keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus

Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus!

Ostin tämän pikkuruukun kierrätyskeskuksesta ja ennen kuin kotona ehdin ottaa sen edes käyttöön, tiputin sen. No niin, sinne meni. Vai menikö sittenkään? Rikki, mutta ei ole vielä roskaa! Korjaan sen!

Palat olivat isoja ja helposti toisiinsa liimattavissa. Liimasin ne pikaliimalla niin huolellisesti kuin vain kykenin. Tiesin jo liimatessa, että eihän ruukusta ehjää tule, ei sellaisenaan käytettävää.

Liimattu puolisko tarvitsee jotain tukea vielä pysyäkseen kasassa. 

Ei se oikeastaan edes haitannut, että tämä meni rikki - olihan jo ruukkua ostaessa ajatus päällystää säpäkkä pinkki joksikin neutraalimmaksi. Joten olisin varmasti tehnyt seuraavan joka tapauksessa, rikkoontuminen oli vain harmillinen pieni hidaste välissä.

Ensimmäinen vaihe! Maalaus. 

Sekoitin jokseenkin kuivunutta okraa ja valkoista akryylimaalia sudin paksuhkon kerroksen pintaan. Levitin suht huolettomasti, mutta koska maalin oli vain tarkoitus häivyttää pinkki sävy ja toimia pohjamaalina.

Sitten liimaus!

Leikkasin juuttinarusta ruukun pohjasta ruukun reunan yli yltäviä pätkiä ja liimasin ne kuumaliimalla ruukun pohjaan. Melko tiheästi vierekkäin. 

Sitten kiinnitin narut kolmen pätkän ryhmissä klipsuilla ruukun reunaan. Silleen semiväljästi, ei tiukasti. Ihan hyvin olisi voinut olla kaksi tai vaikka neljä lankaa per klipsu. Kolme tuntui tässä ihan hyvältä. Pääasia on, että lankaryhmiä on ruukun ympäri pariton määrä.

Ja alkoi punominen!

Tuollaisella lasten muovineulalla (jotta muovi ei raapisi akryylimaalia lasitetun ruukun pinnasta niin helposti) punoin juuttinarua ruukun ympäri. Kolme narua yli, kolme narua ali, kolme yli, kolme ali..

Alku oli vähän nihkeää, mutta kun pääsi vauhtiin ja hyvään rytmiin, neulaa pujotti jo puolen ruukun ympäri ja sitten veti narun kaikkien läpi kerralla - se nopeutti.

Otin niin pitkän narun kun vain pystyin kerralla työstämään. Kun oli aika ottaa uusi pätkä, vedin narun pään jo punotun osuuden alle kohti ruukun pohjaa. Aloitin uuden, pujottelin vähän matkaa ja päättelin narun alkupään myös jo punotun alueen alle.

Ja tässä lopputulos! Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus!

Lopuksi irrotin klipsit ja liimasin kuumaliimalla reunan sisäpuolelle. Jotta reuna olisi sileämpi, vedin päälle vielä kirkasta pakkausteippiä kierroksen. Ihan hyvä, pitää liimaukset ainakin paikallaan.

VINKKI!

En tiedä tekeekö kaikki muut tämän, mutta juuttinarun pinnan voi viimeistellä polttamalla! Esim. sytkärillä voi ns. liekittää (ihan siis silleen supernopeasti vain tuli lähelle) juuttinarun rösöiset langat. Ne palavat ja pinnasta tulee siistimpi. Polttoviimeistely kannattaa tosin tehdä vaikka tiskialtaan ääressä tai mahdollisuuksien mukaan ulkona paloturvallisuuden ja mahdollisten hajuhaittojen vuoksi.

Katsotaas vielä miltä ENNEN-kuva. Tältä se näytti ja...

..tällainen se on JÄLKEEN. Räpsäkkä pinkki väri on poissa, tilalla ihanan harmoninen ja neutraali sävy. Luonnonläheisempi, lämpimämpi ja lempeämpi.

Laitoin ruukkuun köynnöksestä pistookkaan juurtumaan. Sopiva pieni suojaruukku. Ja kaunis väriyhdistelmä tuo juutti ja raikas lehtivihreä.

Kyllä kannatti nähdä vaiva. Eipä voisi enää tästä tietää, että juuttinarun alla on rikkoontunut kukkaruukku. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Zero waste - käytä kaikki pakkausta myöten

Zero waste - se on elämäntapa, joka vahvasti kiinnostelee. Se on ehkä myös vähän utopiaa, mutta se on paljon sellaista mihin pitäisi tavoitella. Jos ei kokonaan niin edes jossain. 

Zero waste on myös yksi syy miksi tänä vuonna käsityötahti on ollut hiljaisempaa. Jotenkin pysähdyn entistä enemmän miettimään: teenkö jotain käsityötä tekemisen ilosta vai tarpeesta? Jos teen niin miten sen voi tarvittaessa purkaa ja uusiokäyttää? Uskallanko hankkia jotain, jääkö siitä käsiin pyörimään jotain turhaa? Jälkimmäinen kysymys pyörii mielessä myös usein kauppareissulla. Jos on kaksi tuotetta, valitsen mieluummin sen, josta tiedän, että mistä saan käytettyä jollain tapaa kaiken k o k o n a a n ja mistä ei tule yhtään mitään turhaa roskaa.

Otetaan tästä malliksi taatelit (erikoinen esimerkki vai mitä?).

Tykkään niin taateleista!

Jos roikun jääkaapilla ja tajuan, että oikeastaan kaipaisin vain jotain ihan pikkumakeaa, otan yhden taatelin. Se on oikeita herkkuja terveellisempi vaihtoehto ja saa makean himon pois. Taateli sisältää myös kuituja ja on useimmille ihan hyväksi suolistolle, joten tykkään myös käyttää taateleita esimerkiksi kakuissa ja muissa leivonnaisissa.

Uusin ihanuus on taatelivoi! Sitä voi (no lusikoida sellaisenaan, hih) käyttää smoothien makeuttajaksi, puuron päälle, jogurttiin.. 

Taatelivoi

paketti tai puolikas taateleita
tilkka vettä
vaniljaa tai vaniljauutetta
ripaus suolaa

Tee näin: Jos taatelit ovat kuivia, kiehauta vettä ja anna taateleiden hetki seistä vedessä. Valuta ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta vaniljalla ja ripauksella suolaa. Purkita. Taatelivoi säilyy jääkaapissa ainakin kaksi kuukautta ellei pidempäänkin.

Ja kun tein nyt uuden satsin taatelivoita, jäi paljon siemeniä. Niitä jäi myös taatelivälipalapalloista (ks. alempaa), joten mietin: mitä tehdä kaikille siemenille?

Kerran törmäsin sellaiseen erikoisuuteen kuin taatelikahvi.

Olen juuri sellainen, että tekee mieli kokeilla kaikkia pöhköjä keittiöhulluutuksia kuten taatelikahvia.

Taatelikahvi

1 dl taatelin siemeniä

Tee näin: Huuhtele siemenet, valuta ja levitä leivinpaperille. Paahda 200 asteessa noin puolisen tuntia (jos sinulla on kiertoilmauuni, samalla sähkönkulutuksella voi paista myös jotain leivonnaista ihan hyvin), max. 40 minuuttia. Varo polttamasta siemeniä ihan karrelle (itsellä meinas käydä just niin, ups). Jauha siemenet ja purkita. Keitä kuten kahvia (itse tein chemexillä, vajaa kahvimitta per kuppi).

Ja miltä se maistui?

No ei kahville. Ehkä joltain kahvin ja teen välimaastolta. Sanoisin enemmänkin taateliteeksi. Tähän sopisi hyvin vanilja ja ja tilkka kermaa. Ehdottomasti jatkojalostettava idea! Ja ainakin on täysin kofeiiniton lämmin juoma!

Kuvassa myös taatelivälipalapallot! (Nam nam nam!)

Taatelivälipalapallot pyöräytin sekaisin taateleista, kaurahiutaleista, kookosöljystä, vaniljasta ja kaakaosta. Mitat oli vähän sinnepäin, joten ei ole täsmällistä reseptiä. Taateleita ehkä 100 g, hiutaleita 1-2 dl, ruokalusikallinen öljyä, vähän vaniljaa ja pari lusikallista tummaa kaakaota. Nämä säilyvät reilun viikon jääkaapissa.

Ja takaisin kierros siihen zero waste -ajatteluun. Kun taatelit on syöty ja siemenetkin juotu, jäljelle jää tyhjät taatelipakkaukset.

Toinen heittäisi pahvinkeruuseen, mutta toinen voisi jemmata uusiokäyttöön - nehän on puhtaat ja siistiä pahvia. Useimpien taatelipakkausten pahvit saa auki kuin pizzalaatikot. Ne voi jemmata litteänä säilöön ja käyttää vaikka lahjojen paketoinnissa. Tai missä vain missä tarvitsee pieniä pahvilaatikoita.

Laatikot on siistejä sellaisenaankin, mutta päällystämällä saa vielä kivempia.

Tämän laatikon pohjassa oli rasvatahra, joten päällystin sen sisustuskontatipaloilla. Oli sopivia tuollaisia pieniä suikaleita. Kuviointi auttoi naamioimaan suikaleet, ei haitannut vaikka päällystämisessä käytti pieniäkin kontaktisuikaleita.

Ja niin sitä taas osti taateleita eikä roskiin mennyt niistä yhtään mitään, ei edes laatikkoa. Tottakai tämä yksi taateli-case on vain pieni murto-osa hiekanjyvästä maaapallolla, mutta omaa ilmastoahdistusta se hiukan helpottaa, kun pyrkii monessa asiassa siihen, että mitään turhaa roskaa ei tulisi omista kulutusvalinnoistaan. Aina se ei ole mahdollista, mutta laajemmassa kuvassa ajattelutapa opettaa muokkaamaan myös kuluttamistapojaan pitkällä tähtäimellä.

Loppukevennys!

Kokeilin keväällä myös taatelin kasvattamista, mutta näistä siemenistä ei ainakaan mitään viherkasvia tullut, vaikka kuinka kärsivällisesti odottelin. Kokeilin märkä paperikääre pussissa -tekniikkaa. Jos joku on saanut taatelin kotona kasvamaan kaupan siemenistä niin kuulen vinkkejä mielelläni. Joskus pitää kokeilla uudestaan tätä!

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Kolme tapaa kierrättää kestokassi

Kestokassit ovat tuttuja lähes jokaisesta kodista. Niitä tulee ja kertyy ja nehän kestää, kestää ja kestää.. nimensä veroisesti. Mutta joskus sattuu menemään rikki tai entä, jos kassi on muuten epämieluisa eikä tule koskaan käytetyksi? Tai jos kasseja on vain ylipäätään liikaa niin mitä muuta niistä voisi tehdä?

Tässä kolme erilaista ideaa vetää kestokassi paloiksi ja tehdä siitä jotain uutta!

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 1/3

Ennen: Ihan liian iso kestokassi

Tämän kassin dyykkasin. Joku oli heittänyt sellaisenaan roskalootaan. Ehjä, puhdas - löytäjä saa pitää! Tosin tuumasin, että oli siinä yksi vika: se oli jotenkin liian iso, jotta sitä tulisi käytettyä. Tai harvemmin tarvitsin näin suurta kestokassia. Mutta "ampparijäämehukuosi" on superkiva, joten päätin tehdä kasseista koreja.

Leikkasin pohjakappaleen pois, samoin kohdat, jossa oli ampparin kuva tai Pirkka-logo. Leikkasin ja ompelin kaksi tällaista peruskoripohjakaavaa. Sivut ja pohja yhteen ja sitten kulmataitokset vastakkain.

 Ylhäällä pätkä kantohihnaa ei haitannut, en ratkonut sitä pois, koska halusin vahvistaa reunaa kääntämällä sitä kerran nurjalle, joten pala remmiä jäi taitokseen piiloon.

Vinkki! Kestokassia on ihan helppo ommella koneella. Vaihda vain suoratikki pidemmäksi ja jätä kunnon saumanvara. Älä käytä nuppineuloja, vaan klipsuja tai klemmareita. Ompelu voi olla vähän liukasta.

Jälkeen: 

Yhdestä isosta kassista sai kaksi herkullisen väristä koria! Toinen on kapeampi ja ajatuksena on, että sen yläreunaa voi käänteellä säätää niin siitä saa joko syvän tai matalan säilytyskorin.

Isompaan lisäsin yläreunoihin viimeistelevämpää ilmettä tuomaan kaksi lenkkiä vastakkaisille puolille.

Päälle tikkasin kassin pohjasta bongatun "kierrätysmuovista valmistettu" -merkin. 

Siitä tuli suojaruukku huonekasville! Söpö väriläiskä.

Jotkuthan käyttävät ihan kokonaisia kestokasseja ulkona istutusalustoina kasveille. Siitä se ajatus tähänkin lähti. Tosin tässä tietenkin on vielä ruukku välissä, eipähän ainakaan valahda pohjasta vettä kestokassin pohjalle.

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 2/3

Ennen: Rikkinäinen kestokassi

Yhtään liioittelematta ainakin 15 vuotta vanha kassi! Ehkä jopa ensimmäisiä vastaavia, joita käytin. Juustokassi, tiensä päässä. Alkoi muovikantit haprastumaan, saumat irvistelemään..

Tämä kassi ei oltu valmistettu erillisistä paloista kuten edellinen, vaan sivut ja pohja oli yhtä ehjää palaa. Leikkasin sivut ja hihat pois. Totesin, että juustokuu ja kaukaisesti avaruutta muistuttava kuosi ei nyt miellytä, joten..

..ratkaisuna oli kääntää kassi nurin!

Jälkeen: 

Näin! Ja siitä tuli valkoinen pyykkikori! Ompelin sen samoin kuin edelliset, mutta vain yhdestä kappaleesta.

Kuosi ja liukas pinta sisällä on hyvä pyykkikorikäytössä. Jätin yläreunaan kontrastiksi sinisen käänteen ja koska käänteestä tuli Valion logo näkyviin, iskin päälle sivukappaleesta tuollaisen tarpeettoman, mutta viimeistelevämpää ilmettä antavan sinisen leveän läpyskän.

Tästä tuli pyykkikorien yhteyteen lisäkori lajitteluun. Ajattelin, että voisi vaikka jatkossa eritellä jo valmiiksi tekniset vaatteet. Tai vaatteet, jotka muuten tarvitsevat vähän enemmän huomiota kuin peruspesun, esim. tahranpoistoa. 

Kolme tapaa kierrättää kestokassi 3/3

Ennen: Liian pieni kestokassi

Auttamattoman ruma kassi, joka kulkeutui vanhalta työpaikalta kotiini. Tarpeeton siellä, tarpeeton myös kotona. Koko on outo, kapea ja syvä. En tajua mitä tuossa pitäisi kantaa. Litteä kuin mappi, mutta mappikaan mahdu siihen leveydeltään!

Eikun paloiksi. Leikkelin niin, että lähti kaikki mainostekstit pois. Logo sai jäädä, sille annoin periksi.

Matsku ei kuitenkaan ihan riittänyt, mutta onneksi edellisestä kassista jäi jämäkappaleet, joista just ja just sain sivut tähän - voiko kuvasta arvata käyttötarkoituksen jo?

Jälkeen: 

Siitä tuli uuteen työpaikkaan eväskassi! Se on kuin kutistettu kestokassi. Kantohihnojen pituutta vielä mietin, testaan ensin käytössä haluanko pitää ne noin pitkänä vai lyhennänkö. Arvelen jälkimmäistä.

Mutta muuten koko on juuuuuuuuuri täydellinen. Siihen mahtuu leveydeltään lounasboxi ja sen päälle vielä kaksi pienempää - yleensä minulla on salaatti ja vielä joku välipala. Plus sivuun hedelmä. Juomapullokin mahtuu vielä kyytiin. Tämä on hyvä, en malta odottaa, että pääsen heti huomenna testaamaan tätä käytössä.

Kolme kestokassia, joita en käyttänyt, sai nyt uuden käyttötarkoituksen. Jäljelle jäi vähän leikkuuroskaa ja hihnoja - ne laitan talteen jotain tulevaa käyttöä varten.

Mihin muuhun kestokasseja voisi hyödyntää? Mitä olet niistä tehnyt? Laita kommenttia, kuulen mielelläni! 

sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Kannellinen purkki magneettilukolla - neljä vinkkiä

Syysflunssa - minä, 1-0. Eka flunssa takana ja toivottavasti ei enää uutta edessä. Mutta jos jotain hyvää flunssassa niin virkkaus. Pitkään pyörittelin päässä ideaa kannellisesta purkista, jossa ei olisi kannessa reunoja. 

Ja nyt kun olin flunssassa, oli erittäin hyvää aikaa lepäillä ja vain virkkailla menemään. Itse virkkaus oli myös ihanan yksinkertaista, ihan vain kiinteitä silmukoita. 

Koko purkin juju on siinä, että se on niiiiiin mukavan napakka ja jämäkkä, että se pysyy pystyssä ihan itsestään. Kuvissa purkissa ei ole sisällä mitään ja kuten näette: reunat pysyvät hyvin pystyssä.

Vinkki 1/4: Kuinka saada purkista jämäkkä?

Käytä puuvillalankaa kaksinkerroin. Virkkuukoukku voi helposti olla yhtä kokoa pienempi. Yläreunaa kohti voi tiputtaa yhden silmukan pois ja ihan viimeiseksi kerrokseksi voi virkata kiinteitä silmukoita reunan ympäri, se myös tuo jämäkkyyttä.

Vinkki 2/4: Kuinka saada purkin alareunasta skarppi?

Tähän on monta keinoa, mutta voit vaikka ensin virkata kiinteitä ketjusilmukoita edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan ja sitten seuraava kerros on kiinteitä silmukoita edelleen samaan kerrokseen, kiinteät ketjusilmukat jäävät uuden kerroksen sisään ns. kulmavahvikkeeksi.

Itse purkin pohjan tein puolipylväillä vähän nopeuttaakseni työn alkua. Purkin reunat tein spiraalina, jotta ei tarvinnut laskea yhtään missä mennään. Mitä tulee kanteen, tein sisäpuolelle laiskemmin suljetuin kerroksin, mutta päälle tulevan ympyrän tein nätimmin spiraalina. Käytin hakaneulaa kerrosmerkkinä.

Vinkki 3/4: Kuinka teen purkille muotonsa pitävän kannen?

Virkkaa kaksi saman kokoista ympyrää ja leikkaa niitä vähän pienempi pahviympyrä. Virkkaa reunat yhteen kiinteillä silmukoilla ja ujuta pahvipallo väliin - ihanan yksinkertaista. Ompele (tai virkkaa) muutamalla pistolla purkin reunaan kiinni.

Ja entä kiinnitys? Siinä on solki, mutta se on täyttä huijausta! Solkea ei tarvitse avata, alla onkin magneetti.

Vinkki 4/4: Kuinka teen magneettikiinnityksellä olevan remmin?

Tähän voit kierrättää minkä vain nahkaremmin esim. kengistä, kellosta, vyöstä, laukusta. Usein pikkusolki tulee mukana, jos ei, liitä se jostain muusta remmistä. Leikkaat vain remmiin loven, ujutat soljen piikin läpi ja liimaat remmin pään nurjalle. 

Ompele langalla muutamalla pistolla kanteen kiinni. Liimaa remmiin magneetti ja suoraan vastakappale koriin. Kontaktiliima on hyvä valinta magneetin liimaamiseen. Klipsejä kannattaa käyttää puristamisen apuna liiman kuivumisen aikana.

Nuo magneetit on muuten vanhan ipadin suojakotelosta! Lue lisää Oudot kierrätykset -postauksesta.

Tästä tuli juuri sellainen mitä mielessä kuvittelin sen olevan! Magneetti ei näy päälle, vaan soljellinen purkki näyttää hankalasti käytettävältä. Magneetti kuitenkin klikahtaa ihanan helposti auki ja kiinni.

Tästähän tuli ihan suosikki. 

Aion nyt aluksi ainakin pitää tätä "purkupurkkina" eli paikkana, johon voin viskata kaikkea pientä mitä tarvitsee purkaa tai ratkoa auki. Eli sitä tähdellistä pikkupuhdekäsityötä, kun vaikka samalla katsoo jotain sarjaa.