2 x Koiran muistotassut

Tämän postauksen tekeminen tekee kipeää enkä oikein tiedä millä muulla sanoin tämän aloittaisin. Kuvasta ja otsikosta voi päätellä: kun koira on poissa, jäljelle jää vain ikävä ja pienen tassun jälki.

Aloitan alusta.

Rakas koirani Cora kuoli marraskuussa. Kohta kaksi kuukautta sitten. Se tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Ikävä tulee edelleen suurin aalloin. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi Coraa.

Ks. postaus: In memoriam Cora

Saimme uurnan mukana tuhkaamosta Coran tassun jäljen korttipohjassa. Se on ollut meillä esillä uurnan vieressä ja pitkään olen sitä katsonut, että pitäisi muistaa ostaa sille joku klassinen, valkoinen kehys.

Sitten kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta bongasin tämän sinisen Ikean puukehyksen! Kyllä siitä valkoinen saadaan. Samalla peittyy niin räpsäkkä väri kuin pinnan naarmutkin.

Ensin vedin tasaisen harsokerroksen eli ihan vaan vähän pohjavärin peitoksi ja kiiltävän pinnan liimaksi eli lopullisen maalin ns. tarttumapinnaksi. En käyttänyt sivellintä, vaan vaahtomuovin palaa, jolla vain vedin maalia. Maali oli jo vähän kuivahtanutta ja sopi tähän hyvin: paksua ja jämähtänyttä, jolla sai hyvin kiiltävän, tasaisen pinnan puumaisen rouheammaksi.

(Vanha jääkaapin ovessa ollut kalenteri sopii loistavasti maalausvaiheen suojapaperiksi.)

Sitten toinen ongelma!

Kehyksen muovinen "lasi" oli naarmuilla. Tässä ei näe, mutta valkoista korttia vasten näytti tosi pahalta. Koska minulla ei ollut sopivaa lasia mistään muusta kehyksestä, mietin mitä kirkasta materiaalia olisi korvikkeeksi?

Muovitasku! Kortti taskun pohjalle, ylimääräisen leikkaaus ja reunojen teippaus napakasti kortin nurjalle.

Siis täydellinen ratkaisu! 

Ei yhtään voisi arvata, että kehyksessä ei ole lasia, eikä pleksiä. Ihan vaan ohut muovitasku pölyn suojana.

Muovitaskuksi sopii kaikki kirkkaat (ei mattapintaiset, niistä ei heijastu kuva läpi yhtä kirkkaasti) taskut. Mitä paksumpi, sitä parempi. Löperömmät taskut saattaisivat aaltoilla pinnalla.

Pari päivää ennen Coran eutanasiaa, painoin Coran jäljen ilmakuivuvaan Fimo Air -massaan. Muotoilin sen pyöreäksi ja ripustin satiininauhaan. Tämä jäi viimeksi "Coran kanssa yhdessä" tehdyksi käsityöksi.

Ks. kaikki postaukset Koiralle-kategoriasta ja kaikki Cora-aiheiset postaukset.

Laitoin massatassun kehyksen kulmaan. Kiinnitin sen paikalleen kehyksen taakse teipillä niin ei pääse putoamaan. Siinä ovat yhdessä, tassun jäljet. 

"Tähtinä yötaivaalla tuikkii onnellisten tassujen muistot."

Nopea älylelu koiralle (Ompele tilkuista osa 2)

Lisää tilkkuista asiaa!

Tänään on valtakunnallinen eläinten päivä ja mikäs olisi sen parempi tilkkupostauksen aihe kuin nopea ja helppo tee-se-itse älylelu koiralle?

Ks. Ompele tilkuista osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

Ei, se ei ole nuppineulatyyny, heh! Se on älylelukuutio! Kirjaimellisesti siis pehmeä kuutio (toisin sanoen ontto), jossa on kulmissa aukkoja ja jota voi rettuuttaa, jotta aukoista saa herkkuja ulos. 

Helppo ja nopea ohje:

DIY: Nopea älylelu koiralle

Mitä tarvitset? Vain noin 19x25 cm kokoisen palan tilkun, joka ei purkaannu reunoista. En tiedä mitä verhoilumatskua tämä tilkku on, mutta on hyvin keinonahkaan verrattavissa. Vahvaa, venymätöntä, sellaista mihin ei ainakaan pienen koiran hampaat heti iske läpi.

Leikkaa tilkku kuuteen tasaiseen osaan. Lovita vastakkaiset kulmat*. Huomioi loven suuruudessa se, että sauma vie osan tilasta. Aukko on hyvä olla ainakin sormen läpi mentävä.

* Voit myös lovittaa kaikki kulmat, jolloin kuution jokaiseen kulmaan tulee aukko. Se helpottaa kuution ompelua (= ei ole niin väliä tuosta palojen asettelusuunnasta) ja helpottaa myös koiraa, kun aukkoja on enemmän.

Asettele palat kuvan tapaan, kasaa klipsuilla reunat oikeat puolet vastkkain ja ompele yksi saumat yksi kerrallaan yhteen. Jätä yksi laita auki, käännä oikeinpäin ja ompele viimeinen sauma oikealta puolelta kiinni.

Ja sitten se on valmis! Tämän valmistamiseen ei mene kauaa aikaa.

Sitten kokeillaan mitä mieltä meidän koiravanhus on uudesta virikelelusta:

Ensin maanista tuijottelua, ravistelua ja heilumista. Ihan mahdostonta saada edes yhtä hyvää kuvaa. Parempi vain luovuttaa, kyllä näistä pointin näkee.

Huom! Jos teet tämän (tai muun postauksen alla olevan vinkin mukaan) koiralle älylelun, anna koiran leikkiä älylelun kanssa vain valvotusti. Jos koira on hajottavaa sorttia (mitä meidän Cora ei ole onneksi), kannattaa seurata tarkkaan ettei itse tehdystä lelusta irtoa mitään ei syötävää koiran nieltäväksi.

Ja lopuksi makuultaan pedissä lelun hatistelua. Siinä se oli puoli tuntia tuusasi, että tuli viimeinenkin nami ulos. Ajattelin jo, että pitää tehdä lisäreikiä, mutta toisaalta jos se viihtyi sen kanssa niinkin pitkään ihan itsekseen, sehän on vain hyvä!

Katso myös nämä älylelut koiralle:
Älylelu eli taskullinen pehmokuutio postaus 1 ja postaus 2
Kahden minuutin piilopussi - ihan superhelppo! Sopii myös aloittelijoille
Koiran leikkimatto (aktivointimatto)
Snuffle-matto

Kahden materiaalin hetivalmis älypeli

Hetivalmis kahden tarvikkeen älypeli koiralle

Hetivalmis älypeli koiralle! Tämä on niiiiiiin superhelppo. 

Pitemmittä puheitta: hetkessä valmis, et tarvitse kuin tyhjiä vessapaperirullia ja narua. Pitkä neula on plussaa.

Näin se onnistuu: taita rullan päät limittäin ja puhko neulalla yläreunaan keskeltä naru. Tee kaikille sama. Naruun voi tehdä solmun ekan ja vikan rullan viereen.

Ja sitten se onkin valmis! Nyt saatat miettiä, et mitä ihmettä.. mutta todella - tämä ei muuta tarvitse!

Sitten vain ripustat naruista rullapötkön sopivalle korkeudelle (eli korkeimmillaan koiran leuan korkeudelle) esimerkiksi kahden tuolin selkämyksen väliin - narun ei tarvitse olla liian napakka. Nameja rulliin sisään ja sitten on koiran peliaika!

Tässä jo kovasti sopivan etäisyyden päästä ihmeteltiin, että mitä se emäntä tekee. Hämmentävää, voisi kirjoittaa mummokoiran ajatuskuplaan. Yleensä vessapaperitrullat on niitä mitä Cora saa tuhota lattialla.

Vähän piti kannustaa, mutta kyllä se sitten tajusi mitä on kyse! Järkeviä kuviahan ei tästä taas saanut, mutta ymmärrätte pointin. Hutkimista joko päällä tai tassulla (no tassuille piti korkeutta tälle minikoiralle laskea) niin kyllä sieltä sitten palkinto tipahteli. Cora jaksoi tätä yllättävän kauan! 

Lopuksi voi narut avata ja laittaa rullat odottamaan seuraavaa leikkihetkeä. Rullia voi käyttää uudelleen niin kauan kuin ovat hyvät.

Huom! 

Jos toteutat tämän tai vastaavan idean niin älä jätä koiraa yksin pelin kanssa. Tämä on hyvää yhteistä tekemistä, hauskaa seurattavaa ihmiselle että haastavaa puuhaa koiralle. 

"Lisää!"

Näillä koirahulinoilla toivotan hyvää vappua! Me vietetään koiramummelin kanssa rauhallista vappua kotona ihmisten ja koirien herkkujen kanssa, nam!

Katso myös nämä ommeltavat älylelut koiralle:
Älylelu eli taskullinen pehmokuutio postaus 1 ja postaus 2
Kahden minuutin piilopussi - ihan superhelppo! Sopii myös aloittelijoille
Koiran leikkimatto (aktivointimatto)
Snuffle-matto

Lahjapankki osa 3: Aktivointimatto koiralle

Lahjapostaus osa kolme! (Apua, tällä tahdilla esittelen joululahjoja vielä pääsiäisenäkin!)

Ks. Lahjapankki 2022:
osa 1: Uniikit pelikortit omilla kuvilla (3 toteutustapaa) / osa 2: Kukkakoristeiset soijavahakynttilät

Tämä on aktivointimatto koiralle! Vähän kuin leikkimatto vauvalle, mutta noh - vain koiralle.

Siinä on taskuja, suikaleita, putkia, pötköjä ja vaikka minkälaista röyhelöä ja lokeroa.

Kokonaisuutena matto näyttää tältä. 

Maton härpäkkeisiin on tarkoitus piilottaa nameja. Tein piilopaikkoja paljon (no niin paljon mitä sain mattoon mahtumaan), koska Cora on sellainen koira, joka tykkää etsiä herkkuja. 

DIY: Aktivointimatto koiralle

Miten maton tein?

Ensin leikkasin pohjafleecekankaan ja ompelin siihen keskelle suikaleista röyhelöisen kukan ihan summittain vain suikaleet reunoista kiinni, ompelu keskustasta alkaen spiraalimaisesti. 

Härpäkkeet lisäsin kukan ympärille pienissä erissä. Muutama nuppineuloilla paikoilleen ja ompelu. Fleece on hyvä ja helppo, ei tartte mennä luotisuoraan niin ihan hyvältä se silti näyttää. Ompele reilulla varalla ja leikkaa lopuksi ylimääräinen reuna pois. Aplikointisakset on hyvä apuri reunojen leikkaamisessa.

Hräpäkkeiden jälkeen ompelin taustakankaan oikeat puolet vastakkain ja kääntöaukon kautta koko matto ympäri. Sisälle laitoin sellaista muovieristettä mitä on yleensä selkärepuissa. Sisälle meni noin neljän repun pehmukkeet. Tikkasin ne yhdeksi levyksi, joka oli koko mattoa vähän pienempi. Levyn tarkoitus on pitää matto suorassa - ja muuten hyvin pysyykin, vaikka koira päällä tassuilla kuopisi taskuja!

Lopuksi tikkasin vielä reunat ja suljin kääntöaukon siinä samalla. 

On muuten ihan koko helahoito kierrätetty. Pohjafleece vanhasta jättifleeceolotakin-mikä-lie-hirvityksen selkämyksestä, kaikki päälliset fleece- ja college- ym. jämistä, pohjakangas oli jotain mitä lie jämäpalaa. 

Vinkki! 

Kannattaa tehdä taskuista ym. härpäkkeistä sen kokoisia, että koiran kuono mahtuu niihin. Mikään ei saa olla sellainen, että tassu jäisi niihin kiinni. 

Plus ommella kannattaa kaikki reunat vahvistaen, jotta ei lähde pienestä venytyksestä repeämään.

Ja voin kertoa, matosta on niin tykätty!

Valokuvaaminen mahdotonta, mutta hahmotatte: kovasti yksi heiluu, etsii, kuopii ja etsii.

Olen iloinen, että toteutin tämän. Pitkään (varmaan yli vuoden) mietin maton toteuttamista, mutta en saanut aikaiseksi. Vähän himmailin, koska mietin kannattaako vanhalle koiralle enää tehdä näin työlästä hommaa, mutta toisaalta - vanha koira erityisesti tarvitsee tällaista nenätyötä vaativaa puuhastelua ja aktivointia. Cora on siinä iässä (16!!!), että ansaitsee kaikki mahdolliset leikit ja aktivoinnit.

Halusin, että maton saa nätisti pakattua pois (jotta ei loju missä sattuu pitkin päivää silmän riesana), joten lisäsin kulmaan kangasvyön, joka yltää maton ympäri. Käännän kaksi vastakkaista kulmaa keskusta kukan päälle ja sitten rullaan pötköksi, kangasnauha pötkön ympäri ja pään tarranauha sulkee koko homman. Näppärä paketti vaikka itse sanonkin. 

Ja kun aiemmin sanoin, että koko helahoito on kierrätettyä niin lisätään vielä, että niin todellakin on: myös tuota nauhaa ja tarranauhaa myöten. Kangasnauha on vanhan puuvillakassin hihnaa ja tarranauha on jostain purettua. Oli vähän rispaantunutkin, mutta tähän vielä oikein hyvä.

Ja paketista, kun oli puhe niin loppukevennyksenä leikkimaton paketointi! Tältä näytti lahja paketoituna. Laitoin ihan kuusen alle. Käärin roskakuntoiseen pakkauspaperiin, joka oli sen verran iso, että sain käärästyä rullan paperiin ilman mitään kiinnityksiä. Kun ei ole nauhoja eikä teipin teippiä, sai koira repiä ja riehua paperin auki - se oli aktivointia jo itsessään.

Katso myös nämä ommeltavat älylelut:
Älylelu eli taskullinen pehmokuutio postaus 1 ja postaus 2
Kahden minuutin piilopussi - ihan superhelppo! Sopii myös aloittelijoille

Snuffle-matto

10 lahjaideaa koiralle - mukana koirankeksiresepti!

Joulu lähestyy, joten otin asiaksi nostaa esille lahjaideoita koiralle! Koska eihän koirakaveria saa unohtaa.

Meillä on meidän koira lahjottu aina jouluna ja syntymäpäivänä - joka on myös TÄNÄÄN! Cora, blogin vieraileva tähti, on jo kuusitoista vuotias. Niin se vain vielä porskuttaa. Vähän alkaa tahti hidastua, mutta edelleen on kovin virkeä kaveri. 

Keksin antaa syntymäpäiväsankarille keksejä lahjaksi! (No annoin myös uuden pehmolelun, koska mummokin ansaitsee uusia leluja. Ostin sen käytettynä kirpparilta.) Mutta ennen kuin päässään kekseihin ja superhyperhelppoon keksireseptiin, kurkataas muita hyviä ja helppoja lahjaideoita koiralle! 

10 lahjaideaa koiralle!

Lahjaidea koiralle 1/10: 

Helpot koiranlelut

Lähdetään helposta klassikosta: pehmopallosta! Jos koira ei ole kirurgia leikkivää sorttia eli ei vedä pehmoja heti auki, pehmeä lahja voi olla koiralle ihan paras lahja. Ja myös mukavaa tekemistä omistajan kanssa, kun saa kopitella pallolla! Pallon voi ommella eri kangastilkuista zero waste -henkeen.

Ks. pehmopallon ompeluohje

Katso myös: Vinkkejä: näin teet koiralle leluja ja kuvista esimerkiksi hauska Pizza-lelu ja emoji-lelut!

Lahjaidea koiralle 2/10: 

Älylelu kangastilkuista

Kun haluat haastaa koiraa, anna lahjaksi älypehmolelu! Se on yksinkertaisimmillaan tilkuista tehty kuutio, jossa on taskuja. Kuutio on pehmeä ja koiran pitää käyttää tassujaan ja kuonoaan, jotta saa pyöriteltyä namit piiloistaan ulos. 

Kuvan prototyyppi oli trikoo- ja collegepaloista ja kuutio sai sen verran käyttöä, ettei kauaa kestänyt. Perään tein viime jouluna farkusta kestävämmän version - ja siitä todella tuli kestävä! Kuutio on edelleen käytössä, joskus viikottain, joskus parikin kertaa päivässä. Välillä on koneessa käynyt pesussakin.

Ks. älylelun ompelu-ohje / katso myös tyylikkäämpi kokomusta älylelu farkusta!

Lahjaidea koiralle 3/10: 

Koiran piilopussi

Tämä on myös älylelu, mutta edellistä PALJON helpompi. Vähän sellainen last minute -lahja. Jos et muuta keksi, ompele piilopussi. Se on kaksi kappaletta yhteen ja labyrinttimaisesti muutamia ompeleita. Namipussi kylkeen ja eikun koiran äly hommiin!

Tämän piilopussin ravistelusta Cora on tykännyt tosi paljon. Se on niihin hetkiin, kun on vähän turhaa energiaa ja voi vähän ravistella ja riehua (kuusitoista vuotiaallakin tulee vielä välillä melkoisia iltavillejä).

Ks. ohje koiran piilopussin ompeluun

Lahjaidea koiralle 4/10: 

Snuffle-matto

Hajuaistiakin voi harjoitella ja ruokaakin voi syödä snuffle-maton piiloista maltilla. Eli tämä on hyvä lahja hotkijakoirille! Valmiita voi ostaa, mutta näitä mattoja voi tehdä myös itse! Vaikkapa vanhan pöytätabletin päälle vanhan fleecepeiton suikaleista. Mitä enemmän suikaleita, sitä parempi.

Ks. ohje snuffle-mattoon

Lahjaidea koiralle 5/10: 

Koiran oma taideteos

Pieni taulu, jonka onkin taitellut koira itse? Oi, kyllä! Tämä voi olla hauska lahja - paitsi valmiina ei tosin enää koiralle, mutta omistajalle. Lahjan voi myös vähän toteuttaa DIY-tarvikepakettina. Taulupohja, pienet tuubit maaleja, suljettava pussi ja jotain koiran herkkutöhnää sekä ohje kylkeen - sitten vain taiteilemaan. Miten? Katso alla olevasta linkistä lisää.

Ks. taidetta koiran kanssa 

Lahjaidea koiralle 6/10: 

Pita-peti

Pitaleipä-peti on kirjaimellisesti kuin pitaleipä! Se on pehmeä ja lämmin tasku kaikille niille koirille, jotka tykkäävät kaivautua viltin tai minkä vain pehmoisen alle nukkumaan. Kääpiöpinseri on luolakoira ja Cora nukkuu 90 % nukkumisistaan peiton tai viltin alla. Pitaleipäpeti on ollut nerokas etenkin muualle lähtiessä. Koira taskuun kuin kengurunpoikanen ja koira nukkuu missä ja miten vain - tutussa pienessä taskussaan.

Ks. ohje pita-petin ompeluun

Lahjaidea koiralle 7/10: 

Koristellut koirankupit

Koirakin ansaistee tyylikkäät ruokakupit. Osalle toimii tietynlaiset, mutta jos keraaaminen voisi olla koiran juttu - koristele ne! Voit koristella kupit posliinitussilla (kovetus sähköuunissa niin kestää myös tiskikoneen) tai vaikka sisustuskontaktijämillä. Miettikää, koristelin nämä kupit teipillä vuonna 2016 ja toinen on edelleen teipattuna! Ollaan pesty kuppi käsin, muutaman kerran vahingossa käynyt tiskikoneessakin eikä kiinni jäämähtänyt teippaus ole ollut moksiskaan. Harmi, että toinen kuppi kolahti rikki pari vuotta sitten.

Ks. teippikoristellut koirankupit / Posliinitusseilun ohje (+ideoita) pähkinänkuoressa

Lahjaidea koiralle 8/10: 

Koiran makuualusta kierrättäen

Koiran makuualustan tai pedin voi ommella täysin zero waste hengessä, kun leikkuujätteet käyttää pedin täytteenä. Muhkuraisen täytteen välttää, kun jaksaa vain leikata tarpeeksi pieneksi silpuksi jämät. 

Ks. koiran makuualusta kierrättäen

Lahjaidea koiralle 9/10: 

Helppo koiran pipo

Koirille voi ommella tosi paljon erilaisia talvi- ja kuratamineita, mutta ei mennä niihin nyt, koska en luokittele koiranvaatteita lahjaideana helpoiksi. Mutta koiranpipo on helppo!

Kaikki pystykoirat, joilla on about paperinpaksuiset korvat (kuten kääpiöpinsereillä), voivat saada tosi helposti pakkasella (tai viimalla) paleltumia korviin. Cora saattaa jopa vinkua kivusta, jos pipo on unohtunut matkasta.  

Helppo koiranpipo valmistuu vaikka neulepaidan hihasta tai muusta neuletilkusta. Se on vähän kuin tuubi, mutta hiukan kaarevaan muotoon ommeltu, jotta pysyy paremmin päässä.

Ks. ohje koiran pipon ompeluun

Lahjaidea koiralle 10/10: 

Helpot koirankeksit

Ja sitten uusin lahjomus koiralle! Kokeilin uutta koirankeksireseptiä. Se on helposti muokattavissa sen mukaan kestääkö koira vehnää. Jos ei, kokeile kaura- tai riisijauhoja. Keksit eivät sisällä mitään kummallista ja myös ihminen voi niitä syödä - tosin maku ei ole kummoinen. Jos koira pitää maapähkinävoista, se tykkää myös näistä!

Ks. koirankeksien resepti alla

DIY: Koirankeksit 

1-2 dl jauhoja (vehnä-, riisi- tai kaurajauho)
1 banaani
1/3 dl maustamatonta, sileää maapähkinävoita (katso ettei ole lisättyä suolaa tai sokeria)

Soseuta sauvasekottimella jauhot ja banaani. Itse laitoin 1,5 dl kaura- ja riisijauhoja sekaisin. Lisää maapähkinävoi ja sekoita. Siirrä jääkaappiin noin 30 minuutiksi. 

Ota noin puolet taikinasta ja kauli suoraan leivinpaperin päälle. Jos tarttuu, ripottele jauhoja väliin. Painele muotilla keksejä ja poista ylimääräinen taikina. Toista kunnes taikina on vähissä ja voit loput vain painella sormin leivinpaperille "nöttösiksi". Paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia uunin keskitasolla. Paistoaika riippuu keksien paksuudesta, joten seuraa etteivät keksit pala. Anna jäähtyä kokonaan ennen koiralle tarjoilua. Säilytä keksit purkissa huoneenlämmössä.

Ohjeella tulee noin 15-25 keksiä muotin koosta riippuen. Itse sain 21 keksiä tuolla muotilla. Säilyvyydestä tuskin tulee siis ongelmaa, koska keksejä ei ole valtaisa määrä.

Hyvää syntymäpäivää rakas pikkukoirani! 

Tänään ollaan herkuteltu, käppäilty mummotahtiin pikkupakkasessa, leikitty synttärilahjan kanssa, nukuttu päikkärit ja ehkä vähän herkisteltykin - yhdessä ollaan kuljettu jo niin pitkä taival. Olen kiitollinen kaikesta yhteisistä vuosista ja superkiitollinen jokaisesta tulevasta yhteisestä päivästä. Olkoon niitä vielä paljon jäljellä.

Koiralle talvitakki leggareista (+ 5 vinkkiä koiranvaatteiden ompeluun)

Koiranvaatteet, niitä on kyllä tullut tehtyä vuosien varrella monenlaisia. Ja nyt tänään taas!

Cora täyttää ensi kuussa jo kuusitoista(!!). Kuusitoista talvea takana ja siihen aikavyyhtiin mahtuu aika monta talviasua. Muutama on ostettu, mutta aina itse tehtyihin palattu - ne istuvat paremmin, kun saa räätälöityä koon paremmin.

Viime talvena sinniteltiin toissa vuoden "villapaidalla". Se oli hyvä, kunnes päälle puettavat valjaat hinkkasivat kylkiin kevääseen mennessä kunnon tuuletusaukot. Päätin, että seuraavaa en tee enää neuleesta tai mistään mikä voi tuolleen hankautua puhki.

Ks. postaus: hupullinen talvitakki neuleesta / minihuppari minikoiralle (tämä postaus on blogini alkutaipaleelta ja on vuodesta toiseen vielä edelleenkin blogissani yksi hakukoneen katsotuimpia).

Uuteen talvitakkiin valitsin materiaaliksi vanhat leggarit - ja oikein kaksin kappalein!

Päällä on ns. talvilegginssien lahkeet, vuorena sellaisten typerien pörröleggareiden nurja puoli (ihan hirveen paksut leggarit, jotka a) hiostivat ja b) hiostivat ja c) sanoinko jo, että hiostivat?). 

Ajattelin, että pörröleggarit kirppiskasasta (kukaan niitä osta, vaikka muuten käyttikset, koska typeräkin näkee, että ne on yhdet pätsipöksyt) ovat hyvä vuorikangas - koiralle lämmin ja näyttää myös söpöltä.

Tähän en tehnyt huppua, vaan käytännöllisemmän ratkaisun. Huppuhan ei pysy päässä vaan on lähinnä koristeellinen osa. Tässä on nyt taitettava tuubikaulus! Kuvassa kaulus koko pituuteen levitettynä (äh, piti tehdä kahdesta kappaleesta päällinen, ei muuten riittänyt pituus).

Eikö ole muuten aika söpöt nuo lahkeet? Jäi kappaleiden leikkaamisesta sopivat suikaleet pörröleggareista, joten ompelin ne vielä lahkeiden somistukseksi.

Ja tältä se näyttää päältä! Kaulus alhaalla, kaulus ylhäällä. Ihan pakkasilla varmasti käytetään lisänä vielä koiran pipoa eli neuletuubia, joka suojaa nuo hurjan ohuet hörökorvat paleltumiselta.

Ks. ompele koiran pipo (+ ohje)

Viisi vinkkiä koiranvaatteiden ompeluun:

Vinkki 1. Voit hyvin käyttää käyttökelvottomaan kuntoon mennyttä neule- tai collegevaatetta materiaalina. Koiranvaatteisiin kelpaa jo olemassa oleva, sinun ei tarvitse ostaa uusia kankaita koiranvaatteisiin. Jos tarvitsee päälle vedenpitävyyttä, voit hyvin käyttää vaikka vanhaa tuulitakkia (vaikka kirpparilta?), lasten rukkasia tai sadehousuja tai vaikkapa kangasta sateenvarjosta.

Vinkki 2. Leikkaa aina hyvin reilut saumanvarat, jotka jättävät hyvin säätövaraa. Huomaa, että vaate ei saa koskaan olla liian napakka. Liikkumaan pitää pystyä. Jos koira ei kävele normaalisti, voi lahja hangata tai ottaa mahasta kiinni. 

Vinkki 3. Kokeile useasti! Coran mielestä sovitus on piinallista ja epäilyttävää, mutta herkuilla siedettävää. Reiluilla saumanvaroilla voit ommella suoraan ja säätää sovittaessa. Käytä merkkaamisessa liitukynää tai hakaneuloja - älä käytä nuppineuloja, etteivät ne pistä koiraa.

Vinkki 4. Päätä pidätkö valjaita vaatteen alla vai päällä. Jos alla, tee klipsin kohdalle aukko, jotta saat hihnan kiinni valjaisiin. Jos taas alle, varmista että saat valjaat sen verran väljäksi, että saat vaatteen alle.

Vinkki 5. Tarkista, että mikään sauma etenkään valjaiden kohdalla ei paina. Saumuria voi hyvin käyttää, voit tarvittaessa "litistää" ne esim. lahkeiden suista muutamilla ommelpistoilla. Tämä auttaa myös siinä, ettei kynsi tartu pukiessa saumurin ompeleisiin.

+ Ekstravinkki! Vaatteen voi hyvin tehdä pienelle koiralle ilman kiinnityksiä eli kehon ympäri kulkevia ärsytystarranauhoja, jotka imevät vain kaikki koirankarvat ja lakkaavat toimivasta ennen tammikuuta. Opetat vain koiralle kuinka nostaa tassut lahkeisiin (kädellä aina avustaen). 

Nyt olemme koleisiin aamuihin valmiita! Ei tarvitse mummon hytissä liian ohuella takilla (syksy menty trikoisella versiolla, jonka ompelin trikoopuserosta). Onneksi Cora on aina antanut pukea talvikamppeet päälle. Ei ongelmia, jalat sujahtaa helposti lahkeisiin. Pois riisuminenkin on kätevää, ottaa vain vaatteesta niskan kohdalta kiinni niin koira osaa itse peruuttaa itsensä vaatteesta ulos!

Vielä pitäisi uudet talvitöppöset tehdä, mutta se onkin sitten ihan eri blogijuttu se.

Ks. postaus: Koiran pusero trikoopuserosta

Zero waste -peti koiralle

Tässä on toimistokoira Titi!

Työkaverin koira Titi ilahduttaa töissä toimistolla minua joka työpäivä. Ihana Titi! (Hän on australian labradoodle, mini sellainen.) Mutta nyt minä pääsinkin ilahduttamaan ja yllättämään Titin!

Ompelin yllätyksenä Titille oman petipaikan! Oli siinä oma lehmä ojassa, kun koira oli tykästynyt ja ominut minun seisontamaton. Halusin sen omaan käyttöön takaisin, jotta voin myös seistä taas pöydän äärellä. 

Otin maton pois (voi sitä koiran pettynyttä ilmettä) ja korvasin sen kuninkaallisen punaisella pehmoisella alustalla.

Tein koko petin täysin kierrätysajatuksella - sisus mukaan laskettuna!

Löysin työpaikan kaapista kaksi iän vanhaa fleecetakkia. Lie vuosiin olleet käytössä. Toisessa oli reikä, toisessa maalitahra ja kummassakin vielä iän vanha logo. Joten hyvää leikkuumateriaalia!

Selkäosista sain toisen puolen, toisen puolen leikkasin hihoista suikaleina. Käytin kaikki pituudet mitä vain takeista sai. Onneksi olivat ainakin XL-kokoisia takkeja, jotta petipaikasta tuli tarpeeksi suuri koiralle.

Täytteeksi laitoin kaiken leikkuujämän mitä takeista jäi. Silppusin ne pieneksi mössöksi ja lisäsin mukaan myös saumurisilppua.

Muutaman kappaleen säilytin leikkuujämistä. Tein niistä hauskat hapsut pedin kulmiin! 

Kahdesta fleecetakista jäi jäljelle vain nämä. 

Täydellistä zero waste -ompelua! Jäljelle jäi vain neljä sirkkaa ja pari pikku suiroa, jotka olisivat voineet mennä myös tyynyn täytteeksi, jos vain olisin huomannut niiden tipahtaneen lattialle. 

Ratkoin fleecetakeista myös vetoketjut pois. Sain kaksi pitkää vetoketjua ja neljä pienempää vetskaria taskuista plus helmasta pitkät pätkät kuminauhaa ja niihin kuuluvat pienet stopparit myöhemmin johonkin käytettäväksi. Kaikki käyttökelpoisia muuten niin käyttökelvottomista fleecetakeista.

Oli kiva kierrätysompelus ja samalla sai ilahduttaa toimistokoiraa. Hyvin hän on petipaikan ja mattovaihdoksen ottanut vastaan ja on viihtynyt tyynyllä oikein mukavasti työpäivien aikana.