DIY: Maalausprojekti vauvan kanssa

Täällä taas! Edellisestä postauksesta on jo tovi. Tätä se vauva-arki on, kun on hetki siellä täällä aikaa, ei ekana tule mieleen, että avaanpa läppärin. Olisi parikin postausta jonossa, mutta aloitetaan uusimmasta käsityöstä. 

Se on pieni maalausprojekti! Ja tein sen pikkumiehen kanssa "yhdessä" syntymäpäivälahjaksi äidilleni.

Tässä ENNEN-kuva, lähtötilanne.

Ostin kierrätyskeskuksesta viherkasvin suojaruukun. Ehjä, sopiva maalattavaksi (ei lasitusta, joten maali tarttuu hyvin).

Ensin tuputin ruukun pintaan superlonin jämäleikkuupalalla valkoista akryylimaalia. Laitoin ohuesti kolme kerrosta, jotta pinnasta tuli tasainen. Kuvassa homma noin puolivälissä.

Sitten hauskin osuus! 

Pikkumies sai osallistua pottuvarpaallaan*. Levitin sormella vähän maalia ja käytin pottuvarvasta kuten leimasinta. Lopuksi tarkka varpaan pesu.

Ei muuten ollut helppoa ettei tullut muuta sotkua. Etenkin, kun pikkumies kipristeli varpaita ja potki minkä kerkesi. Olisi pitänyt tehdä homma hänen nukkuessa..

* Eka meinasin käyttää peukaloa, mutta totesin, että vaikka siitä tulisi pienempi ja söpömpi jälki, todennäköisesti tulisi enemmän sotkua ja olisi liian iso riski, että maalipeukku päätyy suuhun. Joten varvas oli turvallisempi vaihtoehto.

Tässä JÄLKEEN-kuva, lopputulema.

Maalasin omenille lehdet ja lisäsin pienen nauhan - olihan tämä lahja. Ja tietty kasvi ruukkuun!

Minusta tästä tuli tosi söpö. Just kiva, kun kaikki omput eivät ole ihan justiinsa, näkyy pikkuvarpuleiden vauhti luomistyössä.

En malta odottaa, että pikkumies kasvaa ja päästään yhdessä tekemään kaikenlaisia taidejuttuja!

 

Kuivatut kukat osa 2/2

Jatko-osa kuivatuista (eli prässätyistä) kukista! 

Ks. ykkösosa tästä - ensimmäisessä osassa kävin läpi ohjetta ja vinkkejä miten prässätä kukkia helposti.

Eli oli kukat sitten niityltä, omalta pihalta, maljakosta tai vaikka omasta viherkasvin ruukusta, voit hyvin tehdä kukista prässättyjä kukkia. Ja ei vain kukista, lehdistä myös! 

Erityisesti viherkasveissa voi hyödyntää just kohta nuupahtavat lehdet. Etenkin jos on joku todella tärkeä, isokokoinen viherkasvi, jossa on lehti menossa huonoksi tai vaikka varsi napsahti poikki niin kuivaa se, siitä voi saada jotain tosi hienoa kuivattuna.

Tässä yllä kuvassa on muuten anopin hautajaiskukkia. Niistä jäi kauniita muistoja kuivattuna. Nuista vasemmanpuoleisista kukista käytin osan postauksen alla olevaan ideaan..

Mutta ensin idea 1!

Idea 1: Kuivatutista kukista kukkatarroja

Jos kukkia on vähän tai et ylipäätään halua mitään isompaa projektia, tee niistä tarroja!

Helpoin tapa on "teipata" ne kontaktimuoviin. Eli muovin ja taustapaperin väliin ja leikkaa ympäriltä. Tarran voi tehdä myös kirkkaan pakkausteipin avulla, mutta jämäkontaktipalat ovat siinä mielessä parempia, että saat pienetkin kontaktijämät käyttöön ja voit käyttää minkä muotoisia ja kokoisia kukkia tahansa - pakkausteipin leveys kun on rajallinen.

Kukkatarroja voi käyttää muistikirjoissa, kalenterin somisteena tai vaikka kortti-askarteluissa. Sopivat myös monenlaisiin kollaasitöihin ja skräppäysaskarteluihin.

Idea 2: Kuivatuista kukista kukkataulu

Tämä oli isompo projekti! Keräsin tähän kukkia ja kasvien lehtiä vähän pidemmältä aikaväliltä, jotta sain tauluun paljon erilaisia kukkia ja lehtiä. Siellä on kolmesta saadusta kukkakimpusta muistoja, lehtiä rakkaimmista viherkasveista kuten peikonlehdestä, alokasioista ja pantteriköynnöksestä.

Näin kokosin taulun:

Asettelin kukat ja lehdet suoraan lasille nurin. Asettelin ensin isoimmat lehdet ja siihen sitten lähtin kokoamaan kokonaisuutta pienemmillä lehdillä ja kukilla. Kun kokonaisuus oli mieleinen, asetin valkoisen taustapaperin, sen jälkeen toisen taustapaperin tueksi ja sitten kaksi kerrosta pahvia, jotta kukat litistyvät hyvin lasia vasten. En siis käyttänyt tähän mitään liimoja, käytin pahvien tuomaa puristusvoimaa. 

Kokonaisuudesta tuli yllättävän eloisa ja värikäs! Ensin mietin tuleeko liian ruskamaisen ruskea ja synkkä, mutta monet kukat ja lehdet olivatkin yllättävän sävykkäitä. Paljon eri sävyjä, punertavat ja keltaiset nousevat kivasti maastovärien rinnalle. Tästä tuli miellyttävä taulu. Paljon myös erilaisia muistoja sisältävä. 

Kuivatut kukat osa 1/2

Syyskuu ja kesäkukkien aika on ohitse. Mutta vielä ehtii viimeiset ulkokukkaset säilöä talteen. Perinteinen kukkien kuivaaminen (no okei oikeasti tässä pitäisi puhua lie kukkien prässäämisestä, mutta koska olen niin amatööri niin puhun kuivaamisesta - kyllähän ne siinä prässissäkin kuivuvat?) on kivaa puuhaa. Aikansa se ottaa, mutta lopputulos on palkitsevaa.

Tämä on kukkien kuivaamisesta (prässäämisestä) köyhän miehen postaus. Ykkösosassa näytän miten siinä onnistuu ihan ilman mitään erikoisvälineitä (joo varmasti monelle ihan tuttua kauraa, mutta lähetään nyt liikkeelle perusteita) ja jatko-osassa huomenna näytän kaksi kivaa ideaa mihin käyttää kuivattuja, prässättyjä kukkia.

Luonnonkukkia on ihana kuivattaa, olivat ne sitten ojanpientareelta tai itse kasvatettuja ruukussa tai pihamaalla. Tärkeintä on, että kunhan ei poimi kukkia kosteina. Eli älä poimi aamusta tai sateen jälkeen. Kotona on hyvä myös tsekata, ettei kukissa ole pieniä öttiäisiä. 

Myös leikkokukkia on kiva säilöä kuivaamalla. Varsinkin merkityksellisistä, lahjaksi tai yllätykseksi saaduista kukkakimpuista voi saada kuivaamalla ihania muistoja.

Kun kukat alkavat nuupahtaa, leikkaa itse kukka irti ja eikun prässiin. Sellainen kukka, jossa on irtoavia terälehtiä, kannattaa leikata hyvissä ajoin niin terälehdet pysyvät mukana myös kuivattuna.

Monenlaisia kukkia voi siis kuivattaa. Ohutvartiset kukat menevät prässiin melkein miten vain, mutta paksummat kukat voivat olla haasteellisia. Esimerkiksi ruusua ei oikein voi nuppuna litistää, mutta kaikki ns. kuvan mukaiset aukeavat kukat voi kokeilla prässätä, vaikka paksuuttakin on. 

Leikkaa vain kunnolla varsi pois, mitä lähempää kukkaa, sitä parempi. Ja muista ennen prässiä sormin litistää ja asetella terälehdet auki etteivät mene kuivatessa limittäin kasaan.

Kokoa kukat mille vain paperille. Kukan paksuudesta (eli mitä paksumpi, sitä enemmän siitä todennäköisesti tulee kosteutta) riippuen laita kukan alle ja päälle paperia 2-6 kerrosta.

Ja paperilla tarkoitan mitä vain tavallista kopiopaperia - mutta ethän käytä pakasta vedettyä, tähän käy mikä vain paperi. Vaikka mainokset tai avatut kirjekuoret. Jos paperin pinnalla sattuu olemaan kovin leviävää mustetta, laita ne ns. imukerroksiksi ja kukkaa lähinnä olevat paperit ilman musteita.

Kokoa paperia-kukat-paperia -prässikerroksia niin paljon päällekkäin kuin tarvitsee. Itsellä oli useita kerroksia, jossain vaiheessa jo peukalon paksuudella. Aseta alle ja päälle jokin vähintään papereiden kokeinen tasainen levy - itse käytin lähes A4 kokoisia isoja kaakeleita, mutta levy voi olla myös kirja. Aseta johonkin syrjään hyllyn päälle tai vaikka kaappiin ja vielä levyn päälle tasaisen painon eli vaikka paksuja kirjoja.

Sitten unohda kukat pitkäksi hetkeksi.

Kun kukat ovat kuivuneet (itse annoin olla rauhassa useita viikkoja), voit varovasti purkaa kirja- tai muut painot päältä. Avaa paperikerrokset, poista kosteutta imeneet paperit ja kerää hyvin säilyneet kukat talteen.

Jotkut kestävät hyvinkin siirtelyä ja voit säilyttää kukkia tai paksumpia lehtiä vaikka kirjekuoressa tai jossain säilytyslaatikossa sellaisenaan. Herkemmät kukat tarvitsevat paperia tuekseen. Voit myös säilytykseen pinota paperiarkille kukkia, paperia päälle jne kerroksittain. Aseta kerrokset laatikkoon tai sopivaan koteloon ja liikuttele varovasti.

Huomenna jatko-osa! Tulee kaksi tosi kivaa helppoa ideaa hyödyntää kuivattuja (prässättyjä) kukkia. Oli ne sitten luonnonkukkia, kimpuista säilöttyjä tai vaikka lehtiä huonekasveista - kyllä, minä olen niitäkin prässännyt ja niistä tuli upeita - huomenna näette!

Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus osa 2

Nyt pelastetaan kukkaruukkua!

Rikki meni, mutta niin meni yksi aiempikin (ks. linkki alla postaukseen) ja koska maalasin ja punoin päälle ohutta juuttinarua ja siitä tuli tosi kiva, päätin ottaa uusinnan, mutta vielä vähän helpommin.

Ks. Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus osa 1

Eli kukkaruukku tipahti, sano riks raks ja poks. Harmitti kerätä roskiin palasia, itse olin ruukun maalannut ja tykkäsin siitä. Mutta... entä jos en laittaisikaan roskiin? Voisiko tämän vielä liimata kasaan? 

Joku nyt hörähtää, että hyvä ihminen sentään, luovuta. Sehän on ihan palasina, uuden saa halvalla. 

MUTTA. Vaikka näin rikkoontuneen ruukun korjaus voi vaikuttaa sekopäisen ja ultimaattisen pihin ihmisen toiminnalta, ajattelen tätä täysin kivana korjaushaasteena. Jos korjaus ei onnistu, en häviä siinä mitään. Jos taas onnistuu, sehän olisi ihan mahtava juttu - yksi ruukunroska vähemmän roskiksessa!

Tässä on työvälineet korjausoperaatioon. Liimaa, paksua juuttinarua ja sytkäri. Hassu kolmikko kyllä.

Valitsin kontaktiliimaa, koska se kuivuu suht nopeasti ja siinä on sopivaa joustoa.

Ensin liimaus. Aloitin kasaamisen alhaalta ja pala palalta kasasin kokoon. Ihan rauhassa, yksi sirpale kerrallaan. Kokoamisen apuna käytin kumilenksuja ja maalarinteippiä. 

Lopuksi jätin paikalleen vuorokaudeksi kuivumaan niin, että ympärille pujotin useita lenksuja puristamaan liimasaumoja.

Ja tulihan siitä taas kokonainen! Tosin ei vielä hyvä näin. Lohkeamia, säröjä ja liimatuhruja. 

Maali ei peitä, mutta juuttinaru on sopiva materiaali peittämään kauneusvirheet ja tuomaan ympärille lisätukea. Joten liimasin sitä ympärille. Ihan vain kieputin alhaalta ylöspäin ja...

...kuivumisvuorokauden jälkeen viimeinen vaihe: sytkärillä leikkiminen!

No ei leikitä, vaan vakavasti ja paloturvallisesti vain. Pienesti tulella liekittäminen on hyvä tapa ns. kiinnittää juuttinaru eli tuli polttaa juuttinarun ne runsaat höntyläsäikeet ja pinnasta tulee siistimpi. Tämä työvaihe on hyvä tehdä vaikka lavuaarin yllä ja niin nopeasti tulen lähdelle ja pois ettei koko ruukku syty palaamaan, on tarkoitus vain polttaa ne höntylät.

Ja valmista tuli! Ei se vedenpitävä ole, mutta toimii hyvin suojaruukkuna. Alla pitää olla aluslautanen, koska saviruukussa on kuitenkin pohjassa reikä.

Tämä postaus olkoon teille inspiraatioksi - se mikä näyttää jo totaalisin rikkoontuneelta, voi olla vielä korjattavissa. Se mikä on rikki, ei ole automaattisesti roska. Kokeile korjata! Mitä enemmän korjaamme vanhaa ja rikkoontunutta, sitä parempi se on maapallolle. Maapallo ei kestä jatkuvaa kuluttamista ja uuden hankkimista. Korjaaminen vaatii vain vähän viitseliäisyyttä ja lopputulos voi olla todella palkitsevaa: jes, tein sen, se on taas ehjä ja käyttökelpoinen!

Ks. kaikki viherkasveihin liittyvät käsityö- ja vinkkipostaukset tästä.

6 x Kasvitukikeppi - Viherkasvien kierrätysideoita osa 2

Kasvi-intoilija täällä taas! Multienvaihto on monella jo tehtynä varmasti, mutta kun kesää kohti ja kesällä viherkasvit intoutuvat kasvamaan niin tässä muutama idea miten annat isommille ja pienemmille kasveille kuten köynnöksille vähän tukea - kierrätysmatskuista tietenkin.

Ks. kaikki viherkasveihin liittyvät käsityö- ja vinkkipostaukset tästä.  
Tsekkaa ainakin tämä: Viherkasvien kierrätysideoita osa 1

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 1/6

Jos pientä ja väliaikaista tukea tarvitsee, homman hoitaa mikä vain puutikku. Grillitikku, jäätelötikku tai vaikka sushipuikko kuten vasemmalla. Helppoa, ei tarvitse edes tehdä itse tikulle mitään, tökkäät vain multaan.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 2/6

Periaatteessa sama, mutta metallista. Tässä joku randommetallitikku, jonka taivutin kaarevaksi. Toimii erittäin hyvin tuollaisten kasvien kanssa, joiden lehdet tuntuvat leviävän liian laajalle alueelle toisistaan. Koukkumaiseksi taivutettu metallitikku pitää varret kivasti supussa.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 3/6

Samma på svenska, mutta isommassa koossa! Jos ei ihan enää tikku riitä, vaan tarvitsisi ihan keppiä jo, niin tee se vaikka vanhasta, katkenneesta pesulahengarista. Isoilla leikkureilla toinen viisto laita pois ja toinen pihtien avulla mutkalle - siinäpä se, kasvitukikeppi on hetkessä valmis.

Näinviissiin, tältä se näyttää käytössä. 

Tykkään myös siitä, että pesulahengari on materiaalina suht näkymätön tukikeppi.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 4/6

Ja eihän sen tukikepin tosiaan suora tarvitse olla - kokeile myös kaarevaa tukikeppiä! Tässä tosin metallikaari on askartelumetallilankaa alunperin, mutta toki puretusta työstä (joten solahtaa kategoriaan kierrätetty). Keppi on vain u-muoto, päät tökätty ruukun reunoille multaan. 

Huomatkaa myös kasvin kiinnitys vanhalla hiusklipsillä! Nuo ovat ihan parhaita, eivät litistä kasvia, mutta pysyvät silti hyvin paikoillaan.

Sama kaari myös aiemmassa kasvissa vähän suuremmassa koossa. Vasemmalla lähtötilanne, oikealla tilanne vuoden jälkeen - lisää tähän vielä toinen kasvupuolikas niin köynnös oli jo sen näköinen, että kaarta näkynyt enää milliäkään.

Eli vähän järeämpää tukikeppiä tarvitsi tilalle! Ja näin tein sen kierrättäen:

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 5/6

Isompi tukikeppi - se syntyy pahvista, paksua juuttinarua, muovipusseista (tai kelmusta) ja teipistä.

Mietin, että toimiiko, voiko onnistua ihan näin yksinkertaisista materiaaleista? Kokeillaan kuitenkin!

Niputin teipillä kolme kartonkikerrosta yhteen. Ei ollut valmiiksi paksumpaa ja tarpeeksi pitkää pahvia, joten kerroksilla mentiin. Toisen pään leikkasin v-muotoon. Muovitin pohjan teippaamalla ympärille kirkasta muovipussia. Sama se mitä muovia, kunhan on pahvi umpiossa eikä pääse kosteus läpi.

Sitten kierin juuttinarua yhtenä pötkönä pahvin ympärille. En käyttänyt mitään liimoja, ihan vain teipin pala alkuun ja loppuun. Voi sitten vaikka tarvittaessa purkaa ja käyttää köyden vielä johonkin muuhun.

 

Ja voila!

Pahvitukikeppi multaan ja kasvi ympärille. Tästähän tuli aika loistava, vaikka itse sanonkin. Edestä katsottuna tuki on leveä ja jättää osan kasvista varjoon. Pitää siis aina muistaa käännellä kasvia, jotta saa valoa tasapuolisesti.

Naurattaa muuten oma pohdinta, että voinko vain laittaa pahvin ympärille muovia - että kärsiikö kasvi siitä muovista jotenkin? Sitten muistin, että onhan niitä muoviruukkujakin, joten eihän se nyt mitään siitä kärsi.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 6/6

Ja jos haluaa pyöreää tukikeppiä niin senhän voi tehdä myös mistä vain pahviputkesta - ja jos ei ole pahviputkea niin vaikka sitten metalliputkesta. Tämä tässä on joku pyörään liittyvä tarpeeton metalliputki. En edes tiedä mikä se on ollut, mutta roskiin oli kuulemma menossa.

Paitsi, että ei mennyt roskiin vaan kukkapurkkiin!

Päällystin tämänkin ensin muovilla ja sitten korkkikontaktin ja -teipin jämäpaloilla. 

Tästä tuli aika kiva! Ylös putken päälle jätin pienen raon, johon saa kasvin pään hiusklipsillä paikoilleen.

Että kierrätyksellä mentiin, ensin olin menossa kaupoille ostamaan bambu- ja kookostukikeppejä, mutta enpäs sitten mennytkään. Nolla budjetilla kierrättäen tukikepit kaikissa mitoissa, kyllä onnistuu!

Kohotuskorista amppeli

Oli kohotuskori ja leivonta, nyt on vain amppeli ja ihana sisustuksen yksityiskohta.

Tämä on ehtaa kierrätyskässää, tuli nollabudjetilla uusi amppeli vanhasta käyttökelvottomasta kohotuskorista.

Kohotuskori oli ennen muinoin aktiivisessa käytössä, kunnes huomasin hupsanssaa, siinähän oli ihan pikkuruisia homepilkkoja pitkin sisäpintaa. Ei luonnollisesti ollut enää turvallinen leivän kohottamiseen, mutta en halunnut heittää koria poiskaan.

Aika kauan se pyöri ylimääräisenä kunnes tajusin missä kohotuskori on vielä kiva ja käytännöllinen!

Otin paksua muovia (alkujaan sellainen pussi, jossa tuli saunatakki!) ja niittasin sen korin reunoista sisäpuolelta kiinni. Sitten leikkasin ylimääräisen muovin ympäriltä pois.

Tämä muovi on tarkoitus estää amppelikorina vesipirskeiden imeytymisen koriin. Käytän ruukun alla vielä lautasta, mutta tuplasti suojaa kosteudelta voi olla hyväksi.

Ensin mietin makrameeta, mutta sitten ei solmut inspiroineet. Päädyinkin punomaan makrameelankaa itsensä ympäri niin sain vähän kuin ohutta köyttä. Sitten kiedoin puuvilalankoja niihin kohtiin, joihin olisin tehnyt makrameella solmut. 

Värit, haalean vaaleanpunaisen ja murretun oranssin, valitsin täysin amppeliin tulevan kukan ja amppelin taakse jäävän verhon mukaan. 

Tein tämän amppelin rionjuorulle, joten sen lehtien väriin sopii hyvin vaaleanpunainen. Oranssi saa taas pilkahtaa muutamasta paikasta, ne istuvat hyvin verhon väriin.

Kokonaisuus näyttää mielestäni tosi kivalta! Rionjuoru toivottavasti viihtyy tuossa hyvin, valoakin saa nyt kaamoksen aikaan paremmin, kun on ikkunan edustalla.

Ja tuli kohotuskorillekin uusi käyttötarkoitus. 

Ruukkujen muodonmuutos

Pienet saviset kuukkaruukut kylpivät varmaan viimeisissä kunnon auringonsäteissä ennen kaamosta.

Poimin nämä ruukut mukaani kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta. Katson aina onko myynnissä pieniä kukkaruukkuja ja kas, nämä sai ihan ilmaiseksi ottaa mukaansa!

Pari oli sellaisenaan ihan käytettävissä, mutta kolme oli...mielestäni hyvin rumia. Ehkä jonkun lapsen tekemiä? Sinänsä värit ihan kivat, mutta silti ei ehkä sellaisenaan nyt nappaa. Kolmannessa oli joku servettilakkakoristelu ja vieläpä pääsiäisteemalla.

Päätin, että uutta pintaa vaan, kyllä siitä komeutuvat!

Jännä vain, että pestessä huomasin noiden maalien jotenkin reagoivan. Alkoi paikoin kuplimaan. Ihan laitoin yöksi vesikulhoon likoamaan ja paikoin sain liuskoina maalia pois. Jännä, mitätähän maalia olivat? Paikoin kuitenkin oli tosi tiukassa, ei lähtenyt vaikka rappasin vähän veitsellä.

Ruukkujen pinta oli siis hyvin epätasainen. Vaati 2-3 pohjamaalikerrosta, että alkoi olla edes vähän tasaisuutta kyljessä. Vasta sen jälkeen sain lopullisen maalikerroksen maalattua.

Ja tällaisia niistä tuli!

Hempeitä, vähän leikikkäitä, iloisia kaikissa pastellisävyissään.

Tämä oli hyvää treeniä! Ja treenillä tarkoitan sitä, että hyväksyy epätasaisuuden ja siveltimen jäljen näkyvyyden. Teki mieli vetää mustat kuviot tussilla tai hinkuttaa jollain millisiveltimellä reunat skarpeiksi, mutta päätin että ei, Nyt saa kädenjälki näkyä. Pinta on edelleen epätasainen ja ei epätasaiselle saa tasaista jälkeä vaikka kuinka hinkuttaisi. Plus, että ruukku on niin mahdottoman pieni, että kukaan (en edes itse) katso sitä niin läheltä, että se hinkutus milli milliltä olisi sen arvoista.

Laitoin pieniin ruukkuihin keväällä saaduista pistokkaista talven varalle ns. back-up-pistokkaat. Siinä värinokkosta (mikä vaativa draamailija), pantteriköynnöstä (ei valita mistään ja ah, tuo lehden upea kuviointi!) ja keskellä edessä kitukuolemaa tekevän korallikaktuksen taittunut jämä. 

Mutta ruukut on kivat - ja ilmaiset! Tämä siis muistutukseksi ja inspiraatioksi: katsokaa aina saa ottaa -osastot, sieltä voi löytyä kaikkea kivaa, kun vain antaa niille vähän pintaremppaa!