torstai 21. lokakuuta 2021

Makrameella korvisrenkaat

Ensin tein yhdet. Sitten kahdet.

Ja kolmannetkin vielä! Tuli makrameella korvisrenkaat - useammat sellaiset!

Joskus kun on joku juttu tosi kiva niin se on sama pistää tuplat tai triplat päälle. Sitten on tuplasti kivempaa!

Tein siis ensin keltaiset ohuet makrameekorvikset kesällä. Olen pitänyt niitä tosi paljon! Niin paljon, että jopa vähän kyllästytti. Ei niiden muoto tai idea, vaan ehkä lähinnä väri ja mietin, että kun kerran tästä muotokielestä tykkään niin kai sitä voisi olla samat korviset toisessakin värissä!

Ks. postaus 3 x kevyet lankakorvikset

Joten tein sitten samat, mutta paksumpana. Ja sitten vielä kolmannet isompana.

Vaaleanpunaisiin korviksiin käytin Hjertegarnin Cotton nr 8 -lankaa. Halusin hattaran värisistä renkaista pullean rouheat, joten punoin solmut renkaaseen yhden langan sijaan neljällä langalla. Harmaat renkaat meni yhdellä, kun oli sen verran paksumpaa lankaa tuo Svarta Fåretin Stina 8/8.

Tee näin makrameella korvisrenkaat:

Leikkaa yksi (tai useampi kuten yllä) lanka per rengas ja ota langan (tai lankojen) keskikohta renkaan taa. Tee kierteistä punosta eli pelkkiä tasosolmuja, jotka tehdään aina samaan suuntaan. Kun ei tee vuorotellen suuntaa vaihtaen kuten kaksoistasosolmussa, työ kiertyy spiraalille automaattisesti.

Kun rengas on täynnä tasosolmuja, leikkaa langanpäät ja joko päättele neulan avulla tai sulje tipalla liimaa.

Isot renkaat ovat muuten ihan supervanhat. Ja olivat ihan superrikki. Olleet jo superkauan.

Minusta nämä renkaat oli minulla jo lukiossa eli aikana, kun ei ollut edes sosiaalista mediaa eikä kukaan tiennyt mikä on "blogi". Tuo toinen lukko on ollut varmaan puolet ajasta rikki. Korvikset ovat vaan siis olleet käyttämättä enkä ymmärrä miksi olen edes näin kauan niitä säilyttänyt rikkinäisenä. Ehkä etiäinen kertoi, että vielä joku päivä tulee se hetki, kun hoksaan miten lukon saa korjattua?

Ja nyt tosiaan tuli se päivä. Tajusin, että kas: otan lukot pois! Voihan korvikset laittaa tapin kanssa korviin! Mikä nerokas ja helppo ratkaisu, joka vain otti vähän superkauan aikaa kehittyäkseen.

Tässä vielä kuva malliksi siitä kuinka kierteiden määrällä voi muuttaa ilmettä. Pistetäänkö ihan spiraalille vai jätetäänkö vähän rennommille aalloille? Korvikset ovat tässä jo ihan käyttövalmiit, mutta solmujen kierteiden määrää saa sormin pyöriteltyä tahdottuun määrään.

Olen näistä korviksista superiloinen. Kevyet ja moneen sopivat. Minulla ei ole ollutkaan ainakaan kymmeneen vuoteen vastaavia isoja rengaskorviksia. Tuntuu ja näyttää pitkästä aikaa kivalta.

Että siinäpä koko trio. Sama idea, sama toteutus ja sama tekniikka. Homma ja lopputulos vaihtuu vain renkaiden koon, langan värin ja paksuuden avulla. Kyllä nyt on mistä valita.

Teehän sinäkin makrameella korvisrenkaat - on helppoa ja valmista tulee nopeasti. Tarvitset vain renkaan ja sopivaa lankaa - ja taidon tehdä tasosolmuja. Senkin oppiminen käy silmänräpäyksessä vaikkapa youtuben avulla (ks. video).

maanantai 18. lokakuuta 2021

DIY: Mielitietty-neuletakki

Nyt on kylmä. Ulkona, sisällä - joka puolella! 

Lokakuun koleus on jotain mitä en kestä. Ei ole vielä ihan toppatakkisäätkään ja tuntuu, että kylmä kosteus puree ytimiin asti. Siksi päätin, että nyt ompelen ison ja superlämpimän neuletakin, johon voi oikein uppoutua halutessaan.

Ja niin syntyi Mielitietty.

Mielitietty ei ole oma keksimäni nimi. Se on tämän neuloksen kuosin nimi!

Neulos on kotimaisen Kainon. Kaino (ei maksettu mainos) on ekologinen ja eettinen neulevalmistaja. Vastuullinen firma, jossa on 0 % mikromuovia ja 0 % tekstiilituotannon jätettä - plus monta muuta asiaa! Eikö kuulosta hyvältä? Ja vielä paremlta se, että valmiiden neuleiden lisäksi Kaino myy myös vaihtelevasti omia neuloksiaan paloina. Tämä neulos on mukavan paksua, sileää ja puuvillamaisen ryhdikästä - ei siis sellaista ärsyttävää joka suuntaan venyvää, jota on vaikea käsitellä paininjalan alla.

Lue lisää: shop.kaino.fi

Ostin tätä Mielitietty-neulosta jo kaaauan aikaa sitten. Oli silloin jo korona alkanut, mutta näköjään piti kuitenkin neulosta aika kauan hillota. Nyt päätin kuitenkin paloista tehdä muhkun neuletakin.

Se on pitkä ja ommeltu aika pitkälti sieltä mistä aita on matalin. Ostin neuloksen kolmessa palassa (olikohan 70 cm ja kaksi 105 cm palaa) ja kaikissa paloissa oli valmiiksi huolitellut reunat. Ei tarvinnut, kuin pistää toinen iso pala poikki etukappaleiksi, tehdä pikkupalasta putkihihat ja lisätä niskan käänteeseen vahvikenauha tueksi (jotta se ei neuletakin painosta ajan myötä veny).

Tässä näkee valmiit reunat. Ei siis tarvinnut käännellä helmaa tai hihansuita - superhelppoa ja siistiä.

Neulospalat olivat myös valmiiksi pestyjä, joten ei ollut kuin surrauttaa saumurilla kasaan ja neuletakki päälle! (Ja sitten miettiä, että miksiköhän tämän neuletakin valmistusta oli "odotettava" se tuhannen kuukautta ja risat, kun kerran neuloksiakin tilatessa oli mielessä jo selkeä plan mitä varten palat ostin? Joskus se uskallus sipaissa saksilla ensi kerran vain ottaa aikansa.)

Se, että on lokakuun koleutta päällä, olemme myös saavuttaneet vuodenajassa sen harmauden vaiheen, että sen harvan kerran kun jos jotain haluaa päällänsä kuvata, on mentävä parvekkeelle ja kestää kylmyys supermiehen (tai -naisen) tavoin. Olkoon pitkä neuletakkini supermiehen (-naisen) viitta kylmyyttä vastaan! 

Alkuun suunnittelin takkiin isoja etutaskuja, mutta jätinkin ne pois. Alkoi neuletakilla olemaan jo sen verran painoa, että ehkä en halunnut isoja taskuja mahdollisine sisältöineen kasvattamaan lisää painoa.

Sitten mietin mitä teen jäljellä olevalle palalle? Kas, siitähän tuli uusi, edellistä nuhjutuubia siistimpi kauluri! Sanotaan tätä nyt kauluriksi - enemmän se on kauluri kuin tuubihuivi. 

Ja on muuten kiva, että muodissa ovat erilaiset kaulurit aikuisillakin. Ei tarvitse taistella pitkien huivien kanssa. Aina hiukset, korvikset, huput ja laukkujen hihnat solmussa kiedottavien huivien kanssa. Tällaisen pikkukaulurin kanssa on niin helppoa! Sujautus päähän ja menoksi, ei mene tukka ja muut solmuun.

Kauluri on pitkä suorakulmio kaksinkerroin. Ompelin putkeksi, käänsin oikein ja ompelin käsin päät limittäin. 

Ja kolmesta neulospalasta jäi jäljelle vain neljä pientä suiroa. Ne tuli, kun kavensin neuletakkia kainaloiden alta hiukan muotoonsa. Jos olisi tehnyt ihan kantikkaan laatikkoneuletakin, ei olisi tullut yhtään leikkuujätettä. Mutta neljä suiroakin on jo tosi hyvin. Lähes-melkein zero waste -ompelua!

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Pilven reunalla -taulu

Aika harvoin enää maalaan tauluja, mutta nyt tuli sellainen tarve, että nytjoseikoskaan pitää maalata. Vaihdoin taulujen paikkaa ja näin silmissäni kuinka olohuoneeseen sopisi pilvien inspiroima taulu.

Joten sellaisen sitten tuputin pensseleillä menemään. 

Tässä taulu kokonaisuudessaan. Se on aika iso! 

Taulu ihan isolle piirrosarkille, kehykset dyykatty. Niissä on ollut selkeästi lasi, mutta sen mentyä rikki, kehykset oli heitetty roskiin. Ehjät kehykset, ihan hyvät! Ja niin ne ovat olleet sitten meidän seinällä.

Maalasin taulun akryylimaaleilla. Joukkoon sekoitin paljon helmiäissävyjä ja laitoin myös ihan metallisävyäkin, jotta tauluun sai ikään kuin säihkettä. Kauniisti se heijastaakin valoa, kun katsoo maalipintaa eri suunnista.

Kuka muistaa alkuvuonna esittelemäni taidemaalauksen, jonka tein koiran kanssa? 

Se jotenkin kävi tämän heleän taulun kanssa kovin tummaksi, joten kun kerran oli vielä yksi pieni canvaspohja hollilla, maalattiinpas koiran kanssa vielä yksi uusi taulu! Tämä sopii paremmin uuden taulun pariksi. Ja huomaatko kivan yksityiskohdan? "Kehystin" tämän korkkikontaktilla! Mätsää hyvin kukkaruukun pariksi, joka on myös korkkia (ks. postaus; kukkaruukku muoviämpäristä).

Ks. postaus ja ohjeet tästä kuinka tehdä koiran kanssa taidetta.

Tykkään tästä taulusta paljon. Välillä näen siinä vaaleanpunaisia pilviä (niin kuin siinä Muumien yhdessä tarinassa!), välillä taas jonkun laaksojen välissä solisevan joen tai sitten aamuruskon. Eri valoissa myös eri värit nousevat esille. Onkin ollut hauska eri säillä katsoa taulua, että minkäs sävyn siellä tänään näen. 

Niin se voi olla oma "taideteos" niin erilainen ihan millä fiiliksellä ja valolla sitä katsoo.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Mukavaa, että on töitä. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolme viikkoa. Mutta harmillista, että työ häiritsee harrastuksia (heh)! Käsityöt ovat olleet kovin paitsiossa. Viikollakaan en tehnyt mitään, en piston pistoa, en silmukan silmukkaa, en mitään. Mutta nyt vihdoin viikonloppuna sain aikaa ja energiaa pienelle ompeluterapialle.

Ompelin scrunhie-hiuspannan! Tällaisia satiinisia muhkeita hiuspantoja on tipahdellut useinkin vastaan Instagramin feediini ja sekös jäi mieleen inspiroivana asusteena. Etenkin, kun tajusin, että muhkupannan voi toteuttaa ilman sitä itse pantahökötystä. Eli ei painavia muovipantoja, ihan vaan kangasta ja pala kuminauhaa!

DIY: Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Homma menee pähkinänkuoressa näin: leikataan kolme palaa. Pääkappale, sisälle pujotettava kangassuikale ja sitten kapeampi suikale kuminauhan ympärille niskaan. Sisään menevälle suikaleelle ei tehdä mitään, muut kaksi ommellaan putkeksi. Sisussuikale pujotetaan ison putken sisään, kuminauha niskaputken sisään ja sitten päät yhdistetään - superhelppoa!

Ohjeen bongasin Youtubesta (ks. ohje tästä) (video on muuten ihanan taitavalta ja inspiroivalta Julie Uzorilta, joka voitti myös brittiläisen Sewing Bee -ompelukisan 2019, Suomessa kisa pyöri keväällä Ylellä nimellä Suuri ompelukisa).

Tein muuten ihan ohjeen mukaan, mutta leikkasin palat hiukan eri koossa: pääkappale 15 x 100 cm, niskakappale 7 x 37 cm ja sisusnauha 5 x 35 cm. Kuminauhaa laitoin 20 cm, mutta sen pituus varmasti riippuu niin pään koosta kuin kuminauhan napakkuudestakin.

Ja tästä todella tuli muhkea! So shiny! Täydellinen asuste illan ravintolasyöminkeihin. Hiukan juhlava ja vähän överi, mutta sopivaan asuun ja sopiviin korviksiin yhdistettynä juuri sopiva.

Parasta oli, että kun oli selkeä idea, just mieluinen kangas (tää on muuten omasta vanhasta hameesta, hah!) ja pelkkää suoraa ommelta (ja vedin vielä ihan kaikki saumurilla) niin hommaan ei mennyt varmaan viittä minuuttia kauempaa. Ehkä eniten meni aikaa, kun piti kääntää ohjeen tuumat tutuiksi senttimetreiksi. Muuten oli niin nopeaa ja superhelppoa. Mahtavaa. 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Inspiraationa kahvinpäivä

Se on lokakuu! Hurjaa, enää yksi neljäsosa jäljellä tästä vuodesta.

Mutta tiesitkö, että tänään on myös kansainvälinen kahvipäivä? Ja sekös mielessä vähän inspiroiduin.

Sopivasti kahvinpäivänä aamulla tyhjeni kahvipussi. 

Näistähän voi siis periaatteessa askarrella vaikka ja mitä. Äiti on ihan pro käsittelemään ja kierrättämään kahvipusseja koreiksi, laukuiksi, ruukuiksi, joutseniksi.. Ja sitten tämä yksi pussi kädessä mietin: mitähän tästä ainokaisesta saisi? Mitä muuta kuin muovinkierrätysastian täytettä?

Ja seuraa tarina, joka solahtaa FAIL-kategoriaan.

Ajattelin illan hämärtyessä, että minäpäs taittelen kahvipussista sievät kurki-origamit ja teen niistä korvikset! No ensin tajusin, että eihän pussi ollutkaan sisältä hopean sävyinen niin kuin päässäni olin ajatellut. Noh, kokeillaan silti. 

Taittelu oli ihan hanurista, eihän paksu muovi jää kauniisti taitteille kuten paperi. Toisekseen, etupuoli kuulsi läpi ja siinä siivessäkin loisti viivakodi. Että ei jatkoon. Näytti joltain rumalta muovipussikyhäelmältä.

Katso tästä lisää epäonnistuneita kässäilyjä - kaikki ei aina mene putkeen.

Että antaapa kurkien olla, ei ne kaikki ideat ole tarkoitettu onnistuneiksi..

...mutta sitten hoksasin: jos ei kurkia niin entäs sitten tämä? Kahvipussissahan on nätti kolibri. Hetkeäkään epäröimättä leikkasin sen talteen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kahvipannuun jäänyt pikkuliru lasiin ja siveltimet käteen. 

Kahvi on kuin vesiväriä! Satunnaisia läiskäkukkia ja kolibri liimalla päälle (pitää olla hyvä liima, että muovipinta tarttuu kiinni) ja onnea-tekstin tussaus - valmis kortti postiin! Tämä oli hyvä lennosta keksitty idea, pitikin juuri onnittelukortti tehdä ja tämä sopi hyvin saajalleen. Yksinkertainen, mutta sievä - ja kierrätetty, kartonkia myöten!

Kahvilla "maalatessa" palautui mieleen takauma jostain lapsuuden askartelusta, jossa kahvilla "vanhennettiin" jotain aarrekarttaa tai vastaavaa.

Mihin muualle kahvinjämiä ja -puruja voi vielä kierrättää? 

Mun top 3 vinkit kahvihävikkiä vastaan:

1. Kastele kukat kahvilla! Puolet vettä ja puolet jäähtynyttä kahvia, sinne vain kukille pikkuliru lannotteeksi vaikkapa parin tai muutaman kuukauden välein. Sopii etenkin happamasta kasvu-alustasta pitäville viherkasveille.

2. Pyyhi leikkuulauta kahvilla. Puinen leikkuulauta uudistuu hetkessä, kun kaataa pannunjämät laudalle ja pyyhkii menemään. Lähtee kuulkaa hajut ja muut tuhrut.

3. Käytä ihon kuorimiseen. Sekoita käytettyjä puruja ja tilkka oliiviöljyä tai vaikka vartaloshampoota. Hiero pyörivin liikkein iholle. Erityisen hyvä kuiville kantapäille. Muista tosin, että suihku ei ole tähän paras paikka! Puruja ei saa huuhtoa viemäriin. Paras on käyttää kuorinta vaikkapa käytetyn käsipyyhkeen päällä. Siinä hieroo ja ravistelee ja pyyhkii, lopuksi kippaa biojäteastiaan purut ja pyyhkeen pesukoriin.

Kerro oma kierrätysniksisi! 
Mihin sinä hyödynnät kahvipannuun jääviä loppuja tai käytettyjä puruja?

 

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Tuubihuivista ribbipipo

Se tunne, kun...

...haluaisi vihreän ribbipipon, mutta ei ole saanut aikaiseksi katsoa mistä löytäisi hyvän..

...ja sitten tajuaakin, että saakin toivomansa pipon ihan kotoa kierrättäen!

Se tunne on nyt-on-heti-pakko-toteuttaa-inspiraatio. Ei tässä mitään uutta osteta, jos voi kierrättää ja tehdä itse!

Ja se inspiraation tunne lähti tästä liikkeelle. Tämä on vuosia kausia vanha tuubihuivi. jonka ompelin miehelle. Se on miehen vanhasta puseron helmasta ommeltu. Nyt mies totesi, että voisi sen karsia pois, koska ei ole enää tullut tuubia käyttäneeksi. Vähän varovasti kyseli, että haittaako kun minä tuubin hänelle olin lahjaksi ommellut..

..ja minä siihen, että no ei todellakaan haittaa - koska näin tuubihuivin jo silmissäni pipona!


Ja pipohan siitä tuli oikein kaksinkertaisena ja kunnon leveällä käänteellä.

Että puserosta tuli tuubihuivi ja tuubihuivista pipo. Niin ne tekstiilit elävät olomuodosta toiseen.

Tässä tulee yksi pieni kikkakolmosjippovinkkiniksi pipojen ompeluun:

Jos ei pituus riitä kaavaan* isolla käänteellä, tee pipo kahdesta osasta. Ompele ensin poikkisauma ja aseta se niin, että päälle tulevan pituus on 1-2 cm lyhyempi. Silloin sauma jää varmasti käänteen alle ilman, että sitä saa aina taitteessa asetella piiloon.

*Minulla oli käytössä Paapiin pipokaava ns. puolitettuna ja siihen käänne lisättynä. Leveyteen en laittanut saumanvaroja yhtään (itse asiassa ehkä vähän jopa kavensin kaavan päänympärystä), koska tämä ribbi kuitenkin joustaa hyvin.


Kyllä tuli tarpeeksi hyvä pikapipo.

Tällä taas pärjää, kunnes voikin sitten ottaa pakkasten tultua paksumpaa merinopipoa päähän.
 

torstai 23. syyskuuta 2021

OHJE: Virkattu lokerikko

Huh, mitkä neljä päivää! Aloitin tällä viikolla uudessa työpaikassa ja illat ovat menneet työpäivien uutta informaatiotulvaa sulatellessa. Ei siis ole ollut energiaa käsitöihin - ja vähän jo onkin ikävä käsillä tekemistä! Mutta koska uutta ei ole, esittelen tämän vanhan - mutta teille, lukijani - uuden virkkauksen!

Se on virkattu lokerikko! Sen ohje julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehden virkkausekstrassa. Nyt julkaisen ohjeen tänne kaikkien nähtäväksi.

Lokerikko on kooltaan noin 21 x 30 cm ja siinä on kivasti kuusi osaa. Ohuemmasta langasta tulisi vähän pienempi ja se olisi ns. teepussilokerikon kokoa. Näin isompana lokerikko sopii vaikka asusteille. Tai kylppäriin. Tai ns. villasukkalaatikkoon - tiedättehän ne sellaiset söpöt villasukkaboxit, joihin voi viikata villasukat nätisti?

OHJE: Virkattu lokerikko

Virkkaus pähkinänkuoressa: Lokerikkoa varten virkataan yhdeksän laitakappaletta ja jotka ommellaan pohjakappaleeseen. Lopuksi yläreunaan virkataan napakoittava nirkkoreunus. Virkkaa kappaleet kaksinkertaisella langalla ja suuremmalla koukulla. Vain viimeistely virkataan yksinkertaisella langalla ja pienemmällä koukulla

Lanka: Novita Cotton Recycled tai Cotton Rescue -kierrätyspuuvillalankaa noin 250 g (100 % kierrätyspuuvillaa, 100 g / 155 m) muuta vastaavaa lankaa. Tarvitset virkkuukoukut 3 ja 5. 

Pohjakappale (1 kpl):
Virkkaa 21 kjs. 1. krs: Aloita 3:sta s:sta koukusta laskien ja virkkaa 19 ks, käännä. 2.–16. krs: 1 kjs, 19 ks, käänny. Lopuksi katkaise lanka ja päättele.

Pitkät sivukappaleet (2 kpl) ja pitkä välikappale (1 kpl): Virkkaa 31 kjs. 1. krs: Aloita 3:sta s:sta koukusta laskien ja virkkaa 29 ks, käännä. 2.–6. krs: 1 kjs, 29 ks, käänny. Lopuksi katkaise lanka ja päättele.

Lyhyet sivukappaleet (2 kpl): Virkkaa 21 kjs. 1. krs: Aloita 3:sta s:sta koukusta laskien ja virkkaa 19 ks, käännä. 2.–6. krs: 1 kjs, 19 ks, käänny. Lopuksi katkaise lanka ja päättele.

Lyhyet välikappaleet (4 kpl): Virkkaa 11 kjs. 1. krs: Aloita 3:sta s:sta koukusta laskien ja virkkaa 9 ks, käännä. 2.–6. krs: 1 kjs, 9 ks, käänny. Lopuksi katkaise lanka ja päättele.

Ohje jatkuu alla.

Virkattu lokerikko - ohje jatkuu:

Kokoaminen: Aseta pitkät ja lyhyet sivukappaleet pohjaa vasten oikeat puolet vastakkain. Ompele käsin yksinkertailla lankalla kappaleiden pitkät reunat pohjaan kiinni. Ompele nurkkasaumat yhteen. Käännä lokerikko oikeinpäin. Reunat voivat vaikuttaa vielä veltoilta, mutta ne ne napakoituvat viimeistelyssä. Ompele pitkä välikappale päistään lokerikon keskelle. Tarvittaessa ompele pistoja kummaltakin puolelta. Kiinnitä lyhyet välikappaleet symmetrisesti lokerikon sisälle hakaneulojen avulla (noin 10. ja 20. kerroksien kohdalle). Ompele reunoistaan kiinni, tarvittaessa kummaltakin puolelta. Tahtoessasi voit ommella muutamin pistoin välikappaleiden alalaidat myös pohjaan kiinni.

Ulkoreunan viimeistely: Virkkaa yksinkertaisella langalla ja pienemmällä koukulla lokerikon ympäri. 1. krs: *1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun. 2. krs: *3 ks, nirkko (= 3 kjs, 1 ps 1. kjs:aan)*, toista *-* krs loppuun. Tarvittaessa ota nurkista 2 ks yhteen. Päättele.

Sisäreunojen viimeistely: Virkkaa yksinkertaisella langalla ja pienemmällä koukulla ensin pitkä välikappale ja sitten vastakkaiset välikappaleet. Virkkaa *1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* reuna loppuun. Jos välikappaleen reuna kupristuu, lisää silmukoita (esim. *1 ks, 2 ks samaan, 2 ks samaan*) tai jos reuna tuntuu liian veltolta, jätä lisäyssilmukoita väliin.

Valmista!

Jos ohjeessa on epäselvyyksiä, kysy toki - autan mielelläni!

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Munankuorimosaiikki (Hävikkiviikko osa 5)

Hävikkiteemaviikon viimeinen osa! Ja tämä on TODELLA hävikkiä. Kierrätysaskartelua parhaimmillaan. Arvaako kuvasta heti mistä on kyse?

* Tällä viikolla julkaisen muutamia ideoita miten tehdä erilaisia käsitöitä hävikistä tai ilman hävikkiä. Eli toivon mukaan ekologisten kierrätyskäsitöiden ystäville inspiraatiota!

Ks. osa 1: Moderni "tuohi"kori vessapaperihylsyistä / osa 2: Makrameepanta sukkahousuista / osa 3: Tuftattu unikko-alunen jämälangoista / osa 4: Minitilkuista korvakoruja x3

Se on MUNANKUORIMOSAIIKKIA!

Tekniikka, jota olen halunnut kokeilla kauan. Homma menee näin: kerää munankuoret talteen. Niistä pitää poistaa kuoren alla olevat kalvot joko heti tai myöhemmin (anna olla jonku aikaa lämpimässä vedessä niin kalvo pehmenee sen verran, että sen saa vetämällä tai rapsuttamalla pois). 

Ei ollut mitään sopivaa astiaa tai mitään mihin olisin munankuorimosaaikkia voinut kokeilla. 

Joten tein senkin sitten itse! 

Liimasin kaksi tyhjää pakkausteippirullaa päällekkäin, pahvista pohja ja akryylimaalia päälle.

Tein myös kannen pahvista. Alle liimasin sisälle solahtavan pienemmän ympyrän, jotta pahvikiekko asettuu rullan suulle hyvin. Maalasin myös kannen akryylimaalilla.

Ja sitten mosaiikkia päälle!

Levitin liimaa, otin sormenpään kokoisia paloja ja liiskasin ne liimapintaan kiinni. Hammastikulla tökin kuoret litteäksi (kuuluu hauska riksriks ääni, kun kuoret murentuvat pienemmiksi paloiksi) ja toisistaan irti. Jos jäi aukkoja, täytin ne yksittäisillä kuoripaloilla (vai muruilla, niin pieniä ne olivat).

Täytin "purkin" kokonaan. Välillä ajattelin, että näin graafiseestikin täytetty alue olisi voinut olla aika kiva.

Lopuksi levitin vielä liima kerroksen päälle. 

Jos jotain hienompaa tekisi, luulen et välillä ehkä pitäisi hioa ja lakata ja muuta sen sellaista. Mut tähän riitti nyt oikein hyvin ihan vaan liimapinta - JOKA on kuvassa vielä vähän kostea. Millään halunnut kuivua ja poltteli jo ottaa kuvat. Vähän tylsää esitellä blogissa, jotain mikä ei ole vielä ihan kuivunut, mutta ei voi mitään, nyt mennään märillä liimoilla.

Mutta tottahan toki kannessa on kiva helmipallo. Tästä näkee, että maalasin myös "purkin" sisuksen mustaksi.

Siinä oli tämä hävikkiviikko.

Mutta ei siinä vielä kaikki, tottahan toki vastaavia tulee jatkossakin ihan omina juttuinaan. Kierrätys, best.

lauantai 18. syyskuuta 2021

Tilkuista koruja (Hävikkoviikko osa 4)

Häviikkiviikko* jatkuu! Vessapaperihylsyistä sukkahousuihin ja jämälangoista.....mihinkäs muuhun kuin TILKKUIHIN. Tilkuistahan voi periaatteessa tehdä vaikka ja mitä, etenkin isoista paloista. Mutta entäs ne ihan pienimmät palat? Mihis ne, roskiinko? Ehei - nyt tehdään niistä koruja! Ja koska koruista korvakorut ovat itselle ne luontaisimmat niin kokeilen inspiroida teitä kolmella erilaisella tilkkukorvisparilla.

* Tällä viikolla julkaisen muutamia ideoita miten tehdä erilaisia käsitöitä hävikistä tai ilman hävikkiä. Eli toivon mukaan ekologisten kierrätyskäsitöiden ystäville inspiraatiota!

Ks. osa 1: Moderni "tuohi"kori vessapaperihylsyistä / osa 2: Makrameepanta sukkahousuista / osa 3: Tuftattu unikko-alunen jämälangoista

1/3 Tilkuista korut
Nappikorvakorut

Klassisesta ideasta on hyvä aloittaa. Nappeja voi päällystää ja napista voi tehdä nappikorvakorut! Näihin ei tarvitse kuin pikkuruisen neliön - tai siis ympyrän - muotoisen palan kangasta kaksin kappalein.

Tee näin:

Leikkaa päällystettävän napin ohjeen mukainen ympyrä, painele tai harsi aihion ympärille ja paina vastakappale kiinni. Jos kangas on hiukan liian paksu, voit laittaa (pika)liimaa väliin niin tausta pysyy varmasti kiinni. Jos takana on napin kiinnityslenkki, voit painaa sen pihdeillä viistoon tai jopa ihan litteäksi napin taustaa vasten. Liimaa taakse nappikorvakorutaustata. Metalli harvoin istuu lujasti metallia vasten kiinni, joten jotta liimaus ei heti käytössä napsahda pois, liimaa väliin pieni pala esim. tekonahkaa.

Näistä tuli tosi kivat! Nyt mätsään näiden korvakorujen kanssa sohvatyynyyn, heh! Oli siis jämää tyynynpäällisestä. Puuvillasatiinimaisessa sisustuskankaassa on kiva pieni kiilto, sopii hyvin nappikorviksiksi.

2/3 Tilkuista korut
Röyhelökorvikset

Entäpä pienet kangassuikaleet? Ei niistä nauhaa saa, mutta korvikset kyllä! Ja aika söpöt sellaiset.

Tee näin:

Leikkaa 3-4 cm leveää kangasta noin 8 cm (tai haluamassasi koossa) suikale. Taita nurjat puolet vastakkain ja harsi taitosreuna pienin pistoin, jätä reunaan pieni kuja. Avaa pihdein metallirengas, pujota rengas kujaan, sulje rengas ja kiristä harsimislanka niin, että suikale menee sopivasti rypylle. Kierrä renkaan liitoskohta suikaleen keskelle. Päättele lanka. Jos kangas on purkaantuvaa sorttia, voit sipaista liimaa ihan vaikka sormenpäällä reunoihin niin se estää purkaantumisen. Lisää renkaaseen korvakorukoukut.

Superkevyet ja jotenkin "ilmavat" korvakorut. Kuosi on graafinen (Marimekon Ananas-kuosia), mutta silti jotenkin tyttömäisen herkkä tällaisessa muodossa. 

3/3 Tilkuista korut
Helmikoristeiset korvikset

Ympyrän muodosta toiseen. Näihin idea tuli jostain menneisyydestä, joskus korvisaskarteluiden alussa tein vastaavat (ilman helmiä) ja tämä liimaton ja korupihditön malli tulvahti muistoista mieleen. Tämä sopii siis jokaiselle, joka ei tykkää käyttää koruissa mitään liimoja ja myös niille, jotka eivät vaikkapas omista korupihtiä ja sun suurempia koruosia ollenkaan. Jos korvakorukoukut ja yhdet pienet välirenkaat (ei välttämättömiä) löytyvät niin sillä pääsee pitkälle. Koukut voi myös ottaa jostain vanhoista korviksista.

Tee näin:

Leikkaa pahvista tai muovista neljä ympyrää, koko sen mukaan mitä tahdot korvisten olevan. Jos ihan zero waste -meiningillä haluat mennä, voit leikata ympyrät vaikkapa jogurttipurkin kansista. Tai pestystä maitopurkista. Sillä ei ole väliä mistä ne leikkaat, kunhan ovat kevyet. Ja puhtaat.

Leikkaa myös neljä vähän isompaa ympyrää kankaasta. Harsi reunaa myöten ja ujuta pahvi-/muovipallo keskelle. Kiristä lanka ja päättele. Ompele pienin pistoin pallot vastakkain kangasreunoistaan. Lisää halutessasi lasi- tai kivihelmiä (helmet tuovat vähän painovoimaa muuten superkeveisiin korviksiin). Ompele lopuksi ylös korvakorukoukut ns. napin tavoin.

Näistä tuli jokseenkin vähän kesäiset, mutta se ei haittaa. Tykkään siitä, että kuosi on hyvin erilainen ympyröissä, mutta silti ovat selkeästi pari keskenään. Nämä oli myös tosi nopea valmistaa, kuten kyllä myös edellisetkin. Kun ei ole paljoa materiaaleja eikä välineitä niin homma sujuu sukkelaan.

Mistä kolmesta tykkäsit eniten? Mun suosikki on kyllä ehkä nää palloset.

Onnistuinko inspiroimaan? Sitähän voi jatkossa tehdä aina vaatteen tilkuista (koska aina jää jotain miniminipaloja kuiteski!) niin puuvillasta kuin trikoostakin mätsäävät tilkkukorvikset!