (siis todella pieniä, näitäkin pienempiä!) ja ajattelin, että kas, tuohan olisi tosi hauska korvisidea! Ja siitä se ajatus lähti.
 
Tee-se-itse: Minilankakeräkorvakorut

Tarvikkeet: Lankaa, mehupilli (paperinen tai muovinen) tai muu ohut putki, sakset, paksuhko neula, minilankavyötteet (ks. alta), vedenkestävää askartelulakkaa, korvakorukoukut, välirenkaat, korupihdit.

Tee näin: Leikkaa pillistä kaksi 1–2 cm pätkää. Kierrä lankaa ensin pillin ympäri (tuo paksuutta) ja pujota sitten lanka neulaan. Pujota pillin läpi kauttaaltaan pillin ympäri. On hyvä, jos lanka ei ole ihan vierekkäin vaan kulkee välillä vinoon - näin "jäljestä" tulee pehmeämpi ja luonnollisempi.

Vinkki! Jos pilli on tumma ja lanka vaalea, voit myös teipata langanväristä teippiä pillin ympäri varmistaaksesi sen, ettei tumma pilli paista lankojen välistä.
Kun pilli on kauttaaltaan peitetty eikä neula enää kulje pillin läpi, päättele lanka kerän sisään. Printtaa minilankavyötteet (ks. alta) ja leikkaa kaksi valitsemaasi vyötettä (leikkaa yli kuviolaatikoiden). Mittaa että vyötteet yltävät lankakerän ympäri. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus pois. Levitä liimalakkaa vyötteiden nurjalle puolelle ja kiinnitä lankakerien ympärille. Lakkaa vyötteet päältä. Anna kuivua. Toista lakkaus tarvittaessa.

Vinkki! Jos pientä kerää on vaikea pidellä kädessä lakkausvaiheessa, voit tökätä pitkän neulan toiseen päähän poikittain ja pidellä siitä kiinni.

Pujota lopuksi välirenkaat kerien päihin. Ota huomioon vyötteiden suunta (jos tahdot tekstin tiettyyn suuntaan) välirenkaiden kiinnittämisessä. Lisää korvakorukoukut välirenkaisiin.
Sitten onkin valmista! Eivät ihan ole kaatosateen korvakorut, mutta vedenkestävä lakkaus kyllä kestää hyvin käyttöä. Tarkkanäköisimmät myös näkevät, että vyötteessä lukee 100 % wool yarn. Heh, se oli muuten 100 % vale. Taisi olla näissä korvakoruissa oikeasti puuvillapolyesteria.
Tallenna ja printtaa minilankavyötteet tästä (PDF).

Saat samalla arkilla kahdeksaan korvakorupariin vyötteet - mutta valmistathan korvakoruja 
näillä vyötteillä VAIN omaan käyttöön (tai lahjaksi). Ethän käytä kaupallisiin tarkoituksiin.

Kerrothan, jos käytit minilankavyötteitä lankakeriksi! Näkisin mielelläni.

// Vinkki! Jos sinulla ei ole tulostinta, voit myös hyvin värittää paperille oman vyötteen.
Tai voit kietoa ympärille minkä vain paperisuikaleen. Tai vaikkapa ohutta satiininauhaa.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Lintu kynttilän valossa.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulla on pieni turha muovikippo kädessäsi ja kaiken siivoamisen, touhuamisen ja pyykkikoneen huutamisen keskellä tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta? Sitten sitä muovikippo kädessä ajattelee, että olkoot siivoaminen, minä teen nyt betonihommia!

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin askartelubetonisangon esille, sekoitin betoniseoksen ja veden ja kippasin sen pieneen betonikippoon. Se oli just sen kokoinen kippo mitä olin etsinyt jo tovin! Se oli täydellinen, tarvitse vain leikata yläreunaa alemmas.

Kippoon betonimassa, reunaan lintu (huoneenlämmössä kovettuvaa askartelumassaa, valmiiksi kuivunut puujalassaan) ja sitten päälle toinen vielä pienempi muovikippo ja paino päälle, että se pysyi paikallaan. Maalarinteipillä kursin linnun paikalleen ettei se uponnut betonimassaan liian syvälle tai vinoon. Sitten vain odottelin betonimassan kuivumista.

Ja siinä kesti niin kauan - niin kauan! (Tai ei oikeastaan, mutta olisin halunnut saada valmista nytnytheti.)
Ja siitä tuli just hyvä. Pitkään arvoin maalaisinko betoniosasta osan valkoiseksi. Tai lakkaisinko linnun. Tai maalaisinko edes puujalan jollain. Ehkä metallisävyä betonin päälle? Mutta kaikkinensa on noin hyvä, vähemmän on enemmän. Tuossa jotenkin yhdistyy materiaalien pehmyys ja luonnonläheisyys. Betoni ja lakkaamaton lintu sopii hyvin yhteen. Siinä se lintu lämmittelee led-tuikun valossa. Oikeata tuikkua tuohon ei voisi laittaa tai lintu roihahtaa vähän liian kuumaksi kaveriksi.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kori ja kukkatyyny huovasta.

Joulukuussa inspiroiduin huovasta. Inspiraatio iski kovaa ja tuli pakonomainen tarve tehdä lahjaksi iso huopakori puisilla kantokahvoilla.

Ostin metrin huopaa Eurokankaasta ja siitä se sitten lähti.
Toteutukseen ideaa sain Susanna Uusitalon Koreja käsin -kirjasta (Moreeni 2018). Siinä oli iso huopakori ja ajattelinkin ensin tekeväni just samanlaisen, mutta sitten en tahdonnutkaan seurata ohjetta. Mutta samaa muotokieltä siinä on, parhaat elementit Susannalta ja versio minun tapaan.

Kantokahvat ovat muuten harjanvarresta! Ostin marketista pelkän puisen varren ja mies sahasi varresta kaksi lyhyempää pätkää. Sitten vain hioin päät ja siinä oli kantokahvat valmiina - aika kätevää!
Koko kori on muuten kahvan pikkukappaleita mukaan laskematta yhdestä kappaleesta! Kapeat päädyt on päällekkäin taiteltu ja käsin pistelty kiinni - tämä on todellista käsityötä, jokainen tikki on nakutettu käsin kiinni.

Varsinkin päädyt piti ommella tarkasti, jotta ommelpituus ei yhtäkkiä ole toisessa päässä tuplat tai triplat. Oli sormenpäät hellinä - sisäpuolelta kun piti aika sokkona tuikata neula moninkertaisen huovan läpi ja samalla käännellä sylissä isoa korin retaletta nurin ja oikeinpäin ja joka suuntaan.
Kahvojen alla olevat koristeompeleet ovat ehkä lempparikohta korista. Ne on ne pienet asiat, joihin tykästyy.
Ja pitihän sinne korin sisällekin laittaa jotain! Mietin kauan, että mitä ihmettä sinne laittaisi - jotain mikä passaisi korin fiiliksen kanssa yksiin. Ja sitten keksin sen: teen koristetyynyn samasta huovasta!
Mukavan kolmiuloitteiseen kukkatyynyyn sai hyvin ylimääräiseksi jäänyttä huopaa käytettyä. Ja leikkuujämätkin tulivat hyödyksi pieniin osiin - jes ei jäänyt mitään turhia pikkupaloja käsiin pyörimään!
Leikkasin ensin pohjakangaskappaleet (puuvillaa) ja sitten ompelin terälehdet kerroksittain. Aloitin uloimmasta ja aina nuppineulasin vain seuraavan paikalleen. Näin sai terälehdet kohdilleen niin ettei taustakangas pilkota väleistä. Loppuun keskelle tikkasin vain pyöreän palluran peittämään vikan kierroksen ommeljäljet. Vasta kun kukka oli kokonaan valmis, ompelin itse tyynykankaan.

Huopa on muuten kiva ommeltava. Vaikka se on aika paksua, paininjalka soljuu siinä päällä aika kivasti. Mutta näin kun veti pyöreää ja alla oli vielä puuvilla ja väliin piti tehdä vähän laskosta huopaan niin kyllähän meinasi vetää länkkyä välissä.. mutta sillä ei niinkään ole väliä, koska ompeleethan eivät päällepäin näy - onneksi.
Sellainen huopainen lahja!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Suit sait pöly pois -liinat (sis. ohje).

Vuosien saatossa olen yllättäen ihastunut virkattaviin kestojuttuihin. Kasvojenpuhdistuslappuihin ja myös siivousliinoihin. Ensin ne tuntuivat kömpelöiltä ja ihan surkeilta mikrokuituliinoihin verrattuna, mutta perustasojen pyyhkimiseen ovat mielestäni hyvät ja hyvästä langasta tehtynä myös käyttöä hyvin kestävät.
Aikaisemmin olen tehnyt rättejä vain itselle, mutta nyt (tai siis viime kuussa) virkkasin niitä myös kahdelle ystävälle lahjaksi. Sovimme, että pienet joululahjat jos vaihdettaisiin - ja mikäs sen pienempää iloa kuin käytännölliset siivousliinat?
Tein kahden liinan settejä eri väreissä. Ensimmäiseen kirjovirkkasin tasona suit sait -tekstin. Kovin piti miettiä mikä toinen nelikirjaiminen teksti sopisi kaveriksi, mutta lopulta keksin sen: suit sait pöly pois!

Suit sait -liinan inspiraationa toimi Kotivinkin tiskirätti-ohje, jonka kirjaimia yksinkertaisin, jotta virkkaus olisi helpompaa. En ole kovin kokenut kirjovirkkaaja. Alkuperäisessä ohjeessa kirjaimet ovat pehmeämpiä, tässä minulla laatikkomaisempia, jotta ohjetta tarvitsi vain silmäillä. Kaksi kerrosta menee aina samaan kaavaan, joten nurjalla tarvitsi vain tehdä sama mitä edellisellä kerroksella - helppoa, pystyi katsomaan telkkaria samalla eikä tarvinnut vahtia ja laskea kaaviota, että mitä tulee seuraavaksi.

Ks. postauksen alta ohje ja tulostettava kaavio teksteistä!
Viimeistelin lahjat niputtamalla liinat yhteen ja liimaamalla päälle vielä yksityiskohdaksi eräänlaisen vyötteen.
Langaksi ostin jotain ekologista puuvillaa (en muista mitä kun tietenkin heitin vahingossa vyötteet pois, aargh). Bambulankaa lähdin hakemaan, mutta tämä ekopuuvilla kiinnitti herkullisilla väreillään huomioni. Tuntukin oli hyvä, joten valitsin sitä ja hartaasti toivon, että se pitää kutinsa yhtä hyvin mitä aikaisemmin käyttämäni ja paljon korkeitakin pesuja kestäneet bambulankarättini.


Suit sait pöly pois -liinat
Tee näin: Virkkaa 34 kjs. käännä työ. 1. krs: Virkkaa yhdellä värillä 1 ks jokaiseen s:aan. Käännä työ. 2. krs: Virkkaa kuten edellinen krs, mutta ota toinen väri työn sisään mukaan. 3–32: Virkkaa kuten edellä ja vaihda väriä kuvion mukaan. 33. krs: Virkkaa kuten 1. krs, mutta pidä toinen väri vielä työn mukana. 34. krs: Virkkaa yhdellä värillä. katkaise ja päättele langanpäät.
Saat samalla latauksella kummatkin kaaviot.
Huom! Vain yksityiseen käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen.

torstai 10. tammikuuta 2019

Kukkarollinen iloa.

Käytätkö sanaa kukkaro, pussukka, clutch vai pikkulaukku?

Monta nimeä on monikäyttöisellä asialla. Meikit sinne sujahtaa, lompakkona voi käyttää, sisältää laukussa myös pikkusälät - toimii siis lähes kaikkeen. Hyvä pikkuapuri kaikkinensa.
Ja sellaisen ompelin ja annoin joululahjaksi veljentytölle. Ostin harmaata, jämäkkää keinonahkaa, jossa oli silti hyväntuntuinen pinta sekä oikealla että nurjalla puolella.
Malli on klassikko, kaksi kappaletta ja nurkista neliöt pois ja saumat yhteen niin kukkaroon tulee hiukan pohjaa. Tein myös kaksi yksityiskohtaa, eteen nahkamerkin toisesta harmaasta keinonahasta ja toiseen sivuun pienen hapsukoristeen.
Vuorta kukkaro ei mielestäni nyt tarvinnut, oli keinonahka sen verran jämyä materiaalia. Pysyy hyvin hyvin kuosissaan ja näyttää tyhjänäkin siltä, että sisällä olisi jotain tavaraa.
Ja kukkaron sisälle myös laitoin vielä ylläriksi jonkun tuollaisen kultasilmänaamion kokeiltavaksi. Se oli leveydeltään juuri sopiva kukkaron sisälle!
Mietin mistä se pakko tuli tehdä pussukkaan eteen erillinen "merkki" ajatellen, että eihän sitä nyt ennenkään - väärin! On ennenkin, lähes jokaiseen. Tässä esimerkkejä. Jokaisessa on jotain saumaa, tikkiä, tilkkua, nahkapalaa. Sama muotokieli kaikissa. Näistä myös kolme ekaa on mennyt lahjoiksi, vain hihnallinen laukku on jäänyt itselle.

Ks. postaukset: 1. Musta tilkkupussukka / 2. Ruskea litteä kukkaro / 3. Musta vuorellinen clutch / 4. Valkokeltainen laukku (ommeltu isosta laukusta pienemmäksi)

maanantai 7. tammikuuta 2019

Nessut piilossa.

Nessupiilo, tuo viime syksyn hittityö. Nessupiilot eivät todellakaan pysyneet piilossa, kun Facebookin kässäryhmissä lähti villitys liikkeelle. Niitä ei erilaisia mitä hienoimmilla kuvioinneilla.

Toinen suosittutyö näytti viime vuoden puolella olevan palapeitot, joissa kussakin neliössä on kohokuviona sydän. Toiset sanoi nypyiiksi, toiset poppareiksi tai kupliksi, jotkut taas isoiksi klustereiksi.

Päätin yhdistää nämä kaksi ideaa toisiinsa: kuplat ja nessupiilon - piilo kuplilla!
Aloitin neliön keskeltä ja tein kahdelle syrjälle graafiseen kuvioon kuplia, poppareita tai klustereita - miksi ikinä niitä nyt haluakaan kutsua. Toiselle laidalle siihen tuli ihan vain aukkoja keveyttä tuomaan. Aukkopuolesta tuli läppä päälle. Sitten tein alapuolen ja siihen kiinteästi reunat. Yhdistin palat toisiinsa ja viimeistelin lenkillä ja punaisella puuhelmellä - helmi uppoaa kivasti kuplien alkupisteeksi.
Tämä nessupiilo meni joululahjaksi äidille. Samalla kirjoitin siitä ohjeen ja se on julkaisu juuri ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 1/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy Tekniikkakoulu-palstalta.
Kyseisellä Tekniikkakoulu-palstalla opetetaan kuvin kuplien eli klustereiden (KL) tekeminen. Kun sen ja pylväät osaa tehdä niin sitten osaa ohjeen mukaan virkata nessupiilon. Se on helppoa!

// EDIT: Nessupiilon julkaistuun ohjeeseen lipsahti pieni virhe (ja sekös harmittaa). Pylväät ja määrät ovat oikein, yhdessä kohtaa (eli 2. krs *-* - välinen kohta) vain ei kerrota mihin pylväät tehdään (ja sekös voi hämmentää). Tässä oikaisu siltä varalta, että jos joku kiinnostuu virkkaamaan ohjeen mukaan: 2. krs: 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen*, toista *-* (jatkuu ohjeen mukaan).

Seuraa lisää virkkausideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!