sunnuntai 30. lokakuuta 2022

DC-Fix-muutoksia

Sunnuntai on hyvä päivä sisustusmuutoksille!

Ainakin tällaisille pienille fressauksille mitä seuraavana esitän asiasta dc-fix eli paremmin sanottuna sisustuskontakti. Edellisen tein kesällä, kun pikkuhyllykkö sai lisäaikaa uudella kontaktipinnalla.

Ks. Pikkuhyllykön muodonmuutos

Mennään suoraan asiaan:

Olohuoneessa on tuollainen roinalaatikko/kukkataso/turha välinurkkapaikka. Siinä on ollut vuosia tämä musta puulaatikko. Tuijottelin sitä tässä jo viikkoja miettien, että on jotenkin liian musta ja synkkä, kunnon pimeä kohta. 

Ja arvaatteko mitä? Se ei oikeasti ole edes musta! Se on jo kertaalleen vuosia sitten kontaktoitu.

Revin kontaktia irti miettien, että miten joskus ajattelin, että tämä on väärän värinen? Ihana puupinta!

Ja sitten toisaalta muistin myös toisen syyn laatikon päällystämiseen: ai niin, tuo kuvio. Isältä saatu puulaatikko on ollut jonkun sirkkelin (öh tai mikä lie olikaan) säilytyslaatikko. Ja sekös on sitten isolla kuvalla pitänyt painattaa puulaatikon päälle.

Ratkaisu: puukuvioista sisustuskontaktia kanteen! 

Laitoin suosiolla kaksi kerrosta, koska kuvio näkyi liian selkeäsi yhden kerroksen läpi. Ja aikaisemmista kokemuksista viisaampana en edes yrittänyt vetää väliin jotain suojapaperikerrosta. Ei siitä ikinä tule tasainen! Helpompaa ja tasaisempaa jälkeä tuli, kun uhrasi muovikontaktia kahden kerroksen verran. Sivuille en muovia laittanut, puulaatikon oma sävy on lähes tulkoon sama mitä kontaktimuovissa, joten menkööt näin.

Paljon parempi, valoisampi ja luonnollisempi. Ehkä myös pölyt näkyy vähemmän mitä mustassa, heh.

Toinen muutos!

Samalla vimmalla vedin irti marmoripintaisen kontaktin kukkatasosta irti. Lähti niin vimmalla ettei kuvaa ehtinyt ottaa. Mutta voitte kuvitella: sama taso, mutta eri kuvio. 

Tämäkin olisi puupintana ollut ihan ok itsekseen, mutta päädyin vetämään puukontaktia kokonaan tason päälle, koska edellinen oli jättänyt vähän tuhrua. Plus puupinnassa oli pieni vaurio, jonka sai piiloon kontaktilla.

Tämäkin näyttää nyt paljon raikkaammalta. 

Ruukku muuten myös vasta esitelty blogissa. Siinä on soodamaalilla uudistettu look. Ks. postaus.

Ja sitten huomio kukan takana olevaan senkkiin..

Senkin myös vapautin jo aiemmin keväällä(?) sisustuskontaktista. Siihenkin jäi vähän runtua pintaan, mutta yllättävän hyvin muovi irtosi puupinnasta, vaikka oli siinä kiinni kahdeksan vuotta!

Päällystin tämän senkin vuonna 2014 (ks. postaus - tämä on muuten nykyisin ihan hauskaa, että blogihistoria menee jo niin kauas, että ympäri tullaan, samoista jutuista saa aikaan uudet postaukset, kun tulee uudet muutoskierrokset!) valkoiseksi (koska tämäkin oli muka väärän värinen) ja ihan hyvä se oli aikansa, kunnes alkoi paikoin repsottamaan. Muovin irvistely ärsytti ja yksi iltapäivä vain aloin tuumasta toimeen: muovi irti ja pois! Kyllä siinä hiki tuli ja kynnet meni. Mutta kannatti, niin kannatti.

Muovin poiston aikana ajattelin, että mä vielä tän päällystän.. mutta ei, en muuten päällystä. Koska sisustuskontakti on muovia ja kuten näkee, se toimii jonkun aikaa, mutta ei koskaan loputtomiin. Joten parempi keino on olla ilman. Paitsi silloin, jos vaihtoehtona on täysin uuden ostaminen. Kyllä huonekalun uudistaminen vaikka sitten kontaktoimalla kannattaa, jos sillä on tavoitteena saada lisää aikaa. 


Tämä senkki muuten maksoi aikanaan yhden euron sellaisessa muuttofirman poistomyynnissä /huutokaupassa. Nykyisin olen sitä mieltä, että tämä on meidän kodin kivoin huonekalu. Kolhut ja jäljet tuovat sille vain persoonaa. Kyllä vanha huonekalu saa näyttää myös vanhalta.

Ks. myös nämä sisustuskontaktilla toteutetut muodonmuutokset:
vitriinin muodonmuutos / väliaikaisen tason muodonmuutos / senkin päällystys / pikkihyllykön muodonmuutos / ja postaus: dc-fix: mitä se on?

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Koiralle talvitakki leggareista (+ 5 vinkkiä koiranvaatteiden ompeluun)

Koiranvaatteet, niitä on kyllä tullut tehtyä vuosien varrella monenlaisia. Ja nyt tänään taas!

Cora täyttää ensi kuussa jo kuusitoista(!!). Kuusitoista talvea takana ja siihen aikavyyhtiin mahtuu aika monta talviasua. Muutama on ostettu, mutta aina itse tehtyihin palattu - ne istuvat paremmin, kun saa räätälöityä koon paremmin.

Viime talvena sinniteltiin toissa vuoden "villapaidalla". Se oli hyvä, kunnes päälle puettavat valjaat hinkkasivat kylkiin kevääseen mennessä kunnon tuuletusaukot. Päätin, että seuraavaa en tee enää neuleesta tai mistään mikä voi tuolleen hankautua puhki.

Ks. postaus: hupullinen talvitakki neuleesta / minihuppari minikoiralle (tämä postaus on blogini alkutaipaleelta ja on vuodesta toiseen vielä edelleenkin blogissani yksi hakukoneen katsotuimpia).

Uuteen talvitakkiin valitsin materiaaliksi vanhat leggarit - ja oikein kaksin kappalein!

Päällä on ns. talvilegginssien lahkeet, vuorena sellaisten typerien pörröleggareiden nurja puoli (ihan hirveen paksut leggarit, jotka a) hiostivat ja b) hiostivat ja c) sanoinko jo, että hiostivat?). 

Ajattelin, että pörröleggarit kirppiskasasta (kukaan niitä osta, vaikka muuten käyttikset, koska typeräkin näkee, että ne on yhdet pätsipöksyt) ovat hyvä vuorikangas - koiralle lämmin ja näyttää myös söpöltä.

Tähän en tehnyt huppua, vaan käytännöllisemmän ratkaisun. Huppuhan ei pysy päässä vaan on lähinnä koristeellinen osa. Tässä on nyt taitettava tuubikaulus! Kuvassa kaulus koko pituuteen levitettynä (äh, piti tehdä kahdesta kappaleesta päällinen, ei muuten riittänyt pituus).

Eikö ole muuten aika söpöt nuo lahkeet? Jäi kappaleiden leikkaamisesta sopivat suikaleet pörröleggareista, joten ompelin ne vielä lahkeiden somistukseksi.

Ja tältä se näyttää päältä! Kaulus alhaalla, kaulus ylhäällä. Ihan pakkasilla varmasti käytetään lisänä vielä koiran pipoa eli neuletuubia, joka suojaa nuo hurjan ohuet hörökorvat paleltumiselta.

Ks. ompele koiran pipo (+ ohje)

Viisi vinkkiä koiranvaatteiden ompeluun:

Vinkki 1. Voit hyvin käyttää käyttökelvottomaan kuntoon mennyttä neule- tai collegevaatetta materiaalina. Koiranvaatteisiin kelpaa jo olemassa oleva, sinun ei tarvitse ostaa uusia kankaita koiranvaatteisiin. Jos tarvitsee päälle vedenpitävyyttä, voit hyvin käyttää vaikka vanhaa tuulitakkia (vaikka kirpparilta?), lasten rukkasia tai sadehousuja tai vaikkapa kangasta sateenvarjosta.

Vinkki 2. Leikkaa aina hyvin reilut saumanvarat, jotka jättävät hyvin säätövaraa. Huomaa, että vaate ei saa koskaan olla liian napakka. Liikkumaan pitää pystyä. Jos koira ei kävele normaalisti, voi lahja hangata tai ottaa mahasta kiinni. 

Vinkki 3. Kokeile useasti! Coran mielestä sovitus on piinallista ja epäilyttävää, mutta herkuilla siedettävää. Reiluilla saumanvaroilla voit ommella suoraan ja säätää sovittaessa. Käytä merkkaamisessa liitukynää tai hakaneuloja - älä käytä nuppineuloja, etteivät ne pistä koiraa.

Vinkki 4. Päätä pidätkö valjaita vaatteen alla vai päällä. Jos alla, tee klipsin kohdalle aukko, jotta saat hihnan kiinni valjaisiin. Jos taas alle, varmista että saat valjaat sen verran väljäksi, että saat vaatteen alle.

Vinkki 5. Tarkista, että mikään sauma etenkään valjaiden kohdalla ei paina. Saumuria voi hyvin käyttää, voit tarvittaessa "litistää" ne esim. lahkeiden suista muutamilla ommelpistoilla. Tämä auttaa myös siinä, ettei kynsi tartu pukiessa saumurin ompeleisiin.

+ Ekstravinkki! Vaatteen voi hyvin tehdä pienelle koiralle ilman kiinnityksiä eli kehon ympäri kulkevia ärsytystarranauhoja, jotka imevät vain kaikki koirankarvat ja lakkaavat toimivasta ennen tammikuuta. Opetat vain koiralle kuinka nostaa tassut lahkeisiin (kädellä aina avustaen). 

Nyt olemme koleisiin aamuihin valmiita! Ei tarvitse mummon hytissä liian ohuella takilla (syksy menty trikoisella versiolla, jonka ompelin trikoopuserosta). Onneksi Cora on aina antanut pukea talvikamppeet päälle. Ei ongelmia, jalat sujahtaa helposti lahkeisiin. Pois riisuminenkin on kätevää, ottaa vain vaatteesta niskan kohdalta kiinni niin koira osaa itse peruuttaa itsensä vaatteesta ulos!

Vielä pitäisi uudet talvitöppöset tehdä, mutta se onkin sitten ihan eri blogijuttu se.

Ks. postaus: Koiran pusero trikoopuserosta

maanantai 17. lokakuuta 2022

3 x kukkaruukun kierrätys

Oman elämäni hortonomi täällä hortoilee kukkaruukkujensa kanssa.

Kukkaruukkuja on kiva maalata, päällystää ja uudistaa monin tavoin. Kun vanha kyllästyttää, uutta pintaa päälle ja taas kelpaa! Tässä kolme vinkkiä kuinka helposti voi uudistaa vanhoja kukkaruukkuja.

Lue myös: Viherkasvit - kierrätysideoita 

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 1/3

Soodamaali

Ensin tämä iso äidiltä saatu kukkaruukku sai vähän maalia pintaan, koska halusin korostaa ruukun punoskoristelua. Mutta aika äkkiä totesin, että I have made a huge mistake. Selityksiä epäonnistumiselle tuskin tarvisee avata, kyllähän se näkee. Ruma kuin ruma.

Mutta! Vedin koko pinnan lasitettua yläreunaa lukuunottamatta beigellä soodamaalilla. Yksi kerros riitti, peitti mustan maalin alle hyvin. Kyllä rauhoittui ja on taas sievä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Punoskin sieltä vähän korostuu, vaikka ei ole eri värillä maalattukaan.

Mikä soodamaali? Ks. 10 vinkkiä soodamaalin tekoon ja käyttöön tästä.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 2/3

Betonipasta ja/tai kivimaali

Hiukan edellisen kaltainen fiasko ja fiaskon fiksaus. Oli ruukku ja sitten jostain syystä lähdin sitä ilmakuivumalla massalla päällystämään. Tuli ruma ja epätasainen. Yritin maalata keltaiseksi, tuli vielä rumempi. Ja tunnustan: ruukku oli kaapissa kaikessa rumuudessaan vuosia näihin päiviin asti.

Jos pinta on epätasainen, ei edes yritetä tehdä siitä tasaista! Epätasaiset ratkaisut peliin. Avainsanana betonipasta! Tai oikeastaan tämä olin nimellä kivimaali, mutta minusta se on ihan samaa tavaraa mitä betonipasta, vain hiekan sävyiseksi muutettuna.

Epätasainen reuna on toki edelleen, mutta menettelee. Ainakaan se ei pistä silmään. Sävy on vähän sellainen, että hukkuu taustaansa. Eli passeli, kyllä siinä pikkutaimi aikansa kasvaa kunnes taas suurempaan pitää siirtää. 

Näyttää vähän muuten kuin olisi koko ruukku tee-se-itse-keramiikkatunnilta, heh.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 3/3

Akryylimaali

Tässä ruukussa ei ollut sinänsä mitään vikaa, en vain tykännyt siitä enää. Maalasin ruukun jo vuosia sitten (ks. postaus) ja jossain vaiheessa käänsin jo peuran (vai oliko tuo poro?) uinuvat kasvot kohti seinää, jotta ei tarvinnut katsella niitä.

Nyt ruukku sai akryylimaaleilla (vähän kuivuneilla sellaisilla, siksi pienet rosot pinnassa) ihan uuden lookin! Tummansininen pohja ja iloisen pirteitä ja raikkaita sitruunoita! 

Postaus päättyy siihen mistä se alkoikin: sitruunaruukun kuvasta toiseen kuvaan. Arvaatteko muuten ruukusta mikä siinä yrittää kasvaa? Sitruuna! Aika näyttää selviääkö talven yli. 

tiistai 11. lokakuuta 2022

Neulotut ja virkatut barbin vaatteet

Virkattuja ja neulottuja vaatteita barbille!

Nämä barbin vaatteet esittelin jo aikoja sitten (ks. postaus). Ohjeet julkaistiin Kauneimmat Käsityöt -lehdessä ja sen jälkeen näitä on aika ajoin aina sähköpostitse minulta tiedusteltu. Syksyn aikana on tullut sen verran monta kyselyä (ja aina olen kyllä jakanut ohjeet, kiitos kun olette tykänneet ja halunneet ohjeet), mutta nyt ei tarvitse enää tiedustella, tässäpä ovat ihan kaikille tarjolla!

Barbin vaatteissa on kaksi kokonaisuutta: toiselle nukelle neulepalmikkopusero (tai mekko), pipo ja sukat, toiselle toppi, hame, takki ja huivi - plus ekstrana teille repun ohje! Toinen kokonaisuus neuloen, toinen virkaten.

Ko. lehden palsta, jossa barbinvaatteiden ohjeet olivat, oli jämälankapalsta. Ohjeista siis puuttuvat tiheydet ja lankatiedot. Vaatteille sopii parhaiten sukkalanka (esim. takki) tai puuvilla/bambulanka (toppi ja hame). Puserossa oli hiukan paksumpi lanka ja malli on hiukan "oversize". Sukkapuikot taisi silti olla 2. Virkatuissa vaatteissa oli virkkuukoukku 3, mutta siihen käsiala tietenkin vaikuttaa paljon. Vaatteisiin vaikuttaa myös mitä barbia käyttää, mutta kokoa on helppo säätää vähentämällä tai lisäämällä silmukoita reunoihin. 

Tässä seuraa ohjeet!

HUOM! Ohjeet vain sinulle yksityiseen käyttöön. Ei kaupalliseen tarkoitukseen.

BARBIN TOPPI

Virkkaa 31 kjs. 1. krs: Jätä 1 kjs väliin, 1 ks jokaiseen s:aan. 2.–5. krs: 1 p jokaiseen s:aan. 6. krs: 4 ks, 13 kjs, jätä 7 s väliin, 8 ks, jätä 7 s väliin, 4 ks. Päättele. Ompele taakse tarranauhapalat tai nepparit.

BARBIN HAME

Virkkaa 28 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi. 1.–9. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, virkkaa spiraalina. 10.–11. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, tee viimeiseen s:aan 2 ks. 12.–20. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. Päättele. Pujota ylös kumilanka kaksinkertaisena.

BARBIN TAKKI

Virkkaa 39 kjs. 1.–10. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 11. krs: 10 ks, 2 s yhteen, 14 ks, 2 s yhteen, 10 ks. 12. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 13. krs: 9 ks, 2 s yhteen, 14 ks, 2 s yhteen, 9 ks. 14. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 15. krs: 8 ks, 2 s yhteen, 14 ks, 2 s yhteen, 8 ks. 16.–18. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 19. krs: 9 ks, 2 s yhteen, 10 ks, 2 s yhteen, 9 ks. 20.–23. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 24. krs: 2 ks, 2 s yhteen, 22 ks, 2 s yhteen, 2 ks. 25.–28. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 29. krs: Kuten 24. krs. 30.–31. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 32. krs: 5 ks, käännä. Toista yht. 8 krs. Virkkaa 4 ks, käännä. Jätä 1 s väliin, 3 ks ja katkaise lanka. Tee toiselle puolelle 32. krs:n viimeiselle 5:lle s:lle samoin. Virkkaa kaitaleiden väliin selkäosa: 10 ks, käännä. Toista yht. 2 krs. Virkkaa 2 ks samaan s:aan, 8 ks, 2 ks samaan, käännä. Virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan yht. 6 krs. Katkaise lanka. Ompele olkasaumat selkäosaan yhteen, jätä väliin niskalle tilaa.

Ohje jatkuu alla.

Ohje jatkuu:

Hihat: Virkkaa krs:t spiraalina. 1. krs: Poimi takin reunasta 19 ks aloittaen kainalon alta. 2.–3. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 4. krs: *4 ks, 2 s yhteen*, toista *-* krs loppuun. 5.–6. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, ota 2 s yhteen olkasauman kohdalta. 7. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, ota 2 s yhteen kainalon kohdalta. 8–19. krs (tai kunnes pituus on sopiva): 1 ks jokaiseen s:aan, ota 2 s yhteen olkasauman kohdalta.

Taskut: Virkkaa 2 kjs. 1. krs: Jätä 1 kjs väliin, 2 ks. 2. krs: Tee 2 ks samaan s:aan, 1 ks, 2 ks samaan s:aan. 3. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 5 s). Tee toinen tasku samoin. Ompele takin päälle.
Viimeistely: Aloita takin helmasta ja virkkaa reunaa ylöspäin kiinteitä silmukoita. Virkkaa kainalon kohdalta vastakkaiselle puolelle halutessasi pylväitä kiinteiden silmukoiden sijaan.

BARBIN PALMIKKONEULEMEKKO

Kavennus: Neulo krs:n 2 ensimmäistä ja 2 viimeistä s:aa oikein yhteen, väliin tulevat s:t oikein ellei muuten ohjeisteta. 
Mallikerta: 5o, 2n, 6o, 2n, 5o, nurjalla päinvastoin. 
Palmikko: Ota puikon 3 ensimmäistä s:aa apupuikolle eteen, neulo seuraavat 3 s ja sen jälkeen vasta apupuikon s:t. 

Takakappale: Luo 18 s ja neulo 2 krs joustinneuletta. Neulo 10 krs sileää neuletta, 1 krs kavennus (= 16 s), 5 krs sileää neuletta, 1 krs kavennus (= 14 s), 1 krs kaikki nurin, 1 krs kavennus (= 12 s), 1 krs kaikki nurin, 1 krs kavennus (= 10 s), 1 krs kaikki nurin. Neulo 5 s oikein ja käännä. Neulo puikon 5 s:lla 7 krs sileää neuletta ja päätä s:t. Tee samoin puikon lopuille 5 s:lle.

Etukappale: Luo 20 s ja neulo 2 krs joustinneuletta. Neulo 6 krs mallikertaa. Neulo 1 krs kuten edellä, mutta tee silmukoiden keskelle palmikko. Neulo 1 krs nurin. Neulo 4 krs mallikertaa, kolmannella krs:lla tee lisäksi myös kavennus (= 18 s). Neulo palmikko kuten edellä, 1 krs nurin. Toista 4 krs mallikerta ja kolmannella krs:lla kavennus (= 16 s). Neulo palmikko kuten edellä, lisäksi tee samalla krs:lla kavennus (= 14 s). Neulo 4 krs mallikertaa. Neulo palmikko kuten edellä, 1 krs nurin, 2 krs mallikertaa. Neulo 1 krs : 2o, 2n yhteen, 2 o, käännä. Jätä muut s:t puikolle odottamaan. Neulo 2n, 1o, 2n, käännä. Neulo 2o, 2 o yhteen, käännä. Neulo 3n, käännä ja päätä s:t. Jatka puikon silmukoilla: Päätä 2 s, neulo 2 o, 2n yhteen, 2o, käännä. Neulo 2n, 1o, 2n yhteen, käännä. Neulo 2o yhteen, 2o, käännä. Neulo 3n, käännä ja päätä s:t.

Hihat: Ompele etu- ja takakappaleen olkasaumat yhteen. Poimi olkasauman kummaltakin puolelta tasaisesti 7 s (=14 s). Neulo 10 krs sileää neuletta. Neulo 4 krs sileää neuletta, mutta neulo aina puikon 2 ensimmäistä s:aa oikein yhteen. Neulo 6 krs sileää neuletta. Neulo 2 krs sileää neuletta, mutta neulo aina puikon 2 ensimmäistä s:aa oikein yhteen. Neulo 3 krs joustinneuletta. Päätä s:t. Tee toinen hiha samoin. Ompele sivusaumat yhteen.

Vinkki: Jos barbin sormet takertuvat neulokseen puettaessa, voit kietoa sormet ensin esim. kelmulla tai maalarinteipillä niin pukeminen helpottuu.

BARBIN PIPO

Neulo tasona: Luo 30 s ja neulo 1 krs kaikki s:t oikein. Neulo 11 krs joustinneuletta 1o, 1n. Kavenna 1 krs neulomalla 2 o yht. Jatka 2 krs joustinneuletta. Vie lanka silmukoiden läpi ja kiristä aukko umpeen. Ompele sivut yhteen (= takasauma). Ompele ylös pieni tupsu.

BARBIN SUKAT

Neulo tasona: Luo 8 (9) 10 s langan paksuudesta riippuen ja neulo 8 krs sileää neuletta. Vaihda väriä välissä halutessasi. Neulo 4 krs joustinneuletta 1o, 1n. Päätä s:t. Ompele alareuna yhteen (= pohja) ja sivut yhteen (= takasauma).

BARBIN HUIVI

Virkkaa 9 kjs. Jätä 1 kjs väliin ja virkkaa 8 ks, käänny. Virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan yhteensä kolme kerrosta. Virkkaa kolme kerrosta seuraavasti: 3 kjs (= 1p), *1 p, 1 kjs*, toista *_*, 1 p. 
Virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan (= 8 s) yhteensä viisi kerrosta. Toista kunnes pituus on sopiva. Päättele. Pujota päihin hapsut alakulmaan. 

BARBIN REPPU

Virkkaa 13 kjs. 1. krs: Jätä 1 kjs väliin, 11 ks, tee kjs-ketjun viimeiseen s:aan 3 ks ja jatka ketjun seuraavalle puolelle: 12 ks, yhdistä krs ps:lla. 2. krs: 3 ks, 2 ks samaan s:aan, 4 ks, 2 ks samaan s:aan, 1 ks jokaiseen s:aan krs loppuun. Virkkaa reppu spiraalina: 3.–15. krs: 1 ks jokaiseen. 16. krs: 3 ks, 2 s yhteen, 4 ks, 2 s yhteen, 1 ks jokaiseen s:aan krs loppuun. 17. krs (aloita läppä): 14 ks, käännä. 18.–23. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, jätä viimeinen s virkkaamatta. Päättele.

Tasku: Virkkaa 9 kjs. 1.–4. krs: 1 ks jokaiseen, käänny. 5. krs: Virkkaa kiinteitä ketjusilmukoita reunan päälle. Ompele repun päälle.
Kiinnitysnauha: Virkkaa läpän keskelle. 1.–6. krs: 2 ks, käänny. Päättele.
Vastakappale: Virkkaa 6 kjs. 1. krs: Jätä 1 kjs väliin, 5 ks. Ompele reunoista kiinni repun eteen läpän ja taskun väliin.
Olkaimet: Tee 1 ks repun alakulmaan. Virkkaa 24 kjs ja 1 ks repun yläkulmaan. Tuo lanka työn alle ja virkkaa kiinteitä ketjusilmukoita läpän reunaa myöten. Tee 1 ks toiseen yläkulmaan, 24 kjs, 1 ks toiseen alakulmaan. Päättele.

Sellaisia minivaatteita! Jos ohjeessa on jotain epäselvää, ota yhteyttä. Autan mielelläni.

Tuo takki on kyllä aika dream. Olispa samanlainen beige takki! Siihen ei ihan jämälanka riitä.

maanantai 3. lokakuuta 2022

Avaimenperästä korvakorut

Tuntuu, että syyskuu meni ihan yhdessä vilauksessa. Tuntuu, etten ehtinyt oikein nauttia syyskuun päivistä, syysauringosta, ruskasta ja luonnosta. Nyt on vain lokakuun ankeutta, koleutta ja kosteutta. Päätin, että ruska ei nyt mennyt ohitseni vielä - nautin siitä vaikka sitten sisätiloissa ja siinä parhaimmassa muodossa: korvakoruissa!

Joten tein sitten tällaiset ruskakorvakorut. Idea lähti vähän jo tosin kesällä kytemään mieleen, kun tein pahvista ja kuvista kukkaiset korvakorut (ks. alla linkki ja ohje). Kesällä liimasin printattuja kuvia kartonkipyörylöihin ja silloin ajattelin, että syksyllä sama, mutta ruskalehdillä. Ja niin teinkin - paitsi, että lähtökohtana onkin avaimenperä!

Ks. DIY: Kuvasta korvikset

Löysin maasta parkkipaikalta suhteellisen likaisen avaimenperän. Avainta siinä ei ollut, pelkät avaimenperät ja oikein tuplana. Nappasin talteen, ehjät olivat kuitenkin. Kotona pieni pesu ja kuivumisen jälkeen päällystys.

Liimasin ihan tavallisella askarteluliimalla (hyvin ohut kerros ettei paperi kostu ja mene ruttuun) printatut kuvat kummallekin puolelle avaimenperää. Valoa vasten katsomalla puhkoin papereihin valmiin reiän paikan auki.

Ja jotta paperipinnasta tuli kestävä, lakkasin sen pariin otteeseen. Tämä akryylilakka on hyvä! Kestävä ja kuivuu nopeasti. Mutta ei kuivu purkkiin, kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Avaimenperän vihreät reunat maalasin pronssin värisellä akryylimaalilla. Kolme ohutta kerrosta teki reunoista tasaiset. Ja lopuksi myös reunojen lakkaus.

Eikö tullutkin kauniit reunat! Pronssinväri sointuu kauniisti paperin sävyihin.

Itse asiassa siveltimellä ohuesti sipaisin maalia myös paperipintojen päälle. Ihan superohuesti. Ihan vain, että reunojen ns. ylivuodot sulautuivat hyvin paperikuvioon. Kuviot ovat onneksi sen verran vahvat, että kuultavat hienosti ohuen maalipinnankin alta.

Ja ruska saa jatkua! Ei tullut maaruska, tuli korvisruska.

Että maasta löydetystäkin avaimenperästä voi tehdä oikein hyvät korvakorut.