3 x Vauvan kontrastikuvat

Vauvan kontrastikuvat eli kirjaimellisesti kuvat, joissa on kontrastia - vauvalle. Joidenkin tutkimuksien mukaan ihan vastasyntyneelle vauvalle kannattaa näyttää erilaisia kontrastikuvia. Ne kehittävät katseen kohdistamista, pään hallintaa (pään kääntäminen kuvan mukana) jne. Ja onhan se pienen aktivointi hyvä aloittaa jo ihan pienestä alkaen niin tulee vanhemmallekin sitten se päivittäiseksi rutiiniksi, joka myöhemmin vauvan kasvaessa taittuu tietenkin leikkituokioiksi.

Tässä kolme helppoa ideaa miten toteuttaa kontrastikuvat itse! Nollabudjetilla tietenkin.

3 x kontrastikuvat: OMPELE HAITARIKIRJA TILKUISTA

Ekat värit mitä ihan pikkuinen näkee ovat musta, valkoinen ja punainen. Niissä väreissä toteutin tämän pehmeän haitarikirjan. Ja kierrättäen tietenkin.

Ja miten tein sen?

Löysin tilkkulaarista sopivat tilkut: mustavalkoisia eläimiä ja joku ihme rapu-tilkkupala. Niistä leikkasin yhteensä kahdeksen suorakulmiota. Leikkasin kahden vastakkaisen tilkkukuvan väliin kovikkeeksi farkkupalat ja pehmikkeeksi fleeceä - kummatkin vanhoista vaatepaloista. Siksakksin yhteen ja sitten puuvillakantilla niputin pötköksi. Kanttikin oli tilkkulaarista suikaleeksi leikattua jämäkangasta.

Laitoin joka toisen kuvan mustavalkoisena, joka toisen kuvan rapukankaasta. Kovike-pehmike oli hyvä idea, haitarikirja pysyy tosi jämäkästi pystyssä avattuna, mutta on myös kevyt ja pehmeä.

Tätä se pikkumies tuijotteli paljon, vaikka ei hahmottanutkaan mitä kuvioita näki. Ehkä myöhemmin, kun tunnistaa eläimet eläimiksi, leikitään tällä sitten taas ihan uudestaan.

Ja jos ei ompelu ole juttusi, voi homman toteuttaa myös askartelun kautta!

Tarvitset vain printterin, jämäkkää pahvia tai kartonkia (vaikka pahvilaatikoista, itse käytin vanhan muistikirjan kansia), kontaktimuovia ja puikkoliiman.

3 x kontrastikuvat: ASKARTELE HAITARIKIRJA PAPERIKUVISTA

Ja miten sen tein?

Tein ilmaiseksi Canvalla erilaisia graafisia valmiskuvia Canvan vapaasti käytettävästä kuvapankista. Eläimiä ja ihan vaan kuvioita*, joista vaihdoin värit, niin että jäljelle jäivät vain punainen, musta ja valkoinen. Tulostin, liimasin pahville ja kontaktoin pötköksi. Helppoa ja nopeasti valmista!

* Joidenkin tutkimuksien mukaan vauva näkee ensimmäsienä pyöreät kuviot, joten niitä voi suosia.

Tämä haitarikirja oli vielä enemmän käytössä. Ensin kyljellään ja sitten, kun jaksoi kannatella päätä, haitarikirja oli hyvä tummy time -harjoitteluun kuten kuvassa oikealla.

3x kontrastikuvat: ASKARTELE IRTOKUVAT

Ja jos oikein helpolla haluaa päästä, niin voi printata vain yksittäisiä kuvia joko yksittäin tai kaksipuolisena. Liimaaminen kartongille voi riittää, jos ei halua kontaktoida. Jos omistaa laminointikoneen, sillä ainaki saa kestäviä kontrastikuvia. Mutta kontaktikin riittää oikein hyvin.

Yksittäisiä kuvia voi näyttää selällään makaavalle vauvalle ja siirtää kuvia niin, että vauva voi siirtää katsetta ja päätä kuvan mukana.

Erityisesti mäyräkoiran kuva kiehtoi pikkumiestä! Ehkä se oli tuo punainen pallo, joka huomion kiinnitti.

Yksi kuva meillä on vessassa hoitotason vieressä. Late-lammasta pitää aina moikkailla ja nykyisin myös nykiä joka välissä. Mikäs siinä, helpottaa vaipan vaihtamista, kun on jokin kiva mitä katsella.

Nyt kun meillä ollaan neljättä kuukautta (apua miten aika onkin mennyt nopeaa), eivät nämä enää juuri kiinnostele (yllä olevaa Late-lammasta lukuunottamatta) vaan tilalle ovat tulleet ensilelut ja -kirjat. Mutta kaikkia käytettiin paljon aikasemmin. Joten ilolla suosittelen kaikille pienille vauvoille! 

Vauvan pehmo-aistikuutio kierrättäen

Uutta vauva-aiheista postausta! Tämä toki myös tilkuista kierrättäen.

Nyt kun viikkoja karttuu vauvalle, suuntaan pikku hiljaa ajatukset leikkimiseen ja leluihin - mitä kaikkea voikaan tehdä itse vauvalle ommellen! Hetken sain nyt tässä vauva-arjen pyörityksesssä ompelurauhaa (mutta vain hetken), joten aloitin lelu-ompelukset siitä helpoimmasta ideasta. Tämä oli nopea ommella!

Pehmokuutio! Se on iso ja muhkea. Ja rouhea. Ja superpehmeä. Eli kaikkea eri laidoilta. Se on myös vähän tuollainen aistikuutio - jokainen sivu on käteen eri tuntuinen.

Kuutio on melko isohko, mutta tarkoituksella. Nämä suht samankokoiset Herra Hakkaraisen kuutiot pelastin taloyhtiön saa ottaa -pöydästä. Mielestäni ne olivat hauskat! Ja kuutioissa oli osa just tuollaisia aistituntimuksia tuovia, oli pörrökangasta ja ulkonevia osia - ja siitähän se idea sitten omaan pehmokuutioon tulikin. 

Valitsin erilaisia tilkkuja. Vohvelikangasta, yksi liukas leopardipala on puretun laukun sisävuorta, muut tilkut jotain sisustuskankaiden näytekappaleita, jotka puolestaan nappasin mukaan kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kuusi neliötä ja sitten eikun kuutio kasaan. Sisälle laitoin superlonpatjasta leikatun neliön (muutamana kappaleena). Pysyy neliö hyvin kuosissaan. 

Lopuksi pyöräytin koko neliön pesukoneessa. Ei mennyt miksikään!

Vielähän ei vauva osaa tarttua esineisiin, mutta sitä kohti mentäessä. Pehmokuutio on jo valmiina (ja muitakin saatuja leluja on jo valmiina!) odottamassa leikkejä.

DIY: Vauvan bibsit (sis. ohje)

Uutta vauva-aiheista ompelusta! 

Eli vuorossa esittelyssä vauvan bibsit, eli toiselta nimeltään olisivatko sitten kuolalaput? Tai vaikka kuolahuivit? Pienet pukluliinat? Ainakin käyttötarkoitus tulee jo nimessä ilmi: ne suojaavat vauvan vaatteita valtoimenaan kuolaavalta kaverilta tai sitten pieniltä puklutahroilta.

Kuolahuiveja voi käyttää jo ihan pienellä. Säätää vain koon oikeaksi käyttäjän mukaan. Ja tietenkään ei nukkuessa tai syöttäessä käytetä. Itse käytän lähinnä sitterissä tai jos on puoli-istuvassa asennossa sylissä. 

En voi sille mitään, mutta pikkutyyppi näyttää ihan pieneltä maantierosvolta huivi kaulassaan! Se on varmaan tuo väri, joka tuo mieleen ajatuksen maantierosvosta. 

DIY: VAUVAN BIBSIT ELI KUOLAHUIVI/KUOLALAPPU

Pienelle vauvalle riittää esim. 28-30 cm kanttiinsa oleva neliö. Materiaaliksi sopii vaikkapa puuvillatrikoo, flanelli.. mikä vain kevyt, hyvin hengittävä, imevä ja nopeasti kuivuva, pehmeä kangas. Itse valitsin kankaaksi näihin bibseihin harsoa (double gauze).

OMPELE NÄIN:

Leikkaa kaksi neliötä, ompele ne oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja tikkaa reunojen ympäri (samalla sulkeutuu kääntöaukko). Lisää vastakkaisiin nurkkiin nepparit. Joko painoneppikset tai vaikka käsin ommeltavat nepparit.

Tämä bibs-malli on yllättävän helppo ommella ja valmista tulee nopeasti.

Itse ompelin heti kaksi kappaletta.

Toinen malli on myös kolmiohuivi. Sama periaate, mutta kaulassa ovat vain yksinkerroin. Edellä oleva malli on siitä hyvä, että siinä on kääntöpintaa enemmän, jos tulee tahroja.

Näissäkin voi käyttää harsoa tai puuvillatrikoota. Aika pieni trikootilkku sopii näihin, eikä juuri ole langansuunnalla merkitystä tässä ompeluksessa.

Tuo dinosaurustrikoo on aika hauska, eikö!

Kokeilin harsosta myös tällaista piparireunaista kuolaliinalappua, mutta siitä tulikin piparireunan sijaan tuollainen epäsymmetrisen aaltoileva. Ei ihan sitä mitä ajattelin, mutta on se ihan käyttökelpoinen.

Kovasti on huivit pikkutyypillä käytössä. Helpompi vaihtaa ja pestä kaulassa olevaa bibsiä, kun vaihtaa joka välissä bodya. Ei se jatkuva riisuminen ja pukeminen tai vaihtoehtoisesti tahraisissa vaatteissa ole vauvankaan mielestä kovin kivaa. Näin vältetään vähän turhaa vaatteilla poikkoilua.

Sitten onkin jo vauvan ensimmäinen juhla, juhannus! Me vietetään sitä rauhallisesti (tai niin rauhallisesti kuin vauva-arki voi rauhallista olla) ihan vain kotona. Hyvää juhannusta kaikille!

 

DIY: Kangashousut ilman kaavoja

Ompelin jotain mitä harvemmin (tai ei koskaan) tule tehtyä - nimittäin housut! Lukuisia yläosia ja lukemattomia mekkoja on tullut ommeltua ilman kaavoja, mutta vähissä ovat kaksilahkeiset. Tässä loppukeäsästä otin itse itselleni heitetyn haasteen vastaan ja ompelin kesäpöksyt! 

Idea lähti näistä vajaamittaisista kukkapöksyistä, jotka ostin kirpparilta muutamalla eurolla ja joihin kyllä ihastuin. Ihanan väljät ja vilpoisat! Ajattelin, että kopioin housut toiseen kuosiin, jotta on kahdet rennot kesäpöksyt.

Kaava eli housut viikattuna kankaan päälle taitteelle (käänsin kyllä kuvaamisen jälkeen housut nurin, halusin vain näyttää kuvaan tuon kivan kukkakuosin, nurin on aina helpompi leikata) ja leikkasin kaksi kappaletta. Alkuperäiset oli leikattuna neljästä kappaleesta, mutta totesin että ihan hyvin voi mennä vain sisäsaumoilla. Ulkoreuna oli luotisuora, joten miksi siihen turhia saumaa tekemään.

Jäljelle jäävästä kankaasta leikkasin vyötärölle kaitaleen. Eka meni pieleen, koska en muistanut ensin mitata valitun kuminauhan leveyttä ja vyötärökaitale oli siihen sitten ihan sopimaton. 

Ompelin (saumurilla) ensin lahkeiden sisäsaumat yhteen, sitten haarasauman edestä takaa. Sitten yhdistin vyötärökaitaleen, pujotin kuminauhan ja muutamalla tikkauksella lukitsin sen paikalleen niin ei pyöri kujassa miten sattuu mutkalla. Lopuksi tein lahkeisiin käänteet.

Nämä oli ihan superhelppo ommella, kun kappaleet edestä ja takaa ovat ihan samat. On siis sen verran löysä malli ja haara alennettu, että periaatteessa housut voisi pukea päälle kumminpäin vain, ei ole etu- ja takapuolta - tai niillä ei ole eroa.

Näistä tuli niin kivat! Käin yhdet festaritkin jo näillä. Töissä on ollut. Menee helteellä viileänä ja viileämpänä päivänä alle voisi vaikka pukea sukkikset eli näillähän tarkenee varmasti vielä vähän syksymmälläkin (ja vielähän ei siis ole syksy, olen vakaasti vielä loppukesässä).

Ja mitä tein ensin väärin leikatulle vyörärökaitaleelle? Pistin sen kahdeksi putkeksi, toisen ompelin muhkeaksi donitsiksi ja toisen ihan vain auki olevaksi viistopäiseksi ja suljetuksi putkeksi. Sen voi kietoa hiuksiin ja vaikka nutturan ympärille tai ponnarin ympärille rusetiksi. Hauska ja helppo tapa mätsätä kangastilkkuja asuihin!

DIY: viholle kannet ja kirjanmerkki (Ompele tilkuista osa 4)

Neljäs jatko-osa tilkkusarjaan! Poimin aiemmin kierrätyskeskuksesta verhoilun näytepaloja ja näistä tilkuista on syntynyt niin hiuspantaa, kukkaroa kuin iloa koirallekin. Nyt vuorossa kahden nahkajäljitelmän käyttö!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro
osa 2: Nopea älylelu koiralle

osa 3: Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen

Tein kirjanmerkin. I know - aika basic. Joillekin tosi tylsä ratkaisu, itselle hyvinkin erikoinen. Joskus olen jonkinlaisia kirjanmerkkejä yrittänyt tehdä, mutta mikään ei ole jäänyt pitempään käyttöön. Olen ihminen, joka käyttää merkkinä mitä vain lappua. Leffalippu, kassakuitti, postikortti...

Mutta jos nyt opettelisi kirjanmerkin käyttöön!

DIY: Kirjanmerkki

Eipä tähän paljoa ohjetta tarvitse: suikale kaksinkerroin ja tikkaus suikaleen ympäri, päähän väliin lenkin lisäys. Reunojen saksiminen ja siistiminen, sitten lopuksi tasselin teko ja kiinnittäminen lenkkiin. 

Pitkään mietin, että kirjailisinko jonkin tekstin tähän nahkajäljitelmään. Mutta en osannut päättää tekstiä. Jätin täysin yksinkertaiseksi. Mitä simppelimpi ja litteämpi, sitä parempi se saa nyt olla.

Viime vuosina minusta onkin tullut melkoinen lukutoukka. Niin kauan olin lukematta oikeastaan yhtään mitään, mutta tänä vuonna olen lukenut jo 45 kirjaa. Viime vuonna meni 40 rikki, tänä vuonna tavoite on saada luettua 50 kirjaa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista kalenterin lisälehtiin, mutta jos lukuinto jatkuu vuosia, olisi kiva pitää kirjaa vähän pidemmästikin. 

Joten tein vihon lukemilleni kirjoille! (Ja onhan niitä sähköisiä versioita ja kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta tykkään kirjoittaa, joten en vielä halua lähteä mihinkään mikä lisää ruutuaikaa.)

DIY: Viholle kannet

Yksi pala, sisäpuolelle ns. taskut ja vihko sisään! Tämä toimii niin muistikirjoille kuin vaikka neuvolakorteillekin, joille vastaavia kuoria moni tekee. Helppo kestosuoja myös vaikka oppikirjalle!

Viholle kannet - eli miten?

Valitse materiaalia, joka ei rispaannu*. Oli se sitten nahkaa tai vaikka korkkikangasta, voit tehdä samasta tai muusta materiaalista reunoihin taskut. Itse tein ne rikkoontuneesta muovitaskusta! Leikkasin kaksinkerroin, tikkasin reunoista päältä ja siistin reunat. Taskun syvyys on hyvä, kun se on noin puolet sivun leveydestä.

*Ja jos rispaantuu, ompele ensin kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain ja sitten käännä oikeinpäin. Voit tehdä näin mistä kankaasta vain, vaikka puuvillasta. Jos on liian löperöä, voit silittää väliin tukikankaan vahvikkeeksi.

Ja DIY-vihko:

Sisällehän voi laittaa minkä vain valmiin vihon, kunhan se on kooltaan pari milliä kanttiinsa pienempi. Itse tein "mittatilauksena" kansiin sopivan vihon ylijääneistä papereista. Ompelin sivut nippuina ihan tavallisen neulan avulla toisiinsa. Katso ohje sivujen eli vihon tekoon tästä postauksesta.

Sellainen parivaljakko. Ja on taas kaksi tilkkua saa ottaa -tilkkukasasta saatu hyvään hyötykäyttöön.

Jos tykkäät vihoista ja muistikirjoista, katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella
Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
Pienestä muistikirjasta uusi

Postikortista muistilehtiön kannet
Vanhasta kalenterista uusi muistikirja
Muistikirja vanhoihin kansiin
+ Tulostettava viikkopäivyri
+ Tee-se-itse-budjettivihko
+ Vanhan kalenterin kierrätys: 5 vinkkiä

Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen (Ompele tilkuista osa 3)

Kolmas osa tilkkusarjaan! Sain siis kierrätyskeskuksen saa ottaa -laatikosta erilaisia verhoilukangas näytepaloja. Ja nyt vuorossa on niistä hiuspantoja ommellen ja ei-ommellen!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

osa 2: Nopea älylelu koiralle

Mutta lämmitellääs ensin...hiusdonitsilla! Koska mitäpä olisi tilkkujen hyödyntämiset ilman donitsin ompelua? 

Tämä tilkkupala oli kooltaan 16x43 cm. Laitoin sen kahtia kakdeksi pitkäksi suikaleeksi. Suikale itsessään ei ollut vielä hyvä donitsiksi, koska materiaali oli aika paksua ja hiusdonitsi kaipaa vähän ohuempaa.. Päätin yhdistää verhoilukankaan puuvillatilkkuun. Kiva ruskalehtikangaspala (ei paljoa kuva-alaa suurempi) löytyi muuten myös samaisesta kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kaksi samankokoista suikaletta eri kankaista ja tadaa: se on suuri, muhku hiusdonitsi. Ihan hyvin voi hiusdonitsinkin tehdä tilkuista ja eri materiaaleista.

Ja sitten hiuspantoihin:

Tilkusta hiuspanta ei-ommellen

Hiuspannan voi tehdä hyvin helposti ilman ompelua. Silloin tarvitsee vain vanhan hiuspannan ja kuumaliimapistoolin.

T'ässä on edellinen 16x43 cm tilkku puolitettuna. Eli noin 8x43 cm suikale.

Ensin päistä viistosti leveyttä pois ja sitten liimataan reunat tuolleen sisällepäin. Ihan vähän vain liimaa, ettei reuna mene sellaiseksi kuumaliimakoppuraksi.

Sitten liimaa pantaan kiinni, aloita keskeltä ja etene reunoihin. 

Joillekin leveämpikin panta istuu päähän sellaisenaan, mutta jos päänmuoto on kuin minulla, leveämmän pannan reuna jää kuin ilmaan, koska panta on vähän viistosti. Jos tämä häiritsee, pujota pitkällä ja terävällä neulalla kaksinkertainen ompelulanka pannan toiselle puolelle ihan kankaan taitokseen ja vähän kiristä, jolloin kangas menee vähän suppuun ja auttaa pannan istumista päähän paremmin. 

Tässä kuvassa yllä vasemmalla pannan etupuoli ja oikealla takaraivon päälle jäävä takapuoli, jossa on lankakiristys - kuvassa tosin vähän liiankin kireällä, koska pannan terävä reuna puskee vähän liian selkeästi esiin.

Ja hyvin istuu nyt!

Hiuspannan väri on joskin valju näin meikittömään ja sitä myötä vähän kalpeaan viikonloppupäivään. 

Tilkusta hiuspanta ommellen

Ja sitten panta ommellen ilman hiuspantaan liimaamista! Tiikerikuosipala oli tilkuista sellainen, että heti näin sen hiuspantana. 

Tämän tilkun koko oli noin 18 x 27 cm. Leikkasin sen puoliksi pituussuunnastaan ja sitten toisesta pikkupalan pois. Ompelin suikaleet yhteen ja pitkäksi putkeksi. Sitten pikkupalasta pikku putken. Kiedoin ja ompelin pienemmän pitkän putken poikkisauman ympärille ja sitten...

...otin vanhaa, jostain purettua kuminauhaa ja ompelin sen käsin putken päihin. Tein sen käsin, koska halusin pistot mahdollisimman näkymättömäksi ja samalla halusin taitteista mahdollisimman litteät, jotta ne eivät painaisi päätä mistään kohtaa.

Kuminauhan pituus kannattaa mitata pariin otteeseen, että tulee sopiva jousto pantaan ja istuu omaan päähän just hyvin ilman, että kiristää.

Tästä pannasta tuli tosi kiva! Tiikerikuosi vähän häivyttyy - tai minä ainakin näen sen enemmänkin vain graafisen raidallisena kankaana.

Melkein en malttaisi odottaa, että olisi maanantai ja työpäivä ja voisi laittaa tämän hiuspannan toimistolle. 

Kaksi tilkkua, kolme uutta juttua. 

Ja arvaatteko mitä? Vielä yksi tilkkupostaus tätä pikkupostaussarjaa tulossa!