maanantai 24. helmikuuta 2020

DIY: Kierrätetyt unikkokorvakorut.

Nyt lähti kulkaa unikkoa kehiin!

Ja mitä suurin arvoitus: osaatko arvata mistä nämä korvakorut on tehty?

Mitä veikkaisit?
Ajatus lähti tästä.

Minulla oli siis Marimekon lahjakortti, käytetty sellainen. Olin lajittelemassa paperilärpäkkeitä paperinkeruuseen, kun huomasin..
..että kuoren sisäpuolella piili hauska kuosi! Ei sitä päälle ensin nähnyt, että valkoisen kuoren sisus on tosi kiva!
Päätin leikata kuoren auki ja ottaa pilkulliset puhtaat kuoren palat askartelupapereihin jemmaan. Samalla sitten leikkelin lahjakortin kartonkilärpäkkeen ei-logolliset osat talteen. Ne voi käyttää vaikka korttiaskartelussa.
Sitten jäljelle jäi itse lahjakortti. Leikkasin sen halki (kuten aina oli se sitten vanha pankkikortti tai käytetty lahjakortti) ja olin heittämässä paloja roskakoriin, kun pysähdyin.

Hetkinen.

Tässähän on aika kivat reunat!
Joten siis se sitten lähti.

Ja näin korvikset tein: Leikkasin reunoista logottomat palat, trimmasin saksilla kulmista pyöreäksi. Kuumensin sytkärillä polttoneulaani (vanha, paksu neula) ja puhkoin reiät yläreunoihin. Pujotin reikiin välirenkaat ja lenkilliset nappikorvikset. Lopuksi kappaleet yhteen tipalla pikaliimaa.

Laitoin kaksi kappaletta vastatuksen siksi, että lahjakortin ohjetekstit eivät näy korvisten toiselta puolelta rumasti. Ja liimasin kappaleet yhteen vasta lopuksi, koska jos ne liimaisi ensin, olisi reikien kohdistaminen vaikeampaa ja kappaleet voisivat mennä linkkuun välirenkaissa.

Että siitä sitten vanhoista pankki- ja kanttiskorteista vain koruja tekemään!
Näistä tuli kyllä kivat. En oikeastaan nykyisin edes pidä unikkokuosista, mutta näistä pidän. Sitten kuitenkin. Onhan siinä monta syytä: kevyet korvikset, plussaa. Itse tehdyt, plussaa. Kierrätetyt, todellakin plussaa. Ja sateenkestävät, plussaa (kestää nämä "talven" vaakakaatosateet!). Ja niin monesti olen kaivannut punaisia korviksia kokoelmaan, joten nämä vastaavat siihen kaipuuseen.
Näköjään kaikesta, roskastakin, voi tehdä korvikset, haha!

Vai tuliko jo liian outo kierrätys?

lauantai 22. helmikuuta 2020

3 x helppo ratkaisu kylppäriin.

Arjessa ja kodissa on varmasti ihan jokaisella paljon pieniä asioita, jotka rasittavat ja ärsyttävät.

Aika moni niistä pienistä asioista vain jurraa esteenä arjessa, vaikka varmasti useille niistä on helppo ja nopea pieni ratkaisu. Tässä kolme sellaista ratkaisua mitä oivalsin kylpyhuoneeseen.

1/3 Ongelma: Rikkoontuva hammasharjakuppi

Ongelmana siis se, että lasinen tai keraaminen kuppi ei sovi yhteen lavuaarin kanssa. Kokeiltu on, se kun kuppi kalahtaa nurin lavuraariin ja liukuu siitä kaaressa alas laattalattialle niin rikkihän se menee.

Ratkaisu: Paras olisi, jos lavuaarin laidassa ei olisi mitään, mutta se on ainut järkevä vaikka. Ja sanottakoon vielä, että kyseessä on koiran hammasharja ja -tahna, ei meidän ihmisten. Joten.. toiseksi paras ratkaisu on korvata rikkoontuva kuppi muovisella!
Leikkelin sen tästä! Tyhjä muovipullo, pesty ja tarrat ympäriltä pois vedettynä. Vahvoilla saksilla pystyi leikkaamaan muovia oikein hyvin, terävillä päillä vain alku kylkeen ja nipsnips. Tulipa hyvä kuppi, ei mene rikki! Ja kierrätystäkin. 
2/3 Ongelma: Tilasyöpöt naulakossa

Perusnaulakot ovat aina haastavia. Ja ylipäätään säilytys kylppäreissä. Minulla on ollut tällaiset virkatut korit naulakossa, joissa toisessa on pesupussit ja toisessa vielä käytettäviä vaatteita (esim. urheilupaita mikä menee vielä toistamiseen). Roikkuvat korit ovat käteviä, mutta vievät aika paljon tilaa.

Ratkaisu: Ja kuinka helppo ratkaisu se olikaan! Meniköhän kaksi vuotta siihen, että ärsytti korien tilavienti? Nyt tajusin, että pakkoko niiden on olla vierekkäin? Voivat ne olla myös allekkain! Virkkasin samanvärisestä nyöristä pitkän lenkin, jolla ripustin isomman korin alemmas. Ja voila: naulakossa on jälleen tilaa!
3/3 Ongelma: Pesukoneen päällä kaliseva kori

Kuinka pieni asia, mutta kuinka ärsyttävä voi pieni asia ollakaan. Pidän isoa koria pesukoneen päällä esim. käytössä olevien yövaatteiden paikkana. Ja sitten kun laitat pesukoneen päälle niin voi elämä sitä pientä tärräystä ja kalinaa mikä korista lähtee!
Ratkaisu: Koska en halunut korin paikkaa vaihtaa, tein sille alle liukuestesuojan! Oli lähes tulkoon sopiva liukuestemattopala. Siihen virkkasin reunat kiinteillä silmukoilla (no jotta olisi vähän viimeistellymmän näköinen) ja ai että mikä hiljaisuus: ei tärinää, ei kalinaa! Kori myös pysyy just paikallaan eikä seilaa koneen päällä. Ihanaa.
+ Ekstra: Pesukoneen ovi

Ja kun pesukoneesta oli puhe niin sanoisinko muutaman ärräpään tälle ovelle! Joko se pysyy kiinni niin, että rumpu alkaa haisemaan tai sitten se on kulkureitin edessä just sen verran aina auki, että siihen lyö polvensa. Tosi ärsyttävää! Yrittänyt monta viritelmää, jotta ovi pysyisi vähän raollaan ilman kiinni menoa tai liikaa avautumista. Ei onnistu, aina se on sitten sepposen selällään!
Ratkaisu: Tämä ei vaatinut muuta kuin yhden tuotteen löytämisen! Ihan sattumalta bongasin Granitista magneetin, jossa on kiinteä koukku. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ostin kaksi koukkua ja laitoin koukut vastakkain, toinen kiinni oven ruuvikohtaan ja toinen itse koneeseen. Pysyy muuten ovi kiinni! Jää silti happea väliin, että rumpu ei ala haisemaan. Ja jos vähän hutaisee, ruuvipuolen magneetti kyllä irtoaa, toinen on vähän jämäkämmin kiinni, mutta irtoaa kyllä yhdellä vetaisulla ilman jälkiä.

Kylläpä taas helpotti. On ihanaa saada jokin turhauttavan pieni ärsyke pois elämästään. Mitä sitä suotta jatkuvasti ärsyyntymään, jos pienin asioin voi ärsykkeen minimoida?

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Ekologisia virkkauksia.

Kertakäyttöisyys, siitä on tullut mulle kirosana. Hyi olkoon, puistattaa kaikki kertakäyttöisyys. Mitä tuhlausta se on! Aika monen kertakäyttöisen tuotteen voi korvata muulla ratkaisulla, jos on vain avarakatseinen ja viitseliäs.

Jo yksinään virkkaamisella saa paljon kivaa aikaan! Tässä muutama idea kylppäriin.
Kestovanulaputhan ovat jo lähes tulkoon käsityöklassikko. Virkattuna itselläkin käytössä, nyt kokeilin tehdä erilaisia pestäviä puhdistuslappuja neuloen! Ainaoikealla saa vähän kuorivampaa pintaa, sileillä pintaneuleilla (kuten esimerkiksi kalanruotoneuleella) saa hellempää lappua. Näihin käy myös kaikki jämä(bambu)langat! Yksi lappu ei paljoa lankaa syö.

Puuvillapellavalangasta sopii tehdä myös pöyheän pesupallon. Se voi näyttää monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole. Pallo virkataan yhtenä kappaleena aloittaen keskustasta ja koko ajan silmukoiden määrää lisäämällä. Lopulta reunat kaartuvat kauniisti palloksi.

Katso myös viime joulukalenterin "viime hetken ekologiset ideat" -luukusta kolme erilaista itse virkattavaa tai neulottavaa pesu- tai kuorintasientä! Ks. luukun postaus tästä.
Yksi mitä yritän todella opetella on palasaippuaan uudelleen tutustuminen. Joskus oli käytössä, sittemmin muuttui jostain syystä jotenkin vähän inhottavaksi kaveriksi. Mutta jos taas alkaisi pesemään näppejään palasaippualla nesteen sijaan. Nyt hankin ihan siivouspalasaippuankin kokeiluun.

Jospa ilmava saippuapussi (hyvä ripustaa kuivumaan) auttaisi tässä ekologisuuden askeleessa. Saippuapussinkin voi pyöräyttää tarvittaessa pesukoneessa niin pysyy hyvänä ja siistinä käytössä.
Virkkausta virkkauksen päälle! Pitäähän vanulapuille ja muulle olla hyvä säilytyskori. Siispä virkkasin kannellisen korin. Siinä on kuviotakin somisteena. Tässä korissa tajusin ekaa kertaa: kun kiinteät silmukat virkkaa edellisen kerroksen silmukoiden keskiosasta niin korin reunat saavat lisää jämäkkyyttä ja pinnastakin tulee hitusen hauskempi, jotenkin neulepintaisempi. Lopulta tosin tämä kori löysi paikkansa ihan jostain muualta kuin kylppärin peilikaapista.

Ohjeet näihin kaikkiin ovat uusimmassa Kauneimmat Käsityöt nro:ssa 2/20 - se löytyy lehtipisteistä.

Pst! Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

perjantai 14. helmikuuta 2020

DIY: Valokuvalaatikko.

Valloittavaa ystävänpäivää!

Tänään otan mahdollisuuden esitellä tämän pienen laatikon. Se on valokuvalaatikko! 

Kokoa ei ole paljon, mutta sisus on sitäkin arvokkaampi. Minä ja avomieheni ja meidän tarinaamme.
Meillä oli ennen paljonkin valokuvia tasoilla ja hyllyssä, mutta enää ei juurikaan mitään. Siitä tulikin ajatus: entäs jos tasolla olisikin yksi pieni laatikko, jossa olisi paljon kuvia ilman, että ne veisivät a) tilaa tai b) niitä joutuis pölyistä pyyhkimään (mikä on tosi tyhmä aikasyöppö)?

Askartelin siis päältä avattavan laatikon ja sinne sisään kuvakavalkaadi. Yhdestä lenkistä kuin nostaa niin sieltä tulee pitkä taiteltu pahvisuikale. Siinä on kahdeksan kuvaa koko pituudella.
Ja niin se avautuu ja jatkuu aina vaan! Ja koska mekin miehen kanssa ollaan oltu jo niin tuhannen kauan yhdessä, ei millään osannut valita vain seitsemää mieleisintä kuvaa, laitoin kuvia kummallekin puolelle, myös siis kääntöpuolle ja rasian pohjaankin. Eli yhteeensä sain 15 kuvaa koko boxiin.
Tästä tuli aika kiva boxi, mieskin tykkäsi. Sai paljon muistoja ja tunteita pieneen pakettiin.

Ja nyt mulla alko talviloma! Ja aion niin kässäillä! Koko viikko kässäilyjä! Tai sitten makaan sohvalla koomassa.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Kolme pientä outoa kierrätystä.

Nyt tulee kolme tosi randompikkukierrätystä.

Joskus sitä huomaa mitä oudoimmissa asioissa jotain pientä potentiaalia uusiokäyttöön.
Kierrätys: Vanha puhelinkotelo

Sanoisin, että tämä käytetty loppuun, vai mitä? Se oli menossa jo roskiin, mutta yksi pieni asia kiinnitti huomioni. Osaatko arvata mitä talteen otettavaa tässä roskakuoressa vielä oli?
Uusiokäyttö: Hyvä magneetti!

Vaikka kotelo ei enää missään muussa ollut käyttökelpoinen, löytyhän sieltä sisältä vielä pieni, mutta vahva ja täysin käyttökelpoinen magneettipari! Maailma pelastuu yksi pieni magneetti kerrallaan..
Kierrätys: Rikkoontunut muovikotelo

Rikki se räsähti. Hyvä kahden taskun muovikotelo. Siinä oli sellainen minigrip-vedin ja sekin meni rikki, koko yläosa repesi. Roskiin... vaan ei sitten kuitenkaan, olisiko tästä vielä johonkin..?
Uusiokäyttö: Hyvä tasku!

Reuna pois ja sivu suoraksi! Saumat eivät lähteneet aukeamaan, joten siitähän tuli hyvä irto-ohjeiden ja muutamien (no niiden harvojen mitä mulla on) kaavojen niputtaja. Iso tasku, johon mahtuu vielä paprut A4-muovitaskussa sisälle.

Ja plussana vielä pois leikatun osuuden metallireunat. Ne sai pihdeillä ja auki, ei niitä oltukaan liimattu muoviin. Nekin voi joskus uusiokäyttää, litistää vaikkapa nauhan päihin. Eli jemmaan ne!
Kierrätys: Tarpeeton ompelusetti

Tarpeeton ja käyttämätön ompelusetti meni purkuun. Sisukset ulos ja tabletit sisään!

Uusiokäyttö: Hyvä lääkekukkaro!

Kirjailin vielä päälle SOS-merkin ja lisäsin klipsun vetimeksi. Tosi hyvä ja täydellisen pieni lääkekukkaro. Mulla on isompi pussukka missä on "hätätarpeet", mutta aina se ei mahdu kaikkiin laukkuihin mukaan. Tämä mahtuu, vaikka taskuun!
Tästä tuli hyvä back-up-arsenaali, pysyy tärkeimmät mukana pienemmässäkin laukussa ilman, että tarvitsee aina tarkistaa, että onhan migreenilääkkeet, allergiapillerit, närästysapu.. Sitä kun vanhaksi elää, ei uskalla lähteä mihinkään, kun ei tiedä milloin iskee huono olo. Plussaa vielä kotelomaisuudesta. Voi heittää reppuunkin ilman, että pelkää kukkaron litistyvän läjään. Kyllä nyt pysyy hätälääkkeet kasassa ja menossa mukana!

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

DIY: Makrameehapsut.

Hapsut ja korvakorut. Kaksi kivaa asiaa ja erityisen kivaa on, jos nämä kaksi asiaa tulee samassa paketissa!

Eli kahdet hapsukorvakorut liittyivät korvakorukokoelmaani. Yksi korvispari valmistuu suit sait sukkelaan - oikeasti vartissa valmista! Ei ole edes montaa työvaihetta. Leikkaa, kierrä, solmi ja taas leikkaa - ja sittenpä jo käsissä onkin aika pitkälti valmiit korvakorut.
Tein vähän vastaavia hapsukorvakoruja ohuesta puuvillalangasta jo toissa vuonna (ja niitä onkin kyllä tullut pidettyä!), joten tiesin et tyyli on itselle mieluinen. Näistä tuli vain eri langalla tuuheammat ja pehmeämmät. Eri look tiukalla ja ohuella puuvillalangalla ja siihen verrattuna jättimäisellä makrameelangalla.

Ks. postaus ja hapsuohje.
Kerta kiellon päälle ja kuvataan samalla uusi ohje!

DIY: Hapsukorvakorut makrameelangasta

Tarvikkeet: Pehmeää, löyhäkierteistä makrameelankaa, kirjailulankaa, sakset, pihdit, terävä ompeluneula, tiheäpiikkinen kampa, korvakorukoukut ja välirenkaat.
Tee näin:

Mittaa kaksi pätkää makrameelankaa (esim. 90 cm/pätkä) ja niputa ne tasaisiksi nipuiksi. Solmi kirjailulanka nipun keskipaikkeille ja kierrä tiukasti 2-3 cm:n matkalta. Taivuta nippu keskeltä yhteen ja kierrä nipun ympäri kirjailulankaa. Solmi ja päättele terävällä neulalla langanpää työn sisään. Pujota välirengas lankoihin ja liitä korvakorukoukku välirenkaaseen.

Sitten alkaa hauskin osuus! Leikkaa nipun päät auki ja kampaa kierteet auki. Kampaa joka suunnasta pari kertaa. Saksi terävillä saksilla päät yhtä pitkiksi. Tee kuten kampaaja, vedä hapsua sormien välistä niin näet helpoiten onko hapsuissa epätasaisuuksia.
Valmista! Helpot korvikset, näihin todella meni noin vartti aikaa - eli kuka vain ehtii tehdä kivat hapsut itselleen.
Vielä van epäröin hapsujen pituuden kanssa. Ovathan ne näyttävät, mutta ovatko liikaa arkeen? Tekisi mieli saksia pituutta vähän pois, mutta pelkään että kadun sitä heti. Ettei vain tulisi liian tyngät hapsut.
Violetit ovat pituudeltaan sopivammat. Kevyet ja sopivan yksinkertaiset, siinäpä kaksi oikein kivaa määritettä itse tehdyille korvakoruille.

Ks. myös nämä hapsukorvakoruni (lopussa kollaasi) - hapsuja onkin kertynyt monenlaisia!

maanantai 3. helmikuuta 2020

Virkattu ruusu.

Se on maanantai, uusi viikko! Startataan se ruusuisella virkkauksella.

Tässä lähestyvään ystävänpäiväänkin sopiva virkkaustyö: kaiken kestävä ja koskaan lakastumaton ruusu! Pehmeä ruusu, joka ei taitu tai katkea. Ei kutita nenää ja aiheuta allergiaa. Sopii siis joka kotiin ja myös vaikkapa sairaalaan vietäväksi.
Ruusun voi virkata myös jämälangoista. Mitä enemmän sävyjä, sitä paremmin saa eläväisemmän ruusun. Keskelle tummia sävyjä ja keskuksen ympärille asteittain vaalenevat ja suurenevat kerrokselliset terälehdet. Valitsee vain tasalaatuisia lankoja keskenään. Lopuksi ruusu yhdistetään metallilankaiseen varteen ja lehtiin.

Ruusun varren voi tehdä pitkäksikin, itse jätin varren lyhyeksi, koska halusin sijoittaa ruusun maljakon sijaan lasikuvun alle ikään kuin Kaunotar & hirviö -leffan tyyliin.
Tein ruusumallin Kauneimmat Käsityöt -lehdelle. Ohje virkattuun ruusuun löytyy toistaiseksi vain ja ainoastaan ko. käsityölehdestä nro:sta 1/20, joka on nyt myynnissä lehtipisteissä.
Katso myös nämä viime keväänä tekemäni tulppaanit! Annoin ne lahjaksi äidilleni. Tulppaneista on saatavilla myös kuvallinen virkkausohje, ks. ohje tästä postauksesta.

lauantai 1. helmikuuta 2020

DIY: Tyynyliinat omilla mitoilla.

Joskus ommellaan niinkin tylsää kuten tyynyliinoja.

Ja sitten kuvataan ihan niinkin tylsää kohdetta kuin tyynyliinapinkkaa. Ja tuutataan yhtä tylsän varmasti blogiin. Mutta seuraa jippo: on ne sentään kierrätettyjä. Ja ihan omilla mitoilla!

Ja jos nyt joku höräyttää mieltään, että miten niin tyynyliinat omilla mitoilla niin syy on siinä, että täällä taloudessa käytetään vain ja ainoastaan muotoiltuja niskaa tukevia tyynyjä. Ne ovat muita mössötyynyjä normaaleja tyynyjä paljon kaitasempia. Niille ovat aina kaupan tyynyliinat ihan liian isoja - kuten kuvasta näkyy, iso lohko tyynyliinasta aina ihan rutussa niskan alla. Not nice.
Kun bongasin kangaskasan sekaan joutuneet ja käyttöä odottaneet nykyiseen sänkyyn liian pienet aluslakanat, sain heti ajatuksen. Aikaisemmin äiti teki saman, ompeli vanhasta lakanasta meille tyynyliinoja. Nyt teen niitä itse lisää!

Malliksi valmis tyynyliina ja leikkaamaan - eikun repimään! Puuvillaa on ihana "leikata repimällä"!
Tee se itse: Tyynyliinat lakanasta

Ota sopivasta tyynyliinasta kolme mittaa: A tyynyliinan korkeus, B tyynyliinan leveys ja C ns. taskuosan syvyys (no se mikä menee aukosta sisäpuolelle, sanotaan nyt taskuosaksi).

Kerro B kahdella, lisää C ja plussaa kahdet kääntövarat. Tämä on tarvittavan suikaleen leveysmitta. Korkeus on yhtä kuin A plus kahdet saumavarat. Leikkaa tai revi kankaasta yksi tällainen suikale.
Seuraa kauhea lootapiirtelytuotos kuvitukseksi - mutta ihan siksi, koska sanaselitys ei välttis riitä ja tekee yksinään tosi simppelistä asiasta etenkin aloittelevalle ompelijalle turhan monimutkaisen asian.

Eli ompele suorakulmio näin:
Huolittele ensin lyhyet päät käänteille (nurjalle). Sitten aivojumppa: levitä suikale oikea puoli ylöspäin, nosta toinen pää päälle niin, että oikealle jää vain taskuosan leveys. Sitten käännä päällimmäiseksi taskuosa. Taskuosa kääntyy heti edellisen päälle. Kohdista taskuosan leveys kummastakin päästä. Ompele pitkät sivut yhteen. Käännä liina ympäri ja valmista tuli, kahdella saumalla!
Kahdesta lakanasta tuli yhteensä kahdeksen tyynyliinaa omilla kapeammilla mitoilla. Enemmänkin olisi saanut, jos olisi vielä ommellut jäljellä olevista jämistä tyynyliinat useammista kappaleista.
Melkein en malta odottaa, että pääsee vaihtamaan lakanat. Juuri vaihdoin, joten vähän aikaa pitää malttaa taas vaihtoa. Tyynyliinoista tuli ihanan pehmeät, olihan aluslakanat jo niin lutusiksi kuluneet. Olen varma, että näille tyynyliinoille kun päänsä painaa niin näkee oikein makeita unia!

Että tällaisella käytännöllisellä kierrätysompeluksella starttasi tämä helmikuu! Joskus näinkin.