maanantai 21. tammikuuta 2019

DIY: Minilankakeräkorvakorut.

Tässäpä on todelliset käsityön ystävän korvakorut!

Minilankakerät - täydelliset lankailijalle - eli neulojalle ja/tai virkkaajalle. Samalla syntyi minilankakeräkorvakorujen (apua mikä sanahirviö!) tutoriaali. Lopusta löydät myös printattavat minivyötteet.
Tein jouluna kahdet (kyllä, jouluna - ja siitä asti olen jemmannut näitä kuvia ajatellen kehtaako edes esitellä, kun otin ne pimeimpään mahdolliseen aikaan valon puutetta kiroten).

Mutta valosta ja valokuvista viis, ovat ne silti tosi söpöt - niin pienet! Ja pienestä ideasta se ajatuskin lähti. Näin viime vuoden puolella Lahden Kätevä & Tekevä -messujen nukkekotiosastolla pienenpieniä lankakeriä (siis todella pieniä, näitäkin pienempiä!) ja ajattelin, että kas, tuohan olisi tosi hauska korvisidea! Ja siitä se ajatus lähti.
 
Tee-se-itse: Minilankakeräkorvakorut

Tarvikkeet: Lankaa, mehupilli (paperinen tai muovinen) tai muu ohut putki, sakset, paksuhko neula, minilankavyötteet (ks. alta), vedenkestävää askartelulakkaa, korvakorukoukut, välirenkaat, korupihdit.

Tee näin: Leikkaa pillistä kaksi 1–2 cm pätkää. Kierrä lankaa ensin pillin ympäri (tuo paksuutta) ja pujota sitten lanka neulaan. Pujota pillin läpi kauttaaltaan pillin ympäri. On hyvä, jos lanka ei ole ihan vierekkäin vaan kulkee välillä vinoon - näin "jäljestä" tulee pehmeämpi ja luonnollisempi.

Vinkki! Jos pilli on tumma ja lanka vaalea, voit myös teipata langanväristä teippiä pillin ympäri varmistaaksesi sen, ettei tumma pilli paista lankojen välistä.
Kun pilli on kauttaaltaan peitetty eikä neula enää kulje pillin läpi, päättele lanka kerän sisään. Printtaa minilankavyötteet (ks. alta) ja leikkaa kaksi valitsemaasi vyötettä (leikkaa yli kuviolaatikoiden). Mittaa että vyötteet yltävät lankakerän ympäri. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus pois. Levitä liimalakkaa vyötteiden nurjalle puolelle ja kiinnitä lankakerien ympärille. Lakkaa vyötteet päältä. Anna kuivua. Toista lakkaus tarvittaessa.

Vinkki! Jos pientä kerää on vaikea pidellä kädessä lakkausvaiheessa, voit tökätä pitkän neulan toiseen päähän poikittain ja pidellä siitä kiinni.

Pujota lopuksi välirenkaat kerien päihin. Ota huomioon vyötteiden suunta (jos tahdot tekstin tiettyyn suuntaan) välirenkaiden kiinnittämisessä. Lisää korvakorukoukut välirenkaisiin.
Sitten onkin valmista! Eivät ihan ole kaatosateen korvakorut, mutta vedenkestävä lakkaus kyllä kestää hyvin käyttöä. Tarkkanäköisimmät myös näkevät, että vyötteessä lukee 100 % wool yarn. Heh, se oli muuten 100 % vale. Taisi olla näissä korvakoruissa oikeasti puuvillapolyesteria.
Tallenna ja printtaa minilankavyötteet tästä (PDF).

Saat samalla arkilla kahdeksaan korvakorupariin vyötteet - mutta valmistathan korvakoruja 
näillä vyötteillä VAIN omaan käyttöön (tai lahjaksi). Ethän käytä kaupallisiin tarkoituksiin.

Kerrothan, jos käytit minilankavyötteitä lankakeriksi! Näkisin mielelläni.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Lintu kynttilän valossa.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulla on pieni turha muovikippo kädessäsi ja kaiken siivoamisen, touhuamisen ja pyykkikoneen huutamisen keskellä tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta? Sitten sitä muovikippo kädessä ajattelee, että olkoot siivoaminen, minä teen nyt betonihommia!

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin askartelubetonisangon esille, sekoitin betoniseoksen ja veden ja kippasin sen pieneen betonikippoon. Se oli just sen kokoinen kippo mitä olin etsinyt jo tovin! Se oli täydellinen, tarvitse vain leikata yläreunaa alemmas.

Kippoon betonimassa, reunaan lintu (huoneenlämmössä kovettuvaa askartelumassaa, valmiiksi kuivunut puujalassaan) ja sitten päälle toinen vielä pienempi muovikippo ja paino päälle, että se pysyi paikallaan. Maalarinteipillä kursin linnun paikalleen ettei se uponnut betonimassaan liian syvälle tai vinoon. Sitten vain odottelin betonimassan kuivumista.

Ja siinä kesti niin kauan - niin kauan! (Tai ei oikeastaan, mutta olisin halunnut saada valmista nytnytheti.)
Ja siitä tuli just hyvä. Pitkään arvoin maalaisinko betoniosasta osan valkoiseksi. Tai lakkaisinko linnun. Tai maalaisinko edes puujalan jollain. Ehkä metallisävyä betonin päälle? Mutta kaikkinensa on noin hyvä, vähemmän on enemmän. Tuossa jotenkin yhdistyy materiaalien pehmyys ja luonnonläheisyys. Betoni ja lakkaamaton lintu sopii hyvin yhteen. Siinä se lintu lämmittelee led-tuikun valossa. Oikeata tuikkua tuohon ei voisi laittaa tai lintu roihahtaa vähän liian kuumaksi kaveriksi.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kori ja kukkatyyny huovasta.

Joulukuussa inspiroiduin huovasta. Inspiraatio iski kovaa ja tuli pakonomainen tarve tehdä lahjaksi iso huopakori puisilla kantokahvoilla.

Ostin metrin huopaa Eurokankaasta ja siitä se sitten lähti.
Toteutukseen ideaa sain Susanna Uusitalon Koreja käsin -kirjasta (Moreeni 2018). Siinä oli iso huopakori ja ajattelinkin ensin tekeväni just samanlaisen, mutta sitten en tahdonnutkaan seurata ohjetta. Mutta samaa muotokieltä siinä on, parhaat elementit Susannalta ja versio minun tapaan.

Kantokahvat ovat muuten harjanvarresta! Ostin marketista pelkän puisen varren ja mies sahasi varresta kaksi lyhyempää pätkää. Sitten vain hioin päät ja siinä oli kantokahvat valmiina - aika kätevää!
Koko kori on muuten kahvan pikkukappaleita mukaan laskematta yhdestä kappaleesta! Kapeat päädyt on päällekkäin taiteltu ja käsin pistelty kiinni - tämä on todellista käsityötä, jokainen tikki on nakutettu käsin kiinni.

Varsinkin päädyt piti ommella tarkasti, jotta ommelpituus ei yhtäkkiä ole toisessa päässä tuplat tai triplat. Oli sormenpäät hellinä - sisäpuolelta kun piti aika sokkona tuikata neula moninkertaisen huovan läpi ja samalla käännellä sylissä isoa korin retaletta nurin ja oikeinpäin ja joka suuntaan.
Kahvojen alla olevat koristeompeleet ovat ehkä lempparikohta korista. Ne on ne pienet asiat, joihin tykästyy.
Ja pitihän sinne korin sisällekin laittaa jotain! Mietin kauan, että mitä ihmettä sinne laittaisi - jotain mikä passaisi korin fiiliksen kanssa yksiin. Ja sitten keksin sen: teen koristetyynyn samasta huovasta!
Mukavan kolmiuloitteiseen kukkatyynyyn sai hyvin ylimääräiseksi jäänyttä huopaa käytettyä. Ja leikkuujämätkin tulivat hyödyksi pieniin osiin - jes ei jäänyt mitään turhia pikkupaloja käsiin pyörimään!
Leikkasin ensin pohjakangaskappaleet (puuvillaa) ja sitten ompelin terälehdet kerroksittain. Aloitin uloimmasta ja aina nuppineulasin vain seuraavan paikalleen. Näin sai terälehdet kohdilleen niin ettei taustakangas pilkota väleistä. Loppuun keskelle tikkasin vain pyöreän palluran peittämään vikan kierroksen ommeljäljet. Vasta kun kukka oli kokonaan valmis, ompelin itse tyynykankaan.

Huopa on muuten kiva ommeltava. Vaikka se on aika paksua, paininjalka soljuu siinä päällä aika kivasti. Mutta näin kun veti pyöreää ja alla oli vielä puuvilla ja väliin piti tehdä vähän laskosta huopaan niin kyllähän meinasi vetää länkkyä välissä.. mutta sillä ei niinkään ole väliä, koska ompeleethan eivät päällepäin näy - onneksi.
Sellainen huopainen lahja!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Suit sait pöly pois -liinat (sis. ohje).

Vuosien saatossa olen yllättäen ihastunut virkattaviin kestojuttuihin. Kasvojenpuhdistuslappuihin ja myös siivousliinoihin. Ensin ne tuntuivat kömpelöiltä ja ihan surkeilta mikrokuituliinoihin verrattuna, mutta perustasojen pyyhkimiseen ovat mielestäni hyvät ja hyvästä langasta tehtynä myös käyttöä hyvin kestävät.
Aikaisemmin olen tehnyt rättejä vain itselle, mutta nyt (tai siis viime kuussa) virkkasin niitä myös kahdelle ystävälle lahjaksi. Sovimme, että pienet joululahjat jos vaihdettaisiin - ja mikäs sen pienempää iloa kuin käytännölliset siivousliinat?
Tein kahden liinan settejä eri väreissä. Ensimmäiseen kirjovirkkasin tasona suit sait -tekstin. Kovin piti miettiä mikä toinen nelikirjaiminen teksti sopisi kaveriksi, mutta lopulta keksin sen: suit sait pöly pois!

Suit sait -liinan inspiraationa toimi Kotivinkin tiskirätti-ohje, jonka kirjaimia yksinkertaisin, jotta virkkaus olisi helpompaa. En ole kovin kokenut kirjovirkkaaja. Alkuperäisessä ohjeessa kirjaimet ovat pehmeämpiä, tässä minulla laatikkomaisempia, jotta ohjetta tarvitsi vain silmäillä. Kaksi kerrosta menee aina samaan kaavaan, joten nurjalla tarvitsi vain tehdä sama mitä edellisellä kerroksella - helppoa, pystyi katsomaan telkkaria samalla eikä tarvinnut vahtia ja laskea kaaviota, että mitä tulee seuraavaksi.

Ks. postauksen alta ohje ja tulostettava kaavio teksteistä!
Viimeistelin lahjat niputtamalla liinat yhteen ja liimaamalla päälle vielä yksityiskohdaksi eräänlaisen vyötteen.
Langaksi ostin jotain ekologista puuvillaa (en muista mitä kun tietenkin heitin vahingossa vyötteet pois, aargh). Bambulankaa lähdin hakemaan, mutta tämä ekopuuvilla kiinnitti herkullisilla väreillään huomioni. Tuntukin oli hyvä, joten valitsin sitä ja hartaasti toivon, että se pitää kutinsa yhtä hyvin mitä aikaisemmin käyttämäni ja paljon korkeitakin pesuja kestäneet bambulankarättini.


Suit sait pöly pois -liinat
Tee näin: Virkkaa 34 kjs. käännä työ. 1. krs: Virkkaa yhdellä värillä 1 ks jokaiseen s:aan. Käännä työ. 2. krs: Virkkaa kuten edellinen krs, mutta ota toinen väri työn sisään mukaan. 3–32: Virkkaa kuten edellä ja vaihda väriä kuvion mukaan. 33. krs: Virkkaa kuten 1. krs, mutta pidä toinen väri vielä työn mukana. 34. krs: Virkkaa yhdellä värillä. katkaise ja päättele langanpäät.
Saat samalla latauksella kummatkin kaaviot.
Huom! Vain yksityiseen käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen.

torstai 10. tammikuuta 2019

Kukkarollinen iloa.

Käytätkö sanaa kukkaro, pussukka, clutch vai pikkulaukku?

Monta nimeä on monikäyttöisellä asialla. Meikit sinne sujahtaa, lompakkona voi käyttää, sisältää laukussa myös pikkusälät - toimii siis lähes kaikkeen. Hyvä pikkuapuri kaikkinensa.
Ja sellaisen ompelin ja annoin joululahjaksi veljentytölle. Ostin harmaata, jämäkkää keinonahkaa, jossa oli silti hyväntuntuinen pinta sekä oikealla että nurjalla puolella.
Malli on klassikko, kaksi kappaletta ja nurkista neliöt pois ja saumat yhteen niin kukkaroon tulee hiukan pohjaa. Tein myös kaksi yksityiskohtaa, eteen nahkamerkin toisesta harmaasta keinonahasta ja toiseen sivuun pienen hapsukoristeen.
Vuorta kukkaro ei mielestäni nyt tarvinnut, oli keinonahka sen verran jämyä materiaalia. Pysyy hyvin hyvin kuosissaan ja näyttää tyhjänäkin siltä, että sisällä olisi jotain tavaraa.
Ja kukkaron sisälle myös laitoin vielä ylläriksi jonkun tuollaisen kultasilmänaamion kokeiltavaksi. Se oli leveydeltään juuri sopiva kukkaron sisälle!
Mietin mistä se pakko tuli tehdä pussukkaan eteen erillinen "merkki" ajatellen, että eihän sitä nyt ennenkään - väärin! On ennenkin, lähes jokaiseen. Tässä esimerkkejä. Jokaisessa on jotain saumaa, tikkiä, tilkkua, nahkapalaa. Sama muotokieli kaikissa. Näistä myös kolme ekaa on mennyt lahjoiksi, vain hihnallinen laukku on jäänyt itselle.

Ks. postaukset: 1. Musta tilkkupussukka / 2. Ruskea litteä kukkaro / 3. Musta vuorellinen clutch / 4. Valkokeltainen laukku (ommeltu isosta laukusta pienemmäksi)

maanantai 7. tammikuuta 2019

Nessut piilossa.

Nessupiilo, tuo viime syksyn hittityö. Nessupiilot eivät todellakaan pysyneet piilossa, kun Facebookin kässäryhmissä lähti villitys liikkeelle. Niitä ei erilaisia mitä hienoimmilla kuvioinneilla.

Toinen suosittutyö näytti viime vuoden puolella olevan palapeitot, joissa kussakin neliössä on kohokuviona sydän. Toiset sanoi nypyiiksi, toiset poppareiksi tai kupliksi, jotkut taas isoiksi klustereiksi.

Päätin yhdistää nämä kaksi ideaa toisiinsa: kuplat ja nessupiilon - piilo kuplilla!
Aloitin neliön keskeltä ja tein kahdelle syrjälle graafiseen kuvioon kuplia, poppareita tai klustereita - miksi ikinä niitä nyt haluakaan kutsua. Toiselle laidalle siihen tuli ihan vain aukkoja keveyttä tuomaan. Aukkopuolesta tuli läppä päälle. Sitten tein alapuolen ja siihen kiinteästi reunat. Yhdistin palat toisiinsa ja viimeistelin lenkillä ja punaisella puuhelmellä - helmi uppoaa kivasti kuplien alkupisteeksi.
Tämä nessupiilo meni joululahjaksi äidille. Samalla kirjoitin siitä ohjeen ja se on julkaisu juuri ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 1/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy Tekniikkakoulu-palstalta.
Kyseisellä Tekniikkakoulu-palstalla opetetaan kuvin kuplien eli klustereiden (KL) tekeminen. Kun sen ja pylväät osaa tehdä niin sitten osaa ohjeen mukaan virkata nessupiilon. Se on helppoa!

// EDIT: Nessupiilon julkaistuun ohjeeseen lipsahti pieni virhe (ja sekös harmittaa). Pylväät ja määrät ovat oikein, yhdessä kohtaa (eli 2. krs *-* - välinen kohta) vain ei kerrota mihin pylväät tehdään (ja sekös voi hämmentää). Tässä oikaisu siltä varalta, että jos joku kiinnostuu virkkaamaan ohjeen mukaan: 2. krs: 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen*, toista *-* (jatkuu ohjeen mukaan).

Seuraa lisää virkkausideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

lauantai 5. tammikuuta 2019

Yhdeksän vuotta!

Yhdeksän vuotta.

Blogini on jo yhdeksän vuotta! Aivoni yrittävät prosessoida tätä. YHDEKSÄN vuotta.

Muistan, kun keksin blogin nimen. Muistan, kun kirjoitin ensimmäistä postausta. Sitten tuli vuosi täyteen, tuli toinen ja kolmaskin. Yhdeksän vuotta on melkoinen saavutus, aika monta kertaa on meinannut vuosien varrella meinannut mennä pillit pussiin. Viime vuonnakaan blogin vanhenemista en korostanut mitenkään, koska silloin mielessä orasti eipäsjuupas-taistelu siitä onko blogin aika jo ohi. Mutta ei vielä! Kyllä tässä vielä se kymppi sinnitellään - olisihan se huikeaa sanoa: 10 vuotisjuhlavuosi!
Se oli joululoman viimeiset päivät vuonna 2010, kun ajattelin, että nyt mennäään ja kokeillaan jotain uutta: kässäblogia! Eipä silloin vielä osannut arvata kuinka pitkälle sitä mennään. Ja tässä sitä nyt ollaan, yhdeksän vuotta myöhemmin. Siinä on jo melkoisen paljon kertynyt tunteja blogipostauksia tehdessä. Olisihan sen ajan voinut käyttää paremminkin, mutta onhan niitä huonompiakin harrastuksia.

Päätin, että kyllä blogi on nyt synttärikakkunsa ansainnut (ja vaikka palaneelta möykyltä se näyttää, oli se ihanan vadelmaista ja kuohkean suklaista - selkeästi on vielä opittavaa näiden valotuksien kanssa pimeällä säällä). Onhan sitä kakkua leivottu pienemmästäkin syystä kuin blogisynttärit. Ja se onkin yksi asia mitä en ole paljoa blogissani korostanut: leipominen! Siitä on varsinkin viime vuosina tullut yksi intohimoni. Saatan leipoa jotain viikottain - en tietenkään kakkua ja makeaa, vaan myös leipää, pizzaa ja suolaisia naposteltavia. Läheisten ja ystävien piirissä siitä on tullut jo normi (vai vitsi?), että jos on jokin pienikin syy niin minä nostan kakun pöytään.

Joten tässä samalla blogimuisteloidessa esittelen muutamia tekemiäni kakkuja:
Jo yksinään joululomalla tein neljä kakkua. Kolme jouluviikolla ja yhden uudeksi vuodeksi. Kaikki erilaisia: kreemiä, jäädykettä, moussea ja kuivakakkua. Koristeluina sokeroituja klementiinejä (ei hillomunkkeja niinkuin veli sanoi), pipareita, toffeeruusuja, marenkeja, glitteriä..

Haluan aina muistuttaa, että totuus kuvien takana voi olla toinen - eikä kukaan onnistu jokaisella kerralla. Siksi sanottakoon, että arvaatteko oliko kiva huomata aatonaattona, että uunissa oli kakku, johon olin onnistunut laittmaant 2 dl sokerin sijaan 2 dl suolaa? Mietinkin miksi taikina oli jotenkin oudon näköistä. Ei auttanut kuin aloittaa leipominen alusta.
Suosikkejani ovat suklaakakut. Niitä tuli tehtyä yhteen vuoteen montakin erilaista - vain harvoin teen samaa suklaakakkua uudestaan, sillä etsin edelleen sitä täydellistä suklaakakkureseptiä. Mies tykkää puolestaan porkkanakakusta ja pullasta (kuten bostonkakusta), joten niitäkin tuli leivottua.
Mutta koristelut ovat se mun juttu! Oli se sitten monitahoinen gelatiinipallo tai ihan vain tomusokeroitu kuvio, on kiva kokeilla jotain uutta. Ja kuten käsitöissä muutenkin, ideat ja ohjeet eivät lopu koskaan ja niin paljon on vielä opittavaa. Leipominen on harrastus, jossa voi vain kehittyä!
Bloggaamisen voisi kuvitella olevan yksipuolista ja yksinäistä ruudun takana olemista, olen saanut yhdeksän vuoden aikana blogistani paljon irti. Bloggaajakollegoja, yhteistöitä, yhteisöllisyyttä, intoa ja inspiraatiota, haasteita ja onnistumisia, oppimista ja taitojen karttumista ja lopulta ennen kaikkea tietenkin blogini oli yksi avain siihen, että työllistyin nykyiseen työhöni. Se vasta on jotain se! Ja mitä kaikkea tuleva blogivuosi voi tuoda mukanaan?

Nyt hymyilen ja syön kakkua - onnea Madam B.C.!

Kiitos sinulle lukija. Kiitos, että tykkäilette ja inspiroidutte - ilman lukijoita, ei olisi blogiakaan.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Tänä vuonna lupaan.

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Joulu tuli ja meni. Uusi vuosi vaihtui. Loma oli ja meni. Kovat olivat aikomukset tehdä ja touhuta, kässäillä ja bloggailla sitä ja tätä. Ja mitä oikeasti teinkään? Go with the flow -fiilis veti mukanaan. En kässäillyt, en blogannut. Joka päivä kyllä piti (no kun ne joululahjapostauksetkin), mutta en kerennyt muulta vetelehtimiseltä. Oli aivan liian kiire olla vaan sohvalla. Ja tiedättekö? Tekemättömyys teki hyvää. Niin hyvää - just sitä mitä lomalla pitääkin olla.

Mutta nyt uudella tarmolla uuteen vuoteen.
Tykkään täytettävistä kirjoista, listoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Olen siis sormet syyhyten odottanut, että vuosi vaihtuu ja pääsen aloittamaan 52 listan projektin! Oi, kyllä! Se on kirjaimellisesti kirja, jossa on tilaa 52 erilaiselle listalle. Yksi lista per viikko vuoden ajan.
Kirja jakaantuu vuodenaikoihin. Myös listoissa huomioidaan sesongit ja mukana on fiilisteleviä luontokuvia sekä vinkkejä kuinka muuttaa listoja kohti parempaa elämää. Tavoitteena on antaa hetki aikaa itselle, jossa voi keskittyä ja jäsentää omia ajatuksiaan erilaisista asioista. Pienet asiat antavat lisää kiitollisuutta ja tavoitteellisuutta. Jännä ajatus sinänsä, että myös listojen tekeminen voi olla voimaannuttava voimavara, eikö?
Nyt lähtee - viikko 1: Tämän vuoden tavoitteet ja unelmat.

Kirjaa käytän laajemmin, mutta tähän voisin myös kässäilyn näkökulmasta muutamia tavotteita ikään kuin lupauksia tälle vuodelle. Minusta on liian helppoa luvata tekevänsä tiettyjä käsitöitä (tai esimerkiksi kokeilla jotain tiettyä materiaalia/tekniikkaa), joiden toteutus on kertakässäilystä pois listalta... joten päätin, että teen kässäilyyn näkökulmalupauksia. Sellaisia periaatteellisia lupauksia, jotka toivottavasti kehittävät ja kantavat läpi vuoden - ja myös vuoden jälkeen.

Kässäilylupaukset vuodelle 2019:

1. Jos aloitat, myös lopetat
Ei enää keskeneräisiä käsitöitä. Ihan liian monesti joku työ jää viimeistelyä vaille valmiiksi ihan vain jonkun epämiellyttävän työvaiheen takia (kuten ratko sössitty sauma auki ja aloita alusta). Sinnikkyyttä tarvitaan, jotta keskeneräisille käsitöille ei tarvisisi olla sen seitsemän kasaa. Ne ovat tilasyöppöjä ja myös turhaa ärsytystä aiheuttavia. 

2. Ei enää turhia hankintoja
Tuntuu, että viime syksyn aikana olen ostanut tarvikkeita ja välineitä enemmän mitä olen tehnyt yhtään mitään. Nyt järki käteen ja hyödyntämään ensin niitä jo hankinttuja ennen kuin harkitsenkaan mitään uutta.

3. Järki mukaan lankakauppaan
Ks. edellinen kohta. Note to myself: Jos tarvitset vain valkoista lankaa yhden kerän, pelkkä alennus tai kivat sävyt eivät oikeuta tuomaan kymmentä erilaista lankakerää kotiin. 

4. Lankaile enemmän
Koska lankoja on kertynyt, on aika myös käyttää niitä. Virkkaa, virkkaa ja virkkaa. Tai kokeile taas jopa neulomista, ehkä ne puikot pysyisivät paremmin tänä vuonna kädessä? 

5. Selvitä mikä ompelukonetta vaivaa
Vanha toverini on alkanut ryppyilemään. Ommel pysyy täydellisenä ehkä 10 cm, jonka jälkeen se on vaihtelevasti hyvää, huonoa tai todella huonoa. On aika selvittää mistä se johtuu!

6. Kässäile ekologisemmin
Tämä on se ehkä itselle tärkein lupaus ja haaste: Käytä vähemmän muovia, kierrätä enemmän, mieti ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, vähennä kemikaaleja (esim. voisiko liiman käyttöä korvata muulla) ja uusiokäytä uusiokäytettykin. Tätä lupausta ajattelin myös muualle arkeen kuin vain kässäilyyn. Etenkin tuon muovin käytön vähentämisen. Sitä pystyy toteuttamaan niin pienillä arjen valinnoilla, jo ihan ruokakauppareissusta lähtien.

Näistä lupauksista rakentuvat myös blogin teemat vuodelle 2019: kierrätys, kodista löytyvät materiaalit, ekologisemmat vaihtoehdot ja ympäristöystävällisemmät käsityöt! Näistä ensimmäiset DIY-ideat ovat tulossa - siitä se lähtee, itse tekemisestä myös lähtevät lupausten toteuttaminen!

Siinä onkin jo muutama hyvä (ja erittäin haasteellinenkin) lupaus. Ja kun näin julkisesti ne huutaa ilmoille niin silloinhan ne muistaa ja niistä pitää paremmin kiinni, eikö?

Extra:
Lupaan ihan pian aloittaa tekemieni joululahjojen esittelyn! Tulossa pian: Joululahjapankki vuosimallia 2018!