tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappu on.

Vappuaatto, check! Serpentiiniä ja ilmapalloja, check! Tekoripset, check! "Lasinsirpalekorvikset", check! Överi-nuttura kahdella isolla kangasrusetilla, check! Uusi vappuhame, check! Hyvä, kaunis, lämmin ja aurinkoinen sää....not check! Säästä huolimatta, kaikille hauskaa vappua!

// EDIT: Hame on jostain ei-saa-silittää-sisustuskangaspalasta. Sain sen lahjoituksena ja tuumasin, että vappu jos mikä on hetki, jolloin voi vetää päälleen ihan kammottavaa pinkkiblingbling-kangasta. Jäykkä on ja puffia riittää, mutta sehän on vain plussaa - ja vain koska on vappu! 

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vielä yhdet.

Sesonki vaihtuu talvesta kesään, suosikki-aiheet pysyvät. Siksi vielä yhdet muumi-aiheinen kustomointi.
Tilaaja toivoi kesä/talvi-kenkiä lempparihahmoillaan. Muuten sain melkoisen vapaat kädet toteuttamiseen. Toiseen kenkään tuli kesänurmi Myyn puhaltamilla saippuakuplilla ja toiseen kenkään pakkastalvi.
Hiukan kenkien keskiresori haittasi, mutta istuu silti kokonaisuuteen ihan hyvin. Ainakin jäi "happea" väliin!
Siinä ne kenkien tähtöset, Mymmeli ja Mörkö, tuijottelevat toisiaan läpi kengännauhojen.
Mymmeli onkin kyllä ehkä kenkäpari kivoin hahmo. Vaikka itse sanonkin, silmät onnistui aika hyvin!
Mutta on se Mörkökin aika kiva hahmo! Ja Pakkasrouva! Puhumattakaan tuijottelevasta hattivatti-rivistä.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sirpaleita.

Mitä saadaan, kun otetaan vanha cd-levy ja pistetään se samaan tilaan innosta heiluvien saksien kanssa?
Pala sirpaleita! Levyä oli yllättävän helppo leikata. Yllättävää oli myös kuinka helposti pinta kuoriutui pois.
Ja mitä sirpaleista tuli? Korvikset. Niistä piti tulla hologrammi-henkiset (kuten täällä: The Kipi Blog: Kaleidoscope earrings), mutta pinnan irtoamisen takia niistä tulikin lasinsirpaleita muistuttavat korvikset.
Omasta mielestäni lopputulos on kategoriaa erikoisen kummallinen. Näyttävät painavilta ja teräviltä, mutta eivät sitä ole. Nämä jos mitkä sopivat vappuun! Lasinsirpaleita korvissa, olen jo valmis vappuun.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Ctrl.

Eilen meni läppäri palasiksi. Melkein jopa voisi sanoa, että kylläpä meni kirjaimellisesti palasiksi, hehe.
Onneksi kyseessä oli kuitenkin vanha läppäri, minun ensimmäinen kannettavani. Painoi kuin säkki tiilejä ja hurisi imuriakin kovempaa. Ihme, että ylipäätään lähti enää käyntiin. En edes tiedä miksi läppäri oli edelleen tallessa, koska käyttötarkoitusta sillä ei enää ole ollut moneen vuoteen. Nyt muun kierrätykseen menevän elektroniikan myötä tuli mahdollisuus koneen hävittämiseen, joten eikun käyntiin projekti läppärin-avaaminen-tyhjentäminen-ja-tuhoaminen! Heihei kuoma, aikasi aikanaan hienosti palvelit, nyt on aika romuttua ja kadota kaapeista! Lopulta käteen jäivät vain näppäimet.
Ja ei siinä kauaa mennyt, kun näppäimistä valkkasin Ctrl:t korvakoruiksi. Nörttinäppäin-kokoelmani sai uuden jäsenen. Samaa perhettä ovat esimerkiksi nämä laskimen näppäimistä tehdyt pikkukorvikset.
Samaan syssyyn Alt-näppäin hyppäsi kiinni sormukseen. Onpahan kunnon näppäin-korusetti. Ctrl+Alt.
Läppärin näppäimet on kyllä kivoja, kun ovat litteitä ja kevyitä. Isoista nuolinäppäimistä ajattelin tekeväni ehkä jääkaappimagneetit, jos vain joskus muistaisin ostaa lisää magneettipohjia..Any year now..

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Niitit ja ketjut.

Uuteen viikkoon löytyi jotain uutta päälle puettavaa, kun löysin nappikaupasta kivat koristeniitit, jotka..
..ompelin vanhaan ja tylsäään arkikauluspaitaan tuomaan lisäpilkettä. Kantti ja lompakko eivät ihan riittäneet koko kauluksen täyttämiseen niitein, mutta yhdet riittävät minun arkeeni vallan mainiosti.
Väriä ja extrapilkettä valkoiseen asuun saa myös viikonloppuna valmistuneilla rannekoruilla.
Toinen uusi rannekoru oli menossa roskiin, mutta hoksasinkin kiertää sen ympäri puuvillalankaa. Eipä ole enää kulunut nahkapinta inhottavan karhea kädessä! Ja ruskea pilkistää kivasti turkoosin läpi. Plussana päälle se, että jos lanka kuluu tai kyllästyn väriin, se on helposti vaihdettavissa uuteen lankaan. Vielä, kun saisi lukon vaihdettua parempaan. Oli se joskus kultapintainen. Raskas paino sanalla joskus.
Ja toinen uusi rannekoru rakentui joustavasta nyöristä sekä pätkästä isolenkkistä ketjua. Helppo tutoriaali rannekoruun löytyy täältä: swellmayde: Chain Link Bracelet. (Ja psst: metallisen kiinnittimen sijaan korussa voi käyttää myös ympärille liimattua nahkaa. Tai huopaa. Tai vaikka ympärille kieputettua lankaa.)

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tabletit pöydälle.

Kevätkeittiötä voi piristää kyllä hirmuisen helposti - vaikka vain uusilla kierrätetyillä pöytätableteilla.
Tee näin, kun seuraavan kerran törmäät kivaan paperiin tai pahviin: leikkaa samankokoiset alustat ja päällystä kontaktimuovilla. Kestävämpää tulosta saat, kun kontaktoit kummaltakin puolelta (tasaa viivoittimella niin ei tule kuplia ja ruttuja) ja ommella surrautat vielä kontaktimuovin reunat suhtleveällä tikillä. Leikkaa ja siisti reunat. Valmista! Helppoa kuin hengittäminen.

Ideoita: käytä lahjapaperia, tee kirjansivuista tai lehtileikkeistä kollaasi, leikkaa lahjarasian sivut (kuten minä) tai tulosta kivoja valokuvia. Tee tabletista pyöreä, neliö, suorakulmio.. Jos pelkäät, että muovi on liukas pöytääsi vasten, laita alle liukuestematto tai pöydän pintamateriaalista riippuen palat sinitarraa.
Tämmöttis tee-se-itse-tabletit ovat hyviä niin kattauksen piristämiseen, mutta myös muuhun käyttöön kuten askartelu- ja maalausalustaksi. Miksei myös sisustukseen pöytätasoille? Voisin kuvitella kontaktoitujen alustojen olevan hyviä myös lapsille. Ei haittaa, jos vähän sotkee, pinta on helppo putsata!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Väriä, lisää väriä!

Helmiä, paljon helmiä. Väriä, paljon väriä. Lisää helmiä ja lisää värejä! Tämä oli eilisillan metodi.
Tuloksena uusi, helminen statement-kaulakoru. Pala pirteää lettiä, alle vähän kengännauhaa (kaksinkerroin yhteen ommeltuna), rinnalle pätkiä nyöreistä ja paljon, paljon helmisommittelua. Ensin aikeet olivat mustavalkoiseen, mutta sitten väriryöppy lähti käsistä. Sopii tähän harmaaseen sadepäivään.
Mallia ja inspiraatiota kaulakoruun katsoin täältä: For the Makers: Malachite Rope Necklace.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kirja itsestäsi.

Sain uusimman leikekirjani täyteen. Pari vuotta tuossa tosin taisi vierähtää. Art books, kollaasivihot, vuosikirjaset - mitä noita nyt on, ennenkin niitä on täällä vilahtanut. Monta niitä on jo ja eikä loppua näy.
Leikekirjat - ne ovat aikaa itselle, ne ovat hetkiä, jolloin tuntuu, että tekee hyvää istahtaa alas ja vähän leikellä vanhoja lehtiä. Se on laatuaikaa miettiä "kuka minä olen, minkälaisena tahtoisin itseni näkevän ja mitä minä elämältäni haluan". Mietintöjä ja tulevaisuuden ajattelua. Se on täyttä pseudopsykologista itsetutkiskelua ja toisinaan tolskeessa syntyy myös hienoja oivalluksia ja haaveiden toteuttamispäätöksiä.
Ne ovat kollaaseja, ne ovat lehtileikkeitä, muistoja, lippuja, lappuja, lausahduksia, lyriikoita, ajatuksia. Joskus painavaa asiaa, joskus asioita, jotka koskettavat mitä kipeimmin, joskus myös jotain ihan "turhaa".
Niissä on haaveita, elämänarvoja ja lopputoteamia. "En tiennyt mitä olin tekemässä, ennen kuin olin valmis" (Man Ray) sopii tähän yhteyteen hyvin. Ei sitä aina tarvitsekaan tietää, joskus pitää antaa vain saksien ja liiman elää niin, ettei ajatukset pysy perässä. Kuten sanoin, ne ovat hetkiä vain olla oma itsesi.
Ne ovat myös hyvänmielen asioita, joita on hyvä selata silloin kun ottaa päähän. Kaikessa ei tarvitse olla edes järkeä, kaiken ei tarvitse pulpahtaa filosofisesti, joskus kaikki voi olla vain suklaata ja nättejä asioita.
Ja kun ne ovat valmiita ja vanhoja - kuten tämä lukiossa väkerretty vihkonen - ne kertovat sinusta itsestäsi enemmän kuin osasit niitä tehdessäsi ennustaa. Ne ovat asioita, joista muistaa mitä omassa päässä milloinkin liikkui. Ne ovat kuin muistelmia ilman sanoja ja niistä näkee hyvin sen miten oma persoona on kehittynyt ja kasvanut - tai kuinka sitä joissakin asioissa ei muuta mieltä ei sitten koskaan.
Pilkahduksia vähiten myötähäpeisistä sivuista (vihkosta ei ole niin kauaa, että myötähäpeä olisi kääntynyt nostalgiaksi). Sivut ajalta, jolloin olin kova SJP-fani (voi sitä Sinkkis-vhs-nauhojen määrää!) ja totaalisen koukussa Lost-sarjaan (Sawyer oli kuuminta hottia!). Ne ovat ajalta, jolloin HM:n kesämuotiin kuului ryppyhuivin käyttö vyönä ja jolloin Suomi voitti uskomattomasti Euroviisut (voi sitä viisukatsomon riemua!).
Se oli aikaa, kun telkkarista tuli ihan ensimmäistä kertaa Frendien päätösjakso. Silloin kyllä tuli myös itku.
Niin kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli se sitten lempparitv-sarja tai uusin leikekirja. Näillä sanoin, haastan lukijani kokeilemaan oman leikekirjan tekemistä. Se voi olla minkälainen vain, se voi sisältää ihan mitä vain. Pääasia, että se kertoo sinusta tavalla tai toisella. Tartu haasteeseen ja olen varma, että lopputuloksena kirjanen tulee muistamaan puolestasi sellaisia asioita, joista et nyt osaa kuvitellakaan. 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kengästä sormeen.

Tämä viikko on hyvä päättää sormukseen, joka sattumoisin myös yhdistää viikon postaukset yhteen. Kierrätetystä sormuksesta kustomoituihin tilauskorkkareihin ja värillisistä vöistä tähän "vyösormukseen".
Se miten sormus liittyy kenkiin, selviää hihnan alkuperästä. Nappasin hihnan vanhoista kengistä irti.
Eikun pikaliimaa päihin ja päät yhteen. Helppoa kuin heinänteko - tai niin sitä luulisi, silti sitä onnistuu liimaamaan myös sormensa yhteen. Milloinkohan sitä oppii käyttämään pikaliimaa maltillisesti ja varoen?
Olen tehnyt vyömäisiä sormuksia ennenkin, muun muassa rannekellon hihnasta tehty sormus (yllä) on ollut yksi käytetyistä sormuksistani vuosien ajan. Saa nähdä tuliko uudesta sormuksesta sille haastajaa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Värivyöt.

Ostin kevätpiristyksi uuden vyön (HM, ale 3e), kun totesin aivan ehdottomasti tarvitsevani uusia vöitä.
Ihastuin niin keltaisen vyöhön, että tein uuden toteaman: haluan ehdottamasti lisää värikkäitä vöitä!
Värillisten vöiden himossa otin yhden tylsän mustista vöistäni ja kiersin sen ympärille ohuita lankoja. Valkoista, beigeä, ruskeaa, kahta keltaista - pirteämminkin olisi voinut valita, mutta otin varman päälle.
Idean sain näistä: petit elefant: thread wrapped belt / studs and pearls: colorblock thread wrapped belt.
Värituskaa vielä lievintääkseni korjasin vihdoin pinkin vyön (alunperin laukun hihna) käytännöllisemmäksi.
Pinkki vyö on ollut vähällä käytöllä, kun sen pää on aina heilunut tiellä. Nyt kun lisäsin tekonahasta siihen lenksun (ja päähän mustan yksityiskohdan), vyönpää ei enää lerputtele edessä. Heti miellyttävämpi pitää!
Yksi ostettu, yksi korjattu, yksi koristeltu. Kyllä näillä väreillä pitäisi selvitä vähän aikaa taas eteenpäin!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tahdon-kengät.

Olipa kerran yksi komea mies ja yksi kaunis nainen. Sitten tuli yhdet maaliskuun häät. Yksi morsian, yksi sulhanen ja yhdet juhlakengät. // Yllä: kollaasin kuvat valokuvaaja Tuomo Björkstenin valokuvista.
Oi kyllä! Kuka ehti hoksata? Morsiamen kengät ovat minun käsialaani! Me ei morsiamen kanssa tunnettu, mutta sain silti kunnian maalata morsiamelle hänen toiveidensa mukaan kengät hääjuhlaan. Onneksi suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin. Morsian ehdotteli ideoita ja minä toteutin ne parhaimpani mukaan.
Koska kyseessä oli mustat juhlakengät ja tyyli rokahtava, pidettiin värimaailma ja maalattava pinta-ala suhteellisen napakkana. Isoja kuvioita, useita pieniä yksityiskohtia. Oli siinä työtä! Mustalle puhtaan valkoisen maalaaminen ei ollutkaan kovin helppoa. Kyllä siinä tuli monen monta maalikerrosta.
Tässä näette kenkien laidat. Toisessa kengän syrjässä on sulkien keskellä hääparille tärkeitä elämän käännekohtia ja toiseen kenkään tuli ehkä yksi suomenkielen kauneimmista verbeistä: tahdon. Nuo päivämäärät kyllä jännittivät, ne piti tuplatarkistaa noin miljoona kertaa ettei käy todella noloa virhettä!
Taakse tulivat häiden ns. teemafontilla hääparin etunimen kirjaimet, jotka päättivät kylkien maalausalan.
Kenkätilaukseen kuului maalaustyön lisäksi myös nilkkaremmit. Ne jäivät irrallisiksi, jotta ne voi sitoa nilkan ympärille eri tavoin, joko ristiin tai vain nilkan takaa jalan ympäri.
// Kuvassa kengät omassa jalassani - tuntui väärältä pistää jalkaan tilaajan kengät, mutta pakkohan se oli, jotta osasi arvioida remmien toimivuuden. Ja onneksi oli kokokin lähes sama niin ei sentään tullut toisen kenkiä venytettyä.
Nilkkaremmit on helppo tehdä myös itse, ei vain somistukseksi mutta myös auttamaan esimerkiksi hiukan löysien kenkien jalassa pysymistä. Tee nilkkaremmit esimerkiksi näin: leikkaa nahasta suikaleet, jotka riittävät kengän alta nilkan ympäri kahdesti tai vaikka jopa kolmesti. Voit taittaa suikaleen nahalle soveltuvalla liimalla kaksinkerroin, ommella sen siistiksi tai käyttää sellaisenaan. Kiinnitä päihin pienet soljet ja puhko soljen toisen päähän soljelle reikiä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös ohutta vyötä, jämäkkää kangasta, paksuja nauhoja tai vaikka ohutta huivia remmin korvikkeena!
Ja niin tilaustyö oli lopulta valmis ja kengät lähtivät matkaan kohti alttaria! Ja voin kertoa, tässä vaiheessa todella jännitti! Kyseessä oli kuitenkin toisen ihmisen häät.. Onneksi tilaaja oli tyytyväinen!
Siellä ne kengät pilkahtavat! Hääpari kaikessa komeudessaan. // Kuva: Tuomo Björksten.
Koin todellista iloa, kun sain olla mukana hääparin juhlassa kenkien kautta! Oli kunnia saada tehdä näin henkilökohtainen kenkämaalaus. Kaikkea hyvää avioparille, olkoon avioliittonne tie pitkä ja onnellinen!