Ostin tässä joku hetkonen sitten uuden kasvin, aloe veran. Siinä tuli kätevästi keraaminen suojaruukku mukana, mutta sitä katseltuani tuumasin: liian tylsä. Tarvitsee väriä tuohon mustaan eikun valkoiseen kulmaan!
Joten siitä se idea lähti. Näin syksyyn sopii pieni peura, ajattelin. (Muotokieli ei tosin ole täysin omani, sain inspiraation vastaavasta purnukasta, mutta pask(krhm, anteeksi)iaispinterest kaataa netin, kun yritän saada linkitettyä inspiraationlähteeni tähän postaukseen. Lisää myöhemmin, jos sivu nyt sen minulle sallisi eikä hankaloittaisi postaamista.)
Samalla "tässä" maalatessa jaan pari maalausvinkkiä - jos vaikka olisivat jollekin uutta tietoa?
Maalasin ruukun ihan askarteluakryylimaaleilla. Käytin Lidlistä ostettuja (oikealla) ja Plus Color -maaleja (vasemmalla), joissa on valmiiksi jo aika söpöt värit niin ei tarvinnut alkaa sekoittamaan sävyjä.
Otan aina maalia pienelle keraamiselle irtolaatalle. Kaakeli on kyllä ollut paras maalaus protip ikinä. Laatan päällä on hyvä sekoittaa ja ohentaa akryylimaalia ja mitä parasta: sen saa aina ihan vain lämpimällä vedellä ja saippualla puhtaaksi. Usein ei tarvitse sitä saippuakaan, jos pesee ennen kuin maalin rannut ehtii ihan kokonaan kuivahtaa.
Eli tämän miniprojektin tarvikkeet: maalattava ruukku, maalarinteippiä, kaakeli, suttusuojapaperia, pensseleitä (ei niin suttusia mitä minulla), akryylimaaleja, vaahtomuovipala tai muu töpötin (ei kuvassa, hups) ja halutessaan voi alle vielä lätkästä keittiön tabletit, jos oikein haluaa lähteä niitä maaliin sotkemaan (tuplahups).
Maalarinteippi se on kyllä kiva kaveri. Kun kunnolla länttää niin saa aika skarpit reunat. Käytän aina maalatessa apuna maalarinteippiä. Suojaa ylimääräisiltä osumilta aika tehokkaasti.
Sitten ensin tehdään aina pohjamaali. Jos pohja on tummempi mitä itse maali niin suotavaa olisi laittaa vaaleampaa maalia alle, muuten ei sävy puske tummasta pohjasta kirkkaana.
Sitten suditaan ristiin ja rastiin ja päällekkäin ohuita kerroksia parikin. Ja todetaan etteihän se näytä kivalta, kun pensselinjäljet näkyy vaikka kuinka sivelisi maalia eestaas. Ei näytä hyvältä, ei. Paitsi kun..
..jos tuputtaa heti perään maalipinnan tasaiseksi! Jäljestä tulee pehmeä, tasainen ja kivan utuinen!
Tämän jälkeen voi odottaa hetken, jotta maali kuivahtaa vähän. Jos heti vetää teipin pois, kun maali on viellä paksua ja kosteaa, se helposti leviää eikä teipillä rajatun alueen reunat pysy skarppina.
Sitten toinen tekniikka tuputukseen: suoraan ja nopeasti limittäin. Ilman pohjamaalia ja runsaalla maalilla, vain pari kertaa osuen samaan kohtaan tulee ns. isompaa tuputusjälkeä. Pinta näyttää täysin eriltä mitä ensin tehty maalausalue.
Itse valitsin ruukun pohjaväriksi vielä kivasta kullansävyistä akryyliä niin se on sekä utuinen ja pehmeä, mutta heijastaa silti kivasti metallinhohtoa.
Sitten, kun tuputuspinnat ovat kuivuneet, voi tehdä loput koristelut ihan pensselillä maalaten ilman tuputuksia.
Ja tässä lopullinen purkki! Se on söpö ja silti hillitty. Värikäs, muttei liian värikäs. Ja leikikäs! Vähän sellainen lastenhuoneen meininki. Mut meillä se sopii hyvin olohuoneeseen.
Sijoituspaikan alla on vielä kivasti keltaiset väripilkut kajareissa. Siihen ruukku sopii väripariksi aika kivasti. Purkin viereinen laatikko liittyy (no sanottakoon, kun kotona vieraat sitä aina ihmettelevät) vinyylisoittimen ja kajareiden yhteensopivuuteen. Hiukan ruma boksi, mutta menkööt. Siinä se tönöttää. Onneksi vieressä on kivempi kasvi ja iloinen ruukku, jota katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.